Mies kertoi eilen, että olemme saaneet neljän vuoden aikana säästöön melkein 100 000 euroa!

Muistan hämmästyneeni kun kuulin summan, koska en ollut aiemmin ajatellut että jonkun palkka voisi olla niin suuri. Muistan myös verranneeni miehen palkkaa omaan palkkaani, ja että se oli yli 15 kertaa omani verran. Siis jotain väliltä 15-20 kertaa, en muista sen tarkemmin. En myöskään muista minä vuonna tuo oli, ja koska oma palkkani vaihtelee aika paljon vuodesta toiseen, en pysty enää jälkikäteen päättelemään miehen palkkaa näillä tiedoilla.



Tiedän toki, että monelle muulle numerot jäävät paljon helpommin mieleen. Itselleni jäävät mieleen visuaaliset asiat. Pystyn palauttamaan mieleeni esim. väriin liittyviä muistikuvia tilanteista, joista muilla ei yleensä ole mitään havaintoa. Samoin muotoja, tiloja, ulottuvuuksia ja erilaisten asioiden välisiä abstrakteja yhteyksiä. En rupea selittämään tarkemmin, mutta tässä syitä miksi mieheni mielestä kanssani on kiinnostavaa keskustella, ja miksi keskustelemme usein muusta kuin rahasta. Mun aivot nyt vain toimii näin.



t. 24

Muistan hämmästyneeni kun kuulin summan, koska en ollut aiemmin ajatellut että jonkun palkka voisi olla niin suuri. Muistan myös verranneeni miehen palkkaa omaan palkkaani, ja että se oli yli 15 kertaa omani verran. Siis jotain väliltä 15-20 kertaa, en muista sen tarkemmin. En myöskään muista minä vuonna tuo oli, ja koska oma palkkani vaihtelee aika paljon vuodesta toiseen, en pysty enää jälkikäteen päättelemään miehen palkkaa näillä tiedoilla. Tiedän toki, että monelle muulle numerot jäävät paljon helpommin mieleen. Itselleni jäävät mieleen visuaaliset asiat. Pystyn palauttamaan mieleeni esim. väriin liittyviä muistikuvia tilanteista, joista muilla ei yleensä ole mitään havaintoa. Samoin muotoja, tiloja, ulottuvuuksia ja erilaisten asioiden välisiä abstrakteja yhteyksiä. En rupea selittämään tarkemmin, mutta tässä syitä miksi mieheni mielestä kanssani on kiinnostavaa keskustella, ja miksi keskustelemme usein muusta kuin rahasta. Mun aivot nyt vain toimii näin. t. 24

olet palstan ainoa, jonka mies tienaa hyvin? ;)Taitaa ärsyttää kun kukaan ei kauhistele miehesi palkkaa ja et kehtaa livenä kenellekään kuitenkaan lesota. Menehän nyt vaikka pyykkäämään niin ei pikkuruiset aivosi rasitu liikaa varmennuksen laskemisesta.

olet palstan ainoa, jonka mies tienaa hyvin? ;)Taitaa ärsyttää kun kukaan ei kauhistele miehesi palkkaa ja et kehtaa livenä kenellekään kuitenkaan lesota. Menehän nyt vaikka pyykkäämään niin ei pikkuruiset aivosi rasitu liikaa varmennuksen laskemisesta.

Jos mua kiinnostaisi lesota palstoilla mieheni palkalla, niin olisin varmaan vähintäänkin opetellut ulkoa sen summan. Vai mitä arvelet? ;)

t. 24

olet palstan ainoa, jonka mies tienaa hyvin? ;)Taitaa ärsyttää kun kukaan ei kauhistele miehesi palkkaa ja et kehtaa livenä kenellekään kuitenkaan lesota. Menehän nyt vaikka pyykkäämään niin ei pikkuruiset aivosi rasitu liikaa varmennuksen laskemisesta.

Jos mua kiinnostaisi lesota palstoilla mieheni palkalla, niin olisin varmaan vähintäänkin opetellut ulkoa sen summan. Vai mitä arvelet? ;) t. 24

...vaan siitä, että mulle jää numerot todella huonosti muistiin. Ihmisiä on erilaisia.



Jos mulla jokin agenda on palstoilla rahasta puhuttaessa, niin se on ihmisten herättäminen tajuamaan, että suuri palkka on tosiaankin aivan eri asia kuin ääretön palkka. Todella moni tuntuu luulevan, että suurituloisilla on rajattomasti sitä rahaa (itsekin tunnustan joskus luulleeni näin).



t. 24

Huimat tulot, onko pääomatuloja?

Mun miehellä on paljon kiinni osakkeissa, mutta ne on sen verran alhaalla, ettei niitä kannata edes ajatella, parempi unohtaa että niitä onkaan.

Molemmilla hyvä palkka. En tiedä mieheni palkkaa tarkalleen, mutta tiedän suurinpiirtein millä tuhannella on (onko esim. noin 8000e vai 9000e). Omani kyllä osaan sanoa sentilleen. =)



Meillä keskustellaan hankinnat yhdessä, mökin ostot, ulkomaan matkat, jopa lapsen fillarin hankinta. Rahan riittävyyden vuoksi ei suinkaan tarvitse vaan ihan siksi että voimme sopia kumpi sen fillarin hankkii, ettei mennä yhtä aikaa tai vaan oleteta että toinen hankkii.



Olemme molemmat ns. köyhän perheen lapsia. Mitään ei olla saatu perintönä ja kaikki menestys on itse aikaan saatua. Haluamme osoittaa lapsillemme että tavarat ei tipu taivaasta kuin manulle illallinen, vaan niiden eteen täytyy tehdä työtä ja suunnitella. Vaikka minulla ja miehelläni on rahaa ei sitä kuitenkaan riitä lapsille ja lapsenlapsillekin asti koko elämän ylettömään pröystäilyyn. Rahaa täytyy osata käyttää. Kaikki ei osaa. Eikä sitä ainakaan opi sillä että mennään vaan kauppaan ja ostetaan mitä ikinä mieleen tulee.

siihen nähden että miehesi palkka on omaasi 15-20 kertaa isompi, jos oletetaan että ap tienaa vaikka 2000 euroa kuussa niin kyllä miehen tulot on sen verran isot että mihin ne loput rahat sitten tuhlaantuu jos säästöön jää vain 2000 e/kk?

niin edelleen mietittäisiin yhdessä perheen hankinnat polkupyörästä lähtien ja palkkanikin miehelle kertoisin. Me ollaan perhe ja jaetaan tällaiset asiat ja puhutaan myös kaikesta muusta.

...enkä ole täällä kertonut mitään perheemme säästöistä. Sanottakoon, että mieheni tuttavapiirissä pidetään typeränä ideana makuuttaa rahaa säästötilillä. Joten oletan, ettei miehellänikään mitään tuloihinsa nähden huomattavia summia siellä makaa (jotain varmaan sentään yllättävien menojen varalle).

t. 24

siihen nähden että miehesi palkka on omaasi 15-20 kertaa isompi, jos oletetaan että ap tienaa vaikka 2000 euroa kuussa niin kyllä miehen tulot on sen verran isot että mihin ne loput rahat sitten tuhlaantuu jos säästöön jää vain 2000 e/kk?

mihinkään hankintoihin, jos jo lapsen fillarinostosta täytyy neuvotella ja miettiä, että kuka sen ostaa.



Jos meillä ollaan vaikka lähdössä lomalle, niin keskustellaan ajankohdasta, sopivasta kohteesta, hotellista, autonvuokrauksesta jne. mutta ei me todellakaan ryhdytä miettimään, että kuka maksaa. Tärkeämpi puhuttava on vaikka se, että mikä olisi hyvä etäisyys rantaan tai halutaanko majapaikaksi hotelli vai villa.



te muut nähtävästi keskustelette sitten siitä, että mitä mikäkin maksaa ja sen avulla päätätte, mihin menette. Ja lopuksi laskette tarkasti, että mies maksaa osansa :-).

teidän tuloillanne tuo satatonnia neljässä vuodessa ei ole paljon, vaan yllättävän vähän. Teillä täytyy olla siis todella hurjat kulut tai miehesi pistää rahat haisemaan johonkin mitä et edes tiedä jos tuossa on säästönne neljältä vuodelta..

suurituloisten perheen isien rahat menee, toisiin naisiin ;)

rahasta, tuloista tai menoista, vaan paljon kivempaa ja kiinnostavampaa on kuluttaminen. Kertoo kyllä ihmisestä paljon, jos aikuisen ihmisen raha-asioita hoitaa mies/vaimo. Eikä kuva ole mitenkään positiivinen.

miehensä tuloista, jolloin ne eivät kiinnosta. Riittää, että tietää omat tulonsa ja menonsa ja pärjää omasta mielestään OK. Itse en koe, että esim. sijoitusasunnon ostaminen olisi sellaista kuluttamista, josta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa tai josta pitäisi puhua puolisolle. Ja juuri tuollaisia asioitahan rahalla voi hankkia, jotta sitten saa vähän lisää rahaa :-). Vain köyhät puhuvat rahasta ja urkkivat, mitä toinen tienaa. Kun omat raha-asiat ovat kunnossa, ei tarvitse kysellä muiden tuloja.

Eipä sitten käy kateeksi rikkaiden parisuhteet, tosin tässä on sen verran läheltä tullut seurattua suvun varakkaan haaran toimia, että eipä käy kateeksi mikään muukaan siellä... vaikka rahaa on, niin mitään muuta ei tunnu enää olevan. Mutta joo, kyllä ihmisen ihan perustavanlaatuiseen elämänhallintaan kuuluu se, että tietää ja tuntee sen yksikön taloudelliset realiteetit, missä elää. Eli sinkku tuntee omat raha-asiansa, pariskunta perheen raha-asiat jne. Ei se tarkoita että olisi riippuvainen puolisonsa tuloista. Ja tuo sinun typerä ökyilyleuhkiminen on taas juuri tuollaista... noh... kurkkaa tuohon viestini alkuun, kuulostaa kovin tutulta toimesi.

puolison! Eletään vuotta 2012 ja naiset edelleen haluavat elää miehensä tulojen varassa ja siksi tahtovat tietää miehen tulot ja menot ja varallisuuden vain siksi, että itse voisi ottaa täyden hyödyn miehen tuloista.

Itsenäisenä ei tarvitse miettiä puolison rahoja, riittää, että hallitsee omansa. Jos taas haluaa olla elättinä, niin varmasti miehen varallisuus kiinnostaa, koska köyhän puolisona ei voi tuhlata.

Kun nainen tulee toimeen omillaan, on perheessä paljon muita keskustelunaiheita kuin se, paljonko on tilillä rahaa ja koska sitä tulee lisää.

sinänsä tähän keskusteluun varsinaisesti.

Tulen kyllä itsekin toimeen omillani oikein hienosti, mutta elän sen verran sitten vanhanaikaisessa ( luojan kiitos) perheessä, että meidän perheemme on yksikkö, jossa isommat taloudelliset päätökset tehdään yhdessä, vaikka molemmille palkat omille tileille tuleekin.

Pointti tässä keskustelussa on mielestäni ollut se , että ap ja jotkut muut naiset ovat täysin kuutamolla oman taloutensa raha-asioista. Eivät varmasti tiedä pätkääkään kuka taloudessa omistaa ja mitä, ja sitten jos ero tulee, ollaan täällä itkemässä kun persepaljaana pakkasessa palellaan lasten kanssa kun mistään ei itse pidetty aikanaan huolta.

niin edelleen mietittäisiin yhdessä perheen hankinnat polkupyörästä lähtien ja palkkanikin miehelle kertoisin. Me ollaan perhe ja jaetaan tällaiset asiat ja puhutaan myös kaikesta muusta.

ja kertoisit sen miehelle, jotta tämä saisi tehdä rahoillasi omia hankintojaan?

rahasta, tuloista tai menoista, vaan paljon kivempaa ja kiinnostavampaa on kuluttaminen. Kertoo kyllä ihmisestä paljon, jos aikuisen ihmisen raha-asioita hoitaa mies/vaimo. Eikä kuva ole mitenkään positiivinen.

miehensä tuloista, jolloin ne eivät kiinnosta. Riittää, että tietää omat tulonsa ja menonsa ja pärjää omasta mielestään OK. Itse en koe, että esim. sijoitusasunnon ostaminen olisi sellaista kuluttamista, josta pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa tai josta pitäisi puhua puolisolle. Ja juuri tuollaisia asioitahan rahalla voi hankkia, jotta sitten saa vähän lisää rahaa :-). Vain köyhät puhuvat rahasta ja urkkivat, mitä toinen tienaa. Kun omat raha-asiat ovat kunnossa, ei tarvitse kysellä muiden tuloja.

Eipä sitten käy kateeksi rikkaiden parisuhteet, tosin tässä on sen verran läheltä tullut seurattua suvun varakkaan haaran toimia, että eipä käy kateeksi mikään muukaan siellä... vaikka rahaa on, niin mitään muuta ei tunnu enää olevan. Mutta joo, kyllä ihmisen ihan perustavanlaatuiseen elämänhallintaan kuuluu se, että tietää ja tuntee sen yksikön taloudelliset realiteetit, missä elää. Eli sinkku tuntee omat raha-asiansa, pariskunta perheen raha-asiat jne. Ei se tarkoita että olisi riippuvainen puolisonsa tuloista. Ja tuo sinun typerä ökyilyleuhkiminen on taas juuri tuollaista... noh... kurkkaa tuohon viestini alkuun, kuulostaa kovin tutulta toimesi.

puolison! Eletään vuotta 2012 ja naiset edelleen haluavat elää miehensä tulojen varassa ja siksi tahtovat tietää miehen tulot ja menot ja varallisuuden vain siksi, että itse voisi ottaa täyden hyödyn miehen tuloista. Itsenäisenä ei tarvitse miettiä puolison rahoja, riittää, että hallitsee omansa. Jos taas haluaa olla elättinä, niin varmasti miehen varallisuus kiinnostaa, koska köyhän puolisona ei voi tuhlata. Kun nainen tulee toimeen omillaan, on perheessä paljon muita keskustelunaiheita kuin se, paljonko on tilillä rahaa ja koska sitä tulee lisää.

sinänsä tähän keskusteluun varsinaisesti. Tulen kyllä itsekin toimeen omillani oikein hienosti, mutta elän sen verran sitten vanhanaikaisessa ( luojan kiitos) perheessä, että meidän perheemme on yksikkö, jossa isommat taloudelliset päätökset tehdään yhdessä, vaikka molemmille palkat omille tileille tuleekin. Pointti tässä keskustelussa on mielestäni ollut se , että ap ja jotkut muut naiset ovat täysin kuutamolla oman taloutensa raha-asioista. Eivät varmasti tiedä pätkääkään kuka taloudessa omistaa ja mitä, ja sitten jos ero tulee, ollaan täällä itkemässä kun persepaljaana pakkasessa palellaan lasten kanssa kun mistään ei itse pidetty aikanaan huolta.

koska tuo, johon viittasit, tietää erittäin hyvin, mitä omistaa. Siksi miehen omaisuudesta ei tarvitse kantaa huolta. Jos ero tulisi, itse raha-asiansa itsenäisestit hoitanut ei jäisi rahattomaksi. Sen sijaan miehen tuloilla elänyt yhteiseen tiliin luottanut olisi aika heikoilla.

Mutta kuka sen maksaa, siitä ei meillä puhuta. Vastaus on se, jonka tilillä on rahaa.

Meillä on molemmilla omat tilit ja tilinkäyttöoikeus toisen tiliin. Sieltä otetaan missä kulloinkin on.

Fillari on meille sikäli kallis hankinta kun se maksaa helposti kunnollisena 600- 700 euroa, että kyllä siitä tutkitaan muutakin kuin hinta. Laatu, ominaisuudet, takuu, käyttötarkoitus jne. ja saatetaan hui kauhistus lykätä sen hankintaa parillakin kuukaudella, jos on tarpeen. Mutta yhteisestä kassasta menee.

Tiedämme toistemme palkat, sijoitukset yms. mutta ei se meidän suhteestamme ole muita puheenaiheita vienyt :D

mihinkään hankintoihin, jos jo lapsen fillarinostosta täytyy neuvotella ja miettiä, että kuka sen ostaa.

Jos meillä ollaan vaikka lähdössä lomalle, niin keskustellaan ajankohdasta, sopivasta kohteesta, hotellista, autonvuokrauksesta jne. mutta ei me todellakaan ryhdytä miettimään, että kuka maksaa. Tärkeämpi puhuttava on vaikka se, että mikä olisi hyvä etäisyys rantaan tai halutaanko majapaikaksi hotelli vai villa.

te muut nähtävästi keskustelette sitten siitä, että mitä mikäkin maksaa ja sen avulla päätätte, mihin menette. Ja lopuksi laskette tarkasti, että mies maksaa osansa :-).

Valottiko miehesi miten säästöt ovat tulleet, täysin palkkatyöstä vai onko mukana eim. osakkeilla/sijoittamalla saatuja tuloja, kenties perintöä...?

olin 69. Siis meillä ei tosiaankaan pyydetä lupaa, ei mieheltä eikä vaimolta. Fillarin ostossa neuvotellaan esim. onko lapsella ylipäätään tarvetta uudelle pyörälle, mistä se ostetaan halvimmalla ja sovitaan käykö mies vai minä. Ostamme pyörän sieltä mistä sen halvalla saa, mitä järkeä hankkia pyörä X-ominaisuuksilla kaupasta Z kun täsmälleen saman pyörän saa Y-kaupasta halvemmalla. Meillä ei kuitenkaan osteta halvinta pyörää vaan sellainen mikä on laadukas ja kestävä.

Meillä ei myöskään rynnätä kauppaan puhumatta toiselle mitään, ettei käy niin että lapsella on 2 fillaria pihassa. Koska lapsi ei tarvitse kuin yhden fillarin kerrallaan.

Niin, raha fillariin otetaan yhteiseltä käyttötililtä. Vähän hankala sanoa kumpi sen sitten maksoi. Molemmilla on erikseen säästötilit, samoin kuin lapsillekin on omat säästötilinsä.

Epä ihmettele kun nykypäivänä on pikavippifirmoja, niin paljon luottotiedottomia ja taloudellisissa vaikeuksissa painivia ihmisiä kun vaan ostellaan kun sattuu huvittamaan, ilman minkäänlaista suunnitelmallisuutta. Siinäpä teet lapsellesi karhunpalveluksen. Opetat että kaikki pitää saada heti silloin kuin huvittaa, oli varaa tai ei. Ja sinun lapsellasihan ei välttämättä ole varaa. Hänhän oppii että isi ja äippä maksaa, mitäpä minä itseäni vaivaamaan... oppii laiskaksi eikä viitsi opiskella.

Kamalan moni joutuu näköjään pyytämään mieheltään lupaa mihinkään hankintoihin, jos jo lapsen fillarinostosta täytyy neuvotella ja miettiä, että kuka sen ostaa.

Jos meillä ollaan vaikka lähdössä lomalle, niin keskustellaan ajankohdasta, sopivasta kohteesta, hotellista, autonvuokrauksesta jne. mutta ei me todellakaan ryhdytä miettimään, että kuka maksaa. Tärkeämpi puhuttava on vaikka se, että mikä olisi hyvä etäisyys rantaan tai halutaanko majapaikaksi hotelli vai villa.

te muut nähtävästi keskustelette sitten siitä, että mitä mikäkin maksaa ja sen avulla päätätte, mihin menette. Ja lopuksi laskette tarkasti, että mies maksaa osansa :-).

olin 69. Siis meillä ei tosiaankaan pyydetä lupaa, ei mieheltä eikä vaimolta. Fillarin ostossa neuvotellaan esim. onko lapsella ylipäätään tarvetta uudelle pyörälle, mistä se ostetaan halvimmalla ja sovitaan käykö mies vai minä. Ostamme pyörän sieltä mistä sen halvalla saa, mitä järkeä hankkia pyörä X-ominaisuuksilla kaupasta Z kun täsmälleen saman pyörän saa Y-kaupasta halvemmalla. Meillä ei kuitenkaan osteta halvinta pyörää vaan sellainen mikä on laadukas ja kestävä. Meillä ei myöskään rynnätä kauppaan puhumatta toiselle mitään, ettei käy niin että lapsella on 2 fillaria pihassa. Koska lapsi ei tarvitse kuin yhden fillarin kerrallaan. Niin, raha fillariin otetaan yhteiseltä käyttötililtä. Vähän hankala sanoa kumpi sen sitten maksoi. Molemmilla on erikseen säästötilit, samoin kuin lapsillekin on omat säästötilinsä. Epä ihmettele kun nykypäivänä on pikavippifirmoja, niin paljon luottotiedottomia ja taloudellisissa vaikeuksissa painivia ihmisiä kun vaan ostellaan kun sattuu huvittamaan, ilman minkäänlaista suunnitelmallisuutta. Siinäpä teet lapsellesi karhunpalveluksen. Opetat että kaikki pitää saada heti silloin kuin huvittaa, oli varaa tai ei. Ja sinun lapsellasihan ei välttämättä ole varaa. Hänhän oppii että isi ja äippä maksaa, mitäpä minä itseäni vaivaamaan... oppii laiskaksi eikä viitsi opiskella.

Kamalan moni joutuu näköjään pyytämään mieheltään lupaa mihinkään hankintoihin, jos jo lapsen fillarinostosta täytyy neuvotella ja miettiä, että kuka sen ostaa. Jos meillä ollaan vaikka lähdössä lomalle, niin keskustellaan ajankohdasta, sopivasta kohteesta, hotellista, autonvuokrauksesta jne. mutta ei me todellakaan ryhdytä miettimään, että kuka maksaa. Tärkeämpi puhuttava on vaikka se, että mikä olisi hyvä etäisyys rantaan tai halutaanko majapaikaksi hotelli vai villa. te muut nähtävästi keskustelette sitten siitä, että mitä mikäkin maksaa ja sen avulla päätätte, mihin menette. Ja lopuksi laskette tarkasti, että mies maksaa osansa :-).

Mielenkiintoinen malli ajatella, että jos vanhemmat voivat ostaa fillarin, niin lapsesta tulee rahankäyttötaidoton luuseri. Väittäisin, että tismalleen päinvastoin.

Esimerkiksi 15v pojalla osinkotulot ovat jo nyt vähän yli 300 e/kk, vaikka hänellä on vasta itse ostamansa osakkeet hallussaan. Rahasta tarkempaa nuorta saa etsiä ehkä juuri siksi, että hän tietää muita nuoria paljon paremmin, mistä rahat tulevat.

Hän osaa myös laskea todella nopeasti, mikä on pikavippien todellinen vuosikorko eikä erehdy vippejä ottamaan, vaan ennemminkin miettii, kannattaisiko pistää pystyyn oma pikavippifirma.