Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En herää vauvan huutoon, mitä teen? :(
27.11.2012 |
Olen aina ollut sikeäuninen. En herää esim. herätyskelloonkaan, ellen ole menyt hyvissä ajoin nukkumaan ja saanut nukkua tarpeeksi. Kello voi soida parikin tuntia, jos olen väsynyt. (Herätykseen käytän nykyisin värisevää rannekelloa.)
Nyt, kun olen oikein väsynyt vauvan yöheräilyistä, olen huomannut, että en aina herää vauvan huutoon. Vauva voi pää punaisena huutaa vaikka kuinka kauan (en tiedä miten kauan, kun en kerran ole herännyt) ja vasta, kun rääkynä on ihan paniikinomaista jo, havahdun. Ja silti menee hetki, ennen kuin tajuan, mistä kyse.
Myös mies kovin sikeäuninen. Ei hänkään yleensä herää.
Kun olen sikeässä unessa, mieleni vain muuntaa vauvan huudon jotenkin uneen sopivaksi: palosireeniksi tms. Ja sitten en edes tajua herätä, kun luulen, että se meteli kuuluu siihen tilanteeseen, jossa unessa olen.
Mitä teen? Millaisia vaurioita tämä aiheuttaa vauvalle, kun kukaan ei tule, vaikka kuinka huutaa?
En uskalla ottaa vauvaa samaan sänkyyn nukkumaan. Kierin yöllä niin paljon, että pelkäisin kieriväni vauvan päälle. Kun miehenkin päälle kierin niin, että välillä hän on pudonnut sängystä. :)
Kommentit (50)
Minä taas heräsin jokaiseen yskähdykseenkin, ja olin päivisin kiukkuinen ja sekaisin väsymyksestä. En usko, että tuosta on vauvalle haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta yritä joku ratkaisu keksiä. Jossain luki, että aina kun vauva itkee, eikä kukaan reagoi, lapsi tottuu siihen ja ajattelee että hänestä ei välitetä tms... Näin siis luin jostain.
Auttakoo jos vauvan sängyn siirtää ihan oman sänkysi viereen?
Mutta huone on niin kapea, ettei sänkyä saa ihan minun viereeni. Tosin en usko, että se paljoa merkitsisi, sänky on kuitenkin nyt jo niin lähellä, että meidän sängystämme yltää nostamaan vauvan sängystään.
No, eipä tässä tosiaan muukaan auta kuin nukkua. Kun ei herää, niin ei herää. On vaan paha mieli vauvan puolesta, kun näkee, että toinen on jo melkein huutoon tikahtumaisillaan, ennen kuin joku tulee. Näin käy ainakin kerran lähes joka yö.
Joskus sattuu niin, että mies ei ole ihan niin syvässä unessa ja herää minun sijaani kurkkaamaan vauvaa tai nostamaan hänet minun viereeni syömään. Mutta useimmiten ollaan molemmat niin rättiväsyneitä, että me vaan nukutaan.
Mitenköhän kävisi, jos tulisi palohälytys? Ei me varmaan herättäisi palovarottimiinkaan. :(
vaikee juttu.. laita se tärinä kello soimaan niihin aikoihin mihin vauva yleensä herää tms. Jos vauva ihan oikeasti huutaa vaikka tunninkin eikä kukaan tule, niin totta kai sillä on vaikutusta. ei se vauva osaa ajatella että ahaa, äiti vain nukkuu eikä siksi kuule minua.
Minulle tuli niin paha mieli vauvan puolesta...
Itkee ja itkee ja on nälkä ja kukaan ei tule auttamaan=(
Voi pientä vauvaa....
Eipä taida olla äidinvaistot ihan kohdillaan jos ei reagoi oman lapsen itkuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä todellakaan tiedä mikä auttaisi. itse olen aika herkkäuninen ja heräsin vauva-aikana jokaiseen tuhahdukseen.
uskon ikävä kyllä, että vauvan itsetunnon kehitykselle on haitallista, jos joutuu tuolla tavalla huutamaan. kokee, että hänestä ei välitetä. näin olen lukenut.
jakaa nukkumisia? Esim niin, että toinen valvoo vaikka klo 3 asti ja sitten vuoronvaihto. Ainakin viikonloppuina voisi toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli niin paha mieli vauvan puolesta...
Itkee ja itkee ja on nälkä ja kukaan ei tule auttamaan=(
Voi pientä vauvaa....Eipä taida olla äidinvaistot ihan kohdillaan jos ei reagoi oman lapsen itkuun...
Kyse ei ole niinkään äidinvaistoista, vaan siitä, ettei mikään ääni mene perille.
niin voisitko järjestää niin että saisit nukkua esim. joka toinen yö rauhassa...
Suostuisiko vauva pullolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli niin paha mieli vauvan puolesta...
Itkee ja itkee ja on nälkä ja kukaan ei tule auttamaan=(
Voi pientä vauvaa....Eipä taida olla äidinvaistot ihan kohdillaan jos ei reagoi oman lapsen itkuun...
Minä olen todella herkkäuninen ja herään yleensä pienimpäänkin rasahdukseen. Nyt on kuitenkin kertynyt 2kk univelkaa vauvan myötä, ja olen huomannut, etten enää herää heti vauvan ääntelyyn. Vauva nukkuu vieressäni. Ennen siis heräsin jo ähinään, nyt herään vasta kun vauva parkaisee.
onko mahdollista vahvistaa vauvan ääntä? Esim. itkuhälytin, jossa kova ääni..? Että kun vauva alkaa itkeä, itku on niin kovaäänistä, että heräät..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vauva on 2,5 ja vieläkin herään joka yö yli neljä kertaa hoitamaan. Kamalat univelat viimeseltä kuudelta vuodelta.
Kiva vaan, jos saat nukuttua.
En minäkään omien vauvojeni ääniin herännyt, paitsi, jos olivat vieressä. Tein siis laiskuuttani ratkaisun, että he nukkuivat vieressä. Vieressä olo ja imetys jotenkin herkistää hormoneja tms, että työnsin tissin suuhun, jos vauva huusi. En edelleenkään herännyt, enkä osannut esim. neuvolassa sanoa, miten nuo söivät yöllä, aamulla oli yksi tai kaksi imetysliivin luukkua auki ja siitä suurinpiirtein tiesi, onko se syönyt paljon vai vähän.
Jos vauva oli jossain muualla, se kyllä sai huutaa ihan kaikessa rauhassa, en herännyt. Mies jossain vaiheessa sitten heräsi ja meni.
En usko, että vauvat tuosta traumatisoituvat. Suurin osa äideistä aiheuttaa huonosti nukkuvan lapsen ihan omaa neuroottisuuttaan, pompottamalla koko ajan jotain. Yöt on nukkumista varten ja yöllä saa nukkua. Kyllä sen vauvan koko elimistö ja aivot on tehty niin, että se kykenee tämän tiedon vastaanottamaan ja kestämään. Jos on oikea hätä, se huutaa niin kauan, että jompikumpi teistä havahtuu. Jos ei, se määkii aikansa, tajuaa sitten, että maailma ei pudonnut niskaan ja alkaakin ehkä nukkumaan uudelleen. Säästytte unikoululta, jota neuroosiäidit pitävät lapsilleen tuon tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli niin paha mieli vauvan puolesta...
Itkee ja itkee ja on nälkä ja kukaan ei tule auttamaan=(
Voi pientä vauvaa....Eipä taida olla äidinvaistot ihan kohdillaan jos ei reagoi oman lapsen itkuun...
Minä olen todella herkkäuninen ja herään yleensä pienimpäänkin rasahdukseen. Nyt on kuitenkin kertynyt 2kk univelkaa vauvan myötä, ja olen huomannut, etten enää herää heti vauvan ääntelyyn. Vauva nukkuu vieressäni. Ennen siis heräsin jo ähinään, nyt herään vasta kun vauva parkaisee.
Heräät sentään parkaisuun.
Ap herää vasta kun kun vauva huutaa hysteerisenä eikä ole mitään hajua kauanko vauva on huutanut!
Eikä herättyään edes tajua että oma vauva huutaa!
Pieni ero....
Onkohan kuuroille olemassa ituhälyttimiä tuolla värinäsysteemillä? Siis kun vauva itkee, tunnistin vaikka kädessä tärisee. Kannattaa googlailla jos olisi :)
Minulle tuli niin paha mieli vauvan puolesta...
Itkee ja itkee ja on nälkä ja kukaan ei tule auttamaan=(
Voi pientä vauvaa....Eipä taida olla äidinvaistot ihan kohdillaan jos ei reagoi oman lapsen itkuun...
Kyse ei ole niinkään äidinvaistoista, vaan siitä, ettei mikään ääni mene perille.
Vaikka nukkuisi läpi ukkosmyrkyn ja vaikka kolmannen maailmansodan, niin kyllä pitäisi ÄIDIN (vaikka olisikin kuinka sikeäuninen) herätä oman lapsen itkuun.
Jos pystyy blokkamaan lapsen itkun mielestään (sekoittaa uneen, ei tajua mistä ääni tulee) niin kyllähän se jostain kertoo.
Anteeksi nyt vain.
tarpeet ja yöllä heräät sitten viiveellä, saat varmaan vauvan joka aika ajoissa tajuaa , että yöllä ei palvelua tipu. En olisi huolissani.Kadehdin moisia unenlahjoja.
Tuo äidinvaisto-paheksunta on ihan hevonkukkua. Toisille tulee äitiyden myötä mieletön itsekorostamisen tarve hyvästä äitiydestä, "minä elän ja hengitän vain lapseni kautta". Nuo märisijät ovat niitä, jotka ensimmäisenä eroavat tai flippaavat jollekin mielialalääkkeelle, kun eivät enää kestä.
Äidinvaistolla ei ole mitään tekemistä unenlahjojen kanssa eikä öisin pompottava ja voihkiva nainen ole yhtään sen parempi äiti. Muista se aina!
Äidinvaisto toki toimii sellaisessa tilanteessa, että esimerkiksi perhepedissä unirytmi muuttuu, äiti ei kieri vauvansa päälle, ja vauva ja äiti tietyllä tavalla synkronisoivat hengitystään, kehon lämpöään jne. Minä, joka en kertaakaan herännyt imettämään lastani, heräsin sen kerran, kun vauvalle nousi kova kuume. En tiedä miksi, heräsin vain vauva heti mielessäni. SE on äidinvaistoa, mutta eihän se huoneen poikki voi toimia.
Olen itse ihan samanlainen, mutta onneksi mies heräsi meillä vauvan itkuun ja herätti mut.
Itse en usko, että vauva kamalasti kärsii, vaikka saa sapuskaa vasta, kun karjuu kunnolla. Meillä on kaksoset, ja tosi usein toinen kiljui sängyssään hysteerisenä, kun toisen lapsen luota ei heti päässyt apuun. Ihan täyspäisiä noista on kasvanut.
Alue: Aihe vapaa
Ei herää, vaikka vauva huutaa pää punaisena. Onneksi minä herään, mutta ei tässä paljon viitsi yöherätyksiä delegoida miehelle.
En todellakaan tiedä, mikä auttaisi. :(