Lue keskustelun säännöt.
lomalennoilla on kyllä niin ihanaa kun sylivauvat kirkuu
28.11.2012 |
Ja kun kone nousee ja laskee niin sitten vasta kirkuukin kun raukkoja sattuu korviin niin hirveästi.
Meidän perheessä ei matkustettu koskaan kun olin lapsi. Ehkä siksi tuntuu hassulta, että niiden muutaman kuukauden ikäisten vauvojenkin kanssa on pakko päästä etelänlomalle. Kai sitä sitten ajatellaan, että se vauva ei saa estää mitään mitä muutenkin tehtäisiin.
Kommentit (41)
niin aikuiset vetaa perskannit ja orveltaa koneessa. Matkustajia on joka lahtoon ja sen kukin kestakoon jos aikoo lentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä olen sentään lapseton nainen itsekin. Ainoastaan joskus on tuntunut lennolla kurjalta siksi, kun kuulee että oikeasti siellä sattuu kovasti jonkun lapsen korviin nousussa tai laskussa (siis siltä on ainakin vaikuttanut) ja siksi itkettää niin että kaikki kyllä kuulee sen.
Jos koneessa nyt joku yleensäkään pännii, niin kännäävät seurueet, joiden käytöstavat unohtuu sitä myöten kun promillet nousee. Mutta ei sekään niin, koska sattuuhan sitä.
En kyllä ymmärrä mikä on niin tärkeää, että on pakko lähteä pienen vauva kanssa lennolle.
Kun se nousu ja lasku tosiaan voi olla kivuliastakin pikkuiselle..
.
ei lähdettäisi? Täällä pimeässäkö pitäisi koko ajan olla, ehei. Ei käy!
Hyvin on pärjätty kun ollaan annettu purukumia tms nousun ja laskun ajaksi.
Minä olen lentänyt maailman ympäri, eikä samaan koneeseen ole koskaan sattunut yhtään huutavaa vauvaa. Hassua. Kannattaisiko sinunkin vaihtaa reittilentoihin?
Ei perseaukinen voi ottaa muuta kuin sen halvimman matkan Anaaliaan tai Sötsiin ja valittaa loppuvuosi muista lentokoneessa olleista matkustajista.
jatuksia tästä maailmasta, 2. 8. 2012
Lapset ruumaan
Tuliko lennettyä äkkilähdöllä etelään? Huusiko koneessa lapsi, jota vanhemmat eivät saaneet rauhoittumaan vai vielä pahempaa, oliko lapsi sinun? Polttiko kanssamatkustajien tuijotus reiän kaulukseesi?
Lapsista on tullut matkustamisen ei-toivottu rupusakki ja sen jokainen matkalle lähtevä vanhempi tuntee nahoissaan. Välipala-arsenaalista, lelukasseista, piirrosvälineistä, peleistä ja vehkeistä huolimatta huoltaja pelkää maha kuralla sitä, että lapsi aiheuttaa älinää ja kiukuttelee. Vauvojen itku on lentävän perheen pahin painajainen, koska mikään ei pilaa kanssamatkustajan lomaa niin kuin elävä lapsi.
Nyt matkustavaisten rukoukset on Suomessakin kuultu. STT:n mukaan eräs matkanjärjestäjä kokeilee lomalentoja, joissa osa koneesta on kokonaan yli 12-vuotiaille. Tämä tarkoittanee sitä, että lapsiperheet eristetään omalle alueelleen, joka eittämättä ei tarkoita kakkosluokan vaan ruumaluokan aluetta. Ei- toivottujen ja muita häiritsevien matkustajien alueella lapset saavat mellastaa vapaasti muiden kaltaistensa terroristien joukossa.
Ilmiö ei toki ole uusi vaan ideana kopioitu maailmalta. Amerikkalaiset ovat harkinneet lapsivapaata jaottelua jo tovin, mutta rohkeus on loppunut lentoyhtiöiden rahapulaan. Kun jokaisen matkustajan taala tarvitaan, ei edes lapsiperheitä uskalleta loukata muun matkustajakansan vaatimuksista huolimatta.
Samaan aikaan kun ihmisen lapsesta, meidän eläkkeenmaksajastamme, on tullut välttämätön haitta, monet muut lentämisen ilmiöt kukoistavat yhä kauniimmin. Petairways on erikoistunut lennättämään lemmikkejä laadukkaasti, koska ”paras ystäväsi ei kuulu ruumaan”. Kahden kissan omistajana tiedän, että kissani saavat lentää matkustamossa. Ja tähän tämä näyttää olevan menossa, kissat matkustamoon ja lapset ruumaan, ensin sen lapsiperheille eristetyn alueen kautta. Kissani voivat minun mielestäni ihan hyvin lentää ruumassakin, koska siellä niillä on ihan hyvät oltavat.
Kokemukseni mukaan lomalennoilla on aina joku yksilö tai yleensä ryhmä, joka on kännissä kuin ankka. Kännikalat vaeltavat pitkin konetta hakemassa lisää juomaa, he haisevat vanhalta viinalta ja pierulta, he huutavat kovaäänisesti, he tuuppivat, he potkivat edessä istuvan jalkoja, he kiroilevat, he tappelevat vaimon kanssa ja niin edelleen. Silti kukaan ei ole ehdottamassa känniläisvapaita lentoja, koska känni niinku kuuluu elämään ja känniä pitää ymmärtää. Känni on aikuisen etuoikeus kun pitää rentoutua, siitä huolimatta, että eräskin lento on myöhästynyt kännisen hullun ulossaattamisen takia. Montako konetta on muuten jäänyt kentälle kun potkiva lapsi on ensin raahattu käsiraudoissa kenttäpoliisin hoiviin?
Kun matkanjärjestäjät ja lentoyhtiöt ensin saavat lapsiterroristit omaan osastoonsa, voin ennustaa seuraavia erityisosastoja: 1. Sairaalloisesti ylipainoisten alue: Onhan selvää, että liika paino haittaa vieressä istuvan matkustusmukavuutta ja vie penkkitilaa. Myös koneen tasapainokysymys. 2. Eläkeläisten osuus: vanhat ihmiset voivat haista erilaiselle, olla hitaita ja näin haitata muita matkustajia 3. Hikoilevien ja neuroottisten alue: toisen ihmisen pelko ja hiki haittaa vieressä istuvaa. Jos nämä erottelut tuntuvat jotenkin ikäviltä, kannattaa kysyä itseltä, onko lentäminen todella sellaista juhlaa, että lennolla toimiva lapsi pilaa sen juhlan ja koko loman? Pitää myös muistaa, että lasten on joskus pakko matkustaa lentokoneella esimerkiksi hautajaisiin. Siis ihan pakko, vaikka se just sua nyt harmittaisi kolmen tunnin lennolla ihan hirveesti.
Lapsiperheet on opetettu ottamaan kaikki vastaan mitä tulee, nöyränä kuin teuraalle menevät lampaat. Jos tätä suomalaista filosofiaa tarkastelee yhtään syvemmin, onhan tässä jotain pielessä. On täysin epähyväksyttyä puhua ikävästi keräjäläisistä, maahanmuuttajista tai edes kaduille kakkaavista koirista, mutta lapsia saa joka ikinen kynnelle kykenevä irvistellä. Ja vanhuksia. Ehkä meidän ei pidä ottaa raha-asioissa oppia Välimeren maista, mutta siellä ei sentään heikoimmista tehdä potkupalloja.
Olen innoissani odottanut lapsiasiavaltuutetun ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kommentteja lasten eristämisestä lentomatkojen ajaksi, mutta kannanottoja ei ole näkynyt. Euroopan Ihmisoikeussopimuksessa 14. artikla on syrjinnän kielto, joten saattaapi olla, että ihmisoikeustuomioistuin saa kohta kolumnistilta postia. Siihen asti varoituksen sana: aion lentää kahden lapseni kanssa muutaman kerran syksyn aikana, mutta en todellakaan lapsille tarkoitetuissa osastoissa.
http://www.huonoaiti.fi/?p=788
Ja ko. tekstin kommenteista napattua:
"... Sanon usein vauvan kanssa ensimmäistä kertaa matkustaville, että jos pienen korvat menevät lukkoon, niin huutaminen auttaa. Niin että muutkin matkustajat sen kuulevat.
Terveisin lentoemäntä, jonka lennoilla saa itkeä (aiheesta)"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä mikä on niin tärkeää, että on pakko lähteä pienen vauva kanssa lennolle.
Kun se nousu ja lasku tosiaan voi olla kivuliastakin pikkuiselle..
.ei lähdettäisi? Täällä pimeässäkö pitäisi koko ajan olla, ehei. Ei käy!
Hyvin on pärjätty kun ollaan annettu purukumia tms nousun ja laskun ajaksi.
En tiennytkään, että pikkuvauvat syö purkkaa.
oikeasti valittaa siitä että joku perhe lähtee vähän lomailemaan raskaammassa elämänvaiheessa ja lapsi itkee lentokoneessa. Mitäs ap jos ihan hyvillä mielin soisit näille perheille myöskin lomailun ja otat ensi kerralla vaikka ne korvatulpat tosiaan mukaas? Luuletko että heillä on helppoa sen itkevän vauvan kanssa? Luuletko ettei heillä esim isommat lapset haluaisi joskus lomailemaan perheen kanssa? Luuletko että vauvaperheet jaksavat viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pysytellä poissa ihmisten ilmoitla tuollaisten itsekkäiden valitajien takia?
Ihan itse se elämäntapa ja "raskaampi elämänvaihe" on valittu, muilta kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on jo elämänsä aikana lentänyt toistakymmentä kertaa. Näistä kahdella kerralla on itkenyt muutaman minuutin laskun aikana. Osin varmaan sattunut korviin, osin väsymyksestä kun ei olisi halunnut istua turvavöissä. En ole muidenkaan vauvojen kuullut kovin paljon itkevän lennoilla.
Tuskin ap:n kohtaama perhekään arvasi etukäteen, että vauva tulisi itkemään koko kuusituntisen lennon ajan. Ei sitä vaan voi tietää etukäteen. Oman kokemukseni mukaankinhan on todennäköisempää, että vauva naureskelee tyytyväisenä noususta laskuun. Siksi tuntuu vähän hassulta, että ap miettii miksi perhe päätti lähteä matkalle vauvoineen.
En tiennytkään, että pikkuvauvat syö purkkaa.
nyt vittu silmä kätessi ja lue uudelleen.
"Tms" on se avainjuttu tässä. Vauvoille on annettu mehua ja vanhemmille sitä purukumia. Iän ja tilanteen mukaan.
Ei sitten mitenkään tule mieleen että viestin kirjoittaja ei välttämättä joka viestiin viitsi laittaa sitä perinpohjaisinta selostusta.
Saatana sentään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun kone nousee ja laskee niin sitten vasta kirkuukin kun raukkoja sattuu korviin niin hirveästi.
Meidän perheessä ei matkustettu koskaan kun olin lapsi. Ehkä siksi tuntuu hassulta, että niiden muutaman kuukauden ikäisten vauvojenkin kanssa on pakko päästä etelänlomalle. Kai sitä sitten ajatellaan, että se vauva ei saa estää mitään mitä muutenkin tehtäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvojen tärykalvojen pitäis ainakin teoriassa olla joustavammat kuin aikuisilla, eli ihan yhtä paljon ei pitäisi sattua kuin kovakorvaisella aikuisella mutta mistäpä tuota tietää. Itsekkin olen tuota miettinyt, että mikä se on se lasten kivun määrä, kun itselläkin sattuu tosi paljon jos ei onnistu paineen tasaus. Omalla lapsella ei onneksi ole ollut ongelmia, mutta kuuleehan sen että toisilla sattuu eikä se ihan heti lopu se kipu maassa jos on sellaiset korvat että sattuu.
Itkusta ja lomailusta yleensä olen sitä mieltä että kyllä mielummin voisin kuunnella tätä
koliikkivauvaa vaikka hiekkarannalla välillä. Olisihan se vaihtelua. Tiedä vaikka aaltojen ääni rauhoittaisi.
Vauvanitku ei minua sinänsä haittaa.
Enemmän haittaa tenavaikäisten lasten huutaminen, kiljuminen, riehuminen, etupenkin potkiminen ja hakkaaminen, selkänojaa vasten hyppiminen niin että takanaolevan ruokatarjotin heittää volttia....
Tämän vuoksi olenkin jättänyt mm. Ryanairin halpis-lennot väliin parista kokemuksesta viisastuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä ohi mutta en kyllä ikinä veisi vauvaa hiekkarannalle aurinkoon. Miten te käytännössä toimitte kun vauva ei saa olla auringossa ja rattaissa sitten paahtuu? Varjossakin kun ruskettuu niin en varjossakaan etelässä pitäisi vaaleaa suomalaisvauvaa. Miten siis käytte rannalla ottamassa aurinkoa? Vuorotellen? Vauvan kanssa matkustamista ymmärrän kyllä noin muuten.
vielä tiedoksi että ruumassa ei ole eläimillä mitenkään hyvät oltavat. Lisäksi eläimet ovat täysin vieraiden ihmisten armoilla pitkän ajan. Ihmisiä on moneen lähtöön. Jos koiran vesikuppi kaatuu ensimetreillä ei sitä kukaan tarkista tai anna lisää vettä oli sitä matkaa jäljellä tunti tai kymmenen. Sääliä tunnen ruumaan hylättyjä eläimiä kohtaan, reppanat.
En itsekään käsitä, miksi vauvan kanssa on vaan _pakko_ saada tehdä juuri niitä samoja asioita kuin tekisi ilman vauvaa? Miksi sen nyytin kanssa ei voi vähäksi aikaa rauhoittua vaan sitä pitää raahata ympäriinsä, jopa maapallon toiselle puolelle asti. Jos perheessä on isompia lapsia (joiden nyt on IHAN PAKKO päästä joka vuosi ulkomaanmatkalle) voi toinen vanhemmista lähteä isompien lasten kanssa.
Kanarian lento oli hankala..
Ensinnäkin kotimatkaa siirrettiin viime tipassa 10 tunnilla, kun oltiin jo keskellä yötä jouduttu heräämään ja odoteltiin hotellilla bussia.
Kun viimein päästiin matkaan, ei lennolla esim. tarjoiltu ollenkaan kahvia (vian vuoksi) ja kaiken lisäksi 7 tunnin lento venyi yli 9 tunnin mittaiseksi, kun tehtiin ylimääräinen, yllättävä välilasku (koneen vessat tukkeutuivat)..
Kun keskellä yötä laskeuduttiin kotikentälle, olin ihmeissäni, kun konesta purkautui monia monia lapsiperheitä, jopa pieniä sylivauvoja vaikka kuinka monta.
Eikä yksikään edes itkenyt, vaikka matka oli varmasti pitkä ja raskas lapselle, kun se oli sitä meillekin aikuisille :/
Kertaakaan en lennon aikana kuullut lapsen itkua tai kiukuttelua, enkä siis tullut ajatelleeksikaan, että koneessa oli pieniä lapsia, kun en siellä tullut muutenkaan liikkuneeksi.
En itsekään käsitä, miksi vauvan kanssa on vaan _pakko_ saada tehdä juuri niitä samoja asioita kuin tekisi ilman vauvaa? Miksi sen nyytin kanssa ei voi vähäksi aikaa rauhoittua vaan sitä pitää raahata ympäriinsä, jopa maapallon toiselle puolelle asti. Jos perheessä on isompia lapsia (joiden nyt on IHAN PAKKO päästä joka vuosi ulkomaanmatkalle) voi toinen vanhemmista lähteä isompien lasten kanssa.
Vaikka otsikkoni oli provosoiva (eihän täällä muuten huomioida) niin mun pointtinihan ei ollut kuinka MULLA nyt oli niin kamalaa kun jouduin taas lennolla kuuntelemaan kirkumista ja kuinka MUN takia nyt pitäisi vähän miettiä mitä tekee.
Kuten sanoin niin ymmärrän, että lasten itku nyt vaan kuuluu elämään, mutta jos sitä kuuntelee korvan vieressä 6 h putkeen, niin toki siinä on aikaa pohtia tätä ilmiötä että aivan pientenkin vauvojen kanssa lähdetään lomareissuille ja miettiä sitä, että miten mielekästä se on.
Erityisesti mietin sitä, onko se sille vauvalle miten miellyttävää (Esim se kuumuus, aurinko, puhumattakaan lennon aiheuttamista kivuista). Toisaalta mietin sitä, onko jonkun ison katraan kanssa reissaaminen oikeasti niin ihanaa. Voihan se ollakin, ei siinä. Omaan silmään vaan vaikuttaa jotenkin raskaalta. Ja tosiaan kun omassa elämässä ei ole ollut tällaista itsestäänselvyyttä, että etelänlomille on PAKKO päästä, niin sitä jotenkin katsoo kummeksuen että onko tuo pikkuvauvojen kanssa reissaaminen oikeasti jotenkin antoisaa.
ap
Minä olen lentänyt maailman ympäri,
eikä samaan koneeseen ole koskaan sattunut yhtään huutavaa vauvaa. Hassua. Kannattaisiko sinunkin vaihtaa reittilentoihin?
Tosiaan muuten oli sellainen noin 8 kk pötkylä, joka huusi koko yölennon ajan. Onneksi oli vaimentavat kuulokkeet. Kaikilla ei varmaan ollut.
Oikeasti aika erikoista. Mä olen lentänyt sekä reitti- että lomalennoilla ja molemmilla kyllä sama kokemus.
ap