Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun mieheni ei ole ollenkaan henkistä sorttia.
28.11.2012 |
Alunperin kyllä rakastuin siihen että hän on kätevä käsistään ja toiminnan mies, mutta nyt sitä kaipaisi jotain muutakin. Tänä iltana tämä tunne lähti siitä, kun luin erään ystäväni miehen blogia. Tuo mies tosiaan osaa kirjoittaa, ja hänellä on hyviä ja perusteltuja mielipiteitä esim. talouden tilasta, politiikasta ja ihmisoikeusasioista.
Oma mieheni ei moisista pohdinnoista perusta. Hän on sitä tyyppiä, että jos häneltä kysyy mielipidettä vaikka abortista, niin hän saattaa vastata ettei ole koskaan edes miettinyt asiaa. Kyllä häneltä mielipide pienen miettimisen jälkeen löytyy, mutta mitään analyyttista keskustelua ei saa aikaan. Aborttikysymykseen miehen vastaus on "Abortti on oikein koska naisella on oikeus kehoonsa. Liian myöhäisessä vaiheessa aborttia ei kuitenkaan pidä tehdä". Se siitä.
Onko muita joilla on miehenä tuollainen mölli? Olisi joskus edes kiva, että mieskin intoutuisi puhumaan vähän syvällisemmin edes jostain. Mitään sisäistäkään dialogia ei ilmeisesti käy, koska mielipiteitä ei ole koskaan valmiina.
Kommentit (40)
Sain mitä halusinkin ja olen edelleen onnellinen. Mutta sanon silti, että monet niistä naisista, jotka minua kadehtivat, eivät todellisuudessa kestäisi puolta päivääkään miestäni kumppanina. :)
Miksi eivät kestäisi? Liikaa henkistä haastetta?
Mieheni ei mm. voi sietää itsepetosta, ja huomauttaa heti kun havaitsee sitä minussa. Minä pidän tästä, paljonkin, suurin osa ihmisistä ei. Jos kysyn mieheltä vaikkapa: "Näytänkö lihavalta tässä mekossa", en voi odottaa saavani muuta kuin täysin rehellisen vastauksen, joskin monisanaisen ja eri näkökulmia sisältävän sellaisen. Mies myös pettyy jos en tee hänelle vastapalveluksia, vaan katson hänen ristiriitaisten juttujaan läpi sormien. Niiden kyseenalaistamisesta seuraa kuitenkin se, että joudun perustelemaan miten ja miksi näen ristiriidan - joskus pitkälläkin kaavalla ennen kuin menee perille.
Keskustelumme ovat pitkiä ja mielenkiintoisia, ts. hyvin monien muiden mielestä loputonta ja tylsää hiusten halkomista. Tämä on seurausta siitä, että kumpikin on pitkään rakentanut maailmankuvaansa pohdiskelevasti ja analyyttisesti, mutta erilaisista lähtökohdista. Koska elämä on loputtoman kompleksista, olemme päätyneet monessa asiassa erilaisiin lopputuloksiin, jolloin yhteisymmärrystä kohti pyrkiminen on pitkä ja paneutumista vaativa prosessi. Meille melkeinpä harrastus (juuri muuta emme sitten ehdikään harrastaa, koska kummallakin on myös vaativa työ).
Kuten sanottu, en itse voisi elää muunlaisen miehen kumppanina. Mutta luulen, että aika monella tuttavallani on todellisuutta vastaamaton käsitys siitä, mitä pohdiskelevuus ja analyyttisyys on käytännössä. Sitä pidetään helposti jonkinlaisena höttöisenä taivaanrannanmaalailuna tai leijuntana, vaikka tosiasiassa se on kovaa työtä, toisinaan jopa hieman julmaa, ja sisältää siksi myös kivuliaita elementtejä. Ne leijunnat tulevat sitten vasta session päätteeksi, eivätkä kestä ajallisesti kuin hetken.
Hups, selostuksenihan vaikuttaa hieman sadomasokismin kuvailulta.. No, pitänee tarkentaa että seksissä olemme kyllä enemmän hellyyteen kuin julmurointiin taipuvaisia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että olisi mainiota jos eukolla olisi tähänkin asiaan noin looginen ja neutraali näkemys.
Itse olen aika pohdiskeleva luonne, mutta en jaksa mitään tyhjänjauhamista ja loputonta pyörittelyä. Joku vihreä ihmisoikeustaistelija olisi vihoviimeinen, kenen kanssa voisin olla, niin paljon heissä on tekopyhyyttä, ylemmyydentuntoisuutta ja turhaa lätinää. Mieheni kanssa taas olen oppinut olemaan käymästä turhia väittelyjä, koska joistakin asioista on niin suuret näkemyserot, että saamme siitä vain riidan aikaiseksi.
En minäkään tajua miehiä jotka kirjoittaa blogia
Erikoinen mielipide, mutta mikäs siinä.
Kyllä minä tajuan. Alle sekunnin miettimisellä tulee mieleen vaikkapa Ossi Mäntylahti ja Jukka Kemppinen.
Mielestäni ap:n miehen mielipide abortista oli tiedostava ja ns. poliittisesti korrekti, ei mitään hävettävää siinä. Kaikki nyt eivät vaan ole sellaisia, että jaksaisivat ruotia itselleen merkityksemättömät asiat läpi totaalisesti...
Mitä kirjoittamiseen tulee, oma anoppini on siinä hyvä. Kirjoittaa mielipidekirjoituksia jne. ja vaikuttaa niissä paitsi fiksulta sekä aikaansa seuraavalta, mutta myös suvaitsevaiselta naiselta. Sitten taas kun hänet tapaa reaalissa...totuus on melkeinpä päinvastainen. Ilkeämielinen, juntilta vaikuttava nenänkaivaja. Joka kerta jaksan itsekseni ihmetellä tätä kontrastia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka sattuikaan, että et tullut siinä vaiheessa ajatelleeksi, että rakastuminen ei ihan riitä jos toivoo kumppaninsa olevan ihan erilainen.
Elämässä ja parisuhteessa täytyy laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Jos rakastaa, sitä hyväksyy eräitäkin puutteita. Jostakin syystä sinä kuitenkin katsoit paremmaksi sitoutua juuri tuohon mieheen. Et silloin tullut ollenkaan ajatelleeksi, että olisi se ihanaa kuunnella ja jutella.
Joko vaihdat miestä hyvään puhujaan, tai sitten puhut muiden ihmisten kanssa.
Mitä sitä turhaa jauhamaan.Itse olen aika pohdiskeleva luonne, mutta en jaksa mitään tyhjänjauhamista ja loputonta pyörittelyä. Joku vihreä ihmisoikeustaistelija olisi vihoviimeinen, kenen kanssa voisin olla, niin paljon heissä on tekopyhyyttä, ylemmyydentuntoisuutta ja turhaa lätinää.
Pata kattilaa soimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onneksi on ex.
Herranjumala niitä miehen perusteluja kun ei tullut kotiin ja lähti kavereiden kanssa tai vietti yön naisen kanssa.
Osasi tuntikausia selittää ja saivarrella niin, että en tiennyt lopulta, olenko hullu vai terveiden kirjoissa. Hyvä kun en lopulta itse pyytänyt anteeksi kun mies tartutti satiaiset minuun.
Nyt on ihanan suora ja selkeä mies, kenen kanssa ei tarvitse jauhaa tuntikausia. Asioista on joko mielipide tai ei. Ei tarvitse viinilasi kädessä tunteja pohtia, mikä on parisuhteen tila ja voiko kukaan odottaa toiselta mitään ja mitä tämä mikä on ja onko se on sittenkin jotain muuta kuin mikään jajajaja....tyhjänpäiväistä jauhamista jauhamisen tyakia.
jotka toivotte miehenne olevan toisenlainen, ajattelevampi ja keskustelevampi: ettekö todella huomanneet tätä puutetta seurusteluaikoina? Mistä te silloin juttelitte? Jos sanot että ihastuit miehessäsi käytännön taitoihin ja kätevyyteen, miten se ilmeni? Tuskin te treffeillä nikkaroitte jotain linnunpönttöjä tai remppasitte kylppäriä. Jotainhan silloinkin oli puhuttava, eikö mitenkään tullut esiin se ettei miehellä ole mielipiteitä tai ettei se osaa keskustella?
Mulle on puolisossa ihan pakollinen piirre se, että sen kanssa on ihana keskustella kaikesta. Seksuaalinen ihastus laimenee vuosien myötä, mutta älykkyys ja kiinnostus asioihin säilyy. Ja silloin aina viihtyy yhdessä ja on juteltavaa, kun on kiinnostunut asioista ja voi keskustella mistä vaan. Toinen huomaa eri asioita ja ajattelee niistä eri tavalla, ja sehän se on parasta kun saa pohtia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja annan vastineeksi yhden tollon savolaisen kiertoon.
Nyt en ihan ymmärrä?
Luetteko liikaa muoti-, sisustus-, leivontablogeja?
Minä seuraan enemmän juuri miesten kirjoittamia blogeja kun nuo em. jutut ei niin kiinnosta.
En ymmärrä miksi blogikirjoittaminen olisi jotenkin juuri naisten juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
politiikan blogeja, jotka ovat melkein kaikki miesten kirjoittamia. Sisustusblogit on niin tyhjiä.
Mieheni on politiikan toimittaja ja itse olen taloustoimittaja. Keskustelemme keskustelemasta päästyämmekin.
...keskustelua enemmän arvostan sitä, että toinen osallistuu arkeen, pitää seksistä, kunnioittaa minua (ja minä häntä) ja harrastaa liikuntaa kanssani. Ja että hän tykkää olla kotona ja puuhailla.
Keskustelen ystävieni kanssa syvällisemmin, eikä kaipaa sitä mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ukkoni olis joku ihmisoikeustaistelija. Panisin sen heti kunnon ruumiillisiin töihin nousemaan aamulla klo 5 ja lähtemään miesten töihin. Oppis jotakin.
Oman mieheni kanssa ollaan samaa mieltä töitä vieroksuvista ihmisoikeustaistelijoista. meillä tehdään töitä ja sitten vasta lomaillaan. Ei varmaan tarvi kertoa enempää.
jos ukkoni olis joku ihmisoikeustaistelija. Panisin sen heti kunnon ruumiillisiin töihin nousemaan aamulla klo 5 ja lähtemään miesten töihin. Oppis jotakin.
Oman mieheni kanssa ollaan samaa mieltä töitä vieroksuvista ihmisoikeustaistelijoista. meillä tehdään töitä ja sitten vasta lomaillaan. Ei varmaan tarvi kertoa enempää.
Etkä voisi kutoa lapasia koko pitkän päivää.
Taistelisit sinä edes ihmisoikeuksista tai eläinten. Alkaisit syömään kasviksia, luomua.
Ajattelusi syystä yli puolet maailmasta näkee nälkää ja kuolee haavoihin.
Te varmaan olette vaan vääriä toisillenne jos ei oma perusluonnekaan kelpaa. :(
Mikähän sinussa on vikana? Analysoi joskus omaa itseäsi.
Minusta sinulla ja miehelläsi ei vaan ole oikeaa tapaa puhua, se siinä mättää.
Avioliiton kestävyydestä vahvimpia indikaattoreita oli korrelaatio mitatussa älykkyydessä. Jos toinen on duunari ja toinen tohtoriksi väitellyt, on aivan tapauksesta kiinni toimiiko suhde vai onko se tuhoon tuomittu. Tohtoreitakin on tuppisuita sohvaperunoita ja samoin on duunareita.
AP:n kuvailemaa puolisoa en sietäisi tai jaksaisi, ei olisi mitään yhteistä mitä jakaa.
Entä jos älykkyydessä ei ole muuta eroa kuin se, että se ilmenee eri tavoilla? Minä saatan olla miestäni analyyttisempi ja pohdin maailmaa aivan eri tavalla kuin hän, mutta miehellä taas on aivan erilaista älyä. Ei esimerkiksi ole sellaista kojetta jonka toimintaa hän ei ymmärtäisi ja jota hän ei osaisi korjata. Itse osaan nipinnapin vaihtaa lampun.
-Ap
...keskustelua enemmän arvostan sitä, että toinen osallistuu arkeen, pitää seksistä, kunnioittaa minua (ja minä häntä) ja harrastaa liikuntaa kanssani. Ja että hän tykkää olla kotona ja puuhailla. Keskustelen ystävieni kanssa syvällisemmin, eikä kaipaa sitä mieheltä.
Minä taas haluan, että se henkilö kenen kanssa eniten vietän aikaa, on myös se paras keskustelukumppani. Mielestäni olisi todella ankeaa, jos kotona ei voisi keskustella ajankohtaisista asioista, ei analysoida tapahtumia tai ilmiöitä, kinatakin välillä mielipiteistä.
Mitä jos sä kuulet uutisista jotain todella hätkähdyttävää ja haluat jutella siitä, soitat ystävillesi ja järjestät juttelutapaamisen vai? Minä haluan jutella niitä silloin kun ne tulevat mieleen, ja sen kaikkein kiinnostavimman henkilön kanssa, eli mieheni.
Entä jos älykkyydessä ei ole muuta eroa kuin se, että se ilmenee eri tavoilla? Minä saatan olla miestäni analyyttisempi ja pohdin maailmaa aivan eri tavalla kuin hän, mutta miehellä taas on aivan erilaista älyä. Ei esimerkiksi ole sellaista kojetta jonka toimintaa hän ei ymmärtäisi ja jota hän ei osaisi korjata. Itse osaan nipinnapin vaihtaa lampun. -Ap
jonka älykkyys ilmenee noin eri tavalla. Minua ei kiinnosta ihmiset jotka korjaavat koneita, minua kiinnostavat ihmiset jotka seuraavat maailmaa ja analysoivat sitä.
Miksi eivät kestäisi? Liikaa henkistä haastetta?
Mieheni ei mm. voi sietää itsepetosta, ja huomauttaa heti kun havaitsee sitä minussa. Minä pidän tästä, paljonkin, suurin osa ihmisistä ei. Jos kysyn mieheltä vaikkapa: "Näytänkö lihavalta tässä mekossa", en voi odottaa saavani muuta kuin täysin rehellisen vastauksen, joskin monisanaisen ja eri näkökulmia sisältävän sellaisen. Mies myös pettyy jos en tee hänelle vastapalveluksia, vaan katson hänen ristiriitaisten juttujaan läpi sormien. Niiden kyseenalaistamisesta seuraa kuitenkin se, että joudun perustelemaan miten ja miksi näen ristiriidan - joskus pitkälläkin kaavalla ennen kuin menee perille.
Keskustelumme ovat pitkiä ja mielenkiintoisia, ts. hyvin monien muiden mielestä loputonta ja tylsää hiusten halkomista. Tämä on seurausta siitä, että kumpikin on pitkään rakentanut maailmankuvaansa pohdiskelevasti ja analyyttisesti, mutta erilaisista lähtökohdista. Koska elämä on loputtoman kompleksista, olemme päätyneet monessa asiassa erilaisiin lopputuloksiin, jolloin yhteisymmärrystä kohti pyrkiminen on pitkä ja paneutumista vaativa prosessi. Meille melkeinpä harrastus (juuri muuta emme sitten ehdikään harrastaa, koska kummallakin on myös vaativa työ).
Kuten sanottu, en itse voisi elää muunlaisen miehen kumppanina. Mutta luulen, että aika monella tuttavallani on todellisuutta vastaamaton käsitys siitä, mitä pohdiskelevuus ja analyyttisyys on käytännössä. Sitä pidetään helposti jonkinlaisena höttöisenä taivaanrannanmaalailuna tai leijuntana, vaikka tosiasiassa se on kovaa työtä, toisinaan jopa hieman julmaa, ja sisältää siksi myös kivuliaita elementtejä. Ne leijunnat tulevat sitten vasta session päätteeksi, eivätkä kestä ajallisesti kuin hetken.
Hups, selostuksenihan vaikuttaa hieman sadomasokismin kuvailulta.. No, pitänee tarkentaa että seksissä olemme kyllä enemmän hellyyteen kuin julmurointiin taipuvaisia. :)