Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Romahtiko elämisen tasosi kun muutit opiskelemaan?
21.11.2012 |
Ei enää valmista ruokaa pöytään... Rahalle muutakin menoa kuin merkkivaatteet...
Kommentit (31)
Hmmm, tulikohan tytär linjoille:) Tosin en omasta mielestäni ole mitenkään kontrolloiva (miehen mukaan kyllä) mutta tiedän paljon ja se joskus tyttäriä harmittaa kun olen oikeassa ja joutuvat myöntämään sen:D
10
En näe muuta mahdollisuutta. Tyttäresi se oli pakko olla. Eihän mitenkään muutoin voi tuntea samalaisia energioita! Tyttäresi on loistava stara. Parempaa saa hakea mistään muualta keskustelupalstalta. Kiitos jumalalle tyttärestäsi ja kiitos sinulle, kun olet niin jalo ja antelias tytärtäsi kohtaan. Kaikki ne jalokivet, kaikki ne turkikset.
T: 11cm mies
Jos sinulla on yhtään sisälukutaitoa ymmärsit varmaan että tyttäreni maksaa KAIKKI kulunsa itse. Ihan tavallinen äiti olen - sillä erolla että 11cm ei tosiaan riitä!
Mutta ei, pidät itselläsi jewerlyt ja minkkiturkikset. Phyit!
Sen lisäksi olet koppavakin. Toivotaan että tyttäresi ei peri sitä ominaisuutta sinulta.
T: 11cm mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä omalla kohdallani talous romahti. Aiemmin kaikki töistä saadut rahat sai käyttään "ylimääräisiin" juttuihin kuten vaatteet, juhliminen, kahvittelu jne, kun vanhemmat maksoi asumisen, ruoan ja laskut.
Opiskelemaan muuttaessani rahaa ei enää jäänytkään yhtään mihinkään vuokran, laskujen ja ruoan jälkeen. Ja noidenkin maksamiseen jouduin käymään töissä, vaikka asuin kimppakämpässä kaukana keskustasta/yliopistosta. Ruoan laatu heikkeni aika paljon ja ei ollut enää vanhempien autoa käytettävissä, vaan kuljin aina pyörällä/julkisilla.
Olen silti ylpeä, että pärjäsin itsekseni, enkä käynyt enää omille muutettuani vanhempien lompakolla. Sainpa kokea oikeasti vähän tiukempaa elämistä toisin kuin muutamat tutut, joille vanhemmat osti oman opiskelija-boxin tai ainakin maksoivat vuokran koko opiskelujen ajan...
En mä nyt rahassa kieriskellyt, mutta ei koskaan ollut viimeiset markat menoss. Sain vanhemmiltani sponsorointia.
Sain ihanan vasta remontoidun asunnon loistosijainnilla vuokralle yksityiseltä vuokranantajalta. Kävin vanhempien kanssa shoppailemassa askossa ym. huonekalut, matot, astiat jne. Vanhemmat maksoivat vuokran ja elämisen. Antoivat reilusti rahaa jota jäi joka kk säästöönkin.
Hmmm, tulikohan tytär linjoille:) Tosin en omasta mielestäni ole mitenkään kontrolloiva (miehen mukaan kyllä) mutta tiedän paljon ja se joskus tyttäriä harmittaa kun olen oikeassa ja joutuvat myöntämään sen:D
10
En näe muuta mahdollisuutta. Tyttäresi se oli pakko olla. Eihän mitenkään muutoin voi tuntea samalaisia energioita! Tyttäresi on loistava stara. Parempaa saa hakea mistään muualta keskustelupalstalta. Kiitos jumalalle tyttärestäsi ja kiitos sinulle, kun olet niin jalo ja antelias tytärtäsi kohtaan. Kaikki ne jalokivet, kaikki ne turkikset.
T: 11cm mies
Jos sinulla on yhtään sisälukutaitoa ymmärsit varmaan että tyttäreni maksaa KAIKKI kulunsa itse. Ihan tavallinen äiti olen - sillä erolla että 11cm ei tosiaan riitä!
Mutta ei, pidät itselläsi jewerlyt ja minkkiturkikset. Phyit!
Sen lisäksi olet koppavakin. Toivotaan että tyttäresi ei peri sitä ominaisuutta sinulta.T: 11cm mies
Timantteja on muutama, mm miehen antama vihkisormus, turkkia ei. Koppava en ole mutta en mikään kynnysmattokaan. Olen ylpeä siitä että tyttärilläni on hyvä itsetunto, opittu tai peritty.
Tytär saa meiltä kaiken sen avun minkä haluaa ja tarvitsee mutta nauttii mielummin itsenäisyydestä kuten 22v:n kuuluukin. Ei sen ikäinen saa enää olla vanhempien helmoissa roikkumassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin välttämättömimmät ja lapsilisillä olen ostanut itse kaiken muun jo 12-vuotiaasta (vaatteet, polkupyörät, sukset, luistimet, lukion kirjat...)
Ruokaakin olen tehnyt jo kotona. Oli vaan pieni opetteleminen tehdä 7 hengen annosten sijaan vaan yhdelle ruokaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin opintolainaa niin paljon kun sai ja lisäksi vanhempani tukivat kuukausittain kiinteällä rahasummalla ja ostamalla minulle auton. Elin aika ylellistä elämää opiskelijana.
Lähdin opiskelemaan pian 90-luvun laman jälkeen perheestä, jossa rahat olivat aika tiukilla vaikka johonkin luksukseen rahaa riittikin. Joten ennen opiskelujakaan ei ollut ollut varaa merkkivaatteisiin, ei reissattu ulkomailla (paitsi minun vaihtarivuoteni), ulkona ei syöty kuin muutaman kerran vuodessa, parturissa ei käyty, jopa monet vaatteet oltiin tehty itse, mutta ennen opiskeluun lähtöä sentään jo hankittiin vaatteita Seppälän aleista. Ruoka kotona oli edullista, leivätkin oltiin leivottu pitkälti itse. Ei minulla ollut edes viikkorahaa. Jotain pientä kesätyötuloa, mutta ei niitäkään ollut tuhlattu vaan säästetty opiskeluja varten. Samoin säästin ylioppilaslahjarahani. Viikkorahaa en saanut koko teinivuosinani.
Mutta olihan se opiskelun alkuaika vielä tiukempaa, vaikka asuin halvimmassa solussa, kun opintorahalla ei teki todellakin tiukkaa kustantaa opiskelutarvikkeet, lääkkeet (tuolloin satuin sairastumaan ja lääkekulut olivat muutaman vuoden 10% tuloistani) ja ihan peruseläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan romahti jossain mielessä, miten sen nyt ottaa. Mulla oli säästössä lukioaikaisten kesätöiden palkat sekä rippi- ja ylioppilaslahjarahat. Vähän töistä sitten päälle opiskeluaikoina. Lähinnä se lasku kai näkyi siinä, että asuin ahtaammin (mikä oli yks ja sama, koska en minä siellä yksiössä tehnyt muuta kuin luin ja nukuin) ja söin halvempaa ruokaa.
Alue: Aihe vapaa
vanhemmat olivat todella köyhiä koko lapsuuden ja elin pitkiä talvia siten, että ruokana oli joka päivä vain perunoita ja ruskeaa kastiketta. Onneksi oli kouluruoka.
Opiskelijana taas pystyi käyttämään ruokaan monta euroa päivässä, sillä sai vaikka mitä. Kuten eineksiä ja valkoista leipää ja rahaa jäi voihinkin. Se tuntui ihan hirveän isolta luksukselta, vaikka mihinkään tavaroihin tai vaatteisiin ei edelleenkään ollut varaa.