Harmittaa kun mieheni ei ole ollenkaan henkistä sorttia.
Alunperin kyllä rakastuin siihen että hän on kätevä käsistään ja toiminnan mies, mutta nyt sitä kaipaisi jotain muutakin. Tänä iltana tämä tunne lähti siitä, kun luin erään ystäväni miehen blogia. Tuo mies tosiaan osaa kirjoittaa, ja hänellä on hyviä ja perusteltuja mielipiteitä esim. talouden tilasta, politiikasta ja ihmisoikeusasioista.
Oma mieheni ei moisista pohdinnoista perusta. Hän on sitä tyyppiä, että jos häneltä kysyy mielipidettä vaikka abortista, niin hän saattaa vastata ettei ole koskaan edes miettinyt asiaa. Kyllä häneltä mielipide pienen miettimisen jälkeen löytyy, mutta mitään analyyttista keskustelua ei saa aikaan. Aborttikysymykseen miehen vastaus on "Abortti on oikein koska naisella on oikeus kehoonsa. Liian myöhäisessä vaiheessa aborttia ei kuitenkaan pidä tehdä". Se siitä.
Onko muita joilla on miehenä tuollainen mölli? Olisi joskus edes kiva, että mieskin intoutuisi puhumaan vähän syvällisemmin edes jostain. Mitään sisäistäkään dialogia ei ilmeisesti käy, koska mielipiteitä ei ole koskaan valmiina.
Kommentit (40)
Mä olen kanssa sellanen kun ei osaa joitain juttuja yhtään, koneiden kanssa oon ihan käsi. Arvostan mieheni kykyä korjata käytännössä mitä tahansa. Mua ei yleensä häiritse se, että mies ei analysoi ja pohdiskele jne, mutta välillä tietysti haikailee jotain muuta. Tosin olen haikaillut jotain muuta kaikissa elämäni suhteissani aina välillä, joten en osaa suhtautua siihen vakavasti.
Koen, että toimivaan parisuhteeseen tarvitsen juuri tuollaisen miehen kuin minulla on. Saan kaipaamani keskustelut suhteen ulkopuolelta. En usko, että mikään kumppani voisi olla minulle kaikkea. Tarvitsen lisäksi muita ihmisiä.
mulla on kyllä töissä ja kavereissa sellaisia ihmisiä joiden kanssa voin purkaa väittelyn- ja keskusteluntarpeitani. Miksi juuri miehen kanssa semmoisia pitäisi puhua?
mulla on kyllä töissä ja kavereissa sellaisia ihmisiä joiden kanssa voin purkaa väittelyn- ja keskusteluntarpeitani. Miksi juuri miehen kanssa semmoisia pitäisi puhua?
se kiva kuunnella välillä omaa miestäkin :D En tiedä olenko outo, mutta mielestäni on ihanaa kuunnella ihmisten puhetta, jos puhuja on voimakkaasti jotain mieltä asioista. Sellainen innostuneisuus ja varmuus omasta asiasta on hieno piirre ihmisessä.
-Ap
vaihteluna keskustelu on mielenkiintoista, mutta en jaksaisi päivittäisessä arjessa pohtia ja kyseenalaistaa kaikkea.
joka kirjoittaa (tunnistettavasti) blogia. Mutta tämä on vaan mun mielipide. Voi olla että ihan turhaan kadehdit...
noinkaan perusteltua vastausta abortista...
Te varmaan olette vaan vääriä toisillenne jos ei oma perusluonnekaan kelpaa. :(
Mikähän sinussa on vikana? Analysoi joskus omaa itseäsi.
Minusta sinulla ja miehelläsi ei vaan ole oikeaa tapaa puhua, se siinä mättää.
ja painotin tuota piirrettä kumppaninvalinnassa yli kaiken muun. Vielä nimenomaan niin, että pelkkä äly ja analyyttinen luonne ei riitä, vaan on oltava kiinnostunut myös elämän siitä puolesta, jota ei voi pelkällä älyllä selittää. Ei kuitenkaan dogmaattisista uskonnoista, vaan tunnemekanismeista, intuitiosta jne.
Sain mitä halusinkin ja olen edelleen onnellinen. Mutta sanon silti, että monet niistä naisista, jotka minua kadehtivat, eivät todellisuudessa kestäisi puolta päivääkään miestäni kumppanina. :)
ja painotin tuota piirrettä kumppaninvalinnassa yli kaiken muun. Vielä nimenomaan niin, että pelkkä äly ja analyyttinen luonne ei riitä, vaan on oltava kiinnostunut myös elämän siitä puolesta, jota ei voi pelkällä älyllä selittää. Ei kuitenkaan dogmaattisista uskonnoista, vaan tunnemekanismeista, intuitiosta jne.
Sain mitä halusinkin ja olen edelleen onnellinen. Mutta sanon silti, että monet niistä naisista, jotka minua kadehtivat, eivät todellisuudessa kestäisi puolta päivääkään miestäni kumppanina. :)
Miksi eivät kestäisi? Liikaa henkistä haastetta?
Te varmaan olette vaan vääriä toisillenne jos ei oma perusluonnekaan kelpaa. :(
Mikähän sinussa on vikana? Analysoi joskus omaa itseäsi.
Minusta sinulla ja miehelläsi ei vaan ole oikeaa tapaa puhua, se siinä mättää.
En toki haluaisi mieheni kirjoittavan blogia. Tiedän että se on enemmän naisten harrastus, mutta kuvaamani mies pyrkii pitkällä tähtäimellä poliitikoksi, ja kokee näin edistävänsä asiaansa. Minusta hän on ihan oikeassa, onhan blogi ihan hyvä keino saada ajatuksiaan julki.
Osaan kyllä analysoida itseäni, ja tiedostan omat vikani erittäin hyvin. Ja kyllä miehenikin saattaa ajatella että "aina tuon pitää kehitellä keskustelua ties mistä, vaikka tekisi mieli vaan katsoa telkkaria". Meillä tosiaan mättää keskustelutarpeiden erilaisuus. Minä tahtoisin pelkän puhumisen sijaan myös kuunnella mieheni ajatuksia. Nykyisellään tuntuu että hukutan hänet puhetulvani alle, koska hänellä on harvoin omaa sanottavaa.
-Ap
Te varmaan olette vaan vääriä toisillenne jos ei oma perusluonnekaan kelpaa. :(
Mikähän sinussa on vikana? Analysoi joskus omaa itseäsi.
Minusta sinulla ja miehelläsi ei vaan ole oikeaa tapaa puhua, se siinä mättää.
Avioliiton kestävyydestä vahvimpia indikaattoreita oli korrelaatio mitatussa älykkyydessä. Jos toinen on duunari ja toinen tohtoriksi väitellyt, on aivan tapauksesta kiinni toimiiko suhde vai onko se tuhoon tuomittu. Tohtoreitakin on tuppisuita sohvaperunoita ja samoin on duunareita.
AP:n kuvailemaa puolisoa en sietäisi tai jaksaisi, ei olisi mitään yhteistä mitä jakaa.
Mieti arvojasi. Mä itse en ottaisi miestä, jota kiinnostaa päästä poliittisiin asemiin vallanhaluisena ohjailemaan massoja. Näen siinä ihan heti todella paljonkin häikkää.
mutta 10 yhteisen vuoden jälkeen on oppinut keskustelemaan ja väittelemäänkin. On ollut vähän turhankin hyvä oppilas, mä nimittäin nykyään yleensä häviän ne kiivaimmat väittelyt miehen hyville argumenteille :D
jos ukkoni olis joku ihmisoikeustaistelija. Panisin sen heti kunnon ruumiillisiin töihin nousemaan aamulla klo 5 ja lähtemään miesten töihin. Oppis jotakin.
Oman mieheni kanssa ollaan samaa mieltä töitä vieroksuvista ihmisoikeustaistelijoista. meillä tehdään töitä ja sitten vasta lomaillaan. Ei varmaan tarvi kertoa enempää.
joiden kanssa minulla on ollut suhde, ovat olleet pohdiskelevia ja analyyttisia. Toki on hienoa, jos mies on niin älyllinen ja analysointikykyinen, että kykenee keskusteluun, siinä kuitenkin oli omat haasteensa suhteessa.
Tällaisia asioita tuli vastaan:
-on näkemyseroja, joita meidän tuli jauhettua ja jauhettua (=analysoitua) mutta silti ne jäivät näkemyseroiksi. Se voi tuntua myös raadolliselta, kun tietää, että toinen on fiksu ja hänelläkin on perustelut asioihin, mutta silti ei vaan päästä jonkinlaiseen konsensukseen (siis ei välttämättä siihen toteamukseen, että olemme nyt tästä vaan eri mieltä)
-perustellut näkökannat asioihin merkitsivät näiden tapailemani miesten kohdalla myös maailmantuskaa, se, että tiedostivat kaikenlaiset negatiivise asiat maailmassa ja heillä oli molemmilla hieman erilaiset, mutta syvät näkökannat asioista, jotka maailmassa on huonosti-> tieto siis todella lisää myös tuskaa
-joskus emme päässeet edes nukkumaan kun oli niin kiihkeä keskustelu kesken, saattoi mennä paljonkin aikaa ja energiaa jonkun keskustelunaiheen kanssa.
-keskusteluasetelmat eivät ole symmetrisiä vaikka molemmat olisivat keskustelutaitoisia, joissakin aiheissa toinen on vain paljon perehtyneempi ja vaikea löytää käsittelytapaa, joka on reilu molemmille, vähemmän tietävän/perehtyneen ei kannata ottaa kaikkitietävää asennetta, enemmän tietävän ei myöskään kannattaisi ottaa ylimielistä asennetta
-juuri tuo keskustelu- ja analysointitaito ei liity siihen, kuinka arki sujuu. Jos oikeasti kunnioitat miestäsi muiden asioiden kautta niin minusta kannattaa ymmärtää, että nuo syvälliset keskustelutaidot eivät välttämättä lisää sitä kunnioitustasi.
Nämä olivat mun kokemuksia. Nuo ihmissuhteet ei minulla toimineet, voi sekin siis heijastua noissa kokemuksissa ainakin osin.
Paitsi että sun mies on sentään kätevä käsistään ja toiminnan mies... mun taas.. Luulen että mieheni on myös kohta sinkku...
Keskustelutaito on tärkeää! Sen tajuaa kun sitä ei ole. Minäkin haluaisin keskustelevan, älykkään tai edes ajattelevan miehen.
Ja kyllä, ystävissäni on useita ajattelevia, monipuolisesti elämästä kiinnostuneita ihmisiä, mutta ei se riitä. Oman puolison kanssa vietetään kuitenkin suht paljon aikaa.
ehkä siis kumppanin kanssa käytyihin syvällisiin keskusteluihin tulee kuitenkin mukaan joku suhteen valtapeli, on helpompi keskustella analyyttisesti ystävän kuin rakkaan kanssa (jos ymmärrätte mitä tarkoitan tällä erolla, toki puolisokin voi olla myös ystävä, jonka kanssa voi kyetä analyyttiseen keskusteluun). Mutta siis ehkä kumppanin kanssa voi henkevä ja analyyttinen keskustelu olla vaikeaa, koska silloin puhutaan vaikkapa näkemyseroista tai sellaisista asioista, joista toinen tietää huomattavasti enemmän.
"punaviinilasi kädessä" -keskusteluja, mulla kun oli paljonkin puhuttavaa, vaikkei aina niin korkealentoista tai älykästä. Toista ei kiinnostanut sen tason keskustelu, vaikka tosi fiksu ihminen sinänsä onkin.
Mä luulen myös että jollakin aikajänteellä ollaan sinkkuja. Mutta toisaalta mä en enää tiedä osaanko itsekään puhua, olen niin turtunut tähän. Muistan että mulla oli joskus paljonkin sanottavaa. :/
Miehesi on siis insinööri! :)
- Mies