Olen toisen naisen salattu lapsi
Kaipaisin neuvoja arkaan aiheeseen. Isälläni ja äidilläni on ollut suhde pitkään ja tästä suhteesta olen minäkin siis syntynyt. Isäni on kuitenkin naimisissa toisen naisen kanssa, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta. Nämä ovat minua vanhempia.
Isäni on siis elänyt täyttä kaksoiselämää ja tunnen häntä kohtaan varsin ristiriitaisia tunteita. Mutta eniten olen viime aikoina miettinyt näitä sisarpuolia, jotka eivät tiedä minusta mitään.
Pitäisikö heihin olla yhteydessä? Uskovatko he minua? Vihaisivatko he minua?
Kommentit (121)
Kaikki purkautui vasta, kun olin melkein nelikymppinen. Isä kertoi totuuden kaikille. Olen katunut, että en ottanut sisaruksiini aikaisemmin yhteyttä - pelkäsin hylkäämistä ja olin ehkä vähän tyhmän ylpeäkin. Salailu syö energiaa ja on täysin turhaa. Totuus vapauttaa.
viimeistään isäsi kuoltua tulee ilmi (mikäli isyys siis tunnustettu). luulisi että ei haluaisi tuottaa sitä tuskaa lapsilleen että saavat tietää siskopuolen olemassaolosta vasta perunkirjoitusta tehdessä.
mielestäni kyllä isän tehtävä olisi kertoa asiasta lapsille ja näiden äidille.
yritä puhua isällesi asiasta.
Isäni ei ole tunnustanut minua. Totuus menisi siis hänen mukanaan hautaan.
Kiitos vastaajille. Olen oikeasti tosi hukassa tilanteeni kanssa. Häpeän jotenkin itseäni, vaikka tiedän että tämä on ollut vanhempieni ratkaisu.
Sinä joka olit samassa tilanteessa, miten sisarpuolesi suhtautuivat asiaan?
Voi nimittäin käydä niin kurjasti, ettei kukaan halua olla kanssasi missään tekemisissä ja pisteeeksi iin päälle isäsi omaisuus pistetään oikean vaimon nimiin.
Sinulle ei jää muuta kuin paha mieli ja äitisikin suuttuu kun pistit hänen pitkän suhteen poikki.
Kurja tilanne sinulla.. En osaa auttaa.
Voi nimittäin käydä niin kurjasti, ettei kukaan halua olla kanssasi missään tekemisissä ja pisteeeksi iin päälle isäsi omaisuus pistetään oikean vaimon nimiin.
Isän vaimo on jo kuollut.
Entäs kun kyse on äidistä?
Jos tunteet on sekaisin ja asiat monimutkaisia kun isältä löytyy lisää lapsia niin arvatkaa vain kuinka sekaisin minä olin kun parikymppisenä kuulin et se mukava itseäni muutaman vuoden vanhempi nainen naapurista onkin minun siskopuoli niin et mun äiti on myös hänen biologinen äiti.;=D
Siis miten tämä kuvio meni?
ainakin välittömästi.
Jos sinulla on jossain vaiheessa omia lapsia, nämä asiat vyöryvät päällesi moninkertaisena. Mieti, kun lapsesi aloittavat kyselykauden juuristaan. Tilanteesi on silloin todella vaikea, kun tiedät, että tietoa olisi tarjolla. Entä jos tulee tarvista selvittää suvun sairauksia tms.
Nyt vain härkää sarvista. Ensin isyyden tunnustaminen (kerro isällesi nämä perustelut) ja sen jälkeen harkiten ja hienovaraisesti yhteys sisarpuoliin, ensin tietysti isälle itselleen mahdollisuus kertoa asiasta.
Et voi tietää, kuinka paljon päiviä isälläsi tai kenellekään meistä on jäljellä, joten toimintaan.
Muuten kadut tekemätöntä asiaa elämäsi loppuun saakka!
Entäs kun kyse on äidistä?
Jos tunteet on sekaisin ja asiat monimutkaisia kun isältä löytyy lisää lapsia niin arvatkaa vain kuinka sekaisin minä olin kun parikymppisenä kuulin et se mukava itseäni muutaman vuoden vanhempi nainen naapurista onkin minun siskopuoli niin et mun äiti on myös hänen biologinen äiti.;=DSiis miten tämä kuvio meni?
että kirjoittajan äiti on joskus aiemmin saanut tyttären toisen miehen kanssa ja jonka on luovuttanut pois. Tai sitten se vanhempi tytär asuu isänsä kanssa. Sitten äiti on tavannut tämän kirjoittajan isän ja saanut uuden tyttären (tän kirjoittajan)...
Oikaise toki jos meni metsään...
Kyllä perhe on saattanut aistia, että isällä kaksoiselämää. Esim. ihmeellisiä poissaoloja ym. Ei ihmiset sokeita ole. Eivät vain jaksa tai halua puuttua asioihin.
Hän kuitenkin on yhtä suuri syyllinen tilanteeseen kuin isäsi niin mitä mieltä hän on kertomisesta?
Miksi hän ei ole koskaan kertonut miehen vaimolle?Onko isäsi elättänyt äitisi ja sinut kaikkien näiden vuosien ajan kun äitisi ei ole tehnyt vaatimuksia?
eli varmaan olisi kaikille helpompaa jos asia olisi selvillä ennen kun muutenkin on tunteet pinnassa porukoilla?
ei tule ilmi mitään luonnollisestikaan.
Ei siis virallisina elatusmaksuina, mutta muuten antanut.
Äiti on yhtä syyllinen kuin isänikin. Molempia rakastan, mutta ärsyttää tilanne. Äiti on välillä miettinyt, että paljastaisi, mutta ei sitten kuitenkaan sitä ole tehnyt.
Itse asiassa tämä isäni vaimo kuoli joitakin vuosia sitten. En enää loukkaisi tätä vaimoa, lapsia toki ja heidän käsitys isästään romuttuisi. Mutta toisaalta haluaisin kaiken uhalla tutustua sisaruksiini.
että vastaanotto ei olisi lämmin, etenkään kun heidän äitinsä ei enää elä, eivät voi saada selityksiä molemmin puolin, ja siksi luulen, etteivät tule sietämään sinua... Mutta ei voi tietää. Sä et voi tehdä avautumista ilman, että kerrot isällesi aikeesi. Jos nämä aikuiset ovat toimineet väärin, ei tarkoita, että sunkin pitää niin tehdä.
Sinun on suostuteltava isäsi kiireesti dna-testiin. Hautaa tuskin kehtaat pyytää avata, jos joskus "isompana" tämä asia on sinulle tärkeämpi. Se, että kirjoitat siitä täällä kertoo jo tarpeen tulla tunnistetuksi isäsi sukuun. Rohkeutta sinulle edetä asiassa!
Sinulla on ihan yhtä suuri oikeus perintöön ja sukulaisiin kuin muillakin isäsi lapsilla.
Hyvä ap, isäsi on halunnut salata sinut ja niin äitisikin on tehnyt. Kunnoita heidän tahtoaan.
Vaikka isä on maksanut sinusta elatusmaksua, jos ei ole virallisissa kirjoissa, niin et tule saamaan mitään.
Säälittävää porukkaa äitisi ja "isäsi"
nähnyt isäänsä tai sisarpuoliaan.Ei ole antanut häiritä elämäänsä.
Miksi sinua häiritsee outojen ihmisten elämä? Oletko kenties perintöä vailla, vai haluatko jotenkin kostaa äitisi puolesta ja aiheuttaa pahaa mieltä isällesi, hänen vaimolleen ja sisarpuolillesi?
En ymmärrä, miksi haluat ottaa yhteyttä. Jos minuun ottaisi joku nainen tuolla lailla yhteyttä, se olisi kiusallinen tilanne. Outo ihminenhän sinä noille olet.
Ei miehelläni ole mitään hinkua oppia tuntemaan outoja naisia, joilla on sama isä kuin hänellä. Mies, kenen siemenestä on saanut alkunsa. Ei sen kummempaa. Isäpuoli on hänelle se oikea isä.
Isäni ei ole tunnustanut minua. Totuus menisi siis hänen mukanaan hautaan.
Kiitos vastaajille. Olen oikeasti tosi hukassa tilanteeni kanssa. Häpeän jotenkin itseäni, vaikka tiedän että tämä on ollut vanhempieni ratkaisu.
Sinä joka olit samassa tilanteessa, miten sisarpuolesi suhtautuivat asiaan?
vaatia isyydentutkimista aikuisenakin, joilloin olet ainakin isäsi tytär virallisesti
Ollaan paljon tekemisissä, mutta tästä asiasta ei olla hetkeen puhuttu.Haluaa kai suojella perhettään (ja mainettaa).
Ja aina vaikeemmaksihan se kertominen ja tunnustaminen menee. olen kuitenkin jo melkein 30.