Lue keskustelun säännöt.
Milloin tää kotiäitiys muuttuu niin helpoks mitä täällä väitetään?!
27.11.2012 |
Täällähän hehkutetaan et miten helppoo on olla kotona. "Velttoilua", niin te sanotte. Mutta kun oikeesti mulla ja miehellä on vaan tähän aikaa illasta/yöstä aikaa hetki hengähtää.. Lapset menee eri aikaan nukkumaan ja heräilee kymmenisen kertaa yössä (ei ikinä ainakaan viittä kertaa vähempää) ja koko ajan on huutoa ja valitusta ja vaatimuksia ja sotkua, vaikka kuinka siivois. Lapset 0-3v. MILLOIN JA MITEN TE TEETTE SEN, Kun on niin helppoa ja mukavaa, auvoista elämä?!
Kommentit (78)
He ovat taitonaisia jos ovat pyörittäneet onnistuneesti talouttaan ja hoitaneet lapsensa! Merkonomi tuttavani hoitaa nyt varsin onnistuneesti ulkomaisen yrityksen talouspuolen. Eikä tippaakaan häpeä kotiäitivuosiaan!
älä ap välitä. Kotiäidin työ on rankkaa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Siitä ei haluta vain maksaa ja sen takia sitä vähätellään. Ja tottahan se on, että jokaisen äidin ja isän vastuulla on kasvattaa lapsensa, siitäkin huolimatta, että käyvät töissä. Kotona kasvattaminen voi olla hyvä asia, jopa erittäin hyvä vaihtoehto, mutta toisille se tarha on parempi. Kumpi maksaa yhteiskunnalle enemmän?
Mielestäni kotiäidin pitäisi saada hieman parempi korvaus mitä nyt työstään saa ja valtion tukea koulutukseen, niin että kotiäiti ei jää lopullisesti työelämän kelkasta. Kotiäitiyden pitäisi olla vähintään yhtä hyvä meriitti CV:ssä kuin on armeijan palvelus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nehän ne tietää kaiken kun tekevät itse samat työt vaikka ovatkin poissa lastensa luota ja hoidattavat ne muilla!!!
Ne ei ymmärrä, että kotona lapsen kanssa ollaan koko ajan vuorovaikutksessa opastaen, neuvoen, kieltäen, kannustaen, pukien, leikkien, syöttäen ja loputtomasti siivoten. Ite ne siirtää kaiken tuon muille ja luulee, että iltasin tekevät samat työt.
Jotkut pienten lasten vanhemmat täälläkin vielä kehuskelevat harrastavansa liikuntaa sun muuta iltasin!!
En minä koko ajan pue lapsia, siivoa enkä kyllä leikikään lasten kanssa (lapset 2v. 6v.).
Lapset puetaan jos sille on tarve (siis toki heti aamulla laitetaan vaatteet mutta en minä niitä vaatteita päivän mittaan vaihtele jos ei ole tarvetta).
Yleensä siivoan illalla kaikki tavarat pois lattialta, aamupäivällä sitten imuroin ja moppaan jos tarve vaatiin.
Esikoinen ei tuota leikkiseuraa ole oikein koskaan kaivannut, tykkää leikkiä enemmän yksin tai sitten siskonsa kanssa. Toki sitten luetaan kirjoja, pelataan tms. yhdessä mutta ei koko aikaa.
Pyykinpesuun menee koko päivän aikana ehkä varttia (likapyykin koneeseen laitto ja niiden kuivumaan vieminen).
Vaikka miten yritän, jää minulle silti "luppoaikaa" juoda vaikka sitten pannullinen kahvia.
Ja juu, hienosti on aikaa ja energiaa harrastaa vaikka sitä liikuntaa illalla.
Isovanhemmat vierellä ja JATKUVASTI auttamassa. Eikö oikeasti olekin niin?? Kun ei viitsi itse laittaa ruokaa niin pistäydyttiin mummolassa ja sitä sun tätä kun oikein tarkkaan ajattelee:)) Puheissa sitten pari tuntii viikossa.
No meillä on kaksi lasta, 1,5v ja 3,5 v. Nyt pari viime kuukautta mulla on ollut kotiäitinä suorastaan tylsää välillä, töihin palaan ensi keväänä.
Vuosi sitten tilanne oli toinen, kuopuksen vauvavuosi oli sellaista kauhunsekaista kaaosta suurimmaksi osaksi, kunhan nyt päivistä jotenkin mentiin läpi.
Meidän salaisuus on kyllä hyvin nukkuvat lapset, meillä yörauha alkaa klo 21 viimeistään ja lapset nukkuvat omassa huoneessaan yleensä 8 saakka. Heräilemättä.
Toinen salaisuus on helppo temperamentti (tai katsotaan nyt millaisen uhmaiän kuopus kehittää).
Kolmas salaisuus on tukiverkot. Lasten mummu hoitaa mielellään pari tuntia pari kertaa viikossa niin pääsen esim. jumppaan.
Eli sietämättömän hyvätuurisia ollaan.
Eikä meillä tosiaankaan ole koskaan luututtu keittiön lattiaa 4 kertaa päivässä. Onko se nyt niin vaarallista, jos keittiönpöydän alla on makaronia?
Kolmatta lasta ei hankita, koska tiedetään jo etukäteen, ettei resurssit riittäisi.
paljon helpompaa kahden lapsen kanssa, kun vertaa sen jälkeiseen elämään, kun piti käydä töissä ja illat tohottaa lasten kanssa. Kiirettä ei kotona ollut, mutta sen jälkeen onkin ollut...
Kolmen lapsen kokemuksella voin kertoa saman kuin moni muukin täällä: ratkaisevaa on se miten paljon saat itse yhtenäistä unta. Tee siis KAIKKI sen eteen että saat lasten yörytmit kuntoon. Ei oo helppoo, senkin tiedän kokemuksesta, mutta aivan ehdottoman tärkeää! Sen jälkeen on elämä hurjan paljon helpompaa.
Meillä kaksi ensimmäistä oli huonoja nukkujia, eka kukkui ja joi maitoa öisin vielä 2,5 vuotiaana, toinen 1,5 vuotiaaksi asti. Toisen kanssa sentään oli järkeä unikouluttaa siinä vaiheessa kun itse menin töihin (ekan kanssa zombeiltiin töissäkin). Kolmannen kanssa onnistuttiinkin sitten saamaan yöunet kuntoon heti alusta pitäen ja kolmikuisesta asti on nukkunut täydet yöt.
Ja voin sanoa, nyt on auvoista ja aikaa riittää ihan mihin vaan! Vielä siis kotona 1-vuotiaan kanssa (joka nukkuu myös yhteensä 3-4h päikkärit), isommat koulussa/esikoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...
Eikä meillä tosiaankaan ole koskaan luututtu keittiön lattiaa 4 kertaa päivässä. Onko se nyt niin vaarallista, jos keittiönpöydän alla on makaronia?
Pienestäkin murusesta tulee anafylaktinen shokki. Ambulanssin tulo kestää melkein 20 minuuttia (kokeiltu muutaman kerran kun ei oltu turhan tarkkoja siivouksen suhteen). Siinä tulee kylmä hiki karskimmallekin karjulle, kun lapsi korisee naama sinisenä lattialla.
Lelut meillä onkin sitten senkin edestä pitkin lattiaa, mutta ruokaa ei voi olla lattialla, eikä pöydillä eikä tuoleilla eikä ylipäänsä missään mihin pikkuinen pääsee kiipeämään tai tutkimaan, sillä eihän yksivuotias ymmärrä vielä olla laittamatta suuhun vaikka kuinka sanoisi.
Nehän ne tietää kaiken kun tekevät itse samat työt vaikka ovatkin poissa lastensa luota ja hoidattavat ne muilla!!!
Ne ei ymmärrä, että kotona lapsen kanssa ollaan koko ajan vuorovaikutksessa opastaen, neuvoen, kieltäen, kannustaen, pukien, leikkien, syöttäen ja loputtomasti siivoten. Ite ne siirtää kaiken tuon muille ja luulee, että iltasin tekevät samat työt.
Jotkut pienten lasten vanhemmat täälläkin vielä kehuskelevat harrastavansa liikuntaa sun muuta iltasin!!
Onhan se tosi näppärää pottakouluttaa lapsi päiväkodin tätien toimesta ja antaa niiden opettaa kaikki muukin pukemisesta syömiseen itse. Sitten iltaisin on NIIN rankkaa kun se ainokainen pitää laittaa ihan itse nukkumaan... huh huh... on se työssäkäyvän äidin arki rankkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nehän ne tietää kaiken kun tekevät itse samat työt vaikka ovatkin poissa lastensa luota ja hoidattavat ne muilla!!!
Ne ei ymmärrä, että kotona lapsen kanssa ollaan koko ajan vuorovaikutksessa opastaen, neuvoen, kieltäen, kannustaen, pukien, leikkien, syöttäen ja loputtomasti siivoten. Ite ne siirtää kaiken tuon muille ja luulee, että iltasin tekevät samat työt.
Jotkut pienten lasten vanhemmat täälläkin vielä kehuskelevat harrastavansa liikuntaa sun muuta iltasin!!
En minä koko ajan pue lapsia, siivoa enkä kyllä leikikään lasten kanssa (lapset 2v. 6v.).
Lapset puetaan jos sille on tarve (siis toki heti aamulla laitetaan vaatteet mutta en minä niitä vaatteita päivän mittaan vaihtele jos ei ole tarvetta).
Yleensä siivoan illalla kaikki tavarat pois lattialta, aamupäivällä sitten imuroin ja moppaan jos tarve vaatiin.
Esikoinen ei tuota leikkiseuraa ole oikein koskaan kaivannut, tykkää leikkiä enemmän yksin tai sitten siskonsa kanssa. Toki sitten luetaan kirjoja, pelataan tms. yhdessä mutta ei koko aikaa.
Pyykinpesuun menee koko päivän aikana ehkä varttia (likapyykin koneeseen laitto ja niiden kuivumaan vieminen).Vaikka miten yritän, jää minulle silti "luppoaikaa" juoda vaikka sitten pannullinen kahvia.
Ja juu, hienosti on aikaa ja energiaa harrastaa vaikka sitä liikuntaa illalla.
Se vaihe, jolloin lapsi alkaa opettelemaan syömistä. Vaatteita sotkeentuu ja samaten lattia. Ja jos on vaikka 1v ja 2v, niin eihän sen ikäinen välttämättä osaa itse vielä siististi syödä. Mehulasi kaatuu ja aiheuttaa ihan helkutinmoisen tahmean sotkun. Perunaa taas on kiva syödä ja hieraista vähän sinne takkutukkaankin...
Kyllä meillä on pakko viedä kuopus välillä suihkuunkin kun tukka on niin sotkussa. Juu, voisin kyllä syöttää lapsen jottei sotkua tulisi, mutta karhunpalveluksen tekisin tuolle pienelle. Eikä muuten söisikään, kun haluaa syödä ihan itse.
Pyykkiä tulee useampi koneellinen päivässä, lakanat menee harva se päivä pesukoneeseen kun vaippa vuotaa tai vauva puklaa ympäriinsä. Meillä vaippaikäisiä kolme, joten sotkua tulee päivin öin.
nyt olen ollut puolitoista vuotta töissä ja vielä yhden, neljännen päätimme tehdä, joka on nyt siis matkalla maailmaan.
Parasta aikaa mitä vaan olla voi. Omassa tahdissa saa olla ja tehdä, ei tarvii herätellä lapsia tarhaan, esikoista toki kouluun.Riittävä ikäero helpottaa lapsi-arjessa. Jos sulla on kaksi, hyvässä lykyssä kolme vielä vaipoissa, niin en halua edes kuvitella mitä helvettiä se olisi.
Yksi vauva kerrallaan meidän kodissa, niin olo on helpompaa. Siivoamista riittää ja pyykkiä pestävänä ja piha hoidettavana, mutta eipä sitä kukaan kyttää kunka usein tai nopesti sen teen. :))
Tää vuorotöissä olo on ollut paljon rankempaa mulle, kuin mitä kotona olo on koskaan ollut. Vaikka yksi lapsista erityislapsi ja muutenkin kahdella ollut pahat koliikit jne. Ne menee niin äkkiä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksesta voin kertoa, ja tuttavaperheitä seuraillessa on kyllä tullut sama tunne.
Meillä kahdella ensimmäisellä pienehkö ikäero ja sisarussuhde on ihan ok, mutta ei läheskään niin hyvä kuin näillä isommilla ja kuopuksella. Uskon että johtuu siitä että pienellä ikäerolla joutuvat väkisinkin enemmän kokemaan kateudentunteita joita eivät osaa pienempänä samalla tavalla käsitellä kuin vähän vanhempana.
Tuttavaperheissä pari ihan kauhutapausta pienen ikäeron sisaruksista (koko ajan toistensa kurkussa), toki jokunen helpompikin tapaus. Riippuu siis toki paljon myös siitä miten hyvin vanhemmat ovat pystyneet välttämään näitä kateusongelmia (antamaan kaikille lapsille tarpeeksi huomiota iästä riippumatta) ja varmasti myös lasten luonteesta.
mutta myös pitkään työelämässä. Kotiäitinäkin piti herätä laittaman koululaiset kouluun ja aloittaa aamu kotitöillä, kuten nyt työäitinäkin. Kotona ollessa ulkoiltiin ja käytiin kaupassa aamupäivällä, sitten koululaiset tulivat kotiin ja tarjosin välipalat ja läksyapua ja kaitsin kaveritkin. Työäitinä tulen kotiin ja koti on kuin pommin jäljiltä kun koululaiset ja heidän kaverinsa ovat olleet siellä joten kotiin tulo alkaa aina keittiön ja eteisen siivouksella. Mutta en koe siis kumpaakaan vaihetta rasittavana, meillä nukutaan öisin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annatko lapsillesi aikaa tarpeeksi? Tarkoitan, et oletko heidän kanssaan oikeasti läsnä, ohjaat leikkeihin, näytät miten leluilla voi leikkiä ja onko lelut jaoteltu vai yhdessä sekasotkussa, onko niitä liikaa, liian vähän, huonoja.. Piirrättekö, pelailette ym yhdessä. Vai oletko vaan ja annat lasten tehdä mitä tekevät ja sinä siivoat. Kiellätkö lapsiasi liikaa vai saavatko myös vapaasti tutkailla? Ulkoiletteko tarpeeksi? Kannattaa rytmittää elämää, herätät (näin alkuun, että rytmi muodostuu) lapset samaan aikaan, aamupala, ulkoilua, leikkiä, ruokailu, päiväunet, välipala, leikkiä, ulkoilua.. ja iltatoimet samaan aikaan jokailta molemmille ja samaan aikaan nukkumaan. Kun annat lapsillesi aikaa niin, että oikeasti heihin keskityt ja kuuntelet niin jaksavat myös touhuta itsekseenkin. Ja sun ei tarvitse aina keksiä viihdykettä vaan kysyt lapselta mitä hän haluais ja annat hänen näyttää lelujaan, taitojaan. Ja pian huomaat, että nukkuvat yönsäkin paremmin. Ja isommille voi jo sanoa, et juon nyt kahvin rauhassa ja tulen sen jälkeen katsomaan tms.
Mä ainakin viihdyn kotona ja helppoa tämä on ku mikä. Tietysti jos on allergioita tms. niin tuo se siihen lisätyötä, mut kyl se vanhemmista on kiinni millaiseksi elämä muodostuu.
sitten kun saat riittävästi unta. Joillekkin katkonaiset unet on helpompi sietää kuin toisille. Se on asia johon et voi oikein vaikuttaa.
Meillä kaikki helpotti kun kuopus oli 1,5v. En kyllä ollut enää silloin kotiäiti (myöhemmin kyllä sitten taas). En minä sitten myöhemminkään ollut tuollainen superäiti mitä täällä hehkutetaan, mutta viihdyin kotona ja perhe voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työäidit varokaa vähättelemästä kotiäitien työtä sillä samalla te väheksytte pkodin henk.kunnan työtä! He tekevät sen työn puolestanne mikä luontaisesti kuuluisi äidille myös sen sylissä pitämisen ja paijaamisen!!
Pkodissa on vielä erikseen siivoojat ja ruokakin taitaa tulla mikämistäkin. Itse uskon, että jos jatkuvasti on 9-10h/pv poissa pikkuisen elämästä kannattaa pitää se suu ihan kiinni! Toinen nainen on ottanut paikastasi ison osan ja kannattaa toivoa, että hän on hyvä lapsellesi ja piste. Aikuisista lapsistasi näet tuloksen kun osanne alkaa vaihtumaan.
Sanonpa vain, että ponnistele kovasti harrastustesi välissä!
Nehän ne tietää kaiken kun tekevät itse samat työt vaikka ovatkin poissa lastensa luota ja hoidattavat ne muilla!!!
Ne ei ymmärrä, että kotona lapsen kanssa ollaan koko ajan vuorovaikutksessa opastaen, neuvoen, kieltäen, kannustaen, pukien, leikkien, syöttäen ja loputtomasti siivoten. Ite ne siirtää kaiken tuon muille ja luulee, että iltasin tekevät samat työt.
Jotkut pienten lasten vanhemmat täälläkin vielä kehuskelevat harrastavansa liikuntaa sun muuta iltasin!!
En minä koko ajan pue lapsia, siivoa enkä kyllä leikikään lasten kanssa (lapset 2v. 6v.).
Lapset puetaan jos sille on tarve (siis toki heti aamulla laitetaan vaatteet mutta en minä niitä vaatteita päivän mittaan vaihtele jos ei ole tarvetta).
Yleensä siivoan illalla kaikki tavarat pois lattialta, aamupäivällä sitten imuroin ja moppaan jos tarve vaatiin.
Esikoinen ei tuota leikkiseuraa ole oikein koskaan kaivannut, tykkää leikkiä enemmän yksin tai sitten siskonsa kanssa. Toki sitten luetaan kirjoja, pelataan tms. yhdessä mutta ei koko aikaa.
Pyykinpesuun menee koko päivän aikana ehkä varttia (likapyykin koneeseen laitto ja niiden kuivumaan vieminen).Vaikka miten yritän, jää minulle silti "luppoaikaa" juoda vaikka sitten pannullinen kahvia.
Ja juu, hienosti on aikaa ja energiaa harrastaa vaikka sitä liikuntaa illalla.
Se vaihe, jolloin lapsi alkaa opettelemaan syömistä. Vaatteita sotkeentuu ja samaten lattia. Ja jos on vaikka 1v ja 2v, niin eihän sen ikäinen välttämättä osaa itse vielä siististi syödä. Mehulasi kaatuu ja aiheuttaa ihan helkutinmoisen tahmean sotkun. Perunaa taas on kiva syödä ja hieraista vähän sinne takkutukkaankin...Kyllä meillä on pakko viedä kuopus välillä suihkuunkin kun tukka on niin sotkussa. Juu, voisin kyllä syöttää lapsen jottei sotkua tulisi, mutta karhunpalveluksen tekisin tuolle pienelle. Eikä muuten söisikään, kun haluaa syödä ihan itse.
Pyykkiä tulee useampi koneellinen päivässä, lakanat menee harva se päivä pesukoneeseen kun vaippa vuotaa tai vauva puklaa ympäriinsä. Meillä vaippaikäisiä kolme, joten sotkua tulee päivin öin.
sotkua ei ole edes syödessä tullut paljoa. Siis sillä tavoin, että saisi koko ajan siivota. Tai siis, kun lapset opettelivat syömään, laitoin syöttötuolin alle pyyheliinan, joka olisi joka tapauksessa mennyt pesuun. Kaikki tippunut ruoka jäi sen päälle, ei tarvinnut lattiaa erikseen puhdistaa.
Nokkamukit vähensivät juomien kaatumista, toki tavallisten mukien kanssa on käynyt myös vahinkoja mutta harvemmin.
Varsinkin kuopuksen kanssa tuo ruuan päätyminen hiuksiin oli ongelma, koska hänelle sitä kuontaloa oli siunaantunut enemmän kuin esikoiselle, joka oli melkein kalju vielä tuossa vaiheessa. Yleensä vain puhdistin hiukset kostealla pyyhkeellä heti ja sitten illalla pesulle jos hiukset eivät olleet ihan räävittömässä kunnossa tai meillä jotakin menoa.
Housut olivat ne, jotka yleensä menivät vaihtoon koska ruokalappu ei niitä suojannut mutta muutamien housujen vaihto päivässä ei tuossa vaiheessa ollut mikään kauhea homma (joka aterialla ne housutkaan eivät likaantuneet).
Pissavahinkoja tuli lähinnä ihan vauvana mutta ei kauhean usein. Sama homma puklaamisen kanssa.
Keskimäärin pyykkiä pestään vieläkin koneellinen tai kaksi per päivä (jos ei nyt mitään vatsatautia ole, minkä takia tulee enemmän pyykkiä). Petivaatteet vaihdetaan kerran viikossa.
Tietysti meillä hommaa on varmaan helpottanut se, että lapsilla on kuitenkin ikäeroa tuo neljä vuotta eikä univelkaa valvottujen öiden takia. Tiedän kuitenkin, ettei kaikilla ole yhtä "auvoista".
Nehän ne tietää kaiken kun tekevät itse samat työt vaikka ovatkin poissa lastensa luota ja hoidattavat ne muilla!!!
Ne ei ymmärrä, että kotona lapsen kanssa ollaan koko ajan vuorovaikutksessa opastaen, neuvoen, kieltäen, kannustaen, pukien, leikkien, syöttäen ja loputtomasti siivoten. Ite ne siirtää kaiken tuon muille ja luulee, että iltasin tekevät samat työt.
Jotkut pienten lasten vanhemmat täälläkin vielä kehuskelevat harrastavansa liikuntaa sun muuta iltasin!!
Onhan se tosi näppärää pottakouluttaa lapsi päiväkodin tätien toimesta ja antaa niiden opettaa kaikki muukin pukemisesta syömiseen itse. Sitten iltaisin on NIIN rankkaa kun se ainokainen pitää laittaa ihan itse nukkumaan... huh huh... on se työssäkäyvän äidin arki rankkaa...
Kun sitä pottakoulutusta tai ihan mitä hyvänsä muuta tehdään, niin sitä tehdään sekä kotona että hoidossa kyllä yhtälailla.
Vai ajattelitko ehkä, että ne päiväkodin tädit tulee tekemään toisen ja kolmannen hoitovuoron lasten kotiin?
Meillä lapset (3) ovat perineet vanhemmilta hyvät unenlahjat. Toisaalta vuorokausirytmiin ja säännöllisiin rutiineihin on totutettu jo aivan pienestä. Rutiinit on kummallinen asia, kun vauva tietää nukahtaa päiväunille jo siinä vaiheessa kun puetaan ulkovaatteita.
Meillä ei ole harrastettu perhepetiä. Vauva on nukkunut omassa sängyssä vanhempien makkarin alkovissa. Tällöin eivät vanhemmat herää vauvan ensimmäisiin ähinöihin, mene viereen pällistelemään, että herääkö se vai ei, jolloin se ihan varmasti herää.
Lapset ovat olleet myös hyvin terveitä. Pientä ruoka-allergiaa ja heinänuhaa, pari flunssaa vuodessa ja vesirokot, ei juuri muuta.
Lapsilla on lyhyet ikäerot. He ovat ruvenneet leikkimään yhdessä jo pienestä eivätkä näin ollen roiku koko ajan vanhemmissa mankuen, että mitä mä tekisin tai että leiki mun kanssa.
Miten pyykkiä ja tiskiä voi tulla noin tolkuttomasti kuin nuo muutamat väittää? Tai no, kyllä meilläkin pyykkikone on molskuttanut aika tiheään, mutta 2-3 tiskikoneellista...wtf?
Turhat kotityöt kannattaa jättää tekemättä. Lattioita ei tarvitse pestä kauttaaltaan neljää kertaa päivässä. Kuivurin ansiosta mitään pyykkiä ei tarvitse silittää. Siivoojan voi ostaa tarvitessa. Ja niin edelleen.
Meillä lapsi lopetti yöheräilyn, kun vaihdettiin pinnasänky tavalliseen lasten sänkyyn. En tiedä että ahdistiko pinnasänky, mutta tyttö nukkui sen jälkeen täydet 9 tunnin yöunet. Joskus saattoi tulla yöllä meidän sänkyyn, mutta itse en edes herännyt siihen. Aamulla tyttö oli vaan poikittain meidän jalkopäässä sikeässä unessa.
Ja muutenkin mummon vinkki jakoon; laiskat vanhemmat saa aikaan omatoimisia lapsia.
No meillä on kaksi lasta, 1,5v ja 3,5 v. Nyt pari viime kuukautta mulla on ollut kotiäitinä suorastaan tylsää välillä, töihin palaan ensi keväänä.
Vuosi sitten tilanne oli toinen, kuopuksen vauvavuosi oli sellaista kauhunsekaista kaaosta suurimmaksi osaksi, kunhan nyt päivistä jotenkin mentiin läpi.
Meidän salaisuus on kyllä hyvin nukkuvat lapset, meillä yörauha alkaa klo 21 viimeistään ja lapset nukkuvat omassa huoneessaan yleensä 8 saakka. Heräilemättä.
Toinen salaisuus on helppo temperamentti (tai katsotaan nyt millaisen uhmaiän kuopus kehittää).
Kolmas salaisuus on tukiverkot. Lasten mummu hoitaa mielellään pari tuntia pari kertaa viikossa niin pääsen esim. jumppaan.
Eli sietämättömän hyvätuurisia ollaan.
Eikä meillä tosiaankaan ole koskaan luututtu keittiön lattiaa 4 kertaa päivässä. Onko se nyt niin vaarallista, jos keittiönpöydän alla on makaronia?
Kolmatta lasta ei hankita, koska tiedetään jo etukäteen, ettei resurssit riittäisi.