Jos vanhempasi olisivat pahoinpidelleet sinua lapsena, niin uskaltaisitko..

Juu, olen.

ja ellen tietäisi että he ovat muuttuneet.

ja se on rikos ihan Suomen lain, ei vain av-mammojen mukaan. Jos vanhempani olisivat piiskanneet minua, en antaisi lapsiani heidän käsiinsä elleivät ilmaisisi katumusta teoistaan.

En. En missään tapauksessa veisi lastani hoitoon ihmisille joiden tiedän käyttäytyvän väkivaltaisesti joissain olosuhteissa. Ei tietenkään!Öidin ja isän tehtävä on suojella lastaan.

Tiedän äiti joskus tukistaneen minua, eli on antanut ruumiillista kuritusta. Olemme keskustelleet asiasta ja luotan, ettei kohtele lapsiani niin. On saanut myöhemmin kasvatusalan koulutuksen ja työskentelee lasten parissa.



Isäni taas on kohdellut minua kaltoin, pahoinpidellyt fyysisesti ja henkisesti lukuisat kerrat lapsena. Hänelle en jättäisi lapsia hetkeksikään ilman valvontaa, tosin nyt on tilanne etten ole ollut häneen edes yhteydessä moneen vuoteen ja parempi näin.

Mutta ongelmahan on siinä, että sen enempää hakatut lapset kuin parisuhdeväkivallan uhritkaan ei usein tajua itseettä asiassa on mitään outoa ja väärää. Luulevat, että se on ihan normaalia ja ok, koska heidän elämässään niin on aina ollut ja niin heille on aina sanottu. Sitten he kohtelevat muitakin samoin, edellleen, koska luulevat, että niin pitääkin.

Jos teidän mielestä se on väkivaltaa, että teitä on piiskattu lapsena? Ei voi olla totta. Haloo! Todellisuus kutsuu! Kysykää vanhuksilta, jokaista heistä piiskattu lapsena ja muutenkin kuri oli huomattavasti tiukempi. Ja kas vain eipäs ollutkaan häirikkö nuorisoa siihen aikaan läheskään niin paljon kuin nykyään ja siihen aikaan lapset ja nuoret kunnioittivat vanhempia ihmisiä. Liekö sitten vain sattumaa, miettiköön jokainen sitä itsekseen.

pahoinpidelty pienenä.

Kun olivat siinä kovassa kriisissään lähestymässä 40 ikävuoden rajapyykkiä, ryyppäsivät oikein mukavasti ja siinä ohessa tuli turpaan milloin kellekin. Anteeksi olen antanut (mielessäni), mutten unohtanut.



Meno on rauhoittunut, ottavat toki silloin tällöin, mutteivät enää ylly niiden "parhaimpien vuosien" tasolle, eivätkä juo lastenlasten ollessa paikalla. Helliä ja rakastavia ihmisiä muuten ja varsinkin lastenlapsilleen, se yksi aikakausi heidän elämässään ei onneksi jäänyt päälle.