Mun piti erota kirkosta, mutta en pystynyt painamaan "Eroa kirkosta"-nappia...

ole vieläkään saanut painettua sitä nappia... ap

Ensi vuonna sitten uusi yritys.

Ja sen jälkeen mieti, että n. 10 prossaa siitä menee oikeasti tuohon hyväntekeväisyystyöhön. Ja siinä on mukana kaikki kulut, hallinto yms.



Minä en ainakaan saanut kirkolta minkäänlaista tukea kun läheiseni kuoli, ei mitään yhteydenottoa. Perhekerhossa yritin käydä, mutta se uskonnollinen ohjelma hartauksineen ei sopinut mulle, sama juttu kun lapsi meni päiväkerhoon. Pääsiäisenä oli kerrottu ristiinnaulitsemistarua ja lapsi oli aivan kauhuissaan, näki painajaisia yms. Siihen loppui sekin.



Isäni kuoli ja kaikesta mistä kirkko pystyi, se otti maksun, hautapaikasta, haudankaivuusta ja jopa havuista. Luulin että kun on kymmeniä vuosia maksanut kirkolle veroja, tämä viimeinen palvelus olis ilmainen. Mutta eihän nyt toki.



Kirkolla on valtava omaisuus, jota se voisi käyttää hädänalaisten hyväksi, vaan eipä kiinnosta.



Olen sittemmin eronnut kirkosta, vaikka uskon Jumalaan ja Jeesuksen opetuksiin. Jos kirkko alkaisi toimimaan niinkuin Jeesus opetti, liittyisin takaisin. Eli jos sinulla on kaksi ihokasta (vai mitä viittaa se oli), anna toinen sille jolla ei ole yhtään.



Laitan mieluummiin rahat itse valitsemiini hyväntekeväisyyskohteisiin.

älä paina sitä nappia. kadut sitä vielä joskus, tiiän kokemuksesta. erosin itse joskus ja koko sen ajan kun en edes etsinyt Jeesusta niin voin todella huonosti. sitten aloin taas toivoa, ja uskoa, liityin takaisin kirkkoon ja se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. nykyään oon uskossa ja onnellinen, seurakunta on mulle tärkeä. älä eroa, kun se kerran tuntuukin susta väärältä. taivas on olemassa, Jumala on olemassa, Jeesus on olemassa. ja kaipaa sua! eikä halua että erotat itsesi ja lapsesi Hänestä!

Isäni kuoli ja kaikesta mistä kirkko pystyi, se otti maksun, hautapaikasta, haudankaivuusta ja jopa havuista. Luulin että kun on kymmeniä vuosia maksanut kirkolle veroja, tämä viimeinen palvelus olis ilmainen. Mutta eihän nyt toki.

Nykyisin laki määrää, että kirkkoon kuulumattomilta ei saa periä hautaamisesta sen enempää maksuja kuin kirkkoon kuuluvilta. Sen vuoksi kirkkoon kuulumisesta ei saa enää mitään alennusta hautapaikkamaksuissa ja vastaavissa. Seurakunnat olisivat halunneet alennuksia antaa, mutta laki estää sen.

Mutta taisitte silti saada jotain ilmaiseksikin:

- todennäköisesti isäsi hautajaisissa oli kuitenkin pappi, joka ei laskuttanut palveluksistaan

- siunaustilaisuuskin järjestettiin todennäköisesti seurakunnan tiloissa, jotka saitte varmaan ilmaiseksi

Kaiken järjen mukaan hautauksen pitäisi olla kaikilta osiltaan ilmainen. Ahneuden huippu koko kirkko.

Mutta ap, sähän olet jo tehnyt päätöksen lastesi puolesta

Mietin että onko oikein että teen päätöksen myös lasteni puolesta. Ja mitä jos onkin taivas ja meiltä lyödään sen portit kiinni?

Hölmöjä ajatuksia. Olen kuitenkin jo nelikymppinen.

Minusta kirkon tekemä työ on hienoa, papit tulevat ilmaiseksi surevien ja kriisissä elävien tueksi, seurakunta järjestää kerhoja, parisuhdeiltoja, auttaa taloudellisesti köyhimpiä jakamalla ruokaa jne.

Oon ihan sekaisin. Ja yllätin sillä kyllä itsenikin.

Olet (aiemmin) päättänyt kuulua kirkkoon, jolloin lapsesikin kuuluvat kirkkoon. Ja olet myös päättänyt kastaa lapsesi. Moni ei hahmota sitä, että tämä ei ole neutraali lähtötilanne vaan päätös sinänsä.

On täysin eri asia tekeekö sen vakaumuksesta vai esimerkiksi siksi, että isovanhemmat odottavat ja suorastaan edellyttävät sitä. Suuri osa suomalaisista tekee sen ihan tavan vuoksi.

Lapsesi ei missään tapauksessa automaattisesti eroa kirkosta, vaikka sinä eroaisit.

Lapsesi eroaa myös kirkosta, mutta jos haluaa, voi jatkaa uskonnon opetuksessa. Rippikouluun voi mennä kuka vaan. Kysymys kuuluu vain: miksi haluat lapsesi kuuluvan kirkkoon ja menevän rippikouluun?

tai siis äiti oli ja on himo-uskonnollinen. Luteraani mutta siis puhuu enkelijutuista koko ajan ja täysin surutta rukoilee salamaniskuja vihamiesten pään menoksi.



Itse olin nimikristitty, kirkon jäsen mutta vain tavan vuoksi. Pari kummilasta on mutta itsekin menin naimisiin maistraatissa, koska mies oli jo teininä eronnut kirkosta. Lapset kastettiin kun tapa oli ja isovanhemmat puolin ja toisin sitä odotti.



Muutama vuosi sitten päätin, että nyt saa riittää. Seison omilla jaloillani eikä minun tarvitse ajatella, mitä äiti tai anoppi mahtaa ajatella, ja tuen sitä hyväntekeväisyyttä minkä itse katson tarpeellisimmaksi. Minua nyppi kirkon tekopyhyys, se miten naispappeuden vastustajat saivat mellastaa, ja muutama muukin vastaava asia. Erosin kirkosta ja sen jälkeen olen ollut vapaa. Tuntuu ehkä naurettavalta, mutta päätös tuntui todella hyvältä, omalta, vastuulliselta päätökseltä.



Suosittelen.

Oon aina puhunu kuinka olen ateisti ja eroan kyllä kirkosta, mutta sitten menin sivuille enkä voinutkaan erota sieltä, koska ajattelin että entä jos muut onkin oikeassa ja taivas on sittenkin kuoleman jälkeen ja eroamalla joudun helvettiin. Typerää, tiedän. Olen kuitenkin kaikin puolin järki-ihminen, enkä usko henkimaailmaan.

Taivaaseen ei pääse maksamalla Suomen ev lut-kirkon jäsenmaksua, vaan uskomalla Jeesukseen.

kuin pappien palkkoihin, nuorisotyöntekijöiden, lapsityöntekijöiden, diakonien palkkoihin



Kerrataanpa vielä edes muutamia esimerkkejä, mitä nuo tahot tekevät kirkollisverolla: papit vihkivät, kastavat, pitävät toki Jumalanpalveluksia, antavat tukea esim. sairaaloissa, armeijassa, tavallisten kansalaisten parissa, sairauden, kuoleman, katastrofien ym. hetkellä.



Diakonit tekevät merkittävästi työtä esim. yksinäisten vanhusten, syrjäytyneiden ja vammaisten keskuudessa. Myös esim. muu seurakuntien vanhustyö on todella tärkeää monille vanhuksille, joilla ei ehkä muuten olisi mitään.



Seurakuntien lapsityö (esim. kerhot) on todella tärkeä henkireikä ja apu monelle pikkulapsiperheelle. Tämä(kin) toiminta on täysin ilmaista, josta kuka tahansa halukas pääsee nauttimaan.



Lisäksi seurakunnat jakavat ruoka-apua, antavat rahaa asiantuntijoidensa valitsemien kohteiden hyväntekeväisyyteen jne.



Ja sitten se hautaus.



Mutta ehkäpä ap ja muutama muu jättää veronsa ensi vuodesta alkaen maksamatta ja kohdentaa haluamansa määrän rahaa mielestään parempaan kohteeseen, esim. syöpäsairaiden lasten hoitoon tai johonkin nälänhädästä kärsivän maan katastrofiapuun. Ei nekään tietenkään huonoja ole.

Olet sen päätöksen jo kerran tehnyt, pakkokastaessasi heidät. Lapsesi eivät sitä valinneet. Aidon valinnanmahdollisuuden annat heille vain, jos heidän EI tarvitse kuulua uskontokuntiin ja he saavat päättää aikuisena liittymisestä.

Mietin että onko oikein että teen päätöksen myös lasteni puolesta. Ja mitä jos onkin taivas ja meiltä lyödään sen portit kiinni?

Hölmöjä ajatuksia. Olen kuitenkin jo nelikymppinen.

Minusta kirkon tekemä työ on hienoa, papit tulevat ilmaiseksi surevien ja kriisissä elävien tueksi, seurakunta järjestää kerhoja, parisuhdeiltoja, auttaa taloudellisesti köyhimpiä jakamalla ruokaa jne.

Oon ihan sekaisin. Ja yllätin sillä kyllä itsenikin.

Olet (aiemmin) päättänyt kuulua kirkkoon, jolloin lapsesikin kuuluvat kirkkoon. Ja olet myös päättänyt kastaa lapsesi. Moni ei hahmota sitä, että tämä ei ole neutraali lähtötilanne vaan päätös sinänsä.

t. 25

Mutta ehkäpä ap ja muutama muu jättää veronsa ensi vuodesta alkaen maksamatta ja kohdentaa haluamansa määrän rahaa mielestään parempaan kohteeseen, esim. syöpäsairaiden lasten hoitoon tai johonkin nälänhädästä kärsivän maan katastrofiapuun. Ei nekään tietenkään huonoja ole.

Erosin kirkosta 3 vuotta sitten ja olen sen jälkeen lahjoittanut joka vuosi Pelastakaa Lapset ry:n kautta oppikirjat kahdelle lukiolaiselle. Minusta tuo on vähintään yhtä hyvä kohde kuin mikä tahansa kirkon rahoittama avustustyö.

Sainko sinulta synninpäästön, menevätkö rahani tarpeeksi hyvään kohteeseen?

Aina voi liittyä takas jos on tarve, haluaa kirkkohäät tai hautapaikan tms. Itsekästä ehkä mutta onneksi en usko että "jumala" tuomitsisi :D

Jos ei ole painavaa syytä erota, pidät kirkon tekemää työtä tärkeänä (lapset, perheet, nuoret, aikuiset, vanhukset, sairaat yms), niin ehdit erota myöhemminkin.. jos vaikka tilanne muuttuu, ja koet voimakkaasti, että eroaminen on kohdallasi oikein.