En herää vauvan huutoon, mitä teen? :(

Minulle tuli niin paha mieli vauvan puolesta...

Itkee ja itkee ja on nälkä ja kukaan ei tule auttamaan=(

Voi pientä vauvaa....

Eipä taida olla äidinvaistot ihan kohdillaan jos ei reagoi oman lapsen itkuun...

Kyse ei ole niinkään äidinvaistoista, vaan siitä, ettei mikään ääni mene perille.

..niin tuskinpa edes huolestuisin tästä asiasta?

Tuo äidinvaisto-paheksunta on ihan hevonkukkua. Toisille tulee äitiyden myötä mieletön itsekorostamisen tarve hyvästä äitiydestä, "minä elän ja hengitän vain lapseni kautta". Nuo märisijät ovat niitä, jotka ensimmäisenä eroavat tai flippaavat jollekin mielialalääkkeelle, kun eivät enää kestä.

Äidinvaistolla ei ole mitään tekemistä unenlahjojen kanssa eikä öisin pompottava ja voihkiva nainen ole yhtään sen parempi äiti. Muista se aina!

Äidinvaisto toki toimii sellaisessa tilanteessa, että esimerkiksi perhepedissä unirytmi muuttuu, äiti ei kieri vauvansa päälle, ja vauva ja äiti tietyllä tavalla synkronisoivat hengitystään, kehon lämpöään jne. Minä, joka en kertaakaan herännyt imettämään lastani, heräsin sen kerran, kun vauvalle nousi kova kuume. En tiedä miksi, heräsin vain vauva heti mielessäni. SE on äidinvaistoa, mutta eihän se huoneen poikki voi toimia.

Enpä nyt kuitenkaan ota sitä riskiä, että kierin ja pyörin vauvan päälle ja tönin hänet nukkuessani lattialle. En uskalla ottaa vauvaa viereeni samaan sänkyyn.

Nukkumistyylilleni en mitään voi. En itse tiedosta kieriväni yön aikana pitkin ja poikin vuodetta. Tähän ei ole auttanut vuoteen tai tyynyjenkään vaihto. Näen vain niin vilkkaita unia ja kehoni reagoi niihin.

Jos mieskin joutuu harva se yö työntämään minua omalle paikalleni nukkumaan (mikäli itse kierimiseeni edes herää), niin en usko, että tajuaisin vauvaakaan siinä vieressä. En vaan uskalla ottaa sitä riskiä.

vaikee juttu.. laita se tärinä kello soimaan niihin aikoihin mihin vauva yleensä herää tms. Jos vauva ihan oikeasti huutaa vaikka tunninkin eikä kukaan tule, niin totta kai sillä on vaikutusta. ei se vauva osaa ajatella että ahaa, äiti vain nukkuu eikä siksi kuule minua.

Ei ihan järkevää sekään. Toki murehdin tuota, että mitä, jos vauvalle on tästä jotain haittaa. :(

Minulle tuli niin paha mieli vauvan puolesta...

Itkee ja itkee ja on nälkä ja kukaan ei tule auttamaan=(

Voi pientä vauvaa....

Eipä taida olla äidinvaistot ihan kohdillaan jos ei reagoi oman lapsen itkuun...

Kyse ei ole niinkään äidinvaistoista, vaan siitä, ettei mikään ääni mene perille.

Vaikka nukkuisi läpi ukkosmyrkyn ja vaikka kolmannen maailmansodan, niin kyllä pitäisi ÄIDIN (vaikka olisikin kuinka sikeäuninen) herätä oman lapsen itkuun.

Jos pystyy blokkamaan lapsen itkun mielestään (sekoittaa uneen, ei tajua mistä ääni tulee) niin kyllähän se jostain kertoo.

Anteeksi nyt vain.

Olen aina ollut sikeäuninen. Jos nukuttaa, voin nukkua missä vaan. Myös muut häiriöäänet - herätyskellon soitto, meteli kadulta - muuttuu mielessäni joksikin uneen kuuluvaksi asiaksi, enkä herää siihen.

Rakastan toki lastani. Mutta kun en vaan heti herää huutoon! En tiedä, mitä tekisin!

jakaa nukkumisia? Esim niin, että toinen valvoo vaikka klo 3 asti ja sitten vuoronvaihto. Ainakin viikonloppuina voisi toimia?

En kyllä tiedä, pysynkö ainakaan minä hereillä. Kun nukuttaa, niin sitten sitä vaan nukahtaa. Vaikka istualleen.

Olen itse ihan samanlainen, mutta onneksi mies heräsi meillä vauvan itkuun ja herätti mut.

Itse en usko, että vauva kamalasti kärsii, vaikka saa sapuskaa vasta, kun karjuu kunnolla. Meillä on kaksoset, ja tosi usein toinen kiljui sängyssään hysteerisenä, kun toisen lapsen luota ei heti päässyt apuun. Ihan täyspäisiä noista on kasvanut.

Kyllä aina jossain vaiheessa sitten herään ja menen huolehtimaan vauvasta. Mutta ei todella mitään käsitystä siitä, miten kauan huutanut sitä ennen. Ehkä täytyy laittaa joku videokamera tallettamaan meidän yötä?

Onkohan kuuroille olemassa ituhälyttimiä tuolla värinäsysteemillä? Siis kun vauva itkee, tunnistin vaikka kädessä tärisee. Kannattaa googlailla jos olisi :)

Kiitos vinkistä, yritän selvittää!

Kyllä vauva tuosta traumoja saa, jos joka yö joutuu itkemään yksinään ties kuinka pitkiä aikoja...

Kiva vaan, jos saat nukuttua.

En minäkään omien vauvojeni ääniin herännyt, paitsi, jos olivat vieressä. Tein siis laiskuuttani ratkaisun, että he nukkuivat vieressä. Vieressä olo ja imetys jotenkin herkistää hormoneja tms, että työnsin tissin suuhun, jos vauva huusi. En edelleenkään herännyt, enkä osannut esim. neuvolassa sanoa, miten nuo söivät yöllä, aamulla oli yksi tai kaksi imetysliivin luukkua auki ja siitä suurinpiirtein tiesi, onko se syönyt paljon vai vähän.

Jos vauva oli jossain muualla, se kyllä sai huutaa ihan kaikessa rauhassa, en herännyt. Mies jossain vaiheessa sitten heräsi ja meni.

En usko, että vauvat tuosta traumatisoituvat. Suurin osa äideistä aiheuttaa huonosti nukkuvan lapsen ihan omaa neuroottisuuttaan, pompottamalla koko ajan jotain. Yöt on nukkumista varten ja yöllä saa nukkua. Kyllä sen vauvan koko elimistö ja aivot on tehty niin, että se kykenee tämän tiedon vastaanottamaan ja kestämään. Jos on oikea hätä, se huutaa niin kauan, että jompikumpi teistä havahtuu. Jos ei, se määkii aikansa, tajuaa sitten, että maailma ei pudonnut niskaan ja alkaakin ehkä nukkumaan uudelleen. Säästytte unikoululta, jota neuroosiäidit pitävät lapsilleen tuon tuosta.

Vauva nyt 2 kk. Ehkä tuosta sitten yöksi piankin rauhoittuu?

Värinälaitteen voi laittaa tyynyn alle... Onkohan käteen kiinnitettäviä? Kun ei se värinä tyynyn alla paljoa auta, jos tyyny ja laite ovat lattialla tai pää jossain ihan muualla kuin tyynyllä...



Niitä kai kuurot saa jostain neuvolasta käyttöönsä... Saisinkohan minäkin?

Mistä väsymyksesi joshtuu, kun saat ainakin nukkua tarpeeksi?

Sillä heräänhän vauvan itkuun silloin, kun uni ei ole sikeimmillään. Ja sikeästä unestakin herään sitten lopulta.

Tarvitsen ehdottomasti 7-8 tunnin yhtäjaksoisen unen ollakseni pirteä ja virkeä. Nyt se ei ole 2 kk ollut mahdollista ja kärsin kroonisesta univelasta. Olen kerran ollut nukahtaa auton rattiinkin.

Minun pitäisi varmaan 2 viikkoa saada nukkua kunnolla kaikki yöunet, jotta en olisi koko ajan väsynyt.

Olen aina ollut sikeäuninen. En herää esim. herätyskelloonkaan, ellen ole menyt hyvissä ajoin nukkumaan ja saanut nukkua tarpeeksi. Kello voi soida parikin tuntia, jos olen väsynyt. (Herätykseen käytän nykyisin värisevää rannekelloa.)

Nyt, kun olen oikein väsynyt vauvan yöheräilyistä, olen huomannut, että en aina herää vauvan huutoon. Vauva voi pää punaisena huutaa vaikka kuinka kauan (en tiedä miten kauan, kun en kerran ole herännyt) ja vasta, kun rääkynä on ihan paniikinomaista jo, havahdun. Ja silti menee hetki, ennen kuin tajuan, mistä kyse.

Myös mies kovin sikeäuninen. Ei hänkään yleensä herää.

Kun olen sikeässä unessa, mieleni vain muuntaa vauvan huudon jotenkin uneen sopivaksi: palosireeniksi tms. Ja sitten en edes tajua herätä, kun luulen, että se meteli kuuluu siihen tilanteeseen, jossa unessa olen.

Mitä teen? Millaisia vaurioita tämä aiheuttaa vauvalle, kun kukaan ei tule, vaikka kuinka huutaa?

En uskalla ottaa vauvaa samaan sänkyyn nukkumaan. Kierin yöllä niin paljon, että pelkäisin kieriväni vauvan päälle. Kun miehenkin päälle kierin niin, että välillä hän on pudonnut sängystä. :)

Tai juotko alkoholia iltaisin? Jotenkin tuntuu ihan älyttömältä noin sikeä uni ja äidinvaistojen totaalinen puuttuminen...

Miten sä edes voit olla rättiväsynyt valvomisesta, kun et kerran edes herää huutamiseen?

Tai juotko alkoholia iltaisin? Jotenkin tuntuu ihan älyttömältä noin sikeä uni ja äidinvaistojen totaalinen puuttuminen...

Miten sä edes voit olla rättiväsynyt valvomisesta, kun et kerran edes herää huutamiseen?

Minäkin nukun erittäin sikeästi, enkä käytä lainkaan alkoholia tai lääkkeitä. Olen myös aina väsynyt, mutta mitään syytä tähän ei ole löytynyt. Pois on suljettu somaattisten vaivojen lisäksi myös nuppiviat.

Herätyskelloon en herää, ja kuten ap, olen aina herännyt lasten itkuun määrittelemättömällä viiveellä. Toistaiseksi vaikuttavat henkisesti terveiltä, vanhin on nyt 9-vuotias.

Ap: ota neuvolassa puheeksi, apukeinoja voisi tosiaan löytyä!!

"Tarvitsen ehdottomasti 7-8 tunnin yhtäjaksoisen unen ollakseni pirteä ja virkeä. Nyt se ei ole 2 kk ollut mahdollista ja kärsin kroonisesta univelasta"

Tuliko jotenkin yllätyksenä että ei saa nukkua kun hankkii lapsia?

Olisiko asiaa kannattanut miettiä jtoenkin jos kun suunnitteli raskautta?

Että miten sitten pärjää kun ei saa nukkua niin kauan yhtäjaksoisesti?



En ymmärrä ihmisiä jotka eivät pysty sopeutumaan uusiin tilanteisiin.

Ja kukaan muu kuin sinä ei ole ikinä ollut väsynyt tai kärsinyt univelasta....

"Tarvitsen ehdottomasti 7-8 tunnin yhtäjaksoisen unen ollakseni pirteä ja virkeä. Nyt se ei ole 2 kk ollut mahdollista ja kärsin kroonisesta univelasta"

Tuliko jotenkin yllätyksenä että ei saa nukkua kun hankkii lapsia?

Olisiko asiaa kannattanut miettiä jtoenkin jos kun suunnitteli raskautta?

Että miten sitten pärjää kun ei saa nukkua niin kauan yhtäjaksoisesti?

En ymmärrä ihmisiä jotka eivät pysty sopeutumaan uusiin tilanteisiin.

Ja kukaan muu kuin sinä ei ole ikinä ollut väsynyt tai kärsinyt univelasta....

Eiköhän jokainen ihmnen lapsia hankkiessaan tiedä, että univelkaa tulee olemaan. Se, että väsyttää, ei kuitenkaan varmaan ole kellekään syy olla hankkimatta lapsia! Ihmisillä on erilainen unentarve, tiesitkö sitä? Mulla on 2kk vauva, nukun määrällisesti yössä keskimäärin 7-8 tuntia, ja olen silti väsynyt koska uni on niin katkonaista!

Ihan turha jeesustella siellä "kukaan muu kuin sinä ei ole ikinä ollut väsynyt". Onko ap tässä märehtinyt, että voi voi kun väsyttää ja kellään muulla ei ole yhtä rankkaa, nyyh. Oikeasti mene nyt jo muualle vinkumaan. Jos sinä, Pyhä Äiti, pärjäät kahden tunnin yöunilla viisi vuotta, se ei tarkoita sitä että kaikki muutkin pärjäisivät. Turha heittäytyä marttyyriksi kun samassa veneessä ollaan kaikki.

Olen aina ollut sikeäuninen. En herää esim. herätyskelloonkaan, ellen ole menyt hyvissä ajoin nukkumaan ja saanut nukkua tarpeeksi. Kello voi soida parikin tuntia, jos olen väsynyt. (Herätykseen käytän nykyisin värisevää rannekelloa.)

Nyt, kun olen oikein väsynyt vauvan yöheräilyistä, olen huomannut, että en aina herää vauvan huutoon. Vauva voi pää punaisena huutaa vaikka kuinka kauan (en tiedä miten kauan, kun en kerran ole herännyt) ja vasta, kun rääkynä on ihan paniikinomaista jo, havahdun. Ja silti menee hetki, ennen kuin tajuan, mistä kyse.

Myös mies kovin sikeäuninen. Ei hänkään yleensä herää.

Kun olen sikeässä unessa, mieleni vain muuntaa vauvan huudon jotenkin uneen sopivaksi: palosireeniksi tms. Ja sitten en edes tajua herätä, kun luulen, että se meteli kuuluu siihen tilanteeseen, jossa unessa olen.

Mitä teen? Millaisia vaurioita tämä aiheuttaa vauvalle, kun kukaan ei tule, vaikka kuinka huutaa?

En uskalla ottaa vauvaa samaan sänkyyn nukkumaan. Kierin yöllä niin paljon, että pelkäisin kieriväni vauvan päälle. Kun miehenkin päälle kierin niin, että välillä hän on pudonnut sängystä. :)

Tai juotko alkoholia iltaisin? Jotenkin tuntuu ihan älyttömältä noin sikeä uni ja äidinvaistojen totaalinen puuttuminen...

Miten sä edes voit olla rättiväsynyt valvomisesta, kun et kerran edes herää huutamiseen?

sikeä uni liittyy äidinvaistoihin? On mun mieskin loistava isä, eikä silti herää ennen kuin vauva huutaa kurkku suorana. Jossain vaiheessa nukuttiin perhepedissä vauva meidän välissä, eikä mies silti herännyt, kun vauva raivosi rinnalla keskellä yötä. Ai mut joo sehän on mies, ei sen tarviikaan herätä.

Itse herään joka perkeleen räsähdykseen ja inahdukseen. Jos se tarkoittaa loistavia äidinvaistoja, niin olisin mieluummin vähän heikkovaistoisempi.

Uskomattomia juttuja täällä. Tottakai ap:ta voi väsyttää, koska hän kuitenkin herää ja valvoo yöllä! Eiköhän jokaista normaalia ihmistä (paitsi av-palstan supermammoja, jotka pärjäävät parin tunnin unilla vaikka koko elämänsä) väsytä, kun yö toisensa jälkeen on katkonainen?

t. vauvan äiti itsekin

Ensimmäinen lapseni heräsi keskimäärin 10 kertaa yössä vuoden ajan, vaikka oli pulloruokinnassa. Uni ei vain maistunut hänelle. Muuten hän oli vauvana terve ja iloinen. Jossain vaiheessa olin niin väsynyt, että kertakaikkiaan lakkasin kokonaan heräämästä hänen huutoonsa. En ole tavallista sikeäunisempi normaalisti, mutta aivoni kai laittoivat stopin päälle, että saisin nukkua. Mieheni valvoi vauvan kanssa yöt.



Vaikea sanoa, kumpi on vauvalle vaarallisempaa: joutua huutamaan pitkään pää punaisena, vai olla sellaisen äidin hoidossa, jonka mielenterveys on pirstaleina kroonisen univelan takia. Ainakaan vauva ei huutamiseen kuole.

Itkuhälytin jossa on värinähälytys. Kokeilepas ostaa sellainen ja laita ääni täysille ja värinä päälle. Jospa laittaisit sen vaikka sellaisen kaulapussiin yöpuvun etupuolelle, tai jonkun muun virityksen siihen....?

Itkuhälytin on merkiltään Babycom, PADWICO 903. Muistaakseni 99e muutama vuosi sitten.

Olen itse herkkäuninen joten herään liiankin herkästi. Välillä pidän korvatulppia, etten heräile joka yninään. Vauva nukkui vieressäni 11kk ja sen jälkeen olen siirtänyt hänet aina nukahdettua pinnikseen viereemme. Meille perhepeti on ollut helpotus verrattuna esikoisen rauhoitteluun omaan pinnikseensä. Tissi vaan vauvan suuhun ja kaikki nukahtavat taas....

Perhepetiä ei suositellakaan yliväsyneenä, jolloin saattaa kierähtää vauvan päälle unissaan.

Tsemppiä, kokeile värinähäytystä ja itkuhälyttimen ääntä!

Väittäisin ettei se vauva tuntikausia huuda.



unet ovat todella lyhtyitä, vain muutamia minuutteja. Jos unessasi on soinut sireeni kaksi tuntia, vauva on silti ehkä huutanut vain muutamia minuutteja.



Eri asia tietysti, jos unesi vain vaihtuu toiseen uudestaan ja uudestaan.

Olen aina ollut sikeäuninen. En herää esim. herätyskelloonkaan, ellen ole menyt hyvissä ajoin nukkumaan ja saanut nukkua tarpeeksi. Kello voi soida parikin tuntia, jos olen väsynyt. (Herätykseen käytän nykyisin värisevää rannekelloa.)

Nyt, kun olen oikein väsynyt vauvan yöheräilyistä, olen huomannut, että en aina herää vauvan huutoon. Vauva voi pää punaisena huutaa vaikka kuinka kauan (en tiedä miten kauan, kun en kerran ole herännyt) ja vasta, kun rääkynä on ihan paniikinomaista jo, havahdun. Ja silti menee hetki, ennen kuin tajuan, mistä kyse.

Myös mies kovin sikeäuninen. Ei hänkään yleensä herää.

Kun olen sikeässä unessa, mieleni vain muuntaa vauvan huudon jotenkin uneen sopivaksi: palosireeniksi tms. Ja sitten en edes tajua herätä, kun luulen, että se meteli kuuluu siihen tilanteeseen, jossa unessa olen.

Mitä teen? Millaisia vaurioita tämä aiheuttaa vauvalle, kun kukaan ei tule, vaikka kuinka huutaa?

En uskalla ottaa vauvaa samaan sänkyyn nukkumaan. Kierin yöllä niin paljon, että pelkäisin kieriväni vauvan päälle. Kun miehenkin päälle kierin niin, että välillä hän on pudonnut sängystä. :)

Tai juotko alkoholia iltaisin? Jotenkin tuntuu ihan älyttömältä noin sikeä uni ja äidinvaistojen totaalinen puuttuminen...

Miten sä edes voit olla rättiväsynyt valvomisesta, kun et kerran edes herää huutamiseen?

Kun olen oikein väsynyt ja olen vaipunut sikeään REM-unijaksoon, niin en vain herää. Mies on ilmeisesti ihan samanlainen.

Siis koko yötähän näin ei ole. Kyllä pari kertaa yössä herään vauvan itkuun heti. Mutta sitten kerran yössä vähintään olen niin syvässä unessa, että en havahdu ennen kuin vauva rääkyy täysillä.

Olenhan minä rättiväsynyt valvomisesta, koska vauvan heräämisiltä en saa nukuttua täysiä 7-8 tunnin yöunia! Pätkissä nukkuminen ei ilmeisestikään täysin auta. Ja heräänhän lopulta tuohon karjumiseenkin.