Lue keskustelun säännöt.
Nyyh, 13 v on ihan palasina :(
22.11.2012 |
Lapsella on kilpaharrastus, josta tykkää ihan itse tosi paljon. Me vanhemmat emme siis tuupi häntä sinne yhtään.
Nyt on koko syksy harjoiteltu todella tiiviisti ja viikonloppuna piti olla kauden pääkilpailu, jota varten on treenattu ja tähdätty. No, kuinkas ollakaan seura UNOHTI ilmoittaa juuri meidän lapsen kilpailuun mukaan, ja mitään ei ole tehtävissä. Lapsi on aivan palasina ja muuttui suurin piirtein mykäksi sen jälkeen kun sai sanottua "Voi hitto". Näen että hän kärsii ja on vakava. Ei naurata mikään.
Seura tai valmentaja ei ole esittänyt edes pahoitteluja. Inhimillinen erehdys vaan. Olen itsekin ihan tuskainen tästä tilanteesa ja harmittaa niin vietävästi lapsen puolesta. Miten rohkaisen ja kerään palaset taas kasaan ?
Ja onko teillä samanlaisia kokemuksia esim. lätkäpettymyksistä lapsellanne ?
Lohduttaisi kuulla...
Kommentit (41)
mutta oletko ihan varma, ettei teko ole tahallinen? Vastuuseen vedätte sen seuran, ihan oikeasti, eikä mitään hymistellä ja tyydytä. Anteeksi, on vaikea sana, mutta kyllä jonkun täytyy se kyetä sanomaan.
Pettymykset ovat tuttuja meidän kilpailevalle lapselle, joskus vain otetaan pois pelistä, kun ei ole hyvä päivä, kyllä se syö, elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpaurheilu on pettymysten, pettymysten ja pettymysten kestämistä. Järkevä urheilija hankkiin erikseen myös psyykkiset taidot, jotta kyvykkyys ylittää koetun haasteen myös silloin, kun korkean haasteen tielle tulee esteitä.
Kilpaurheilu on pettymysten, pettymysten ja pettymysten kestämistä. Järkevä urheilija hankkiin erikseen myös psyykkiset taidot, jotta kyvykkyys ylittää koetun haasteen myös silloin, kun korkean haasteen tielle tulee esteitä.
Urheilijan tulee oppia nielemään pettymyksiä paljon enemmän kuin harrastelijan, sillä koskaan kukaan ei voi aina olla se, jolla sujuu...
Ota nyt hyvä ihminen ITSE selville mahdollisuudesta jälki-ilmoittumiseen. Seura ei välttämättä ole teitä tästä infonnut, koska se on tuplaten kalliimpaa.
kun on suuria kisoja edeltävänä päivänä noussut kuume. Isompikin juttu meillä kävi, kun lapsi loukkaantui juuri ennen kilpailukauden alkua, ja sen jälkeen kesti lähes kaksi vuotta, ennen kuin hän oli päässyt takaisin omalle tasolleen. Silloin minäkin epäilin, että häntä turhauttaisi treenaaminen, kun takapakkia tuli niin paljon, ja lopettamisajatukset saattaisivat tulla mieleen. Kummasti hän sieltä nousi, lapset ovat kestävää tekoa!
On ihan ymmärrettävää, että lapsi on pettynyt, ja ihan yhtä ymmärrettävää meidän vanhempien myötäelää sitä pettymystä mukana, mutta pikku hiljaa kannattaa siirtää katse eteenpäin kohti seuraavia kisoja. Niitä riittää loppuelämäksi, tämä menetetty oli kuitenkin vain yksi.
Samalla voi etsiä hyviä puolia: saakin nyt vapaan viikonlopun ja voit tehdä jotakin sellaista kivaa, mihin ei aika ole riittänyt. Ehtii nukkua univelkoja pois. Vietät vaikka itse laatuaikaa lapsen kanssa. Lapsi on siihen aluksi luultavasti vastahakoinen, mutta sitten helpottaa, kun onnistuu vähän siirtämään ajatuksia muualle.
Pettymys kyllä haihtuu, kun aikaa kuluu tarpeeksi. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ja viime kädessä uskon, että ne vahvistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seura olisi maksanut triplamaksunkin, mutta kun ei onnistu. Ei jälki-ilmoittautumisia ja piste.
Ota nyt hyvä ihminen ITSE selville mahdollisuudesta jälki-ilmoittumiseen. Seura ei välttämättä ole teitä tästä infonnut, koska se on tuplaten kalliimpaa.
tai arvokisoihin ei ainakaan yleisurheilussa yleensä ole jälki-ilmoittautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joukkueurheilussa ne pettymyksen hetketkin yleensä jaetaan yhdessä joukkueen kesken.
Tosi harmillista lapsesi kannalta. Oletko itse ollut yhteydessä kisajärjestäjään?
Tuli vaan mieleen kun viime vkonloppuna oli kisat Kajaanissa joihin meidän tyttö osallistui. Noh, joka tapauksessa todella valitettavaa. Kisat kun on yleensä heille iso juttu, jossa ei ole yleensä edes kyse voittamisesta vaan itsensä haastamisesta ja eteenpäin pääsemisestä. Tämä vuosi on kohta eletty ja ensi vuonna kisaa pukkaa taas niin ettei mukana pysy. Harmitelkaa nyt yhdessä, kylla se jouluun mennessä haihtuu. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta ei sitten ole kilpaurheilijaksi.
Kilpaurheilu on pettymysten, pettymysten ja pettymysten kestämistä. Järkevä urheilija hankkiin erikseen myös psyykkiset taidot, jotta kyvykkyys ylittää koetun haasteen myös silloin, kun korkean haasteen tielle tulee esteitä.
Pitääkö 13-vuotiaalla olla jo kaikki nuo taidot?
Mihin ikään mennessä ne olisi pitänyt hankkia?
Eikös noista harrastuksista usein makseta seuralle isoja summia? Nyt vaaditte korvauksena ainakin puolet takaisin.
Tai sitten ensi vuonna ilmoitatte, että seura varmaan ymmärtää, kun ihmisillisen erehdyksen vuoksi UNOHDATTE maksaa maksut.
Mä vähän luulen, että tuo saattaa olla keino yrittää savustaa lapsenne ulos seurasta. Jospa hän ei ole menestynyt niin hyvin, kuin toivotaab ja odotettaan, että hän tuosta lannistuisi ja jäisi pois toiminnasta.
Yhden ystäväni tytär harrastaa kallista lajia, jota rakastaa ja joka on hänelle henki ja elämä. Kaikki vapaa-aika mennyt vuosia harrastuksen parissa. Kaikki ystävät harrastuksen piiristä. Nyt valmentaja sanoi äidille, että tyttö ei kovasta harjoittelusta huolimatta ole niin hyvä, että voisi jatkaa seuran ykkösporukassa. Tai voi, mutta häneen ei tulla panostamaan eikä hän pääse kilpailemaan.
Nyt äiti pähkäilee, miten kertoa tytölle. Ainoa mahdollisuus tytöllä jatkaa seurassa on alkaa pitää lajin alkeiskerhoja lapsille.
Ehkä teidän tapauksessa tuo ulos viskaaminen yritetään sitten tehdä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänet on unohdettu ilmoittaa, etkö osaa lukea?
ei ap.
Masentuisiko lapsesi noin, jos saisi huonon arvosanan kokeista? Paljon tärkeämpi asia kuin joku kilpailu.
Mä en ymmärrä tätä, kun nykyään jotkut lasten harrastamiset on elämää suurempi asia. Ymmärrän, että harmittaa toki, mutta että koko maailma kaatuu tuollaiseen. Kyllä siinä sitten on opeteltavaa, että oppii kestämään maailman kolhuja, jos tuollainenkin vaikuttaa jo noin.
Pitäisiköhähn teidän miettiä, onko tuo yksi harrastus nyt saanut liian suuren painoarvon lapsen elämässä? Ja alkaa panostaa myös muihin tärkeisiin ja kivoihin asioihin.
Muuten, jos käy niin, että hän syystä tai toisesta joutuu luopumaan lajista - ei ole tarpeeksi hyvä ja potkitaan pois seurasta, muutatte paikkakunnalle jossa ei ole lajin harrastusmahdollisuuksia, hän loukkaantuu eikä voi vuoteen olla mukana harkoissa, tms. - niin seurauksena on masennus ja koko muu elämä voi mennä vuosiksi pilalle.
Elämässä pitää tuon ikäisellä olla muutakin tärkeää sisältöä kuin tuo yksi harrastus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänet on unohdettu ilmoittaa, etkö osaa lukea?
ei ap.
Hyvä tekosyy. Unohdettu. Mä en uskoisi hetkeäkään. Niillä ei vaan ole pokkaa sanoa, että lapsen kilpaurheilu-ura päättyi tähän.
jos on tärkeä seuralle ja yksi parhaita urheilijoita ei taatusti niin vaan "unohdeta" ilmoittaa tärkeisiin kisoihin! Kai sen hyvän urheilijan nimi laitetaan ilmoittautumisiin ensimmäiseksi.
Lapsesta ei sitten ole kilpaurheilijaksi. Kilpaurheilu on pettymysten, pettymysten ja pettymysten kestämistä. Järkevä urheilija hankkiin erikseen myös psyykkiset taidot, jotta kyvykkyys ylittää koetun haasteen myös silloin, kun korkean haasteen tielle tulee esteitä.
Pitääkö 13-vuotiaalla olla jo kaikki nuo taidot? Mihin ikään mennessä ne olisi pitänyt hankkia?
Kyllä, jos noin tosissaan on. Jos urheilun rooli on jo tuossa iässä liian suurissa mittasuhteissa haaste pitää ottaa vastaan myös psyykkisellä tasolla. Muuten urhelu loppuu jo 13-vuotiaana.
Lapsesta ei sitten ole kilpaurheilijaksi. Kilpaurheilu on pettymysten, pettymysten ja pettymysten kestämistä. Järkevä urheilija hankkiin erikseen myös psyykkiset taidot, jotta kyvykkyys ylittää koetun haasteen myös silloin, kun korkean haasteen tielle tulee esteitä.
Pitääkö 13-vuotiaalla olla jo kaikki nuo taidot? Mihin ikään mennessä ne olisi pitänyt hankkia?
Ikärajaa psyykkisen valmennuksen aloittamiselle ei ole, mutta varhaisnuoren on jo osattava kokea kaikenlaisia tunteita, iloa ja pettymystä.
Joko hommaavat lapsesi kilpailuun tai antavat lukukausimaksut takaisin.
Ja täytyy muistaa, että tämä selvisi meille juuri äskettäin, eli kai lapsella (ja minulla) on oikeus hetki olla tolaltaan ja surullisia.
Kyllä minä uskon, että tästä taas noustaan ja hyväkin tietysti oppia kestämään pettymyksiä, mutta mieluiten niin, että epäonnistuu reilusti kisoissa, eikä niin, että ei pääse mukaan ollenkaan.
Joo, olen myös aivan varma, että tähtityypit on ilmoitettu hyvissä ajoin ilman mitään riskiä. Eivät seuralle ole niin tärkeitä nämä nuoremmat, ja ehkä ei niin hyvät kisaajat. Mutta se satuttaa joka tapauksessa.
Myös sitä täytyy miettiä, että onko tämä harrastus saanut jo liiankin ison roolin lapsen elämässä. Koulun kyllä hoitaa hienosti ja kavereitakin on. Mutta harrastuskaverit ovat myös hirmu tärkeitä ja viihtyy tosi hyvin. Siksikin on pettynyt, että muut pääsevät reissuun ja hän joutuu jäämään ainoana kotiin.
ap
Meilläpäin ainakin voi yleensä jälkeenpäinkin ilmoittautua. Mutta se on tietty maksanut hieman enemmän. Jopa kilpailupaikalla olen oman lapseni joskus ilmoittanut. Toivottavasti onnistuu! Tsemppiä!
niin se jo auttaa että hän pääsee siitä yli. Jatka jatkossa sitä että kannustat lastasi eteenpäin , siis kun tää suru on käyty läpi, älä anna hänen katkeroitua ja pahimmassa tapauksessa lopettaa mieleistä harrastusta kokonaan. Lastasi voisi auttaa tieto että suunnilleen ihan jokaiselle ihmiselle käy joskus jossaoin tilanteessa ja yhteydessä yhtä väärin ja kettumaisesti. Siitä pääsee yli. Yks mikä vois auttaa pääsee yli olis että teette jotain ihan tosi kivaa sellaista korvaukseksi siitä menetyksestä ,ettei päässyt kisoihin vaikka oli tehnyt työtä tosi tosi paljon. Sit kun hän pääsee ihan pahimman ärtymyksen yli ja pystyy innnostumaan taas. Esim kylpylävuorokausi jossain kivassa paikassa tai joku teidän perheelle yhteisesti iloa tuottava asia.