Vaunuissa itkeminen!!!

eli esikko saattoi huutaa yli 30 min, sitkeästi vaan työntelin jos tiesin, että vaippa on kuiva, ruokaa on saanut tarpeeksi ja väsynyt on. En siis ottanut välillä syliin.

Luin viestisi edellisestä viestistäkin. Huomenna sitten lähden vaunuilemaan ikevän lapseni kanssa, äiti itkee varmaan myöskin :( helpottiko teillä jossain vaiheessa, eli tottuiko vauva vaunuiluun, vai itkikö aina pitkään??



t.hope-a

Mielestäni huuto johtui siitä, että tyttö ei osannut nukahtaa ja huusi myös sisällä. Ihan suoraa huutoa huusi ja kovaääninenkin oli. Kuukausikaupalla tätä jatkui, mutta varmaan keskimäärin myöhemmin nukahti noin 15 min. Lisäksi työntelyä piti jatkaa vielä jonkun aikaa nukahtamisen jälkeenkin, sillä muutoin saattoi herätä.

Minä kyllä työntelen vaikka 3 tuntia, koska mielestäni on rankempaa olla väsyneen lapsen kanssa koko päivä kuin lykkiä vaunuja räntä- tai vesisateessa...;))

Laita sisävaatteet ja makuupussiin. Etenkin, jos on nollakeli.

Meillä esikoinen parkui joskus koko kävelymatkan aikana eli varmaankin 30 minsaa. Mieheni kävelytti ja vasta vähän aikaa sitten kertoi tästä mulle, kun joku muu tuli vastaan huutavan lapsen kanssa.

Vauvalla saattaa mennä kauan ennenkuin hän tajuaa, ettei ole mitään hätää. Vaunun jatkuva liike rauhoittaa lasta. Kannattaa kävellä hiekkateillä. Ja joka päivä sama rutiini kunnes lapsi huomaa, ettei vaunuissa mitään pelottavaa ole.

Onnea vaunuiluun ja pliis älä laita liikaa lapselle päälle!

Tuskin joudut tuntia enemmän työntelemään itkevää lastasi. Tsemiä!

Meillä esikoinen oppi nukkumaan vaunuissa, mutta alle puolen vuoden ikäisenä nukkui vaan liikkuvissa vaunuissa ja 40 minsaa kerralla. Ei yhtään kauemmin. Oli raskasta.

Pikku kakkonen onneksi nukkuu seisovissa vaunuissa jopa 5 h kerralla. Ihanaa!!! Mutta öisin tankkailee ja heräilee turhan usein *haukotus*

Meillä lähdetään vaunuilemaan kun tiedän että poika on väsynyt ja on unien aika. Meillä on nukuttu päikkärit vaunuissa ensimmäisestä kotonaolopäivästä lähtien. Alussa käytiin hyssyttelemässä kun repesi ihan täyteen itkuun aina univaiheiden välillä.

Pojan ollessa jotain 2,5kk, taisi olla samoihin aikoihin kun alettiin pukemaan enemmän päälle, tuli hirveät itkukohtaukset jo puettaessa. Sylissä rauhoittui ja kun laskin vaunuihin alkoi taas. Mulla ei ainakaan hermot kestänyt jos itku ei lakannut kun lähdettiin liikkeelle vaan kannoin poikaa toisessa kädessä ja toisella työnsin vaunuja. Niinhän siinä sitten kävi, väsynyt kun oli ja muutenkin kaikki asiat kunnossa, alkoi nuokahdella käsivarrella siitä sitten laskin vaunuihin, joskun tuhersi vähän protesti-itkua mutta nukahti heti kun päästiin liikkeelle. Tällaista oli pari viikkoa, sen jälkeen on nukahtanut heti kun on saatu puettua ja laskettua vaunukoppaan. Eikä yleensä herää, paitsi jos kuuluu joku tosi kova ja outo ääni, ennen kuin on nukkunut tarpeeksi (meillä 3-4h). Sitten saa jo itkuhälytintä korvat höröllä kuunnella, meillä meinaan ei enää itketä vaan tuhistaan ja pöhistään kun ollaan herätty :D. Meillä muutenkin tuo opettaminen vaunukoppaan rauhoittumaan on ollut tosi hyvä juttu, poika nukkuu siinä " iltapäikkärit" olohuoneen sohvalla.

Kun lähdette vaunuilla liikkeelle niin laske kuomu niin alas että vauvasi näkee siitä maailmaa ja eikun reippaita askelia niin eiköhän ala kohta silmät lurpsahdella.

Kyllä snä varmasti lapsesi itkusta tunnistat että onko väsynyt vai ihan oikea hätä päällä. Yritä vaan hyssyttää ja keinutella vaunuissa untenmaille. On varmasti pienelle alussa hankalaa kun yksi joutuu nukkumaan niin kaukana äidistä. Mutta kun viipymättä menet paikalle kun hän sinua tarvitsee niin alkaa sitten luottamaan siihen että olet kuitenkin aina tarvittaessa lähellä.

Romaani tuli taas, mutta toivottavasti asiaakin...

Meillä poika oppi pikkuhiljaa nukkumaan vaunuissa sen tunnin minkä nyt nukkuu muutenkin päivällä. Sitkeästi vaan läksin joka päivä vaunuilemaan vaikka muksu huusi kuin syötävä. Aluksi otin aina välillä syliin rauhoittumaan, mutta loppujen lopuksi annoin vaan huutaa (pisimmillään taisi huutaa varttitunnin). Nykyisin laitan vaunuihin, kun poika on selvästi väsynyt. Muksu itkee siihen saakka kun vaunut lähtee liikkeelle ja sitten nukahtaa. Herättyään, jos ei vielä olla päästy takaisin kotiin, ei enää usein itkeskele vaan olla möllöttää kopassa silmät auki. JOs itkee, niin avaan kuomua, jolloin poika näkee ulos ja rauhoittuu.

itku tuli heti, enkä huudattanut ollenkaan, enkä pakottanut niissä olemaan, vaan otin tilalle kantoliinan, jossa tykkäsi olla. Ei kai kaikki vauvat satu vaunuista tykkäämään. Minä en halunnut tosiaan huudattaa, en usko sen tekevän yhtään hyvää pienelle ja se tuntuisi pahalta ja väärältä itsestäkin. (Ihan sama, kuin yöunilla)



3kk jälkeen alkoi nukkumaan vaunuissa, johon laitan sitten, kun olen hetken kanniskellut ja silmät on jo kiinni tai hyvin lurpsahtamassa edes, niin ei vaunuihin laitettua edes protestoi, vaan nukahtaa ihan heti. Itse ajattelen, että on varmasti mukava vaipua uneen siinä äidin/isin sylissä ensin ja sitten siirto vaunuihin.

En minäkään haluisi huudattaa vauvaa, ja tähän asti ollaankin ulkoiltu kantoliinassa, mutta nyt kun sataa vettä ja räntää tai milloin mitäkin, niin liinailu hieman hankalaa, kun vauva kastuu...mutta ulos tahtoisin silti päästä, etten tule mökkihöperöksi :((



Mutta katsotaan pystynkö kuuntelemaan vauvan itkua 10min kauempaa...

Kipuitkuja on vaikea kestää, etenkin, jos voi niitä estää. Mutta vaunuitku on mielestäni protesti itku--- eräänläinen mielenilmaus. Siihen vauvalla on oikeus. Mielestäni sitä itkua ei tarvitse pelätä tai välttää.

ja pikku sateella on äitillä 2 kättä vapaana, joten toisessa voi olla sateenvarjo ja toisessa vaikka kauppakassi :) Myytävänä on myös kantosuojia, jolla voi suojata liinassa/repussa olevaa vauvaa. http://www.babyidea.fi/aidille/kantosuoja.html En itse ole tilannut vielä. Kaatosateella en minäkään ulos lähde, jos ei pakko ole, mutta kyllä liinalla/repulla pärjäilee porukka varmaan, kun ei kaikilla vaunuja edes ole. Oletan siis niin.



Juu, tottakai itkuja on monenlaisia ja toisiin itkuihin on paras reagoida viipymättä ja toisia itkuja voi kuunnella pikkusen aikaa ja reagointiaika voi olla vanhemmalla vauvalla pikkuisen pidempi, kuin ihan pienellä vauvalla jne. Joka tapauksessa, minä oon aina tykännyt reagoida itkuihin nopeasti, tai jopa ennen itkua, kun itkun merkit on " ilmassa" . Tottakai vauvalla on oikeus ilmaista mielipahaansa, mutta pidän omana velvollisuutenani tunnistaa sen ja reagoida siihen kauaa odottelematta, onhan se vauvan kommunikointia ja minä haluan vauvani tietävän, että äiti ymmärtää ja ottaa syliin, jos on tylsää, paha olla jne.



Tämä nyt vaan minun itkuun reagoimisestani, ei pahalla yhtään ketään kohtaan :) Tuosta vaunuilusta vielä, että voi olla, että ikä auttaa, eli meilläkin tosiaan vasta vähän vanhempana alkoi nukkumaan niissä. Aluksi ne saivat jäädä eteiseen seisomaan, kun ei kerta vauva tykännyt.

Meillä siis esikoinen itki aina väsyneenä, eikä suostunut nukahtamaan, vaikka kuinka kannettiin ja heijattiin. Vain vaunuihin tai autoon nukahti, mutta sinnekin siis huudon kanssa, mutta mielestäni se oli hänen tapansa saada unen päästä kiinni. Jos nostin pois vaunuista huuto senkuin yltyi. Olimme tyytyväisiä kun löysimme tavan saada hänet unille ja näin hänet laitettiin myös yöunille, talvella vaunuilun jälkeen vain avattiin toppaukset ja annettiin nukkua vaunuissa sisällä ensimmäiselle syötölle asti.

Jossain vaiheessa sitten isompana oppi nukkumaan vaunuihin, en kyllä tehnyt mitään " opetusreissua" , vaan vähitellen muistaakseni aloittelimme yrittämällä nukuttaa parvekkeelle vaunuihin jne. Isompanakin oli sellainen, että nukahti kyllä kun laittoi oikeaan aikaan vaunuihin ja lähti lykkimään, mutta kun heräsi, niin alkoi sellainen huuto että syliin oli otettava tai liinaan. Helpotti kun tuli niin isoksi, että pystyi rattaissa nostamaan selkänojan ylös lapsen herättyä ja siinä saattoi viihtyä katselemassa maisemia. Nämä ovat varmaan vauvan persoonallisuudesta johtuvia juttuja, joskus katselen vieläkin kateellisena kun toiset vauvat ovat koko ostosreissun hereillä vaunuissa ja viihtyvät siellä hyvin. Meillä ei paljon reissuiltu vaunujen kanssa ja kantoliina oli aina taustatukena mukana jos satuttiin tarvitsemaan. Mielestäni ei ole kivaa huudattaa vauvaa, eikä se varmaan ole hyväksi lapselle tai äidillekään. Pieni nukahtamis" laulelu" on sitten asia erikseen. Mutta tämä on taas sama juttu kuin kiinteiden aloitukset ja unikoulut. Toiset ovat ehdottomasti eri mieltä kuin toiset! Jokainen tekee tyylillään ja niin kuin parhaaksi kokee lapselleen ja itselleen.

Tuolloin päätin, ettei meillä mennä ulos ennen kuin kaveri kävelee... Mutta kun 4 kk tuli täyteen aloin nostaa vauvan puoli-istuvaan asentoon (väsyneenäkin!) kun liikkeelle lähdettiin. Hänpä oli tyytyväinen, kun vihdoinkin näki maailmanmenoa. Nyt nukahtaminen kay ns. varkain ja nukkuvan vauvan käännän sitten makuuasentoon.



Tiedän miten hermoja raastavaa tuo huutavan vauvan kanssa kärryttely on... Tsemppiä. Kokeile nostaa niin, että vauva näkee, eikä siis heti yhdistä vaunuttelua nukkumiseen. Meillä auttoi. Onneksi! Nyt päästään jo kauppaankin ilman, että kaveri huutaa...

tänään lähdettiin pitkästä aikaa vaunuilemaan, ja niinhän siinä kävi, että kun noin 1/2h oli vaunuiltu niin typy heräsi ja alkoi armoton huuto, 10min. kykenin kuuntelemaan kunnes nostin tytön liinaan :) Ja päätin, että yritetään vaunuilua päivittäin, mutta 10 min kauempaa en toista huudata...toivotaan, että jossain vaiheessa vaunuilu maittaa paremmin...



Ja odotan jo innolla sitä aikaa, että voin laittaa tytön vaunun ratasosaan, jos siinä viihtysi paremmin maisemia katsellessa :)



t.hope-a ja typy

...jouduin nukuttamaan vauvan aina ensin sylissä, sitten vasta lähdettiin vaunuilemaan, ja jos heräsi kesken kaiken, niin huuto oli valtaisa... en todellakaan kyennyt pitämään häntä vaunuissa vaan oli pakko nostaa sieltä pois. Eikä puhettakaan, että olisi voinut lähteä hereillä olevan vauvan kanssa vaunuttelemaan esim. kaupungille. Niinpä liina oli aina mukana ja todella usein myös käytössä.



Meillä auttoi sitten tutti, vaikka tutista voidaan olla montaa mieltä... Mutta meillä se rauhoitti niin, että vauva alkoi suurimmaksi osaksi nukahtaa vaunuihin ja se helpotti jo paljon, kun ei tarvinnut enää sylissä nukuttaa... samoin jos heräsi kesken ulkoilun ja alkoi huutaa niin aika usein tuo tutti rauhoitti takas uneen. Mut siitähän ei sit ollut apua, kun vauvan piti olla hereillä vaunuissa, vaan yhä aina tarvi kantaa sylissä tai liinassa hereillä olevaa vauvaa. Ja muutenkin joutui välillä ottamaan nukkuun liinaan, kun ei aina rauhoittunut vaunuihin.



Sitten noin puolivuotiaana alko helpottaa kun siirryttiin rattaisiin ja kun alko kiinnostaa maisemat jne. Nyt voi jopa mennä kaupungille aika rauhassa, tosin vauvamme tykkää kontata yms. tosi paljon, joten mitään monen tunnin reissuja ei voi tehdä kun saattaa kyllästyä ja alkaa mahdottoman kiemurtelun. Kaupungilla toki on aina paljon nähtävää, eniten vauvaa kyllästyttää nuo metsätaipaleet täällä kotisuunnalla :-)



Nyt olen lisäksi tehnyt sen päätöksen, että liinaan en enää häntä ota päikyille. Vauva onkin nyttemmin nukahtanut rattaisiin tai sänkyynsä. Lisäksi olen päättänyt, etten enää niin stressaa asialla. Jos haluaa nukkua puolen tunnin päikyt niin sitten nukkuu sen verran, toisella kerralla tai seuraavana päivänä sitten lisää, ei siinä sen kummempaa. Se on nyt vanhemman vauvan kanssa siinä mielessä helpompaa, ettei se huuto tunnu enää niin päättömältä kuin pienellä vauvalla.

...vaunuissa hereillä ollessa, hirveä huuto syntyi.. siis piti poika nukuttaa ensin sylissä ja sitten vasta lähteä kärryillä ajelemaan. sitten yhtäkkiä huomasin (poika heräsikin vaunuihin siirrettäessä eikä pillastunutkaan) että pojan voi hereillä ollessa lykätä vaunuihin, eikä huutoa tule, nukahtaa sitten omia aikojaan. elikkä voi myös teillä olla ohimenevä vaihe...