Lue keskustelun säännöt.
Olen sotkenut elämäni TÄYSIN...
23.11.2012 |
Olen pitkässä parisuhteessa jossa mennyt huonosti jo vuosia. Tasaista ja turvallista on ollut kyllä. Jossain vaiheessa löysin uusia ystäviä joiden myötä aloin viihtyä baarissa. Baarissa on tietenkin miehiä...
2 vuotta olen käynyt viikoittain baarissa mutta nyt 7 viikkoa sitten ihastuin erääseen jonka olen tuntenut jo pitkään. Koska en ole saanut pitkässä suhteessa oikeastaan mitään enää aikoihin sekosin ihastuksesta ja pistin haisemaan.
Koska elämäni meni epätasapainoon sairastuin masennus- ja ahdistuneisuushäiriöön ja olen syönyt lääkkeitä nyt 5 viikkoa. Petin miestäni ja hän tietää sen.
Irtisanouduin samassa huumassa töistä koska en voinut keskittyä siellä mihinkään. Nyt alkaa näyttää, että ei tästä ihastuksesta synny mitään järkevää.
Mies ei ole laittanut eropapereita ja vaatii, että mun pitäisi lopettaa baarissa käyminen. Sitä en kuitenkaan tee, kavereiden kanssa siellä ennenkin on käyty.
Samassa rytäkässä monet läheiset on hylänneet mut, olenhan itsekäs paska joka kohtelee väärin viatonta ja ihanaa miestä.
Nyt mulla on vihainen aviomies jonka kanssa välit eivät taida ikinä korjaantua enkä todella tiedä haluankokaan, ihastus jonka kanssa hommasta ei tule mitään, joukko vihaisia ihmisiä jotka eivät halua olla mun kanssa tekemisissä, masennus- ja ahdistuneisuushäiriö, olen työtön eikä mulla ole rahaa muuttaa. Päättäisin päiväni jollei mulla olisi lasta.
Tuntuu, että olen aivan umpikujassa. Tiedän, oma vika, väärin hoidettu. Sekosin vaan totaalisesti siitä yhtäkkisestä hellyydestä ja huomiosta mitä vaille olen jäänyt sekä jo lapsena, että myös aikuisena. Järki väistyi täysin ja nyt kun rupeaa palailemaan niin myös sotkut alkavat näkyä.
Kommentit (68)
mutta kuvauksesi voisi viitata myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Mistä sait lääkkeet? Kannattaa pyytää lähetettä psykiatrille jos et ole jo sellaisen hoidossa. terveyskeskuslääkärille voi pohtia kaksisuuntaisen mahdollisuutta, sillä jo pitäisi lähete irrota. Vaikuttaa siltä ettet täysin ole vastuussa teoistasi vaan sinulla lähti menemään liian lujaa. Saamasi lääkkeet voivat olla vääriä jos diagnoosi ei ole oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mieheltäsi hyvinkin saisit hellyyttä ja ymmärrystä, jos hän on tämänkin valmis anteeksi antamaan ja jatkamaan avioliittoa: hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet!
En tiedä oletko bipo vai mikä, mutta harvoilla seikkailemaan lähteminen onnistuu. Moni toki haluaa tylsästä avioliitosta välillä pakoon (ehkä kaikki), mutta taito on pitää se vain haaveiluna.
Jos kahleista on pakko päästä, niin sit on pakko. Mutta monelle elämä on sen jälkeen alamäkeä,on edelleen sekaisin, masentunut, bipo, mutta sillä erotuksella että on sen lisäksi YKSIN.
että harkintaa päätökseen, jos harkintaan suinkin kykenet
armahda vähän itseäsi. Ymmärrän sinua hyvin. Harva täällä toimii täydellisesti ja huomion kohteeksi joutuminen ON huumaavaa.
Nyt sun täytyy olla rohkea ja alkaa selvittää tuota sotkua. Tosiaankin suunta tuosta on vain ylöspäin. Kaiken keskellä lapsesi pitää olla ensi sijalla, panosta häneen. Baareissa käymisestä kannattaisi ehkä pitää taukoa ihan oman edun nimissä. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, syö terveellisesti ja liiku. Toivottavasti saat myös keskusteluapua.
Sinuna miettisin nyt rauhassa mitä haluat suhteeltanne. Kannattaisi varmaan käydä puhumassa esim. parisuhdeneuvojalla, erositte tai ette. Jos haluat jatkaa niin minusta ei ole kovin kohtuutonta mieheltäsi vaatia ainakin taukoa baareilussa.
Jos haluat harkinnan jälkeen erota, niin Suomessa siihen on kyllä mahdollisuus työttömänäkin. Älä kuitenkaan tee mitään suuria päätöksiä nyt kun olet huonossa kunnossa.
Olen pitkässä parisuhteessa jossa mennyt huonosti jo vuosia. Tasaista ja turvallista on ollut kyllä. Jossain vaiheessa löysin uusia ystäviä joiden myötä aloin viihtyä baarissa. Baarissa on tietenkin miehiä...
2 vuotta olen käynyt viikoittain baarissa mutta nyt 7 viikkoa sitten ihastuin erääseen jonka olen tuntenut jo pitkään. Koska en ole saanut pitkässä suhteessa oikeastaan mitään enää aikoihin sekosin ihastuksesta ja pistin haisemaan.
Koska elämäni meni epätasapainoon sairastuin masennus- ja ahdistuneisuushäiriöön ja olen syönyt lääkkeitä nyt 5 viikkoa. Petin miestäni ja hän tietää sen.
Irtisanouduin samassa huumassa töistä koska en voinut keskittyä siellä mihinkään. Nyt alkaa näyttää, että ei tästä ihastuksesta synny mitään järkevää.
Mies ei ole laittanut eropapereita ja vaatii, että mun pitäisi lopettaa baarissa käyminen. Sitä en kuitenkaan tee, kavereiden kanssa siellä ennenkin on käyty.
Samassa rytäkässä monet läheiset on hylänneet mut, olenhan itsekäs paska joka kohtelee väärin viatonta ja ihanaa miestä.
Nyt mulla on vihainen aviomies jonka kanssa välit eivät taida ikinä korjaantua enkä todella tiedä haluankokaan, ihastus jonka kanssa hommasta ei tule mitään, joukko vihaisia ihmisiä jotka eivät halua olla mun kanssa tekemisissä, masennus- ja ahdistuneisuushäiriö, olen työtön eikä mulla ole rahaa muuttaa. Päättäisin päiväni jollei mulla olisi lasta.
Tuntuu, että olen aivan umpikujassa. Tiedän, oma vika, väärin hoidettu. Sekosin vaan totaalisesti siitä yhtäkkisestä hellyydestä ja huomiosta mitä vaille olen jäänyt sekä jo lapsena, että myös aikuisena. Järki väistyi täysin ja nyt kun rupeaa palailemaan niin myös sotkut alkavat näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on suunta sitten vain ylöspäin.
Minä tiedän mistä kirjoitan, koska olen käynyt itse tuollaisen samankaltaisen läpi... ero, loparit töistä ja minä päädyin suljetulle osastolle.
Kuvittelin, etten koskaan selviä, mutta toisin kävi.
Umpikujaa ei ole, asiat järjestyvät.
Onko ihan mahdoton ajatus palata aviomiehen luokse? Minä palasin ja sain häneltä valtavasti tukea.
Itsensä lopettaminen ei ole ratkaisu, ei todellakaan. Lapsesi kaipaisi sinua koko ikänsä.
Äläkä nyt itseäsi enää syyttele vaan ole armollinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä sitte käy siellä baareissa!! Jos ei mies halua, voitte saada vielä asianne kuntoon, mutta ette jos jatkat vielä sitä samaa hommaaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysyt kotona ja hoidat lastasi, ja sitten vasta rupeat miettimään itseäsi. Kuulut ihmistyyppiin jota vihaan eniten: narsistinen, vastuuton juoppo, joka ei osaa pitää edes lapsestaan huolta.
pysyt kotona ja hoidat lastasi, ja sitten vasta rupeat miettimään itseäsi. Kuulut ihmistyyppiin jota vihaan eniten: narsistinen, vastuuton juoppo, joka ei osaa pitää edes lapsestaan huolta.
ap tosiaan on sössinyt elämänsä ihan itse, mutta jos ap on aikuinen, jota toivon, hänen pitäisi nyt isosti miettiä, miten korjaa aiheuttamansa tuhot.
Puhkesko sun masennus 2 vkoa sen jälkeen kun ihastuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin tavallista että pienen lapsen kanssa tulee ryppyjä parisuhteeseen. Onko nyt oikeasti parisuhde täysin kuollut niin että jatkoa sille ei löydy?
Työhomma on kyllä paha. :( Oletko ollut alalla josta löytyisi helposti uutta työtä? Tuntuu vaikealta ymmärtää tuollaista sekoamista joten mietin että onko sinulla ehkä ollut jo aiemmin masennus mutta sitä ei ole diagnosoitu? miehen olisi varmaan helpompi ymmärtää tilannetta jos taustalla on pitempiaikainen masennus.
Siis ihastuit 7 viikkoa sitten. Ja sitten kahden viikon kuluttua jo puhkesi masennus- ja ahdistuneisuushäiriö johon sait lääkkeitä? Onko sinulla ollut jo aiemmin masennus kun eihän lääkkeitä noin nopeasti muuten saa?
Mitä miehesi sanoi kun irtisanouduit töistäsi? Millä tavalla pystyit selittämään sen hänelle vai tiesikö hän asiasta?
Pitäisikö sinun nyt ottaa aikalisä ja mahdollisuuksien mukaan vaikka ottaa etäisyyttä koko tilanteeseen matkan avulla tmv? Riippuu tietenkin lapsen iästä. Pientä lasta ei nyt vaan voi tuosta vaan jättää vaikka isänsä on varmasti aivan yhtä hyvä hoitaja kuin sinä.
Ikävä ja kurja tilanne sinulla. En halua lähteä tuomitsemaan kun en tiedä tilanteestasi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysyt kotona ja hoidat lastasi, ja sitten vasta rupeat miettimään itseäsi. Kuulut ihmistyyppiin jota vihaan eniten: narsistinen, vastuuton juoppo, joka ei osaa pitää edes lapsestaan huolta.
Kieltämättä siinä on sählätty, mutta narsistismista ja vastuuttomasta tuossa ei ole kyse. Vastuuton narsisti ei etsisi apua. Ja noin ylipäätään, kyllä äideilläkin on oikeus väsyä ja saada joskus edes hetkeksi rauha lapsilta ja mieheltään. Nämä seikat eivät toki oikeuta pettämistä tai kohtuutonta alkoholinkäyttöä. Ja minäkin olen siinä mielessä jyrkkä, että nykyään kohtuullena pidetään ihan kohtalaista juopottelua.
Erityisen painokkaasti haluan sanoa, että moralisointi ei tuota naista auta. Saat rähjätä oikeassaoloasi vaikka kuinka, mutta maailma ei sillä parane. Jos tämän tiedät, niin sitten saat toki purkaa pettymystäsi maailman kurjuuteen.
Ap:lle: etsi apua sieltä, missä sitä annetaan. On tietenkin ihan jees, että purkaa tunteitaan anonyymisti, mutta se on vain päälimmäisten tunteiden purkua tai parhaimmillaan ajatustensa järjestämistä kirjoittamisen myötä. Mene jonnekin, missä selvität asioitasi omalla nimellä ja naama näkyvissä. Pyydä apua niiden asioiden selvittämisessä, jotka saavat sinut toimimaan kuten olet toiminut. Ota vastuu, mutta ole realisti: isot muutokset ovat raskaita, vaikka ne olisivatkin kohti hyvää.
Noista kapakoiden kaveripiireistä sanoisin, että siellä vallitsee juopporingin tyhjä sosiaalisuus, jossa pääasia ja ainoa hyvä on alkoholinkäyttö. Sieltä löytää kännisiä panoja, ei tukea parisuhteelle.
Itsestäsi, ehkä jopa tietoisen hallintasi saavuttamattomissa olevista seikoista itsessäi, riippuu, saatko elämäsi raiteilleen. Jos viina ja helppo seura vie sinua, voi tosiaankin olla, että joudut etsimään itseäsi vahvempaa apua, mitä se ikinä onkin. Monen alkoholistin ja sosiaalisesti hankalan ihmisen läheisenä olen tyly: voi olla, ettei sinusta ole tavalliseen elämään tai että sydämestäsi haluat muutosta vasta kun tapahtuu tarpeeksi järkyttäviä. Mihinkään kohtalonuskoon ei silti tarvitse jäädä. Toisaiseksi apua on tarjolla, ja sitä kannattaa hakea.
Jos sun parisuhde ja lapsen perhe on sulle tärkeitä niin sä luonnollisesti lopetat sen baariroikkumisen. Lääkitystään ei auta mikäli sä jatkat joka viikko ryyppäämistä. Sun masennuskin voi hyvin olla alkoholiperäistä.
Selvitä asiat yksi kerrallaan. Ensin perhe ja suhde, sitten työt ja muut sosiaaliset suhteet.
Masennukseen ja muihin psyykkisiin sairauksiin ei riitä vaan oma tahto mutta baarissa ei kukaan pakota käymään ja sun ongelmat vissiin alkaa sieltä.
vastuuton narsisti etsisi apua? Jos se masentuisi, niin kyllä se sen osaisi ja haluaisi hoitaa...
Ap on kyllä monintavoin outo, sairastui *pam* ja heti haki apua, ja sai diagnoosit ja lääkkeet *pam*
mutta vastuutonhan se ei ole...
ollaan baarissa, ihastutaan täysillä, pannaan haisemaan, ei voi keskittyä ja sanotaan itsensä irti töistä.
Sitten ihastuksesta ei tulekaan mitään, kaikki on solmussa ja masennuksen aallonpohjalla.... Kannattaa hankkia kunnon hoitokontakti ja selvittää, mistä on loppuviimein kysymys.
onko sulla tutkittu kaksisuuntaisen mahdollisuutta? nuo kaikki jutut mitä kuvailit sopii aika hyvin hypomaniaan ja sitä seuranneeseen masennukseen jolloin heräät ja tajuat että on menny vähän lujaa. ehdottomoasti lopeta juominen kokonaan ja vaadi tarkemmat tutkimukset psykiatrilta. jos oot bipo niin masennuslääke käynnistää sulle vaan uuden hypomanian ja söhläät asiat vielä pahempaan kuntoon.
Unohtui siis mainita, että baarissa en ryyppää mitenkään kohtuuttomasti, monesti 2-3 siideriä koko illan aikana on ok. Myöskin kaverini ovat ihan töissäkäyviä normaaleja ihmisiä, eivät mitään juoppoja. Baari ympäristönä ja musiikki sinne vetävät, ei juominen sinänsä.
Lapsi on jo 12v.
Masennusta on ollut ennenkin ja olen ennenkin sairastunut nimenomaan täysin yhtäkkiä. Olen itsekin miettinyt tuota kaksisuuntaista...
joko kakssuuntanen tai sitten epävakaa persoonallisuus. Hae kunnollista apua, lääkkeet ei sun ongelmia poista. Eikä varsinkaan se baarissa roikkuminen. Sun on ihan turha itkeä ja kieriskellä itsesäälissä, jos et ole valmis tekemään mitään asioiden korjaamiseks (asioiden, jotka olet itse omalla välinpitämättömyydelläsi sotkenut). Just tollanen "voi ei, ihmissuhteet kusee, teen itsemurhan yhyy"-ihmiset ärsyttää tosi paljon.