Lue keskustelun säännöt.
Mikä mun kaverisuhteita vaivaa?
23.11.2012 |
Tuntuuko kenestäkään muusta, että jotkut kaverisuhteet "ottaa enemmän kuin antaa". Tuntuu välillä, että itse on vaan antavana osapuolena, tarjoaa apuaan remontointiin ja muuttoihin ja kaikenlaiseen muuhun. Kuitenkaan itse samalaista ei saa esimerkiksi lahjaksi vaatteita, muistamisia syntymäpäivänä jne... Mitä olette tehneet näissä kaverisuhteissa, lakanneet itsekin yrittämästä ja olla olematta ystävällinen? Kaipaan itsekin joskus keskustelukaveria vaikeista asioista, joihin minua on kuitenkin jaksettu kuunnella. Olen itsekin ollut kiinnostunut muiden asioista. En kuitenkaan jaksa enää itsekään olla avulias ja muuta, kun minulle sitä ei ilmeisesti irtoa.
Te, joilla on todella laaja sosiaalinen verkosto, minkä verran ja miten olette itse panostaneet sen saavuttamiseksi?
Kommentit (29)
Eikö teitä ala vaivata velvollisuudentunne, jos kaverinne tekee teidän puolestanne asioita, auttelee ja järjestelee (toiveestaanne) kutsuja, mutta sitte ette itse järjestä auttaneelle kutsuja tmv.??
Ymmärrän, jos toiset pitävät esim. yllätyskutsut, niin sellainen ei velvoita vastavuoroisuuteen, mutta jos kaveri toiveestanne auttaa kutsujen pidossa ja järjestämisessä, niin kyllä silloin on vastavuoroisuusperiaatteella velvollisuus tehdä samaa toiselle, jos auttaja toivoo joskus hänellekin järjestettävän samanlaiset kutsut.
Mikä se semmoinen kaverisuhde on, että vain toinen on ottavana ja toinen antavana puolena? Hyvä ystävyys on vastavuoroisuutta! Jos minä autan kaveria, oletan kyllä luonnollisesti, että hän puolestaan auttaa joskus minua, eikä niin että minä autan ja autan, mutta toinen ei sitten koskaan auta.
Minä en kehtaisi olla sellainen ystävä joka vain ottaa ja ottaa, niin henkisesti kuin ihan konkreettisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukenut tuota ketjua vähän samasta, mutta seksisuhteen osalta aloituksessa?? Lue, herättääkö se sussa ajatuksia?
Paljon samankaltaisuutta sulla ja sillä ap:llä...
auttaa takaisin, ainakaan samalla tavalla?
Esim. kaverillasi on auto, sinulla ei, vaikka maksat bensarahaa, kaveri kokee silti, että "joutuu" auttamaan.
Tai sinä muutat, kaveri on asunut 10 vuotta samassa osoitteessa, tarviit kuitenkin muuttoapua.
Tai: lähdette lomamatkalle, kaveri on käynyt ko. kohteessa ja osaa selvitellä kaikki asiat, kuljetukset, liput, valuutat, kartat helposti. Sinulle se olisi mahdotonta. Kuinka korvaat?
Entä siis jos olet vaikka koko ajan pienituloinen, etkä voi helposti keksiä jotain hyvää korvausta?
Minulla on siis tällaisia kokemuksia..
Eikö teitä ala vaivata velvollisuudentunne, jos kaverinne tekee teidän puolestanne asioita, auttelee ja järjestelee (toiveestaanne) kutsuja, mutta sitte ette itse järjestä auttaneelle kutsuja tmv.?? Ymmärrän, jos toiset pitävät esim. yllätyskutsut, niin sellainen ei velvoita vastavuoroisuuteen, mutta jos kaveri toiveestanne auttaa kutsujen pidossa ja järjestämisessä, niin kyllä silloin on vastavuoroisuusperiaatteella velvollisuus tehdä samaa toiselle, jos auttaja toivoo joskus hänellekin järjestettävän samanlaiset kutsut. Mikä se semmoinen kaverisuhde on, että vain toinen on ottavana ja toinen antavana puolena? Hyvä ystävyys on vastavuoroisuutta! Jos minä autan kaveria, oletan kyllä luonnollisesti, että hän puolestaan auttaa joskus minua, eikä niin että minä autan ja autan, mutta toinen ei sitten koskaan auta. Minä en kehtaisi olla sellainen ystävä joka vain ottaa ja ottaa, niin henkisesti kuin ihan konkreettisesti.
Juuri tätä tarkoitan! :)
auttaa takaisin, ainakaan samalla tavalla? Esim. kaverillasi on auto, sinulla ei, vaikka maksat bensarahaa, kaveri kokee silti, että "joutuu" auttamaan. Tai sinä muutat, kaveri on asunut 10 vuotta samassa osoitteessa, tarviit kuitenkin muuttoapua. Tai: lähdette lomamatkalle, kaveri on käynyt ko. kohteessa ja osaa selvitellä kaikki asiat, kuljetukset, liput, valuutat, kartat helposti. Sinulle se olisi mahdotonta. Kuinka korvaat? Entä siis jos olet vaikka koko ajan pienituloinen, etkä voi helposti keksiä jotain hyvää korvausta? Minulla on siis tällaisia kokemuksia..
on moukkamaista.
Ei sen avun ja huomioimisen tarvitse olla täsmälleen samaa apua ja huomiointia. Kunhan auttaa ja huomioi muulla tavoin, eikä ole pelkästään saavana osapuolena.
Ja hei: jos et pysty korvaamaan apua mitenkään, älä ainakaan pyydä sitä ja muista kiitellä, jos toinen silti sitä tarjoaa.
Jotenkin ihmettelen, eikö todellakaan muka ole mitään keinoa auttaa takaisin... Jos kyse on äiti-ihmisistä, aina voi olla vaikkapa hoitoapuna tai tuoda alesta toisen mielimät ostokset, kun kerran itse on menossa joka tapauksessa yms.yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina se apu ei tarvitse olla samanlaista mitä itse sai toiselta.
Esim. jos autat kaveria muutossa, on kova vaihtamaan asuntoa, ja itse et ole muuttamassa, niin toinenhan voi vaikka hoitaa vastavuoroisesti lapsiasi sillä aikaa kun itse olet asioilla, tai rentoutumassa esim. kampaajalla. Tai toinen voi kiittää muuttoavusta tarjomalla ihannan illallisen kotonaan tai bilettämässä maksaa muutamia juomia puolestasi. Pääasia on, että ei jää aina "auttamisvelkaa" toiselle vaan itsekin auttaa sitä henkilöä joka on sinua auttanut, niillä resursseilla mitä itsellä on.
Ja jo pelkästään avusta kiitteleminen ja avun arvostaminen on paljon. Aina ei tarvitse "maksaa" takaisin sitä apua mitä on itse saanut vastaan, mutta kohteliasta on osoittaa, että arvostaa ja on kiitollinen saamastaan avusta.
Ja en nyt puhu mistään tuputetusta, pakkoavusta, jota monet äidit tai sukulaiset tuppaavat tarjoamaan, esim. anoppi väenvängällä haluaa antaa sinulle omat kukkapuhviverhosi uusiksi verhoiksi sinulle, kun muutit isompaan asuntoon...
Aina se apu ei tarvitse olla samanlaista mitä itse sai toiselta. Esim. jos autat kaveria muutossa, on kova vaihtamaan asuntoa, ja itse et ole muuttamassa, niin toinenhan voi vaikka hoitaa vastavuoroisesti lapsiasi sillä aikaa kun itse olet asioilla, tai rentoutumassa esim. kampaajalla. Tai toinen voi kiittää muuttoavusta tarjomalla ihannan illallisen kotonaan tai bilettämässä maksaa muutamia juomia puolestasi. Pääasia on, että ei jää aina "auttamisvelkaa" toiselle vaan itsekin auttaa sitä henkilöä joka on sinua auttanut, niillä resursseilla mitä itsellä on. Ja jo pelkästään avusta kiitteleminen ja avun arvostaminen on paljon. Aina ei tarvitse "maksaa" takaisin sitä apua mitä on itse saanut vastaan, mutta kohteliasta on osoittaa, että arvostaa ja on kiitollinen saamastaan avusta. Ja en nyt puhu mistään tuputetusta, pakkoavusta, jota monet äidit tai sukulaiset tuppaavat tarjoamaan, esim. anoppi väenvängällä haluaa antaa sinulle omat kukkapuhviverhosi uusiksi verhoiksi sinulle, kun muutit isompaan asuntoon...
Juuri tällaista tarkoitan.koen olevani itsestäänselvyys tekoineni :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhat kaverit kiertoon. Uusia parempia löytyy varmasti. Mä olen aikani yrittänyt monessa suhteessa panostaa kaverisuhteisiin, mutta mä ilmeisesti olen vähän tollainen kynnysmatto, jot ayritetöän käyttöä hyödyksi, mutta sit jätetän kutdumatta esim häihin tai illanviettoihin. Pitäköön, sanon minä. Olen saanut parempia tilalle.
Tiedän, että yksi syy miksi mut.jätetään monessa kaverisuhteessa ulkopuoliseksi on, että mä en esim itse petä miestäni enkä sitä suvaitse kavereiltanikaan. Siis että pettävät puolisoaan. Kun musta ei ole ollut rikoskumppaniksi niin on jätetty ulkopuoliseksi. En välitä. Ei ole ollut aikomusta ketään paljastaa, siivotkoon omat sotkunsa.
Mä viihdyn perheen parissa.
oli ap :)