Kehu isä- tai äitipuolta! Nyt on alkanut syntyä ihan väärä kuva uusperheistä...

mutta vaikka kaikki kilvan kehuvat äitipuoltani, ei se silti poista sitä, että meillä oli kotihelvetti, josta lähdin 16v ikäisenä. Mukaan en saanut edes äidiltä perimiäni tavaroita, vaan nekin piti jättää "yhteiseen pesään".



Varmasti ihan kaikki ulkopuoliset luulivat, että minulla oli ihana lapsuus, koska äitipuoli oli niin omistautunut meille. Olimme kuin omiaan, jopa niin, että jouduimme yli 10 vuodeksi eroon äidin suvusta, koska äitipuolen mielestä hänen sukunsa oli meidänkin. Myös pedofiili-isänsä.

asioista ja on pitkäpinnainen.



Hyvä äitipuoli tytölleni. En tosin käsitä miten kestää exää, mutta kai hänkin siitä suhteesta sitten jotain saa. Ainakin hienon tytärpuolen.

edellisestä liitosta lapsi, nykyisestä kaksi lasta. Mieheni kohtelee tasapuolisesti kaikkia olipa kyse omasta lapsestaan kuin lapsipuolestaan.



Yhteistyö exän kanssa sujuu hyvin, ovat erittäin läheisiä lapsen kanssa. Myöskään exän uudesta vaimosta ei ole pahaa sanottavaa.



Näin silloin kun ymmärretään asettaa lapsen tarpeet omiemme edelle.

Opettaa asioita, kuskaa harrastuksiin, viihtyy pojan kanssa. Meillä on myös yhteinen vauva. En usko, että mies kokee samanlaista rakkautta poikaani kohtaan, mutta ei se kyllä käytännön elämässä näy mitenkään. Mieheni mielestä poikapuolensa on kuulemma todella mukava kaveri, jonka seurassa viihtyy hyvin. Antaa myös tilaa pojan biologiselle isälle, eikä koskaan puhu hänestä pahaa pojan kuullen. Poikani oli myös mieheni bestman häissämme :)

Viihtyy lapsen kanssa ja ottaa häntä mukaan esim. kalastusreissuille. Leikkii ja pelaa hänen kanssaan. Välillä tuntuu, että hän touhuilee pojan kanssa enemmän kuin minä =D



Noh, hän on ihan kuin isä lapselle. Mistään ei näy, että onkin "vain" isäpuoli.



Nyt ollaan laittamassa adoptiopapereita eteenpäin, koska mies haluaa pojan perivän hänet ihan samalla tavalla kuin biologinen lapsikin. ja toki hän haluaa olla ihan virallisestikin pojan isä.

ei ole, mutta isä- ja äitipuolet tuntuvat olevan niitä rennompia ja huolehtivimpia osapuolia siinä vaiheessa kun oikeat vanhemmat tappelevat vielä jostain vanhoista asioista.

Opettaa puutöitä, kuskaa harrastukseen, auttaa läksyissä, pitää itsestäänselvyytenä että lomareissut ajoitetaan niin että myös esikoinen niille pääseee eikä ole silloin isällään, istuu HOJKS-palavereissa, maksaa adhd-lääkkeet, selvittelee toilailuja kun minä en enää jaksa ja tarviin hengähdystauon.

Toisaalta tiedän myös äärimmäisen toisenlaisia tapauksia.



M

Hän on ollut minulle enemmän äiti kun oma äitini koskaan!!



Äitini masentui ja alkoholisoitui eron jälkeen pahasti. Apua ei suostunut ottamaan vastaan ja me lapset olimme jonkin aikaa aika heitteillä, ennen kuin toiselle puolelle Suomea töiden perässä muuttanut isämme tajusi tilanteen. Hän kävi todella pitkän ja raskaan taistelun että sai minut ja siskoni asumaan luokseen. Jostain syystä kaikesta huolimatta äitini huoltajuutta puolettiin ja isä katottiin epäsopivaksi hoitajaksi kolmelle pienelle tytölle... Olimme lastenkodissakin monta kuukautta kun äiti ei voinut meitä hoitaa ja isä ei ollut vielä saanut huoltajuutta.



Äitipuolemme tuli kuvioihin vasta myöhemmin, noin pari vuotta isälle muuttomme jälkeen. Hänellä on itsellään kolme lasta myös, mutta en koskaan tuntenut että hän olisi kohdellut minua ja siskojani jotenkin eri tavalla kuin omia biologisia lapsiaan. Tilanne oli kyllä helppo, koska äitipuolemme itse oli leski ja meillä taas ei oikeastaan ollut äitiä kuvioissa ollenkaan...



Äitpuoleni on edelleen minulle todella rakas ja tärkeä. Tyttöni kutsuu häntä mummoksi ja omaa äitiäni en ole tavannut vuosiin. Elossa ilmeisesti kuitenkin on...