Lue keskustelun säännöt.
olisipa turvaverkko että saisi olla miehen kanssa kaksin viikonlopun.
22.11.2012 |
mutta kukaan tuttava,ystävä,sukulainen tms ei halua tuota 4-v hoitoonsa.Terve lapsi kyseessä ja isovanhemmat liian vanhoja ja sairaita.Olisi ihana mennä miehen kanssa juhlimaan ja viettämään kohta tulevaa 6-v hääpäivä.
Kommentit (45)
pikkuisia.Omat lapset jo melkein teinejä ja hekin olisivat ihan innoissaan pikku vieraista.
Meillä vaan ei ole kellään tutuilla niin pieniä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajua tätä keskustelua. Mulla ei nyt erityistä tarvetta ole saada lapsia hoitoon yön yli, mutta me kyllä palkataan illaksi lastenvahtia. Ekalla kertaa tulee niin, että ollaan itse kotona ja sitten mä olen uskaltanut kyllä jättää. Jos on täysin vieras, niin pyydän suosituksia. Samaa kun käyttää alkuun, niin sitten voi jo yöksikin ottaa.
Ja sitten tosiaan: ne lapset kasvaa. Koululaiset käyvät jo leireillä ja vaikka yökylässäkin.
Minä olen lapseton juuri siitä syystä että en halua lapsia hoitaa, en omia enkä varsinkaan vieraita. Oman (1kpl) kummilapsen olen aikoinaan hoitanut, tiesin että se on kummin velvollisuus kun hänelle kummiksi rupesin, mutta tuttujen tai työkaverien lapsia en todellakaan ala hoitamaan. Sitä ihmettelen miten jotkut ovat sitä mieltä niin kuin muilla ihmisisllä olisi joku velvollisuus tarjoutua lapsenhoitajaksi, ja varsinkin niillä joilla ei ole omia lapsia. Sitten määkitään selän takana kun k u k a a n ei hoida meidän lasta yhyyyy.
meillä meni niin 5v kuin 10v hääpäivä juhlimatta, ja menee vielä 15v ja 20v hääpäiväkin. Meillä ei ole tukiverkkoa.
Meillä on 4 isovanhempaa joista yksikään ei ole kiinnostunut lapsenlapsista, eivät edes vietä aikaa lasten kanssa ja eivät todellakaan auta tai hoida edes viittä minuuttia. Miehellä yksi sisarus, ei hoida. Pienestä suvustamme saimme lapsillemme yhdet kummit (samat kaikille lapsille) joiden ehto suostumiselle oli että hoitamaan eivät sitten ala. Otimme tämän tietäen heidät kummiksi, vaihtoehtoja ei ollut.
Meillä ei ole ollut seitsemään vuoteen hetkeäkään kahdenkeskistä lapsivapaata aikaa. Edes synnytyksen ajaksi isovanhemmat ei tulleet hoitamaan. Joten kahden emme ole koskaan, aina on lapset mukana joka paikassa tai sitten mennään yksin.
Mikään "hanki turvaverkko" -ohje ei ole toiminut, kokeiltu on vaikka mitä, mutta ei naapureita kiinosta vaihtarit lastenhoidossa koska kaikilla on omat isovanhemmat. Kaupan päälle naapureilta joskus tullut sättimistä siitä miten olen "ylihysteerinen" kun en "anna" lapsia mihinkään hoitoon. Antaisinhan minä jos olisi joku paikka!
Olen käynyt psykologilla selvittelemässä tätä murhetta puuttuvista isovanhemmista, ja sitä kautta olen oppinut sen että sellainen asia mitä EI OLE; pitää unohtaa. Eli ei saa haaveilla, kaihota, kaipailla kahdenkeskistä aikaa. Sitä kun ei ole eikä tule, niin siitä kaihoamisesta tulee vain itselle paha mieli.
Pitää ajatella näin että nämä nyt on ne kortit millä pelataan. Tukiverkkoa ei ole, joillain muilla nyt on mutta meillä ei, ja tällä mennään. Raskasta on, vaikeaa on, mutta tämä on nyt tällainen elämä ja sille ei itse voi mitään vaikka mitä tekisi. Kyllä mekin alkuun yritimme kaikkemme isovanhempien suhteen mutta parin vuoden päästä luovutettiin kun mitään pienintäkään kiinnostuksen merkkiä ei sieltä tullut. Elämme siis täysin ilman isovanhempia.
Joten neuvoni sinulle on: lopeta kaihoilu. Ihan oikeasti, usko kun sanon, se auttaa kun lopetat sen. Niinkauan kun murehdit että "olisi ihanaa päästä, voi kun päästäisiin, voi miksei joku voisi hoitaa", niin kauan vellot surun tunteessa ja se tunne vetää sinut sisäänsä.
Pitää olla kiitollinen pienistä asioista.
no yhtenä vinkkinä turvaverkottomille, jotka haluavat parisuhdeaikaa voisin sanoa, että menkää kirkkojen ja muiden tahojen järjestämille parisuhdekursseille, perheleireille ja avioliittoleireille. Niissä on aikuisten juttujen ajaksi lapsille järjestty omat touhut ja vanhemmat saavat todellakin keskittyä keskustelemaan ja hoitamaan sitä parisuhdettaan. Meille ainakin tuollaiset jutut ovat antaneet paljon enemmän hyvää arkeen ja yhteiseen eloon kuin joku elokuvailta tai viikonloppu muutoin kaksin.