Punastuminen nolottaa...

Joe Blascoa tai vastaavaa naamaan niin saat muuttua maskisi alla vaikka vihreäksi eikä kukaan sitä huomaa. Antaa kivasti itsevarmuutta kun ei tarvi murehtia punastumisen näkymisestä.

Ensinnäkin siten, että vanhempana punastelee vähemmän. Toiseksi siten, että vanhempana siitä välittää itse vähemmän, vaikka punastuisikin.



Koeta ajatella, että punastumisessasi ei ole mitään pahaa. Ihmiset voivat nähdä sen, mutta jos samanaikaisesti kuitenkin pystyt jatkamaan puhumista tai mitä nyt sitten oletkin tekemässä, asia ei ylikorostu. Älä anna punastumiselle ylivaltaa. "Okei, naamani on nyt punainen, mutta pidän nyt silti tämän esitelmän ja tämä on ihan hyvä näin."

Eikä tuo Joe Blasco peitä kokonaan. Enkä halua olla minkään meikkikuoren vanki. Olen yrittänyt hyväksyä ominaisuuden itselleni kuuluvaksi, vaikka ei se helppoa olekaan. Mulla on ihotyyppi, joka reagoi punaisuudella ihan mille tahansa ulkoiselle ja sisäiselle tekijälle. Moni tuntemani hyvin itsevarma ihminen kärsii samasta punaisuudesta, joten eiköhän se pidä vain hyväksyä. Ja oikein kiperään tilanteeseen voi laittaa sitä meikkivoidetta.

ongelma. Tuo yyber-peittävä meikkivoide on muuten hyvä idea, mutta mulla myös korvat leimahtavat helakanpunaisiksi. Korvanlehtiä on aika hankala meikata.

Ja se vielä pahentaa asiaa rutkasti, kun joku älypää huomauttaa asiasta! Ei sille mahda oikein mitään.

... ainakin vähän... Tosin, jos hikoiluttaa samalla, niin siitä saattaa tulla suttuinen vaikutelma... Punastuminen on joillakin ihotyypeillä täysin normaalia eikä siihen välttämättä liity mitään jännitystä tai nolostumista...

Nämä ainakin pahentavat punastelua.



Sinänsä mielessäni punastelussa ei ole mitään hävettävää. Yksi ominaisuus muiden joukossa.