En ymmärrä vanhempia, jotka ohjailevat lapsiaan

aaveellä enää mistään hämmästyt, mutta oletko sä oikeasti - anteeksi nyt vaan - noin tyhmä?

Ja haluisin edelleen kuulla näkemyksiä, miten siitä aikuisena hyötyy, että on jotain lapsen/nuorena harrastanut?

Minut on myös kasvatettu näkemykseni mukaisella tavalla ja haluan myös kasvattaa lapseni näin. Ja joku aikaisemmin kommentoi, että lapsesta tulee kömpelö makaronikäsi harrastuksetta. Eikö se lapsi tai nuori osaa itse käskemättäkin mennä kävelylle tai vaikka hiihtämään?

Ja en tosiaan ymmärrä, miten siitä aikuisena hyötyy, eikö lukeminen tai vaikka tietokoneella näpräily ole paljon kehittävämpää kuin jokin raajojen liikuttelu tansiien ta voimistellen tai pallon perässä juokseminen tai hampaat irvessä painojen nostelu?

taisi selvittääkin sen, että ap on provo.

Ja eikö tosiaan ihmisellä saa nykyään olla omia näkemyksiä kasvatuksesta? Miten niistä lapsista 50 vuotta sitten tuli kunnon kansalaisia, kun ei ollut harrastuksia kenelläkään?

t.ap

t.ap

Miten teitä "ohjailevia vanhempia" on sitten "ohjailtu"? Ja haluisin edelleen kuulla näkemyksiä, miten siitä aikuisena hyötyy, että on jotain lapsen/nuorena harrastanut?

Äiti pakotti pianotunnille, nykyään on todella ihanaa osata soittaa pianoa, ja parempaa rentoutumiskeinoa en tiedä. Nuorena soitinta vaihtamalla pääsin mukaan orkestereihin ja erilaisiin bändikokoonpanoihin, ja oli aivan ihanaa päästä soittamaan niissä. Olen varmaan oppinut siitä(kin) asioiden organisointia ja yhteensovittamista, tarvitsen sitä työssäni. Ja tämän kokoemuksen perusteella olen osannut ohjata lapsenikin hyvän harrastuksen pariin :-)

aaveellä enää mistään hämmästyt, mutta oletko sä oikeasti - anteeksi nyt vaan - noin tyhmä?

Ja haluisin edelleen kuulla näkemyksiä, miten siitä aikuisena hyötyy, että on jotain lapsen/nuorena harrastanut?

Minut on myös kasvatettu näkemykseni mukaisella tavalla ja haluan myös kasvattaa lapseni näin. Ja joku aikaisemmin kommentoi, että lapsesta tulee kömpelö makaronikäsi harrastuksetta. Eikö se lapsi tai nuori osaa itse käskemättäkin mennä kävelylle tai vaikka hiihtämään?

Ja en tosiaan ymmärrä, miten siitä aikuisena hyötyy, eikö lukeminen tai vaikka tietokoneella näpräily ole paljon kehittävämpää kuin jokin raajojen liikuttelu tansiien ta voimistellen tai pallon perässä juokseminen tai hampaat irvessä painojen nostelu?

taisi selvittääkin sen, että ap on provo.

En ole provo. Minä en vain ymmärrä sitä ihmisten harrastuskohkaamista.

Ja selitä, miksi viestini vaikuttaa sinusta provolta? On nimittäin mielestäni hieman loukkaavaa.

t.ap

tai pallon perässä juokseminen tai hampaat irvessä painojen nostelu" kuulostaa kyllä niin provolta että...

50 vuotta sitten yhteiskunta oli varsin erilainen, lapset tekivät töitä ja ulkoilivat, eivätkä olleet niin paljon paikallaan kuin nykyään. 50 vuotta sitten ei ollut koneita, jotka tekivät elämästä helpompaa (tai "helpompaa"), nykyään meillä on paljon enemmän vapaa-aikaa.

Ei harrastaminen ole mitenkään pakollista, mutta jos tosiaan et ole provo, voisin sanoa sulle, että olet aika putkinäköinen ihminen.

harrastettiin, esim. soittamista, kuoroa, liikuntaa eri muodoissaan, kieltenopiskelua, maalaamista jne. (Tässä esimerkkejä vanhempien tuttavieni harrastuksista 50 vuoden takaa.)

Ja eikö tosiaan ihmisellä saa nykyään olla omia näkemyksiä kasvatuksesta? Miten niistä lapsista 50 vuotta sitten tuli kunnon kansalaisia, kun ei ollut harrastuksia kenelläkään?

t.ap

t.ap

Silloin aikoinaan lapset tekivät _töitä_ kotitiloillaan. Lapsesta asti jokaisella oli ne omat hommansa siellä.

Silloin ei myöskään ollut nettiä/konsolipelejä, vaan myös vapaa-ajalla lapset omatoimisesti pelailivat erilaisia pihapelejä, kävivät hiihtämässä jne... Leikit leikittiin pitkälti mielikuvituksen avulla itse keksien (nykyään lapsilla tosi vähän mielikuvitusleikkejä, kun leikit tulee valmiiksi pureskeltuina tv:stä/peleistä)

Nykyään jos ei ole lainkaan harrastuksia, niin lapsi jää liian helposti tietokoneen/tv:n ruudun äären tai tosiaan ajautuu kaupungille "hengailemaan" joka ainut ilta.

Koulunkäynnistä en muista enää juuri mitään, mutta harrastukset muistan. Kaikenlaista jännää: partioretkiä, pesisleirejä, jumppakilpailuja, kuoroesiintymisiä...



Onneksi sain harrastaa!

jos jotain haluis alkaa harrastamaan...



Tuli vaan mieleen, että se Dancen voittaja Haza ilmoitti alottaneensa tanssiharrastuksen 12v.



Milloinkaan ei oo liian myöhäistä.

Oma lapsi harrastaa. Voisi se potkia palloa yksinään pihalla mutta kivempaa se on mennä seuraan jossa on muitakin ikäisiään ja kaikki pelaa sitten sitä jalkkista sen ajan! Välillä on pelejä joihin voi osallistua. Tähän saakka menee sinne omasta halusta, ei sinne vanhemmat pakota. Saa lopettaa mutta jotain on hyvä harrastaa. :)



Harratus on sosiaalista, se on meidän lajissa fyysinen joka taas terveydellekin plussaa. Omalle lapselle on kasvanut tavoitteellisuuskin lajia harrastaessa. On hienoa nähdä lapsen kehitys ja nauttiminen kun oppii.



Viemme harrastukseen muttei se vaadi omaa panostusta. Voin käydä lenkillä tai kaupassa sillä aikaa. Kyytiä voi pyytää harrastukseen jonkun vanhemman kautta niin ei tartte aina itse ehtiä mutta lapsi pääsee sinne koska tahtoo sinne mennä.



Itse en harrastanut lapsena. Omat vanhemmat ei ole tahtoneet MAKSAA ja KULJETTAA. Olin kateellinen kun muut vanhemmat vei omia lapsiaan harrastamaan ja heitä kiinnosti jälkikasvunsa. Olisin toivonut saavani harrastaa. Sitten isompana kynnys lähteä oli iso.



Oma lapsi osaa keksiä muutakin tekemistä mutta nautin siitä että lapseni tykkää lajistaan ja siellä oppii paljon enemmän kuin mitä minun kanssani potkutellessa.



Ja who knows: ehkä siitä saa joskus itselleen ammatin tai kenties innostuu joskus valmentamaan jotain porukkaa jos lajiin jämähtää?



Kertoo ap enempi sinun asenteesta jos omaa aikaasi lapsen harrastaminen on HUKKAANHEITTOA. Se oli iso asia jota jäin säälimään, oli tämä provo tai ei. :(

ja en myöskään ymmärrä mitä siitä harraastamisesta myöhemmällä iällä saa? Miten siitä aikuisena hyötyy, jos jotain on lapsena/nuorena harrastanut.

ja en myöskään ymmärrä mitä siitä harraastamisesta myöhemmällä iällä saa? Miten siitä aikuisena hyötyy, jos jotain on lapsena/nuorena harrastanut.

niin että hänellä on yksi kieli enemmän; soittaa itse, kuunnella toisia yms. Liikunnsassa hyötyy aikuisena sen, että kroppa on rakentunut paremmin, esim, lihasmassaa on enemmän; ja se tarkoittaa hyvinvointia sitten keski-ikäisenäkin. Lisäksi useat harrastukset opettavat lasta pitkäjännitteisiin yrittämiseen; palkinto tulee kun jaksat opetella, treenata ja se taas tarkoittaa usein pitkäjännitteisyyden taitoja opiskelussa ja töelämässä= parempi palkka, omassa elämässä = terveellisemmät elintavat, itsekuri ja onnistuminen ihmissuhteissa. Tämän lisäksi tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Mun kokemuksen mukaan kyllä lapsen omatoiminen fiilistey hyvin harvoin johtaa mihinkään näistä; lapsi luovuttaa helposti jos aikuinen ei auta häntä turhautumisten yli.

pitääkö nyt sitten kieltää vai myöntää, itsepä tuon keksi.

Miten teitä "ohjailevia vanhempia" on sitten "ohjailtu"?

Ja haluisin edelleen kuulla näkemyksiä, miten siitä aikuisena hyötyy, että on jotain lapsen/nuorena harrastanut? Että on ollut pakko, kun kyse ei ole koulusta, useana päivinä viikossa tiettyyn aikaan mennä tekemään jotain?

Pitäisikö teidän mielestä vai vanhemmalla tavallaan olla velvollisuus viedä harrastukseen ja näin omaakin aikaa hukata, mikä taas vaikuttaa vanhemman omaan hyvinvointiin ja sitä kautta lapseen?

t.ap

Eli olen orkesterimuusikko. Aloitin muskarissa 4-vuotiaana ja 6-vuotiaana viulutunneilla. Kovinkaan monta vuotta myöhemmin en olisi voinut tuota harrastusta aloittaa, enkä ilman vanhempieni "ohjailua" olisi musiikkiharrastukseen varmaankaan ohjautunut. Tai olisin ehkä aloittanut harrastamisen aivan liian myöhään. Nyt olen todella kiitollinen vanhemmilleni, sillä tämä työni orkesterin alttoviulistina on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Tosin nyt olen mammalomalla, ja tästäkin nautin, mutta päivittäin soitan, jotta kykenen puolen vuoden päästä palaamaan rakkaaseen työhöni. Eli olen ihan vastakkaista mieltä ap:n kanssa. Ja omaa lastani aion ohjailla kuten omat vanhempani aikoinaan minua. :)

Hän aina kysyy mitä järkeä on harrastuksissa?

Hän ei halua harrastaa mitään säännöllistä

pakollista harrastusta.

Silti hänellä on yksi pakollinen harrastus kerran viikossa, jonne hänet täytyy joka kerta pakottaa menemään.

Tätä harrastusta on pidetty tärkeänä sosiaalisten taitojen hankkimisen vuoksi.

Tosin tässä harrastuksessa ei tarvitse tehdä yhteistyötä toisten lasten kanssa.



Hän ei leiki ulkona toisten lasten kanssa vaan on kavereiden kanssa tekemisissä tietokoneella pelatessa tai tekevät yhteisiä kotisivuja jne.

On hänellä muitakin omia harrastuksia, joita ei ohjata, kuten pianon soitto ja uinti.



Pakottaisitteko tällaisen lapsen harrastamaan?

Hän aina kysyy mitä järkeä on harrastuksissa?

Hän ei halua harrastaa mitään säännöllistä

pakollista harrastusta.

Silti hänellä on yksi pakollinen harrastus kerran viikossa, jonne hänet täytyy joka kerta pakottaa menemään.

Tätä harrastusta on pidetty tärkeänä sosiaalisten taitojen hankkimisen vuoksi.

Tosin tässä harrastuksessa ei tarvitse tehdä yhteistyötä toisten lasten kanssa.

Hän ei leiki ulkona toisten lasten kanssa vaan on kavereiden kanssa tekemisissä tietokoneella pelatessa tai tekevät yhteisiä kotisivuja jne.

On hänellä muitakin omia harrastuksia, joita ei ohjata, kuten pianon soitto ja uinti.

Pakottaisitteko tällaisen lapsen harrastamaan?

koneelta pois ja oikeasti tekemisiin kavereiden kanssa. Ja ulos. Lpasuudessa hankitaan terveen elämän edellytyksen aikuisuutta varten. Niihin kannattaa panostaa vaikkei harrastuksiin panostaisikaan. Ihan itsenäisestikö lapsi opettelee pianonsoittoa?

Kukaan ei kasva itsekseen ilman ympäröivien ihmisten ja maailman vaikutusta.



Valitettavasti, vaikka vanhemmat nykyisin kuinka yrittäisivät kasvattaa lapsensa hyvätapaiseksi, itsensä ja toiset huomioonottavaksi, tasapainoiseksi, tervejärkiseksi, eivät he siinä aina onnistu, koska yhteiskunta ja netin myötä koko maailma yrittävät vaikuttaa ja muokata lapsia huonosti käyttäytyviksi, itsekkäiksi muita hyväksikäyttäviksi tyypeiksi.



Eri medioilla on valtaisa vaikutus kasvattajina, hyvin harvakseltaan hyvässä mielessä. Koululta on riistetty kasvatusmahdollisuudet. Hyvät auktoriteetit ovat historiaa, huonona auktoriteettina netti on voimallinen kasvattaja kaikessa pahassa.



Ilman nettiä kaikki koukuttuneet voisivat terveemmin.

Kasvoin maaseudulla,vailla naapurissa asuvia kavereita. Sain aloittaa jokaisen harrastuksen, jonka halusin ja yhtäkään en jaksanut muutamaa kk pidempään, eikä vanhempani pakottaneetkaan. En ole kokenut siitä mitään vahinkoa/hyötyä itselleni,mutta jotenkin aikuisiällä luulin etten ole mitään harrastanut vaikka olen mm. opetellut soittamaan vähän pianoa ja kitaraa,harrastanut tanssaia ja itsepuolustuslajeja.



Nykyisin olen löytänyt itselleni harrastuksen jonka parissa viihdyn ja koen sen itselleni tärkeäksi; juokseminen. Olen myös aikuisiällä kokeillut kaikkea ryhmäliikunnasta runonluentaan.



Olen kovin johdateltavissa oleva henkilö,olen lopulta tehnyt niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.



Lapsen kohdalla pakottaminen saa aikaan varmasti negatiivisia tunteita joko harrastusta tai vanhempaa kohtaan,mikäli se jatkuu pidempään. Tietenkin pieni patistaminen on aina poikaa...

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-elama/2011/05/28/laski-ja-lyhyt-saav…



Tässä yksi lisäargumentti miksi lapsella/nuorella on hyvä olla urheiluharrrastuksia.



Muutama lainaus tuosta:

"Tutkimukset toisensa perään todistavat sen tosiasian, että hoikka, vetävännäköinen ja vetovoimainen henkilö on työmarkkinoilla selvästi suositumpaa valuuttaa kuin jenkkakahvat kasvattanut kollega."



"Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, dosentti Kaisa Kauppinen on tutkinut ulkonäön merkitystä työelämässä. Tutkimuksen mukaan johtavassa asemassa lihavien ja laihojen naisten tuloerot saattavat olla jopa 20 prosenttia."



"– Onhan se aivan selvää, että sporttinen ja lihasmassaa kasvattanut vetoaa työnantajaan, Pekka Räsänen toteaa."

7 v. harrastaa balettia,pianonsoittoa, liikuntakerhoa ja kuoroa. Eikä ole liikaa harastuksia.

kaikki tyylillään, minä en antaisi 7 v harrastaa kuin korkeintaan 1-2 iltapäivää viikossa, pikkuhiljaa meillä niin liikunnan kuin musiikinkin lapset on alkanut ja hyvin harrastelee vielä murros-aikuisiässä molempia, eli toivotut harrastukset on jatkunut, toki isompana niitä tullut rinnalle lisää jotkut lyhytaikaiseksi jotkut pitempään. 7 v lapsi tarvitsee ennenkaikkea oman perheen kanssa olemista ja iltaisin rauhoittumista jotta koulu lähtee kunnolla liikkeelle.muutenkin 7 v vielä pienen pieni, mutta tämä siis minun mielipide kaikki tyylillään toivotavasti vanhemmat osaa vaan lukea lasten vireystilaa ja vetää takaisinpäin jos on liikaa pienoisille.

Nykyään pitää harrastamalla harrastaa, jotta olet kunniallinen kansalainen:)



Ennen tosiaan vaan mentiin ja liikuttiin eikä puhuttu "harrastuksesta", koska se kuului ihan normaaliin elämään.



Nykyään kaikkea pitää "harrastaa" oli sitten kyse kävelystä, pyöräilystä, laulamisesta, soittamisesta ym.

Miten teitä "ohjailevia vanhempia" on sitten "ohjailtu"?

Ja haluisin edelleen kuulla näkemyksiä, miten siitä aikuisena hyötyy, että on jotain lapsen/nuorena harrastanut? Että on ollut pakko, kun kyse ei ole koulusta, useana päivinä viikossa tiettyyn aikaan mennä tekemään jotain?

Pitäisikö teidän mielestä vai vanhemmalla tavallaan olla velvollisuus viedä harrastukseen ja näin omaakin aikaa hukata, mikä taas vaikuttaa vanhemman omaan hyvinvointiin ja sitä kautta lapseen?

t.ap

pakko sanoa, että oletko ajatellut mahdollisuutta että vanhemmalla ei ole mitään lapsen harrastuksia vastaan. En minä ainakaan ajattele että siinä minun aikanani valuu hukkaan kun kuskaan lasta treeneihin. Ihan nautin niistä hetkistä ja on ihnana nähdä kun lapsi innnostuu jostakin, oivaltaa harjoituksissa uusia asioita, oppii ja kehittyy. Väkisin ei ketään saisi pakottaa, se on selvä.

tämähän on provo, mutta totta toinen puoli. Kun lapsi oli pienempi, hänelle valittiin harrastukset. Harrasti kolmea eri asiaa max vuoden. Kiinnostus ei ollut kova, sitten lopahti kokonaan. Sitten löysi harrastuksen josta kiinnostui nimenomaan itse, mankui siihen, opiskeli itsenäisesti asiasta ja pääsi sitä harrastamaan ja kiinnostus on edelleen kympissä, hoitaa itsenäisesti harrastuksessa käynnin, aikataulutuksen jne. Nyt 10v. Että siinä mielessä kyllä totta, että lasta on kuunneltava...