Tekevätkö kotiäiti ja työäiti yhtä paljon kotitöitä?

En tietenkään mitään missään kaukaisestikaan samankaltaisessa mittakaavassa kuin teen palkkatyötä, mutta kyllä enemmän kuin nyt.



Silloin meillä oli pääsääntöisesti puhdasta ja jopa kivannäköistä, en olisi kestänyt ollakaan niin paljon kotona jos koti olisi sellainen kuin nyt. Olemme molemmat niin totaalisen hajalla työpäivän jälkeen että teemme vain minimin, ja sen näköistä täällä myös on. Käytännössä energiaa riittää vain ruuanlaittoon ja astioiden ja vaatteiden pesemiseen, kaikenlainen siivoaminen on hyvin vähissä.

Kotiäitiydessa rankinta ei todellakaan ollut se ekstra-ruuanlaittokerta ja keittiön siivoaminen + imurointi. Tiskikone hoiti tiskitkin, en minä niitä käsin tiskaillut silloinkaan. Ja välillä käytin valmisruokiakin, hyi minua huonoa äitiä (kukaan muu kotiäiti ei taatusti käytä ;)

Eniten työtä teetti lasten syöttäminen, imettäminen, peseminen, vaipanvaihto, pukeminen, kiitäminen puistoon/kerhoon/neuvolaan jne. Nämä eivät ole kotitöitä, niin tärkeitä kuin ovatkin.

Juu, mutta ei se ero nyt niin valtaisa ole.Olen ollut monta vuotta kotiäitinä, ja kyllä on ihan höpöpuhetta väittää, että tuntitolkulla tulisi päivässä jotain ekstrakotihommia verrattuna työssäkäyntiin. Ehkä tunti lisähommia varsinaiseen kodinhoitoon. Pienistä lapsista huolehtimiseen toki menee aikaa, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.

Veikkaan, että kouluikäisistä lapsista huolimatta, kotiäidillä tulee enemmän hommaa. Ne kouluikäisetkään lapset eivät ole koko päivää kotona, vaan käyvät koulua. Ja yleensä kouluikäiset osaavat jo vähän siivommin olla kuin alle kouluikäiset :)

Työssäkäyvänä meillä kävi siivooja, joka hoiti viikkosiivoukset. Nyt kotona ollessani siivoan joka päivä! Kun olin töissä, sai koti olla vähän epäsiisti, kun ei ollut aikaa siivota. Kotona ollessani koen, että kodin pitää olla koko ajan puhdas!

teen kotitöitä nyt kun olen töissä. Samoin mieheni. Eihän kotiäitinäkään tarvitse montaa kertaa kokata jos osaa vähän suunnitella etukäteen elämäänsä. Kotiäitinäkin tein aina vain kerran päivässä ruokaa (illalla), mutta aina niin ison satsin, että siitä jäi pakastettavaksi muutama annos. Pakastimesta sitten syötiin aina lounas, ja aina oli eri ruokaa kuin illalla. Näin teen nyt myös työssä käyvänä, pakastimessa on aina jotain ruokaa kiireisiä päiviä tai viikonloppujen lounaista varten. Kaupassa olen aina käynyt kerran viikossa isosti + kerran lähikaupassa täydennysostoksilla, ei eroa olin kotona tai töissä. Leivon keskimäärin joka toinen viikonloppu sämpylöitä ja pullaa, ei eroa töissä tai kotona. Pyykin määrä myös sama, ja siinäkin teen usein niin, että illalla pyykit koneeseen, aamulla kuivumaan ja viikonloppuisin pyyhkeet, lakanat jne. Talvi/kura-aikaan imuroin eteisen joka päivä, olin kotona tai töissä. Muut huonneet 2 krt/vko, ei eroa työssökäynnin kanssa. Vessat, kylppärit yms. pestään ihan yhtä usein kävi töissä tai ei (vessat 2 krt/vko, kylppäri 1 krt/vko).Keittiö siivotaan illalla kunnolla, aina (tiskit tietysti koneeseen heti syötyä). Lastenhuoneet siivotaan illalla (lapset itse). Työssä käyvänä omien vaatteiden huoltoon (silittäminen, pesu, tuuletus) menee enemmän aikaa töissä käydessä, koska töisssä edellytetään siistiä ulkoasua. Mä en ymmärrä miten kotityöt vähenisivät töissäkäynnin myötä, ei sitä sotkua nyt päivällä niin paljoa tule.

nyt, kun ollaan molemmat töissä. Molemmilla kun on työvaatteet. Paitaa pidän 5-7 päivää, verkkareita viikon, farkkuja varmaan kuukauden. Alusvaatteet vaihdan joka päivä. Kotona ollessa paidat mähläänty parissa päivässä, housut meni vähän kauemmin.

niin ei. Kun oli kotiäiti, tein ruuat mahdollisimman alusta asti itse, pyykkikori oli lähes aina tyhjä, vaihdoin lakanat paljon useammin kuin nyt, pesin ikkunat kaksi kertaa vuodessa, peitot ja tyynyt pesin parin kk välein...



Nyt syödään paljon puolivalmisteita, pyykit kasaantuu enkä pese niitä edes joka viikko, samat lakanat voi olla kaksikin kuukautta sängyssä, ikkunat tulee pestyä ehkä joka toinen vuosi, tyynyt ja peitot kerran vuodessa...



Kämppä on kuin hävityksen kauhistus koko ajan, mutta kaikki energia menee töihin ja siihen että saa edes jotain lämmintä pöperöä lapsen eteen kerran päivässä.

Töissä täytyy olla edustava ja siisti, eikä samoissa vaatteissa todellakaan kuljeta montaa päivää.

Lapsilta tulee myös enemmän pyykkiä, sillä päiväkotiin ja kouluun ei kehtaa laittaa tahraisissa vaatteissa. Kotona sekään ei niin haitannut.

Meillä on ainakin pyykin pesua paljon vähemmän nyt, kun ollaan molemmat töissä. Molemmilla kun on työvaatteet. Paitaa pidän 5-7 päivää, verkkareita viikon, farkkuja varmaan kuukauden. Alusvaatteet vaihdan joka päivä. Kotona ollessa paidat mähläänty parissa päivässä, housut meni vähän kauemmin.

Töissä täytyy olla edustava ja siisti, eikä samoissa vaatteissa todellakaan kuljeta montaa päivää.

Lapsilta tulee myös enemmän pyykkiä, sillä päiväkotiin ja kouluun ei kehtaa laittaa tahraisissa vaatteissa. Kotona sekään ei niin haitannut.

Meillä on ainakin pyykin pesua paljon vähemmän nyt, kun ollaan molemmat töissä. Molemmilla kun on työvaatteet. Paitaa pidän 5-7 päivää, verkkareita viikon, farkkuja varmaan kuukauden. Alusvaatteet vaihdan joka päivä. Kotona ollessa paidat mähläänty parissa päivässä, housut meni vähän kauemmin.

Pyykkikone pyörii huomattavasti useammin kuin kotona ollessani, kun käytin itse samoja vaatteita seuraavankin päivän ja lasten vaatteita ei vaihdettu joka päivä.

Sen verran kotitöissä säästää mikä menee lasten lounaan tekemiseen ja pienemmän välipalaan ja pöydän siivoamiseen. Itselleni ja miehelle teen lounaat eväiksi töihin. Aamupalat syödään yhdessä.



Pyykkihuoltoon menee työäitinä ihan älyttömän paljon enemmän aikaa kuin kotiäitinä. Pitää olla itselle ja lapsille puhtaat vaatteet joka päivä ja vieläpä silitysrautaakin pitää käytellä päivittäin. Lasten ulkovaatteet eivät kotiäitivuosina olleet koskaan niin likaiset kun nyt. Joka päivä pitää pestä pienemmän kuriksia JA ulkohaalaria (jostain syystä molemmat pitää liata päiväkodissa täydellisesti). Koululainen ei tietenkään käytä kuriksia, mutta sotkee ulkohousunsa ja takkinsa järkyttävän pahasti päivittäin, joten ne pitää pestä joka päivä. Kotiäitivuosina lapset eivät pyörineet kurassa, vaikka ulkona paljon oltiinkin.



Ruokien teko oli kotona helpompaa kun ei tarvinnut miettiä ruoanteon nopeutta ja lämmittämisen helppoutta.



Sanoisin että aika tasoihin menee. Työissäollessa vaan kotityöt tehdään kiireessä, mikä tekee niistä epämielyttävämpiä.

Tehdä kärpäsistä härkäsiä kunnioitusta herättävällä tavalla. Kiitos taas näistäkin nauruista. :)

Veikkaan, että neuroottisia päivittäinimuroijia ja alkkariensilittäjiä on yhä joukossa paljon. Ellei ole, olen iloisesti yllättynyt.

Kotiäidin täytyy laittaa paljon enemmän/useammin ruokaa ja siivota enemmän ja useammin. Lisäksi itse ainakin hoidin kotiäitiaikana kaikki pyykit ynnä muut. Työäitinä ollessani teen ruokaa vain noin joka toinen päivä (muuten päivittäin tai kahdestikin päivässä) enkä viikolla pahemmin siivoa. Viikonloppuna teen perusteellisemman siivouksen.



Mutta työäitinä on mielestäni silti rankempaa. Minulla on kaksi lasta, kolmas tulollaan. 2vja 3v.

Oikeastaan mahdotonta ainakin naiselle, jolla on pieniä lapsia. Olipa sitten eläkeläinen, työtön tai kotiäiti, niin kyllä päivät kotona olevalla riittää puuhaa, ja edelleen iltaisin melkein yhtä paljon kuin työssäkäyvällä. Hänellä tosiaan jää pois vain se työpäivänaikainen lastenhoito ja siihen liittyvä ruuanlaitto, siivous ym.

Mistä kotiäidin iltaiset työt koostuvat? Kun työäidin noin kaikki kotityöt keskittyvät iltaan, mitä kotiäti tekee iltaisin?

Kun olin kotona lasten kanssa illat olivat mulle rauhallista aikaa. Tiskikone jumpsutti, mies luki lapsille ja laittoi heidät nukkumaan. Minä tein omia juttujani.

Mutta noin keskimäärin sillä kotiäidillä on paljon enemmän aikaa kuin työäidillä. Aikaa suunnitella ruokaostokset, kauppalistat, juhlaherkut, aikaa miettiä syntymäpäivälahjat, joululahjat, järjestellä juhlat, leipoa jne. Työäiti tekee tuon kaiken saman puolet lyhyemmässä ajassa. Tämän lisäksi lasten askartelut, viikonloppuretket, harrastukset ja niihin vaadittavat toimenpiteet on paljon helpompi suorittaa, kun voi miettiä niitä jo aamusta alkaen.



Kun olin kotona, en ollut mikään rätti kädessä kulkeva siisteyden vaalija enkä putsannut paikkoja yhtään sen useammin kuin nytkään, vaikka aikaa olisi ollut. Mutta leivoin, tein monipuolisempia ruokia, ulkoilimme, retkeilimme, kyläilimme, kävimme kirjastossa, teatterissa, kutsuimme vieraita jne. paljon useammin. Toki työäitinä näitä tehdään myös, mutta kiireellä, nopeammin, stressin kanssa.



Lapsilla on ne samat harrastukset, samat synttärit, samat tapahtumat, joihin heitä haluan kuljettaa, samat askartelut (joulukortit, syntymäpäiväkortit) mutta minulla vain on vähemmän aikaa.



Ei se aika siihen kotityöhön mene kotiäidilläkään vaan näihin muihin äidin hommiin, lasten kanssa olemiseen. Täsmälleen samoja asioita voi tehdä kuin kotiäitinäkin, mutta kotiäiti ehtii nauttia, suunnitella ja tehdä huolella, työäiti tekee nopeasti, huolimattomasti ja kyllä, vähääkään nauttimatta.



Olisi niin ihanaa olla taas kotona!

Päiväkodissa oloaikana lapsi syö kolme ateriaa. Kotona ollessa täytyy valmistaa kaikki kolme ateriaa itse, aamulla keittää puuro, päivällä tehdä ruoka ja välipala. Illalla samat hommat kuin töistä tulevalla. Teen kaikki ruoat itse alusta lähtien, enkä voi pakastimeen tehdä valmiita, kuin vasta keväällä, koska on pieni pakastin ja sekin täynnä marjoja. Kolmesta valmistetusta ruoasta tulee aikamoinen määrä tiskiä + lautaset ja lasit mitä on käytetty syödessä. Tiskikone päällä 2-3 kertaa päivässä, kun töissä käydessä riittää kerran päivässä, ei välttämättä sitäkään tarvitse.



Pyykkiä on meillä tullut enemmän kotona ollessa, koska itse vaihdan vaatteet kotona ollessa useamman kerran päivässä, kun tulee sotkuja ruoanlaitossa yms. Lapsille vaihdan vaatteita päivän aikana, kun taas päiväkodissa eivät vaihda. Tosin en kotona käyttänyt ruokalappua, oma vika sinänsä.



Töissä saan viettää rauhassa tauot, kotona niitä ei juurikaan ollut. Aamulla herätys, puuron valmistus, lasten hampaiden pesut, aamupala, pihalle, sisälle tekemään ruokaa, syöttämiset, päiväunille laitto (yksi ei nukkunut), tiskien siivoamiset, lelujen siivoamista, pyykkien laittoa, hedelmien kuorimista ja pilkkomista lapsille, lapset herää, syö, pihalle, sisälle, ruoan laitto, tiskien laitto, siivoamista, hetki leikkimistä, iltapalan laitto, iltapesut, nukkumaan. Ja välissä potalla käyttämiset ja vaipanvaihdot... Ei siinä jää omaa aikaa yhtään.



Töissä ollessa ei tasan tule niitä tiskejä ja sotkuja sisälle kotiin mitä kotona ollessa tulee. Kuka niitä olisi sotkemassa jos on päiväkodissa?

Sanoisin, että ainakin minä tein. Jäin aikaisin leskeksi kahden pienen kanssa ja samat kotityöt jouduin tekemään töiden jälkeen kuin mitä tein ollessani koko päivän kotona. Ainoa ero oli se, että lapsia hoidettiin päivisin päiväkodissa työelämään takaisin päästyäni. I