Milloin tää kotiäitiys muuttuu niin helpoks mitä täällä väitetään?!

Mulla 2 lasta 1 v 10 kk ikäerolla ja olin kotiäiti kunnes nuorempikin meni kouluun. Mulla kotiäitiys todella helppoa ja rentoa. Meillä ei ole koskaan ketään laitettu tiettyyn aikaan nukkumaan vaan kukin nukkuu kun luonnostaan nukahtaa.



Siivoamista toki lapset teettää mutta kun on koko sen entinen työpäivä (matkoineen 10 tuntia) käytettävissä ruoanlaittoon, siivoukseen ja lastenhoitoon niin rentoahan se on verrattuna työelämän paineisiin. Siis kun on terveet lapset kuten meillä, sitä en väitä että erityislasten kanssa välttämättä olisi yhtään yhtä helppoa.



Huutoa, valitusta ja vaatimuksia meillä ei ole juuri nähty, ehkä koska minä en semmoisen edessä taivu yhtään mihinkään. Kiljumalla ja kiukuttelemalla meillä ei saa periksi mitään. Jos niin yrittää tehdä, joutuukin kouluun jossa joutu oppimaan itse kestämään pettymyksensä siitä, ettei saa mitä haluaa. Se on ihan terveellinen oppi lapsille sekin.

Mulla 2 lasta 1 v 10 kk ikäerolla ja olin kotiäiti kunnes nuorempikin meni kouluun. Mulla kotiäitiys todella helppoa ja rentoa. Meillä ei ole koskaan ketään laitettu tiettyyn aikaan nukkumaan vaan kukin nukkuu kun luonnostaan nukahtaa.

Siivoamista toki lapset teettää mutta kun on koko sen entinen työpäivä (matkoineen 10 tuntia) käytettävissä ruoanlaittoon, siivoukseen ja lastenhoitoon niin rentoahan se on verrattuna työelämän paineisiin. Siis kun on terveet lapset kuten meillä, sitä en väitä että erityislasten kanssa välttämättä olisi yhtään yhtä helppoa.

Huutoa, valitusta ja vaatimuksia meillä ei ole juuri nähty, ehkä koska minä en semmoisen edessä taivu yhtään mihinkään. Kiljumalla ja kiukuttelemalla meillä ei saa periksi mitään. Jos niin yrittää tehdä, joutuukin kouluun jossa joutu oppimaan itse kestämään pettymyksensä siitä, ettei saa mitä haluaa. Se on ihan terveellinen oppi lapsille sekin.

älä ap välitä. Kotiäidin työ on rankkaa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Siitä ei haluta vain maksaa ja sen takia sitä vähätellään. Ja tottahan se on, että jokaisen äidin ja isän vastuulla on kasvattaa lapsensa, siitäkin huolimatta, että käyvät töissä. Kotona kasvattaminen voi olla hyvä asia, jopa erittäin hyvä vaihtoehto, mutta toisille se tarha on parempi. Kumpi maksaa yhteiskunnalle enemmän?



Mielestäni kotiäidin pitäisi saada hieman parempi korvaus mitä nyt työstään saa ja valtion tukea koulutukseen, niin että kotiäiti ei jää lopullisesti työelämän kelkasta. Kotiäitiyden pitäisi olla vähintään yhtä hyvä meriitti CV:ssä kuin on armeijan palvelus.

Mulla 2 lasta 1 v 10 kk ikäerolla ja olin kotiäiti kunnes nuorempikin meni kouluun. Mulla kotiäitiys todella helppoa ja rentoa. Meillä ei ole koskaan ketään laitettu tiettyyn aikaan nukkumaan vaan kukin nukkuu kun luonnostaan nukahtaa.

Siivoamista toki lapset teettää mutta kun on koko sen entinen työpäivä (matkoineen 10 tuntia) käytettävissä ruoanlaittoon, siivoukseen ja lastenhoitoon niin rentoahan se on verrattuna työelämän paineisiin. Siis kun on terveet lapset kuten meillä, sitä en väitä että erityislasten kanssa välttämättä olisi yhtään yhtä helppoa.

Huutoa, valitusta ja vaatimuksia meillä ei ole juuri nähty, ehkä koska minä en semmoisen edessä taivu yhtään mihinkään. Kiljumalla ja kiukuttelemalla meillä ei saa periksi mitään. Jos niin yrittää tehdä, joutuukin kouluun jossa joutu oppimaan itse kestämään pettymyksensä siitä, ettei saa mitä haluaa. Se on ihan terveellinen oppi lapsille sekin.

niin no opetapa sit puolen vuoden ikäselle ettei kiljumalla saa asioita periks ;-)

Vauvan itku nyt on ihan harmitonta, kai minä sitten olen lehmänhermoinen kun ei se minua ole häirinnyt tai stressannut yhtään. Ei meillä kyllä kumpikaan ole ollutkaan mikään erityisen huutava, ei koliikkivauvoja tai muuta. Kantoliinassa olen rääpöttänyt mukanani pitkin päivää ja tuntenut suurta onnea.

Ei tosiaan tämä pikkulapsi aika ole mitään helppoa!



Tai voisi olla, jos lapsia on vain se yksi ainokainen, joka nukkuu sairaalasta asti kokonaisia öitä yms.

Onhan se silloin helppoa :)

miksi sun piti vääntää ne lapset noin pienellä aikavälillä??? tuskin ne lapsetkaan nauttii myöhemmin siitä kaikki on yhteistä eikä mitään omaa. Varmaan ajoitit syntymätkin lähekkäin. koska on niin ihanaa pitää lapsille yhteissynttäreitä ja kaikkee

vaiheessa,kun lakkaat välittämästä mitä muut väittää!!

ja sen,että veemäistä ja rankkaa on,mutta aikaa aikasa kutakin tai että tajuut huomaava oleva yh.

tsemiä!

sivussa 8 h oikeissa töissä niin huomaat eron. Uskoisin että suurin osa tuosta häsligistä on itse aiheutettua- varsinkin jos lapset koko ajan tuntuu huutavan. Laita pelin organisointia, priorisointia ja delegointia.



Musta tuntuu että on äitejä (ja ihmisiä yleensäkin) jotka selviää palkkaatyöstä, pienistä lapssista, tekee samalla väikkäriä ja harrastaa ja homma toimii. Sitten on niitä joilta mikään ei suju, vaikka kuinka vähän olisi velvollisuuksia ja hoidettavia asioita. Ihmisaet ovat erilaisia ja heillä on erilaiset voimavarat ja kyvyt.

mutta nyt töihin siirtyneenä voin kertoa, että kyllä kotona oli oikeasti helpompaa. Saan heräillä vieläkin, eikä töissä voi mennä aidan ali ja illalla on silti lapset hoidettava, ruoat laitettava ja siivottava.

Mulla nuorin ammattikoulussa, ja riittää kun on tarpeeksi ruokaa tarjolla kun tulee kotiin. Viikonloput ovat edelleen hulinaa, kun pitää pyykätä ym.



En tosin ole enää varsinainen kotiäiti vaan päätoiminen työtön.

Jatkuva unenpuute ja tiheät herätykset joka yö tekevät ihmisestä zombin ja sen jälkeen kaikki on raskasta. Se helpottaa heti kun saat nukkua paremmin, usko mua.



Minä olen kohtalaisen vaativassa työssä, opiskelen ja vietän melkein kaiken ylijäävän ajan lapsen kanssa (toisinaan teen esim. opiskeluja lapsen kanssa ollessani). Tämä on raskasta, mutta silti vielä paljon raskaampaa oli se aika, kun oli erittäin huonouninen ja sairasteleva vauva ja olin "vain" kotiäiti. Mutta nyt minulla on vain kohtuullinen määrä univelkaa, se on ratkaiseva ero.



Jos ei ole kokenut, ei voi tajuta kuinka jatkuva pätkittäinen uni ja aivan järjetön univelka voi vaikuttaa ihmiseen sekä se, ettei voi hetkeksikään irroittautua omiin oloihinsa. Kiireisessäkin työssä pystyy hallitsemaan työtä eri tavalla ja olemaan hetken ihan yksin rauhasa vaikka rauhassa vessassa, ilman että silloinkin pitää olla läsnä. Nämä kaksi uuvuttavat eri tavalla kuin paljon rankemmalta ja kiireisemmältä kuulostava työ+opiskelu+perhe, kokemusta on molemmista.

meillä poika nukkuin ensimmäisen yönsä kokonaan kolme vuotiaana. Sen jälkeen helpotti.

Hoitovapaalla sain kuitenkin nukkua päivällä päiväunet.

Jos kovin on vaikeaa, kannattaa lapsia kasvattaa, niin niiden kanssa elämä on helpompaa.

Toinen asia on, että lapsia kannattaa tehdä sen verran, mihin voimavarat riittää.

t. kolmen äiti, joista kaksi vanhinta kaksoset ja kolmas syntyi vuoden päästä siitä

Täällähän hehkutetaan et miten helppoo on olla kotona. "Velttoilua", niin te sanotte. Mutta kun oikeesti mulla ja miehellä on vaan tähän aikaa illasta/yöstä aikaa hetki hengähtää.. Lapset menee eri aikaan nukkumaan ja heräilee kymmenisen kertaa yössä (ei ikinä ainakaan viittä kertaa vähempää) ja koko ajan on huutoa ja valitusta ja vaatimuksia ja sotkua, vaikka kuinka siivois. Lapset 0-3v. MILLOIN JA MITEN TE TEETTE SEN, Kun on niin helppoa ja mukavaa, auvoista elämä?!

miksi sun piti vääntää ne lapset noin pienellä aikavälillä??? tuskin ne lapsetkaan nauttii myöhemmin siitä kaikki on yhteistä eikä mitään omaa. Varmaan ajoitit syntymätkin lähekkäin. koska on niin ihanaa pitää lapsille yhteissynttäreitä ja kaikkee

Mun tapauksessa yksi lapsi (tuo kaksivuotias) on itse "väännetty". Yksivuotiaat kaksoset on siskon lapsia, joiden huoltajana olen vanhempiensa kuoltua.

On tosi ihqua pitää yhteissynttäreitä ja kaikkee. :-/ Onko sulla nyt ilkeyttäsi parempi mieli?

nimimerkillä 3 lasta ja kotihoidossa olleet

että sisaruksilla on isot ikäerot :D



Meillä nimenomaan se on ollut lapsille rikkaus että ovat syntyneet pienellä ikäerolla. Tokihan helpommalla sitä itse olisi päässyt jos olisi pitänyt kunnolla taukoa mutta sisarussuhteiden takia kannattaa ehdottomasti hankkia lapset pienellä ikäerolla.

miten jollain on niin helppoo. olet 100% ajasta vastuussa ihmishengistä ilman ruoka- tai kahvitaukoja. tai no kyllähän siinä samalla syö kun lapsetkin, mutta koko ajanhan se on sitä syöttämistä ,vaipanvaihtoa, sotkujen siivoamista, lasten perässä juoksemista, leikitystä, pyykkäystä, ruuanlaittoa, ulkoilua lasten ehdoilla...joskus harvoin saattaa se yksinäinen kahvihetki olla jos kaikki lapset nukkuvat yhtäaikaa sattumoisin.

Onko tämä sitä nykyajan uusavuttomuutta vai mitä? Kyllä, kun on lapsia tehnyt, mennään lapsen ehdoilla. Onpa kyllä rankkaa olla 100% vastuussa ihmishengistä... Saat kyllä äitiyden ihanuuden kuulostamaan ihan hirveeltä. Kaikkien ei tosiaan kannattaisi hankkia lapsia.

Enkä väitä sitä, etteikö hermot olisi koetuksella, mutta ei kotona 1-3 oman lapsen kanssa oleminen kyllä työtä ole.

Täällähän hehkutetaan et miten helppoo on olla kotona. "Velttoilua", niin te sanotte. Mutta kun oikeesti mulla ja miehellä on vaan tähän aikaa illasta/yöstä aikaa hetki hengähtää.. Lapset menee eri aikaan nukkumaan ja heräilee kymmenisen kertaa yössä (ei ikinä ainakaan viittä kertaa vähempää) ja koko ajan on huutoa ja valitusta ja vaatimuksia ja sotkua, vaikka kuinka siivois. Lapset 0-3v. MILLOIN JA MITEN TE TEETTE SEN, Kun on niin helppoa ja mukavaa, auvoista elämä?!

Kyllä, valvominen ja jatkuva heräily on rankkaa. Meillä lapset sairasteli paljon, kun olivat pieniä. Oli sairaalajaksojakin ym. Joten tiedän, mitä tuo väsymys on.

Mutta kuvitteletko sä siis, että lapset alkavat kuin taikaiskusta nukkua yöt, kun sinä palaat töihin? Kyllä ne ihan samalla lailla valvottaa aikansa, jos on sattunut saamaan paljon sairastavat tai muuten huonouniset lapset. Minä ainakin kaikesta väsymyksestä huolimatta olin onnellinen siitä, että pystyin olemaan kotona pitkään. Monena aamuna huonosti nukutun yön jälkeen ajattelin, että nyt jos pitäis olla töissä kirjoittamassa jotain pöytäkirjaa, ei tulis mitään...

aina samaan aikaan nukkumaan, 19-20 välillä. Kyllä siinä aikaa jää illasta sitten. Aika aikaisessa vaiheessa totutin lapset siihen, että jos eivät päiväunia nuku, niin ainakin rauhoittuvat ja ovat itsekseen, koska äidillä on hengähdystauko, jolloin saa kupin kahvia, naistenlehden tms. eikä ole hyppäämässä palvelemaan. Hyvinkin pienet lapset auttaa siivoamisessa mielellään ja oppii keräämään illasta leikkinsä pois.



Nyt jo muksut päikyssä ja itse töissä, mutta toisinaan vietetään kotipäiviä ja samalla lailla menee kuin ennenkin. Kotitöitä riittää, mutta niin niitä riittää oli töissä tai kotona. Pyykkiä on pestävä ja tiskit hoidettava. Aina jotain pientä, mutta turhaa stressata niistä. Itse laitan pyykit koneeseen aamulla vessa käynnillä ja tarvittaessa ajastan käynnistyksen. Keittiön siistin aamupalaa laittaessa ja toki aina ohi kulkiessa saatan laittaa koneeseen astioita. Mies osallistuu ruuanlaittoihin ja viikkosiivouksiin. Lapsia ei tarvitse passata koko ajan.

Nehän ne tietää kaiken kun tekevät itse samat työt vaikka ovatkin poissa lastensa luota ja hoidattavat ne muilla!!!



Ne ei ymmärrä, että kotona lapsen kanssa ollaan koko ajan vuorovaikutksessa opastaen, neuvoen, kieltäen, kannustaen, pukien, leikkien, syöttäen ja loputtomasti siivoten. Ite ne siirtää kaiken tuon muille ja luulee, että iltasin tekevät samat työt.



Jotkut pienten lasten vanhemmat täälläkin vielä kehuskelevat harrastavansa liikuntaa sun muuta iltasin!!