Minkälaista on mielestäsi sivistykodissa?

- syödään yhdessä ja keskustellaan ruokapöydässä (syödessä ei lueta lehteä tai pelata läppärin kanssa)

- ruokapöytään tullaan ja siitä lähdetään yhtäaikaa

- syödään vain ruoka-aikoina (ei ravata kaapilla tai jääkaapilla milloin vain napsimassa kaikkea)

- maistetaan kaikkea, ei "yökkäillä" ruoille, kasvikset ja hedelmät kuuluvat luonnollisena osana ruokavalioon

- ruoka syödään ruokapöydän ääressä

Eivät virittäydy elämään VAUVAn keskustelupalstalla.

Eivät virittäydy elämään VAUVAn keskustelupalstalla.

- syödään yhdessä ja keskustellaan ruokapöydässä (syödessä ei lueta lehteä tai pelata läppärin kanssa)

- ruokapöytään tullaan ja siitä lähdetään yhtäaikaa

- syödään vain ruoka-aikoina (ei ravata kaapilla tai jääkaapilla milloin vain napsimassa kaikkea)

- maistetaan kaikkea, ei "yökkäillä" ruoille, kasvikset ja hedelmät kuuluvat luonnollisena osana ruokavalioon

- ruoka syödään ruokapöydän ääressä

mitä perhettä pidätte sivistyskotina? Minusta tähän kuuluisi vaikkapa Chydeniukset (isä säveltäjä ja lapset myös musiikin kanssa työskentelevät). Kuinkahan heillä on tällaiset tavat olleet tärkeitä?:) Että haarukka oikein päin jos säveltäjäksi myös aiot..

En siis itse ainakaan korosta yksityiskohtia vaan itselleni tulee mieleen se, että kodissa lykätään sivistyksen henkinen perintö seuraavalle sukupolvelle (kirjoitin tästä jo edellä).

Tarkoitan tällaisia perheitä kuin Korholat, Hämeen-Anttilat, Honkasalo+Saisio, Hurmerinnat.

mitä haluaa. Sivistyskodin kasvatit eivät mieti otsa rutussa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jotta vaikuttaisi sivistyneeltä. Omaa sivistyskotitaustaansa ei tarvitse korostaa mitenkään, ei taustaansa valottaen tai aterimia tai viinilaseja miettien. Useimmat tuntemani sivistyskodin kasvatit tunnistaa rentoudesta, vaatimattomuudesta, oikeanlaisesta nöyryydestä ja pienimuotoisesta anarkismista sääntöjä ja sivistyskotiaan kohtaan.



Nousukkaat taas ovat niitä, joille tällaiset statusjutut merkitsee ja jotka jaksavat näistä aiheista meuhkata. Nousukkaat luettelee lentomatkansa, omistamansa kirjat ja tavarat, ravintolat joissa luulee sivistyneiden käyvän. Heidät tunnistaa usein myös röyhkeydestä, mikä ei kuuluu sivistyskodin kersojen käytökseen.

Tämä on oma huomio.. Sivistyskodissa on yleensä peruspuhdasta, mutta ei mitään ääripäitä (raivosiistiä tai täysin läävä).



Pieni sekaisuus hyväksytään, joka tavaran ei tarvitse olla aina paikallaan. Siisteyttä arvostetaan, mutta se ei ole tärkeysjärjestyksessä etusijoilla. Koetaan tärkeämmäksi, että äiti lukee lapsille, maalaa, soittelee tai vaikka keskustelee lapsia kiinnostavasta asiasta heidän kanssaan kuin kuuraa koko ajan kotia vain siksi, että on torstai ja se on siivouspäivä tai koska ei ole imuroinut vielä tänään tai tällä viikolla.. Itsetunto ja elämänarvot kestävät sen, että sänky voi olla joskus petaamatta.



Kodissa ei ole kuitenkaan mitään pinttynyttä likaa, tahmaisia lattioita, jarrutusjälkiä vessanpöntössä. Sellainen peruspuhtaus pidetään yllä.

mitä haluaa. Sivistyskodin kasvatit eivät mieti otsa rutussa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jotta vaikuttaisi sivistyneeltä. Omaa sivistyskotitaustaansa ei tarvitse korostaa mitenkään, ei taustaansa valottaen tai aterimia tai viinilaseja miettien. Useimmat tuntemani sivistyskodin kasvatit tunnistaa rentoudesta, vaatimattomuudesta, oikeanlaisesta nöyryydestä ja pienimuotoisesta anarkismista sääntöjä ja sivistyskotiaan kohtaan.

Nousukkaat taas ovat niitä, joille tällaiset statusjutut merkitsee ja jotka jaksavat näistä aiheista meuhkata. Nousukkaat luettelee lentomatkansa, omistamansa kirjat ja tavarat, ravintolat joissa luulee sivistyneiden käyvän. Heidät tunnistaa usein myös röyhkeydestä, mikä ei kuuluu sivistyskodin kersojen käytökseen.

Sydämensivistys pitää sisällään kaiken tärkeimmän sivistyksen.



Kaikki muu on pinnallista, opittua ja matkittua. Sydämensivistys on katoavaa kansanperinnettä.



Moukkamaista käyttäytymistä löytyy kulttuuripiireistä, sitä tuottavilta ja sitä kuluttavilta.



Rahalla ei saa ostettua sydämensivistystä, ei rakkautta, ei onnea.

eikä hotkita ja häippästä autotalliin, telkkarin ääreen jne.

mitä tarkoittaa "sivistyskoti". Onko se jotain yläluokkaista ja vaatii kulttuurista pääomaa (kuten edellämainitut Chydeniukset yms.) vai tarkoitetaanko sillä kotia, jossa arvostetaan sivistystä?



Omat vanhempani ovat yrittäjiä maaseudulla, mutta mielestäni kasvoin silti sivistyskodissa. Se tarkoitti sitä, että meillä kuunneltiin musiikkia, klassista ja populaaria, käytiin näyttelyissä, teatterissa ja konserteissa, harrastettiin musiikkia (kuoroa ja pianonsoittoa). Kaikilla lapsilla oli säännöllisiä harrastuksia, oli yhteiset ruoka-ajat joista ei poikettu ja kaikkien piti syödä yhdessä pöydän ääressä (esim. muualla kuin keittiössä/ruokailuhuoneessa ei saanut syödä kuin aivan erityisissä juhlatilanteissa esim. uusi vuosi). Vanhempani eivät kiroilleet eivätkä koskaan riidelleet meidän lasten nähden. Viikonloppuisin ruuan kanssa oli viiniä, mutta koskaan en nähnyt vanhempiani humaltuineina. Tärkeänä pitäisin myös ajankohtaisen keskustelun seuraamista, meillä katsottiin uutisia ja ajankohtaisohjelmia, tuli tärkeimmät sanomalehdet ja Suomen kuvalehti yms. ja näitä oikeasti luettiin (esim. itse olen lukenut hesarin joka päivä siitä lähtien kun opin lukemaan).



En tiedä olenko nykyisin erityisen kulturelli (kun tännekin kirjoittelen...) mutta huomaan että yleissivistykseni ja tietynlainen avoimuus sekä kiinnostus kulttuuria ja yhteiskunnan ilmiöitä kohtaan on jäänyt.



Meillä oltiin aika säntillisiä ja tiukkoja kurin suhteen, "oikeat" sivistyneistöperheet ovat varmaankin vähän boheemimpia esim. lasten kasvatuksessa.

Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, että sivistyskodeissa on vaan normaalejaihmisiä. Ei siis mitään sairauksia tai vammoja, ainakaan päällepäin näkyviä. Joku käyttäytymiseen vaikuttava taitaa olla ihan 'anti-sivistystä'.



Mutta ihan mielenkiintoinen ketju. Hauska nähdä miten kukin näkee ja määrittää sivistyksen.

että kulttuurikoti on sellainen, jossa samat elementit kuin sivustyskodissa, mutta lisäksi tupakoidaan juodaan viiniä ihan helvetisti.

että kulttuurikoti on sellainen, jossa samat elementit kuin sivustyskodissa, mutta lisäksi tupakoidaan juodaan viiniä ihan helvetisti.

juuri näin

että kulttuurikoti on sellainen, jossa samat elementit kuin sivustyskodissa, mutta lisäksi tupakoidaan juodaan viiniä ihan helvetisti.

romaaniperhe :)

Täällä tuli hyviä huomioita siitä, että sivistysperheiden lapset (ja aikuiset) ovat usein niitä rentoja, jotka eivät turhaan pingota oman käytöksensä kanssa, mutta peruskäytöstavat tulevat luonnostaan.



Sellainen tietty avarakatseisuus kuuluu sivistyskodin perintöön. Ei lokeroiduta tiettyyn kaavaan. Suhtaudutaan avoimesti uusiin asioihin, mutta osataan myös kyseenalaistaa.



Itsensä henkistä kehittämistä yleensä arvostetaan eli monesti sivistyskodin lapset satsaavat opiskeluun ja lukemiseen sekä taiteelliseen osaamiseen (soittaminen, näytteleminen, laulaminen, piirtäminen/maalaaminen ym.taide)

- syödään yhdessä ja keskustellaan ruokapöydässä (syödessä ei lueta lehteä tai pelata läppärin kanssa) - ruokapöytään tullaan ja siitä lähdetään yhtäaikaa - syödään vain ruoka-aikoina (ei ravata kaapilla tai jääkaapilla milloin vain napsimassa kaikkea) - maistetaan kaikkea, ei "yökkäillä" ruoille, kasvikset ja hedelmät kuuluvat luonnollisena osana ruokavalioon - ruoka syödään ruokapöydän ääressä

Sivistyskodissa käytetään servettejä, ruokaillessa niitä isompia ja kahvitellessa niitä pieniä ohuita, sävy sävyyn astiaston kanssa.

Nousukkaat ajaa Lexuksella, vakaa yläluokka ja sivistus istuu Mersun ratissa.

Kodissa on piano ja/tai muitakin soittimia, lapset harrastaa musiikkia.

Puheeseen viljellään paljon sivistyssanoja.

Perhe ja suku kokoontuu yhteisille aterioille esim. joulun ja pääsiaisen aikaan, rapistellaan servetteja, keskustellaan hillityn kultivoituneesti yleisistä asioista jne.

Anoppini halusi kodistaan tällaisen sivistyneen porvarikodin.

Omasta mielestään hän on varmaan hyvin onnistunutkin.

Mutta:

lapsenlapsille ei ole minkäänlaisia sääntöjä eikä kieltoja, mellastavat miten sattuu. Arkisemmilla aterioilla myös ruokapöytätavat saavat olla mitä vain, murustellaan, sotketaan. Toisen ihmisen kunnioitus on näennäistä; miniä voidaan haukkua pystyyn asiasta, josta ei ole vastuussa, kunhan se tehdään hillitysti ilman yhtäkään ns. rumaa sanaa.

Lapsenlapset kippaa murut lattialle: "mummo siivoo" ja samainen anoppi sitten kökkii selkä kierossa lastenlasten sotkut ja hymyilee kun on niin pienet kullannuput (iso koululainen!)

Empatia on sana.

Minulle sivistyskoti on kuori, joka täyttää jotain normistoa, jotta pysyisi tietyssä asemassa, yhteiskuntaluokassa. Sisältö puuttuu, tunnepuoli on ohutta.

Duunariyrittäjät istuvat sen sijaan edustus-Audeissaan...

mitä haluaa. Sivistyskodin kasvatit eivät mieti otsa rutussa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jotta vaikuttaisi sivistyneeltä. Omaa sivistyskotitaustaansa ei tarvitse korostaa mitenkään, ei taustaansa valottaen tai aterimia tai viinilaseja miettien. Useimmat tuntemani sivistyskodin kasvatit tunnistaa rentoudesta, vaatimattomuudesta, oikeanlaisesta nöyryydestä ja pienimuotoisesta anarkismista sääntöjä ja sivistyskotiaan kohtaan.

Nousukkaat taas ovat niitä, joille tällaiset statusjutut merkitsee ja jotka jaksavat näistä aiheista meuhkata. Nousukkaat luettelee lentomatkansa, omistamansa kirjat ja tavarat, ravintolat joissa luulee sivistyneiden käyvän. Heidät tunnistaa usein myös röyhkeydestä, mikä ei kuuluu sivistyskodin kersojen käytökseen.

..ja näiden muiden määritelmien mukaan oma perheeni elää sivistyskodissa!

Ihan hauskaa, kun täällä meidän ns. keskiluokkaisella asuinalueella olen tuntenut, että tapojamme jollain tapaa karsastetaan. Esim. juuri tuo siivous, kulttuuritapahtumat vs. omistaminen jne. kolahti :)

Täällä tuli hyviä huomioita siitä, että sivistysperheiden lapset (ja aikuiset) ovat usein niitä rentoja, jotka eivät turhaan pingota oman käytöksensä kanssa, mutta peruskäytöstavat tulevat luonnostaan. Sellainen tietty avarakatseisuus kuuluu sivistyskodin perintöön. Ei lokeroiduta tiettyyn kaavaan. Suhtaudutaan avoimesti uusiin asioihin, mutta osataan myös kyseenalaistaa. Itsensä henkistä kehittämistä yleensä arvostetaan eli monesti sivistyskodin lapset satsaavat opiskeluun ja lukemiseen sekä taiteelliseen osaamiseen (soittaminen, näytteleminen, laulaminen, piirtäminen/maalaaminen ym.taide)

Eipä ole yhtä tiettyä määritelmää sille millainen on sivistyskoti. Eihän meillä ole tyhjentävää määritelmää sillekään millainen on yksinhuoltaja. Heitä on monenlaisia. Jokaisella ihmisellä on erilainen mielikuva yksinhuoltajasta ja siitä sivistyskodista. Ei ole yhtä oikeaa mielikuvaa tai määritelmää.

lasken itseni sisvistyneeksi ja KYLLÄ, piereksin välillä ja jopa tappelenkin, suullisesti tosin. Eiköhän nuo ole ihan normaalin ihmisen tunnuspiireitä että joskus ilmaa kertyy mahaan ja joskus vituttaa niin että pää räjähtää...?