Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua järkevästi miehen alkavaan peliriippuvuuteen?
22.11.2012 |
Olemme hieman päälle kolmekymppinen aviopari, yhdessä kymmenisen vuotta. Mieheni on monella tavalla aivan poikkeuksellisen ihana kumppani. Eräs asia kuitenkin varjostaa parisuhdettamme, nimittäin hänen nettipeliharrastuksensa. Tilanne ei ole vielä hirvittävän paha, mutta sen verran häiritsevä kuitenkin että olen alkanut pohtia kannattaisiko asiaan yrittää jotenkin puuttua.
Miehellä on stressaava työ ja hyvin vähän vapaa-aikaa, josta suurin osa menee pelikoneen ääressä istuessa. Minulla ei ole mitään pelaamista vastaan sinänsä. Olen itsekin nuorempana pelannut erilaisia pelejä ja tiedän sen olevan hauskaa ajanvietettä, minkä mielelläni sallin miehelleni raskaan työn vastapainoksi. Ongelmaksi koen kaksi asiaa:
1. Pelaamista pitää salailla ja peitellä miehen vanhemmilta ja omilta vanhemmiltani.
Tämä on minulle henkisesti raskasta. Minun vanhempani asuvat muutaman sadan kilometrin päässä ja käymme heillä pari kertaa vuodessa kylässä viikonloppuna siten, että jäämme myös pariksi yöksi. Mies ottaa sinnekin pelikoneen mukaan ja linnoittautuu vanhempieni työhuoneeseen pelaamaan. Tulee sieltä ulos lähinnä ruokapöytään ja saunaan. Viimeksi vanhemmat kysyivät, mitä hän siellä puuhaa, enkä kehdannut suoraan sanoa mistä on kyse. Vastasin jotenkin epämääräisesti ja vanhemmille jäi varmaankin se käsitys että miehellä oli töitä rästissä. Näin ei kuitenkaan mielestäni voi jatkua, vaan jatkossa haluan voida sanoa rehellisesti mistä on kysymys.
Vanhempani suhtautuisivat varmaankin aika nihkeästi, jos tietäisivät että mies mieluummin pelaa kuin viettää aikaa perheen/suvun kanssa. Miehen omat vanhemmat puolestaan pillastuisivat oikein kunnolla, ja heiltä tätä salaisuutta varjellaankin vielä tiukemmin (sinne mies ei edes harkitse pelikoneen viemistä, etteivät he vain saisi minkäänlaista vihiä asiasta).
2. Peliä ei voi keskeyttää tarvittaessa.
Jos haluaisin vaikkapa mennä miehen kanssa samaan aikaan nukkumaan (esim. koska olisi kiva samalla harrastaa seksiä), saatan joutua roikkumaan tuntikausia hereillä sen jälkeen kun olen ensimmäisen kerran väsyneenä käynyt ehdottamassa nukkumaanmenoa ja mies on vastannut: "Mennään vaan, ihan kohta".
Joudun siis valitsemaan, väsytänkö itseni univajeella burnoutin partaalle (itsellänikin on raskas työ) vai elänkö omassa rytmissäni miehen tekemisistä piittaamatta, mikä taas voi johtaa siihen että emme ole koskaan samaan aikaan kotona ja hereillä. Ja kyllä se selvästi väsyttää ja kuormittaa miestänikin, että hän ei saa riittävästi unta kun pelin lopettaminen voi mennä joka ilta monta tuntia normaalin nukkumaanmenoajan yli, ja aamulla on kuitenkin herättävä töihin normaaliin aikaan.
Vakavampiakin seurauksia varmasti voisi tulla. Kerran kävin valittamassa pelaavalle miehelle huonoa vointiani, ja menin sitten makuuhuoneeseen lepäämään. Normaalisti mies tulisi tällaisessa tilanteessa tarkistamaan, mikä tilanne on (hän tietää, että valitan vain todella harvoin, ja silloin on yleensä tosi kysymyksessä). Mutta koska peliä ei voinut lopettaa heti tarvittaessa, miestä ei kuulunut pariin tuntiin. Sinä aikana vointini huonontui: oksentelin, vapisin, jalat eivät kantaneet, pelästyin enkä tiennyt mikä minua vaivaa. Puhelin oli jäänyt toiseen huoneeseen, joten en voinut miehelle soittaakaan hätyyttääkseni häntä apuun. Mietin tuskissani, lähtisinkö ryömimään miehen pelihuonetta kohti vai uskaltaisinko odottaa vielä hetken, että hän saisi sen pelinsä sopivaan vaiheeseen. Tilanteesta jäi fiilis, että olisin voinut miehen vaikka kuolla miehen lopetellessa peliään! Onneksi tila meni lopulta ohi eikä mitään vakavampaa sattunut sillä kertaa (taisi olla joku poikkeuksellisen ärtsy ruokamyrkytys tmv.).
En halua kieltää mieheltäni hänelle tärkeää rentoutumiskeinoa, mutta en myöskään haluaisi jatkuvasti jäädä pelille toiseksi. Minullakaan ei ole kovin paljon vapaa-aikaa, ja siitä ylivoimaisesti suurin osa kuluu tällä hetkellä täysin tehottomaan ja epämääräiseen miehen odotteluun, kun hän on sanonut "tulevansa kohta". Odotettuani esim. 30 minuuttia, havahdun ettei se "kohta" ihan pitänytkään paikkaansa mutta ajattelen odottaneeni jo niin pitkään, että varmasti se mies ihan pian tulee. Sitten toisen puolituntisen jälkeen havahdun uudelleen samaan ajatukseen. Näin voi mennä se kaksi tuntia, viikonloppuisin jopa 3-5 tuntia, jolloin suurin osa vapaapäivästäni onkin jo kulunut turhanpäiväiseen nettisurffailuun ja muuhun tyhjäkäyntiin.
Voisin toki jättää moiset odottelut sikseen ja vain keksiä yksin itselleni vapaa-ajan ohjelmaa. Mutta jos haluaisin elää koko elämäni yksin, en olisi parisuhteessa. Mieheni on ihanaa seuraa silloin, kun hän suvaitsee kunnioittaa minua läsnäolollaan. Tätä tapahtuu valitettavasti yhä harvemmin ja arvioni mukaan joudun nykyisin yhtä tunnin yhdessäolopätkää kohti odottelemaan miestä keskimäärin 2 tuntia.
Nyt kysyisin neuvoja teiltä, joilla on myös tällaista sosiaalista nettipeliä pelaava mies. Oletteko saaneet luotua jotain järkeviä käytäntöjä siltä varalta, että tosielämässä tapahtuu jotakin välitöntä huomiota vaativaa ja peli pitäisi keskeyttää HETI eikä 1,5 tunnin kuluttua? Miten onnistutte ylläpitämään järkevää vuorokausirytmiä? Meillä tuntuu olevan elämän normaali tasapaino aika hukassa.
Pahoittelut ylipitkästä vuodatuksesta. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea loppuun asti. Loppuun pakolliset maininnat: ei, tämä ei ole provo, ja ei, minä en ole nalkuttava, ruma, enkä muutenkaan ikävä vaimo. Päin vastoin - luulen että aika moni muu olisi aloittanut nalkutuksen jo ajat sitten.
Kommentit (27)
PAREMPIAKIN KEINOJA ON! Jo työ on stressaavaa, niin ei sitä pidä päihteisiin paeta! Pelaaminen vapauttaa aivoissa hyvänolon kemikaaleja, eli riippuvuus on ihan fysiologista niin kuin huumeissa ja alkoholissakin.
Mitäs jos kokeilisi kerrankin rentoutua kävelylenkillä?
Päihteisiin? Liikuntakin aiheuttaa riippuvuutta, jos et tiennyt. Kannattaa siis olla varovainen siinäkin asiassa.
Peliharrastuksen rinnastaminen päihteidenkäyttöön on jo oikeasti todella paksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PAREMPIAKIN KEINOJA ON! Jo työ on stressaavaa, niin ei sitä pidä päihteisiin paeta! Pelaaminen vapauttaa aivoissa hyvänolon kemikaaleja, eli riippuvuus on ihan fysiologista niin kuin huumeissa ja alkoholissakin.
Mitäs jos kokeilisi kerrankin rentoutua kävelylenkillä?
Päihteisiin? Liikuntakin aiheuttaa riippuvuutta, jos et tiennyt. Kannattaa siis olla varovainen siinäkin asiassa.
Peliharrastuksen rinnastaminen päihteidenkäyttöön on jo oikeasti todella paksua.
Peliharrastus on ihan ok.
Peliriippuvuus on riippuvuus, kuten alkoholi tai huumeet.
Itsensäkiduttaminen tyyliin liiallinen liikunta, syömisen kanssa pelaaminen, viiltely eivät nekään ole normaalia toimintaa vaan vaativat hoito.
Miehen pitäisi jotenkin saada ymmärtämään kuinka paha riippuvuus on päällä ja kuinka paljon se häiritsee teidän välistä parisuhdetta.
En valitettavasti osaa kertoa miten. (Itsekin olen ollut pahasti riippuvainen nettipeleistä, mm. WoWitin n. 6 vuotta)
Yritä puhua asiasta miehen kanssa esim. työpäivän jälkeen ennenkuin hän on alkanut sinä päivänä pelaa. Kun pelin saa päälle siinä ikäänkuin menee "transsi" päälle eikä mikään enää mene perille (=todellus katoaa).
M41
Ja pidä mielessä, että on mahdollisuus että häviät WOW:lle. Meitäkin on. Sen asian kanssa voi oppia elämään juurikin niin, että luovut miehestä ja elät yksin. Vaikka olisitte samassa osoitteessa.
Täällä yksi, joka on juuri tuossa tilanteessa. Elän yksin avioliitossa. Ei ole auttanut pyynnöt, ei uhkailut, ei itkut ei raivo ei mikään.
Oma olo parantui vähän, kun tavallaan luovutin, annoin olla. Tämä on ainoa elämäni, ja en elä sitä enää toisen ehdoilla. Kumpikin on menettänyt paljon. Mies tosin ei omaa menetystään varmaan vielä edes tajua. Tai sitten ei välitä.
Se pelottaa, että miten tulee käymään, kun 10 vuoden kuluttua lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Miten ihmeessä tämä liitto voi kestää näillä eväillä?! Nyt olen yhdessä vain lasten ja asuntolainan takia. Siltä todellakin tuntuu. Toki rakastan miestäni, mutta kun on jäänyt kakkoseksi typerän pelin takia, kuulostaa ihan uskomattomalta(!), tekee se ison särön pakosta. Suhteen alkuaikoina, kun olimme parikymppisiä, mies toki pelasi silloinkin, mutta vähemmän ja naivisti uskoin, että tokihan tuo pelaaminen jää, kun ikää tulee... mutta eipäs jäänytkään. Olemme molemmat noin 40-vuotiaita.
Mutta näillä mennään.
AP:lle voimia!
Omassa parisuhteessa on joskus ollut tätä samaa ongelmaa, mutta toisinpäin, eli minä (nainen) olen pelannut niin paljon, että se on vienyt aikaa parisuhteelta ja mies on ollut siitä käärmeissään. Juurikin tuollaista "tuletko sänkyyn?" "joo ihan kohta", ja pari tuntia myöhemmin olen havahtunut pelin parista siihen, että mies on kuorsannut jo ainakin tunnin.
Meillä pelaavat suhteen molemmat osapuolet, mutta minä olen se, joka saattaa innostua uudesta pelistä niin, että unohdan esim. syödä. Kuitenkin tuo addiktoitunut vaihe on sellainen, että se menee muutamassa viikossa yleensä ohi ja harva peli edes sitä aiheuttaa. Et kertonut, mitä miehesi pelaa, mutta ilmeisesti kyseessä on WoW tai WoT tai vastaava nettimoninpeli, jossa peliä ei voi lopettaa, koska menossa on raidi tms, jota ei voi lopettaa kesken?
Peliaddiktio ei ole ihan verrattavissa nautintoaineiden aiheuttamaan addiktioon (rahapelit ehkä ovat), koska pelit ovat niin kompleksinen viihdemuoto. Peliaddiktiota kannattaa pikemminkin verrata tilanteeseen, jossa kirja on niin mukaansatempaava ja vangitseva, että on "pakko lukea vielä yksi luku", vaikka kello olisi neljä yöllä ja herätys töihin kolmen tunnin päästä. Addiktiivisessa pelissä tuo "pakko pelata vielä hetki" tunne saattaa mennä ajan kanssa ohi, siihen ikään kuin kyllästyy, kun on tarpeeksi kauan tahkonut samaa peliä. Mutta on niitäkin, jotka vuodesta toiseen tahkoavat WoWia sen 6+ tuntia illassa.
Sinun tilanteessasi olisi varmaan parasta puhua asiasta miehen kanssa. Kerro kiihkottomasti miltä sinusta tuntuu. Ei ehkä kannata puhua addiktiosta, se voi saada toisen vain puolustuskannalle. Kerro, että sinusta on ikävää, että toisen harrastus vie niin paljon aikaa parisuhteeltanne ja muilta sosiaalisilta suhteilta. Yrittäkää sopia rajoja pelaamiselle. Esim., että yksi ilta viikossa kone pysyy kiinni, ja että sitä ei otettaisi mukaan sinun vanhempiesi luokse. Ajatus esim. parisuhde/seksi-illan sopimisesta etukäteen voi tuntua hölmöltä, mutta kun työt stressaavat ja elämä on kiireistä, se saattaa toimia paremmin kuin osaa ajatellakaan. Voisitte myös varmaan sopia, että parina iltana viikossa miehesi saisi pelata koko illan, jolloin sinä viettäisit aikaa omien harrastustesi parissa.
Tilanne voi olla tosi hankala, jos miehesi ei näe käytöksessään mitään ongelmallista. Kun suhtautumisesi on kuitenkin viesteistäsi päätellen ihan fiksua, niin keskusteluyhteyden luominen ei varmaan ole mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on jo pahinta laatua oleva, itse otin avioeron paljon vähemmillä oireilla.
Minulla nyt kuitenkin on muilta osin niin ihana mies, että ihan vähällä en eroa aio ottaa. Olemme parista muustakin isommasta kriisistä selvinneet yhdessä (mm. lapsen kuolema), ja uskon meidän selviävän tästäkin. Eron aika on vasta sitten, jos on pitkään tehty kaikki mitä voidaan, eikä sittenkään tilanne ole muuttunut paremmaksi. ap
Mutta ei se auta että minä yksin teen asialle jotain, mies salaili pelaamista ja kun pelaaminen oli aina mielenkiintoisempaa kuin perheen seura, laitoin kiertoon.
Alue: Aihe vapaa
Otsikko tulee siitä, että kokeiles keskustelunavauksena jotain tosi raflaavaa.
Ap, et halua mennä miehesi ja hänen rakkaansa väliin ja perustelet sen sillä, että ymmärrät hänen tarvitsevan rentoutumista.
PAREMPIAKIN KEINOJA ON! Jo työ on stressaavaa, niin ei sitä pidä päihteisiin paeta! Pelaaminen vapauttaa aivoissa hyvänolon kemikaaleja, eli riippuvuus on ihan fysiologista niin kuin huumeissa ja alkoholissakin.
Mitäs jos kokeilisi kerrankin rentoutua kävelylenkillä? Hän varmaan tekee työtä tietokoneella, joten kolme tuntia luonnonpuistossa voisi olla jotain todella elvyttävää.
Mä en vähättelisi tuota hänen pelaamistaan. Se, että sinä olet valmis jopa valehtelemaan hänen puolestaan peitelläksesi pelaamista on erittäin vakava merkki.
Voimia sinulle. Ja pidä mielessä, että on mahdollisuus että häviät WOW:lle. Meitäkin on. Sen asian kanssa voi oppia elämään juurikin niin, että luovut miehestä ja elät yksin. Vaikka olisitte samassa osoitteessa.