Ettekö te oikeasti ymmärrä ADHD:sta mitään, vai esitättekö vain tyhmää?

Vaikka asiantuntijat suosittelevat kertomaan, en anna lapseni leimautua joksikin mitä ei ole. Mieluummin sitten pidetään vaikka vähän rajattomana (jota ei siis ole) kuin annan typerille ihmisille juoruamisen aihetta.

Mitkä asiantuntijat ja miksi? Kertoa kenelle? Meille ei ole tämmöistä suositeltu koskaan. Hoitopaikkaan HU, lasten psykiatrinen poli. Lapsella ollut diagnoosi 4vuotta. Kukaan lapsen kaveri ei tiedä eikä heidän vanhempansa. Kerro syy miksi pitäisi kertoa? Sukulaiset ja koulu ovat tietenkin selvillä asioista.

Haluan todella kuulla perustelin miksi asiantuntijat suosittelevat kertomaan?

Tavislasten vanhemmat eivät ensinnäkään tiedä, miten pitkä prosessi on diagnoosin saaminen ja että siinä kartoitetaan aika tarkkaan niin kotiolot, vanhempien välinen suhde kuin lapsen tunnemaailmakin. Seurataan vähintään 6kk ajan oireita ja tehdään testejä. Suomi on hyvin tiukka eikä jakele ns. omien kriteerien mukaisia lausuntoja sairauksista kuten jotkut maat, lääkitystä on vaikea saada kouluikäisellekään vaikka tarvetta olisi.

Ja btw, yksikään vanhempi ei päätä, mihin opetukseen lapsensa menee...kyllä ne on ihan muut tahot ne. Vanhempi voi toki harata vastaan tai valittaa päätöksistä, mutta esim. erityisluokalle ei kukaan noin vain marssi. Tiesittekö, että joissakin kunnissa edes näkövammainen ei saa avustajaa? Siinä ei auta av-mamman uhoamiset.

Varmasti useimmiten on juuri niin kuin kirjoitit, mutta yksikin poikkeus on liikaa, ja lapsipuoleni oli sellainen, kuten olen ennenkin tällä palstalla kertonut vähän niin kuin "varoittavana esimerkkinä". Lapsi sai kunnalliselta puolelta lievän autistisen häiriön diagnoosin ja äidille jaettiin tukitoimea toisensa perään (lapsi asui hänen luonaan ja kävi meillä joka toinen vkloppu). Ei tosiaan ollut vaikea saada diagnoosia, lapsi oli mielisairaalassakin ja siellä kyllä ihan tyrkytettiin lääkitystä isän vastustuksesta huolimatta. Äidillä oli vakavia, pysyviä mt-ongelmia, mutta sen yhteyttä lapseen ei nähnyt kukaan muu kuin isä. Lopulta äiti kilahti sen verran, että lapsi viimein pääsi meille asumaan (on uskomattoman vaikea vaihtaa lähivanhempaa) ja siitä lähtien lapsi on käyttäytynyt ihan normaalisti. Viimein ns. asiantuntijatkin ymmärsivät, että marttyyrimaisesti tukea hakenut äiti oli itse ongelmien lähde ja diagnoosi purettiin. Eli hyvistä pyrkimyksistä huolimatta diagnoosit eivät ole aina mitään jumalan sanaa ja perustu todellisuuteen. Luulen, että näitä tapauksia on muitakin. Eivät kaikki mt-ongelmaiset vanhemmat tai muu vaurioittava ympäristö näytä päällepäin umpihullulta, tämäkin persoonallisuushäiriöinen äiti teki myönteisen vaikutuksen kaikkiin, kun oli "niin huolissaan lapsesta".

Asia erikseen ovat sitten ne äidit, jotka kerhoissa kikattelevat, kun parivuotias Yrjänä¨saa repiä lelut toisilta käsistä ja nauravat vaan, että "sillä on varmaan adhd". Kaikki tällainen vetää mattoa niiden alta, joilla ihan todella on joku neurologinen häiriö tms. ja joille diagnoosi ja tukitoimet todella ovat paikallaan.

Mä en itseasiassa tiedä adhd:sta yhtään mitään enkä välitäkään. Ei kaikkiin sairauksiin ja vaivoihin kertakaikkiaan jaksa perehtyä syvällisesti. Omissa vaivoissa ja murheissa on ihan riittävästi.

palstapsykologit taas iskee. valitusta ketjun alku täynnä, ilman mitään ehdotusta paremmasta. toivottavasti vain provo, vaikka ainahan sitä varmasti joku tosissaan olevakin joukkoon eksyy.

minun lapseni koulunkäyntiä ei tarvi minkään erityislapsen tulla sössimään. jos ei osaa olla ja pitänyt diagnoosit hakea että saa päteä niin pistää sitten sopivaan opetukseen.

katsokaan arvoisat palstapsykot, jokaiselle ihmiselle on tärkeintä ja lähinnä minä, minä, minä ja minä. ei jonkun toisen adhd mussukat. se on lähinnä vain heille.

Nää ADHD:den ja muiden pipipäiden äidit on kyllä kovia vaatimaan omille lapsilleen ties mitä etuoikeuksia, mutta tavallisella lapsella ei saisi olla oikeutta edes rauhalliseen, väkivallttomana koulupäivään.

EI, kun on neuroläpäläpä, se tarkoittaa että siinä pitää vieressä hymistellä ja hymyillä suloisesti pikkuperkeleelle, joka tekee täysin viattomien sivullisten elämästä helvettiä.'

Niin ja tätähän vaaditaan tietysti vain lapsilta. Ei tavallinen aikuinen hyväksyisi väkivaltaista ADHD-linnakundia työpaikalleen saamaan raivareita tasaista tahtia.Ei suostuisi ottamaan turhpaan vähän väliä ja pelkäämään ennne koulupäivien alkua, kun jonkun mamin mussukka on vähän päästä pipi.

Juu ei. Mun lapseni ei ole teidän vammaistenne tukihenkilö. Ja se opettaja teki ihan oikein sen tottelemattoman tytön kanssa.

palstalla vouhkaavat ADHD häirikkölapset jotka häiritsevät mun kullannupun luokkarauhaa :-DD.



Oma ADHD lapseni on luokkansa rauhallisin ja aiheuttaa ongelmia vain itselleen kun ei ymmärrä saamiaan ohjeita, ei kykene keskittymään kun TERVEET kullannuput hölisee tunnilla open puheen päälle eikä hahmottaminenkaan oikein suju normisti.



Haluttu leikkikaveri ja luokka on äänestänyt pojan pariinkin kertaan luokan reiluimmaksi kaveriksi josta meillä on diplomi ja pari kirjaa muistona ;-)



Katsokaas te ymmärtämättömät: ADHD ei ole = riehuva ja hakkaava lapsi!