Nyt on kaksi vaihtoehtoa: pienin hoitoon tai isommat lopettavat harrastamisen

Luovutte autosta ja lapset kulkee harrastuksiinsa bussilla (kyllä se lätkäkassi sinne mahtuu).



Otatte alivuokralaisen, myytte omaisuutta (eihän vain ole mitään osakkeita, veronpalautuksia, perittyä metsää tmv.) Kyllä keinot keksii kun haluaa.

haluaisi lopettaa/vähentää. Monessa seurassahan voi kuitata osan lapsen harrastusmaksuista talkootyöllä esim. seuran kahvilassa tms, joten kannattaa perehtyä noihin. Kotiäitinä voisit hyvinkin pystyä työskentelemään kahvilassa esim. viikonloppuisin tai arki-iltoina.



Tietysti pyydätte myös sukulaisilta sponsorointiapua ja lapsille rahalahjoja jouluna. Jos olette oikeasti vähävaraisia, niin monissa seuroissa voi vähävaraisuuden perusteella anoa alennusta maksuihin. Ja pankin kanssa neuvottelette lyhennyksettömästä vuodesta.



Tai sitten menet töihin. Joko osapäivätöihin tai vanhaan työhösi alkuperäisen suunnitelman mukaan lapsen ollessa vuoden, tai pian sen jälkeen. Esim 15 kk vanha lapsi on jo paljon kypsempi hoitoon kuin nykyinen 11 kuukautisesi. Ja ihan normaaleja ihmisiä tulee niistäkin, jotka ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa pienenä. Perhepäivähoitoa itse suosisin noin pienelle, mieluummin kuin päiväkotia, mutta toki hoitajan täytyy olla silloin hyvä ja luotettava. Jos lapsi menee hoitoon, niin suunnittelette miehen kanssa työaikoja niin, että pienen päivät pysyvät kohtuullisina ja teet vaikka lyhyttä päivää/viikkoa.



Itse pidän ihmeellisinä väitteitä, ettei isompien sisarusten mielipiteillä olisi merkitystä. Ihan oikeasti, harrastuksesta luopuminen pikkusisaruksen takia voi hyvinkin varjostaa heidän suhdettaan koko loppuelämän. Pienin ei isona muista kuka häntä hoiti hänen ollessaan 1-2-vuotias. Jos aikainen hoitoonmeno aiheuttaisi jotain peruuttamattomia traumoja, niin iso osa meistä aikuisista kärsisi niistä. Esim. omassa lapsuudessani 70-luvulla äitiyslomaa oli 3 kuukautta ja sitten lapset laitettiin hoitoon. Ihan hyvin me ollaan siitä huolimatta maailmassa pärjätty.

Oletko sinä ihan oikeasti noin itsekäs ihminen vai onko tämä viesti provo?

Tottakai vanhempien lasten harrastus on tärkeämpi. Miksi te teette lapsia joihin ei ole kunnolla varaa?

me teimme niin, että neuvottelimme pankin kanssa vuoden lyhennysvapaan asuntolainasta. Sen saa käytännössä läpihuutojuttuna, ei tarvinnut kuin soittaa pankkiin ja he tekivät paperit valmiiksi.



Jos se ei ole teille mahdollista, ota muutama hoitolapsi kotiin.

yhtä arvokkaita, eikä ole oikein, että se pienin, joka tässä kokisi muutoksesta kaikkein kovinta stressiä, pistettäisiin joustamaan vain koska hän ei vielä osaa pitää puoliaan.

ja se pitäisi ratkaista niin, että vanhemmat myyvät jotain tai ottavat vaikka kulutusluottoa sen verran, että lasten harrastusmenot saadaan maksettua tuolta ajalta.

Mun mielestä olisi todella kamalaa lopettaa lasten harrastukset tuollaisesta syystä. Ainakin omille lapsille harrastukset on todella tärkeitä, yksiä elämän peruspilareita.

Mene töihin!

Kuukausimaksu voisi olla hyvä.

Taitoluistelu on kallein laji, sitten jääkiekko ja sitten kilpauinti valmennusryhmässä.

Omani siis ui kilpaa ja aiotaan sopia maksujärjestelystä, koska se mahdollisuus on.

Teillä kuitenkin kyse jostain vuodesta niin puristakaa se raha.

Kilpapuolella taidot ja kunto rapistuu, jos pitää taukoa.

Myös ne rutiinit on tärkeitä lapselle, kun on tottunut harrastamaan.

Mailmantähti ei tarvitse olla, mutta hyvä voi olla saa halutakkin olla.

Mun mielestä se, että vaatii sisaruksia lopettamaan harrastukset, joihin on sinnikkäästi treenattu, ei ole missään nimessä oikein. Todella epäreilua.

Malliesimerkki curling-vanhemmuudesta. Ei ole mitenkään "epäreilua" että harrastukset mitoitetaan koko perheen hyvinvointia ajatellen. Järjettömän itsekeskeisiä lapsia kasvatetaan juuri siten, että kaikkia pettymyksiä elämässä pidetään liian epäreiluina.

Itse pidän hyvin vähävaraisessa kodissa kasvaneena kenties tärkeimpänä oppina sitä, että elämän perusasiat eivät ole itsestäänselviä. Ei ole itsestäänselviä, että on varaa ruokaan, vaatteisiin, matkoihin tai harrastuksiin. Juurikin yäasteen kynnyksellä jouduin itse lopettamaan harrastukseni rahan puutteesta johtuen. En silti ikinä olisi voinut "vihata" vanhempiani siitä syystä.

Lapsi ymmärtää kyllä.

Mutta noin muuten niin ylimääräinen laina harrastuksia varten voisi olla oma ratkaisuni.

Mun mielestäni on hyvin eri asia, jos lapset joutuu lopettamaan harrastamisen, koska perheeseen tulee sairautta tai työttömyyttä tms.

Sen sijaan se, että vanhemmat ovat tehneet tuosta vaan lisää lapsia, eivätkä ole ajatelleet sen aiheuttamia kuluja, on todella epäreilua isompia lapsia kohtaan, ja sen myötä harrastusten lopetus olisi todella epäreilua.

Lapset ei kyllä todellakaan mene rikki, vaikka menisivät vuoden ikäisenä hoitoon. Ap tosin varmaan parhaiten tietää kuopuksensa luonteen, että miten valmis tämä olisi hoitoon.

Jos ratkaisu olisi kotiin jääminen, ottaisin minäkin lyhennysvapaata, tai sitten ihan selkeästi lainaa niihin harrastuskuluihin. Ei se kuitenkaan montaa tonnia ole.

"Mies ilmoitti eilen, että rahatilanne on nyt se"

Miksi annat/antaisit miehesi määrätä?



Olen aina ollut katkera kun meillä ei ollut varaa harrastaa, syynä oli isän mielivalta rahankäytöstä (alkoholismi tosin)



Keskustelkaa ja kartoittakaa kaikki täällä ehdotetut vaihtoehdot! YHDESSÄ.

Se nyt vaan on ihan fakta, että pitkät päivät päivähoidossa ovat alle vuoden ikäiselle stressaavia. Oletko milloin viimeksi seurannut päiväkodissa ryhmää, jossa pienet hoidettavat eivät vielä puhu eivätkä kävele? Niiden paikka ON kotona.

Ensin omani oli sisarusryhmässä oman veljensä kanssa, aloitti ollessaan 1v 9kk. Ryhmässä oli myös pari pienempää, juuri tuollaisia vuoden kieppeillä. Enemmän omani siellä ikävöi ja oireili, kuin ne pienet. 10-12 lasta ja 3 hoitajaa ei ollut mitään katastrofia kenelläkään käynnissä.

Sitten vaihdettiin päiväkotia puolen vuoden kuluttua, ja omani oli pienten ryhmässä, jossa taas 3 hoitajaa ja lapsia n 10. Monet kuitenkin ( kuten omani) piti myös vapaapäiviä, joten lapsia oli paikalla keskimäärin 8, välillä vain 3-5. Hain lapsiani hyvin vaihteleviin aikoihin, ja aina kun hain pihalta, oli lapset hyvässä hoidossa pikkupihalla, koko ajan jotain keinutettiin jne.

Molemmissa paikoissa hoitajat piti pieniä tosi paljon sylissä.

Että näin. Oliko muuta?

Lapsiahan kannattaa sitten tehdä jos rahat ei riitä.

Olisiko ap kannattanut miettiä ennen uutta lasta tätä mihin rahat riittää ja mihin ei??

Minustakaan ei ole reilua lopettaa noin vain isompien harrastuksia, joten voitte valita esim. näistä:



a) sinä palaat töihin ja vauva menee hoitoon

b) sinä alat tehdä osa-aikatyötä iltaisin ja/tai viikonloppuisin

c) mies hankkii ylitöitä tmv. lisätienestejä

d) laskette perheen budjetin uudelleen ja katsotte, mistä muusta voisi säästää

e) pyydätte isovanhemmilta/kummeilta ym. avustusta harrastuskuluihin

f) rupeat itse perhepäivähoitajaksi

ja aamulla jakamaan lehtiä tai mainnoksia. Miksi lastesi pitäisi kärsiä, että halusit vielä yhden lapsen. Olet törkeän itsekäs ap toivottavasti häpeät.

Minun mielestäni köyhät ihmiset eivät saisi tehdä lapsia jos tämmösiä ongelmia tulee. en tajua mikä teitä oikein vaivaa jos tulot on noin pienet ja pitää silti lapsia tehdä..