Miksi niin harva nuori äiti imettää?

Minullekkin oli itsestäänselvyy, että täysimetän mahdollisimman pitkään - edellyttäes tietysti, että se onnistu. Imetys ei missään vaiheessa synnärillä lähtenyt rullaamaan (maito ei noussut), en saanut tarpeeksi imetysohjausta, pojalla huono imuote (sanoi lastenlääkäri, kai sitä pitää uskoa, kun itsellänikin oli sama fiilis), sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Osaimetystä jaksoin 3 kk, sitten luovutin. Pää ei enää kestänyt. Yritin todella kaikkeni imetyksen suhteen, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Vaikka kuinka yritin pumpata, päivässä tuli ehkä 1-1,5 dl maitoa, eikä se luonnollisesti riitä!

Ap, rivien välistä huomaa, etää syyllistät äitejä, jotka eivät imetä - älä tee sitä. Riitää, kun saa kuulla olevansa laiska äiti neuvolasta.

Kuten ennen minua kirjoitellut äiti, minuakin sattui. Myönnän myös, että koin imetyksen todella epämiellyttäväksi. Minä, joka olin pitänyt imetystä itsestäänselvyytenä!

Niin ja en tupakoi enkä käytä juurikaan alkoholia (joskus lasillinen ruuan kera).

Meneekö rinnat oikeasti piloille imettämisestä? Kun olen kuullut juttua puolesta ja vastaan.

Ei sillä, että se imettämiseeni vaikuttaisi, mutta olisi kiva tietää mihin varautua. Jollain tavalla pelottaa, kun nuo rinnat ovat kuitenkin yksi parhaista puolistani. Onko imettämättömillä sitten oikeasti rinnat pysyneet samanlaisina?



-ei vielä synnyttänyt-

siitä, että niin moni nuori äiti tupakoi. Vaikka olisikin onnistunut pysymään erossa tupakasta odotusajan, niin lapsen syntymän jälkeen sorrutaan uudestaan, eikä silloin halua imettää.

Voin olla väärässäkin. Ja olen sitä mieltä, että kyllähän se vauva kasvaa korvikkeellakin, imetys on hyvä juttu, mutta ei mitenkään välttämätöntä.

Koin imetyksen epämiellyttäväksi, joten lopetin kuukauden jälkeen. En muuten ole koskaan tupakoinut :D

Itse olen kaksi lasta täysimettänyt, eivätkä rintani juurikaan roiku, toisin kuin siskollani, joka ei kyennyt imettämään kuin noin kuukauden osittainimetyksellä. Taitaapa olla melko yksilöllistä tuo rupsahtaminen ja esim. laihduttaminen vaikuttaa asiaan (rasvaa lähtee rinnoistakin).



Muistan myös lukeneeni, että imettämättömyys ei estä rintojen "rupsahdusta" raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.

siis tämä terkan suusta. Että tosi hyvä jaksan imettää.



Nyt viimeksi lääkäri kysyi että kuinka monta purkkia korviketta vauva syö päivässä. Oltiin siinä miehen kanssa hieman suu auki. :)



Eli on tuolla terveydenhuollossakin asenteissa parannettavaa.



äiti 25v ja vauva 8kk :)

Tunnen enimmäkseen alle 30v äitejä. Syitä lyhyeen tai olemattomaan imetykseen; ällöttää, työlästä, ei jaksa, haluaa tupakoida, kokee liian rasittavaksi ja sitovaksi, haluaa että vauvaa voi hoitaa kuka tahansa, imetysongelmat kuten kipu, veriset nännit, pieni maidontuotanto, huono heruminen, rintaraivarit. Joku voi ajatella tissien ulkonäköäkin. Kaikkiaan tuntuu, että moni ajattelee imetyksen olevan inhottavaa ja työlästä sekä noloa yleisillä paikoilla. Minullakin oli ongelmia imetyksen alussa kivun takia, mutta jatkoin sinnikkäästi, täysimetin 6kk ja osittain vielä, vauva 7kk. Olen 24v äiti. Neuvolassa ei puhuttu etukäteen imetyksestä ja sen hyödyistä ja mahdollisista alkuvaikeuksista. Ymmärrän miksi moni lopettaa heti alkuunsa, imetyksestä tulisi keskustella enemmän neuvolassa ennen vauvan syntymää. Vaikka kokonainen tapaaminen voisi olla vauvan ravinnosta. Tietämättömyys johtaa siihen, ettei jakseta yrittää, näin kun näkökulmasta. Itse olin ottanut jo etukäteen itse selvää enkä siksi luovuttanut. Mutta jos olisin ollut tietämättömämpi, olisin lopettanut imetyksen jo sairaalassa. Se sattui kuitenkin niin järkyttävän paljon aluksi, enemmän kuin synnytys. Tuntu kuin joku olis imeny mun selkärankaa ulos tissin kautta.. Huhhuh.

ne, jotka ovat yrittäneet imetystä tuloksettomana, syyllistyvät aina näistä keskusteluista. Niin ei todellakaan pitäisi olla. On monia syitä miksi imetys vaan ei kaikilla lähde onnistumaan, ja se on täysin hyväksyttävää.



Itse ihmettelen lähinnä sitä, että joillekin imetys ei ole edes vaihtoehto alunperinkään. Juuri nämä ihmiset ovat niitä, jotka eivät suostu edes perustelemaan syitä imettämättömyydelle. Saattaa olla, että sisimmässään tietävät asettavansa lapsen vasta toiselle sijalle elämässään - itsensä jälkeen.

Neuvolassa ei puhuttu etukäteen imetyksestä ja sen hyödyistä ja mahdollisista alkuvaikeuksista. Ymmärrän miksi moni lopettaa heti alkuunsa, imetyksestä tulisi keskustella enemmän neuvolassa ennen vauvan syntymää. Vaikka kokonainen tapaaminen voisi olla vauvan ravinnosta.

En muista, että äitiysneuvolassa olisi puhuttu imetyksestä mitään.

Jotenkin erikoinen pointti olla imettämättä se, että se olisi liian sitovaa tai että haluaa lasta voivan hoitaa kuka tahansa. Minusta se sotii tervettä kiintymyssuhdetta ja äidinvaistoa vastaan.

- tupakointi ja halu päästä baariin mahd pian



- maitoa ei tullut, ei ollut apua neuvolasta eikä imetystukiryhmästä, itku silmässä yritti imettää, mutta mitään ei tullut



- 2kk kohdalla totesi että miehen vuoro ruokkia ja lopetti imetyksen kokonaan



- alle 1kk ikäisenä puhjennut allergia (maito ja vilja ja monta muuta "pienempää")



Nämä äidit ovat saaneet ensimmäisen lapsen 20-25 -vuotiaina, joten eivät mitään teiniäitejä ole. Samasta ikäluokasta tiedän myös paljon äitejä jotka ovat imettäneet.

impulsiivisuudessa, siis siinä, että jos imetys ei heti onnistu, niin luovutetaan helpommin. Varsinkin kun synnytyksen jälkeen on muutenkin voimaton ja ruhjeilla, ja pitäisi löytää ne henkiset voimavarat kamppailla imetyksen kanssa, JOS se ei lähde heti sujumaan. Valtaosallahan kuitenkin lähtee, mutta ei ihan jokaisella.



Ja itse kun mietin, että mitä neuvontaa sain imetykseen alkuvaikeuksien aikana, niin se oli niin tylyä, että jos olisin saanut lapsen nuorempana, niin pelkästään se olisi voinut olla se viimeinen pisara luovuttamiselle. Ohjeiden sijaan tuntui, että neuvoja vain toisteli, että kai sinä haluat antaa parasta mahdollista ravintoa lapsellesi. Joo, en halua, muuten vaan pyysin että tulisit minua auttamaan.

Ja siihenkin syynä, ettei imetys tuntunut itselle hyvältä.

Yritti kyllä, mutta totesi, ettei hänestä siihen ole.



Muuta itseni ikäiset ja pari nuorempaakin ovat imettäneet.

Mutta minun tuttavapiirini onkin todella pieni otanta :)



Ikä välillä 18-25.



Vanhemmista äideistäkin tiedän vain yhden joka ei imettänyt kuin kuukauden. Mieheni sisko.

Hänkin on jälkikäteen sanonut, että jos olisi saanut paremmin tietoa imetyksestä, se olisi voinut onnistua. 35+

Ja itse kun mietin, että mitä neuvontaa sain imetykseen alkuvaikeuksien aikana, niin se oli niin tylyä, että jos olisin saanut lapsen nuorempana, niin pelkästään se olisi voinut olla se viimeinen pisara luovuttamiselle. Ohjeiden sijaan tuntui, että neuvoja vain toisteli, että kai sinä haluat antaa parasta mahdollista ravintoa lapsellesi. Joo, en halua, muuten vaan pyysin että tulisit minua auttamaan.

Tai siis kun kyselin paikkakunnallani apua (olin 22) imetykseen, niin neuvot olivat sarjaa "Kyllä se sujuu kun olet sinnikäs" tai "Kyllä sitä maitoa tulee tarpeeksi vauvallesi".. Itku silmässä olin oikeasti siellä neuvolassa ja jossain ihme imetysryhmässäkin, kun tuntui ettei kukaan oikeasti halua auttaa. Ne "neuvot" olivat kuin av:n riivinrautojen suusta suoraan.

No minähän masennuin kun siellä ryhmässäkin tuntui kaikkien suhtautuminen olevan sellainen että olen vain uusavuton kakara, joka ei edes yritä.. Kävin sitten hakemassa masennus-, ja unilääkkeet ja imetyshän (se mikä onnistui) loppui siihen. Samana päivänä hain ensimäiset korvikkeet, itku silmässä edelleen ja kas kummaa kun alkoi esikoisen paino nousemaan omille käyrille ja hän muuttui ihanaksi ja tyytyväiseksi tapaukseksi..

Myöhemmin kun oma terkka vaihtui, hän selitti että stressi ja paineet imettämisen onnistumiselle olivat niin isot minulla että maidontulo ehtyi sen takia, masennus taas johtui luultavimmin siitä samasta stressistä. Kun kerroin siitä tukiryhmästä, hän pyöritteli päätään ja totesi että täällä on aika vanhanaikaiset tavat "tukemiseen".

Eipä siinä, nyt odotan toista lasta, enkä ajatellut stressata imettämisestä ollenkaan. Jos onnistuu, niin onnistuu, mutta paikkakunnan imetysfasisteja ja naapurinmammoja en enää kuuntele.

Kaikki mun tuntemat 18-22vuotiaat äidit ei imetä, ja oon just miettiny samaa! Varmaan just päihteiden ja ulkonäön takia..



Joskus on semmonnen tunne tullu, että jotenki niinku hävettäis imettää, ku oon ainut( yks kaveri imetys/korvike(, mutta sitten oon taas ajatellu, että höpöhöpö, minähään muuten imetän enkä häpeä sitä! :D

Kaikki mun tuntemat 18-22vuotiaat äidit ei imetä, ja oon just miettiny samaa! Varmaan just päihteiden ja ulkonäön takia..

Joskus on semmonnen tunne tullu, että jotenki niinku hävettäis imettää, ku oon ainut( yks kaveri imetys/korvike(, mutta sitten oon taas ajatellu, että höpöhöpö, minähään muuten imetän enkä häpeä sitä! :D

Hyvä että imetät kun kerran onnistuu :) Ei imettämisessä ole mitään hävettävää, päinvastoin.