Olen toisen naisen salattu lapsi

Luulen hänellä olleen useampiakin sivusuhteita vuosien varrella, vaikka ovatkin edelleen äitini kanssa yhdessä. Joskus mietimme sisareni kanssa, että onkohan meillä puolisisaruksia ja molemmat olimme sitä mieltä, että jos näin on, niin toivoisimme ottavan yhteyttä meihin. Sisareni on minulle todella tärkeä, olemme hyvin samankaltaisia. Olisi mielenkiintoista tutustua puolisisarukseen ja nähdä minkä verran hänestä löytyisi samoja piirteitä kuin meistä ja mahdollisesti tutustuttamme voisimme olla hyvinkin läheisiä.

Joten jos olisit minun sisareni, niin toivoisin sinun ottavan yhteyttä. :)

Toki kannattaa varautua hyvin kylmäänkin vastaanottoon, sillä ihmiset voivat suhtautua hyvinkin päinvastaisella tavalla. Sääli, sillä lapset ovat syyttömiä vanhempiensa tekoihin. Mutta sinulla on oikeus tulla tunnustetuksi ja tunnetuksi!

mitä kuuluu ap?

VAADI isyydentunnustus/tutkituta. Olet oikeutettu rintaperillisen osuuteen perinnöstä. Tässä asiassa on lupa olla itsekäs. Voit ajatella sitä korvauksena isäsi kyysenalaisesta toiminnasta.

mun isä kuoli kun olin aika nuori. Vuosi sen jälkeen eräs nainen otti yhteyttä äitiini ja kertoi että hänellä on poika isäni kanssa, lähes 10 vuotias. Mukana oli kuva, asiasta ei ollut epäilystäkään. Mun äiti loukkaantui todella paljon sillä poika on pistetty alulle juuri silloin kun mun vanhemmilla oli tosi vaikeaa. Joku muuttui juuri tuolloin ja me veljeni kanssa jouduimme elämään yhtäkkiä aivan erillaisten vanhempien kanssa mitä sitä ennen. Mun äiti aavisti asian ja mun isä salasi mutta ei salaisuuden kanssa pysty noin vain elämään. Poika oln toisen miehen nimissä, tämä mies tietää ettei poika ole hänen. Kamalaa mun mielestä oli että nainen ei koskaan ollut kertonut vanhemmilleen että pojan oikea isä oli perheellinen vaan oli vaan sanonut että ei halua huolehtia. Mun äiti ei koskaan puhunut tuon naisen kanssa mutta minä soitin hänelle. Hän myönsi puhelimessa että oli käyttänyt hyväksi isäni kertomaa siitä että suhteessa meni huonosti ja isäni oli ollut myös humalassa ja itkenyt suhdettaan mun äitiin. 

Tuollaista tapahtuu koko ajan. Naiset hyvät, ette tiedä kuinka paljon kärsimystä voitte näillä tempuilla aiheuttaa. Toki mies on syyllinen mutta myös nainen joka ehdoin tahdoin näin toimii kun tietää että toisella on perhe. Tajusin puhelun aikana että nainen oli toivonut isäni jättävän perheensä mutta jopa minä olisin voinut tuolle naiselle kertoa että vaikka isä olikin melkoinen naisten mies niin hänelle ei avioliiton purkaminen ollut vaihtoehto. 

Minusta olisi kyllä kiva tavata, jos saisin kuulla, että minulla on biologisia sisaruksia. Haluaisinko jakaa perintöä, onkin vähän eri juttu. Dna-testejä vaatisin.

Ei tuollainen salailu ole kyllä mieheltä mistään kotoisin. Jos on munaa pettää, pitäisi olla munaa olla rehellinen, vaikka siitä voi seurata avioero.

Perinnön kiilto silmissä tullaan usein miehen kuoleman jälkeen tuomaan esille se ns. vahinkolapsi, mikä on tehty miehen kanssa.

Miehen eläessä ei ole ollut niin väliä, mutta kun huomataan, että nyt vois pennulla tienata, raahataan se kuolinpesään ja mennään leskivaimolle leveilemään, että ukkospa pani mun kans ja me saatiin lapsi, lällällläslääää.

Kuvottavia lehmiä

Ei se toinen nainen mitään peri vaan se lapsi! Lapsella on oikeus perintöönsä, oli hänen vanhempansa sitten millaisia tahansa. Ihmettelen näitä äitejä, jotka eivät hanki isyyden tunnustusta vaikka sitten oikeusteitse. Se on lapsen oikeus, ei äidin tai kenenkään muun etu.

siskon kanssa.

Isäähän ei ole tunnustettu. Olisipa kiva jippo kun selviäisi, että dna-testeissä ei ole käyty siksi, että oletettu isäsi ei olisikaan oikeasti isäsi, vaan äitisi ei edes tietäisi, kenelle sinut on tehty.

Nainen, joka panee yhden naimisissa olevan miehen kanssa, panee taatusti monien muidenkin.

Kuulostaa ihan tilaisuudelta tienata. Riko vaan toinen perhe perinnön toivossa.

Sinä voisit hyvin olla minun siskopuoleni, paitsi että äitini elää. Olen joskus ajatellut, etten ihmettelisi, jos isälläni olisi jossain jotain muita lapsia. Jos sellaisia löytyisi, olisin tietysti vihainen isälleni, mutta kuten huomaat, en yllättyisi kun epäilen sellaista jo nyt, eli voi olla että sisarpuolesikin ovat aavistelleet jotain tällaista eivätkä edes ylläty. Lapset kyllä vaistoavat asioita ja ovat erittäin tarkkanäköisiä.



Itse siskopuolen ottaisin joka tapauksessa avosylin vastaan. Minulla on vain yksi sisarus joten olisi ihan kivaa ja jännittävääkin saada lisää sisaruksia.

Just tuo homma laski Kari Tapion osakkeita mielessäni tosi paljon. Käsittämättömän törkeää suojella omaisuutensa omalta lapseltaan, varsinkin jos tämä ei ole mitään pahaa itse tehnyt, vain sattunut syntymään isänsä edesvastuuttomien seikkailujen tuloksena.

Ainut reilu peli on se, että isä kantaa vastuunsa lapsistaan: tunnustaa heidät ja asettaa perinnön suhteen tasaveroiseen asemaan. Omien lasten syrjiminen on kuvottavaa.

Pitäisi toisten naisten pikku hiljaa tajuta,

että he ovat vain paikkoja, joihin mies voi tyhjentää pussiensa sisällön. Tunnesidettä ei välttämättä ole, eikä mies halua lapsia naista sivusuhteista. Ei ap:n isäkään häntä olisi halunnut, muuten hän olisi tunnustanut lapsen jo ap:n syntyessä. Se oikea perhe on jossain muualla. Ja muistakaa, että joissakin tapauksissa vaimo on voinut "siunata" sivusuhteen.

Vahinkoja ja "vahinkoja" tietysti tapahtuu, mutta pidän miestä fiksuna, jos hän haluaa turvata oikean perheensä tulevaisuuden ja perinnön. Omaisuuden siirtäminen vaimon nimiin ei ole kiellettyä missään laissa, ja tällaisissa tapauksissa se fiksua.

ap ei ole toinen nainen, eikä hänen siten "tarvitse tajuta" yhtään mitään.

Kylmä fakta on että kun kuksii paljaalla, raskauden riski on olemassa. Kuka estää käyttämästä kortsua? Ap:kin on sen ikäinen että kortsuja on silloin ollut.

Onko oma lehmä ojassa kun noin katkeraa tekstiä tulee? Ehkä oma mies kiksauttelee silloin tällin vieraissa ja sinä "joudut siunaamaan" sivuvuhteet kun et yksinkään uskalla olla?

Ei tarvitse olla omakohtaista kokemusta, että ei jotakin asiaa hyväksy.

Miksi sitten tulet tähän ketjuun rähjäämään toisista naisista, kun ap ei sellainen ole? Perusta oma ketju ja avaudu siellä. Ap:lla on oikeus tunnustettuun isyyteen ja olla yhteydessä sisaruksiinsa. HÄN ei ole mitenkään syypää vanhempiensa tekemiin ratkaisuihin.

Jos sisaret eivät halua olla ap:n kanssa tekemisissä, niin se on sitten siinä. Niillä sisaruksilla kun on myös oikeuksia, esim. kieltäytyä olla missään tekemissä ap:n kanssa. Jos on rahan perään, niin tietysti voi isän kuoltua käydä vinkumassa omaa osaansa. Eikä se isyyden tunnustaminen merkitse isälle tunnetasolla yhtään mitään. Ap:lla on toki oikeus saada isyys tunnustettua, mutta hänellä ei edelleenkään ole mitään oikeutta olla osa isän oikeaa perhettä.

Mä en tietenkään ilahtuisi jos kuuisin että minulla on sisarus. Romuttuisihan siinä kuva isästäni ja olisi kyllä kriisin paikka. Jotenkin yhden illan suhdekin olisi helpompi ymmärtää. Jos saisin valita, en haluaisi tietää, mutta jos näin kävisi ja saisin kuulla että olet sisarpuoleni, yrittäisin kaikin keinoin ymmärtää.



Tiedon toivoisin tulevan isältäni, joka kertoisi että hänen on kevennettävä sydäntään eikä halua viedä asiaa hautaan. Haluaisin hänen kertovan että hänellä on avioliiton ulkopulinen tytär. Tytär on elänyt asian kanssa koko elämänsä ja se on väärin häntä kohtaan.



Haluaisin kuulla asian suurin piirtein noilla sanoilla. En haluaisi että isä käyttää sanaa sisar tai sisarpuoli, minun pitäisi ensin saada sulatella tytär-sanaa. En haluaisi tietää siinä vaiheessa enempää, nähdä kuvaa sinusta enkä kuulla kuin ehkä iän ja onko sinulla lapsia. Isä voisi sitten antaa osoitteesi ja puhelinnumerosi jos haluan joskus soittaa tai lähettää vaikka kortin.



Seuraavaksi alkaisin miettimään perintöä ja se voisikin olla hankala asia. Se että isäsi on ollut elämässäsi koko ajan ehkä helpottaisi asiaa. Jos kyse olisi yhden illan jutusta niin en tosiaan olisi valmis jakamaan perintöä kanssasi. Toinen ongelma on että isäsi on ilmeisesti perinyt vaimonsa ja olisi kyllä epäreilua jos tulisin osingoille heidän äitinsä omaisuudesta. Ehkä rauhoittuisin jos olisitte jo käyneet lakimiehen luona puhumassa miten onnistuisi että perisit osuuden vain isäsi osuudesta. Tämä asiakin voisi olla hyvä kertoa samaan aikaan kuin sinusta. Isä voisi mieluiten sanoa että ette ole puhuneet perinnöstä, mutta äitini perintöä et tietenkään saa. Perintö on vaikea asia, se on tunnepitoinen eikä kyse ole edes ahneudesta vaan tunteesta että se on se mitä jää ihmisestä jäljelle, hänen elämäntyöllänsä ansaittu omaisuus joka on paljon enemmän kuin euromäärissä laskettu luku. Minun olisi pakko hyväksyä että sinulle kuuluu myös osa siitä. Mitä aiemmin sinusta olisin saanut tietää sen parempi.

Jos sisaret eivät halua olla ap:n kanssa tekemisissä, niin se on sitten siinä. Niillä sisaruksilla kun on myös oikeuksia, esim. kieltäytyä olla missään tekemissä ap:n kanssa. Jos on rahan perään, niin tietysti voi isän kuoltua käydä vinkumassa omaa osaansa. Eikä se isyyden tunnustaminen merkitse isälle tunnetasolla yhtään mitään. Ap:lla on toki oikeus saada isyys tunnustettua, mutta hänellä ei edelleenkään ole mitään oikeutta olla osa isän oikeaa perhettä.

Höh, miten niin isän tunnustus ei merkitse tunnetasolla mitään??? Kyllä se minulle merkitsisi (tosin olen avioliitossa syntynyt, mutta olisi kauheaa jos isä ei virallisesti olisi ottanut minua lapsekseen). Tietenkin se merkitsee tunnetasolla myös isälle, siinähän hän ottaa ap:n virallisesti tyttärekseen. Kyllä suomalaisille nuo viralliset paperit ovat paljon enemmän kuin papereita. Onhan esim. avioliittokin paljon enemmän kuin se paperi, silloin ollaan virallisesti yhdessä. Harva menee naimisiin ainoastaan käytännön syistä, kyllä se tunnepuoli on iso osa sitä.

tämän lukevat nää valheellisiin suhteisiin lapsia suunnittelevat äidit tällä palstalla. Kenenkään ei tarvitse elää valheessa, ap ei sunkaan. Jutustasi voi ymmärtää että tunnet häpeää- se on juuri valheen seuraus. Sun tehtäväsi ei ole kantaa vanhempiesi valheita!!! Sellainen on kohtuutonta ja törkeä teko vanhemmilta!!! Sun elämäsi kuuluu sulle, tehtäväsi ei ole suojella vanhempiasi, ei sitten mitenkään! Eikä myöskään isäsi muita lapsia! Sun elämäsi kuuluu sulle, ja sulla on oikeus elää 100% totuudenmukaisesti! En ikinä kaataisi lasteni niskaan tuollaista valhetta, en koskaan!! Sulla on oikeus totuteen ja omiin tarpeisiisi. Ota yhteyttä sisaruksiin jos se on sulle tärkeää. Ja jos he torjuvat sinut, se on heidän ongelmansa joka heidän pitää itse selvittää. Sä et todellakaan ole tehnyt mitään väärää.

on kieltämättä hyvä näkökanta myös niille jotka suunnittelevat lasta avioliitossa olevan miehen kanssa. Yleensä vain mietitään miten lapsi asian kanssa selviää ja onko siitä hänelle haittaa. Mutta lapsipa kasvaa aikuiseksi ja joutuu sitten miettimään näitä asioita.

Jos sisaret eivät halua olla ap:n kanssa tekemisissä, niin se on sitten siinä. Niillä sisaruksilla kun on myös oikeuksia, esim. kieltäytyä olla missään tekemissä ap:n kanssa. Jos on rahan perään, niin tietysti voi isän kuoltua käydä vinkumassa omaa osaansa. Eikä se isyyden tunnustaminen merkitse isälle tunnetasolla yhtään mitään. Ap:lla on toki oikeus saada isyys tunnustettua, mutta hänellä ei edelleenkään ole mitään oikeutta olla osa isän oikeaa perhettä.

Höh, miten niin isän tunnustus ei merkitse tunnetasolla mitään??? Kyllä se minulle merkitsisi (tosin olen avioliitossa syntynyt, mutta olisi kauheaa jos isä ei virallisesti olisi ottanut minua lapsekseen). Tietenkin se merkitsee tunnetasolla myös isälle, siinähän hän ottaa ap:n virallisesti tyttärekseen. Kyllä suomalaisille nuo viralliset paperit ovat paljon enemmän kuin papereita. Onhan esim. avioliittokin paljon enemmän kuin se paperi, silloin ollaan virallisesti yhdessä. Harva menee naimisiin ainoastaan käytännön syistä, kyllä se tunnepuoli on iso osa sitä.

Ap:n tapauksessa isä ei ole halunnut häntä tunnustaa, joten miten tämä muuttuisi, vaikka ap saisi virallisen paperin, että kyseinen mies on hänen isänsä? Ei mitenkään. Ei se paperi niitä tunteita muuksi muuta. Hän olisi isä vain paperilla, ei mitään muuta. Mutta jos se ap:lle riittää, niin mikäs siinä sitten.

Väitän että kyllä ne tunteita muuttaa... Voisi olla isälle jopa helpotus. Että nyt se on tehty. Nyt tämä menee oikein.

siskon kanssa.

Isäähän ei ole tunnustettu. Olisipa kiva jippo kun selviäisi, että dna-testeissä ei ole käyty siksi, että oletettu isäsi ei olisikaan oikeasti isäsi, vaan äitisi ei edes tietäisi, kenelle sinut on tehty.

Nainen, joka panee yhden naimisissa olevan miehen kanssa, panee taatusti monien muidenkin.

Kuulostaa ihan tilaisuudelta tienata. Riko vaan toinen perhe perinnön toivossa.

henkisesti sairas. Lapsi ei ole mitenkään vastuussa vanhemiensa teoista-edes aikuisena. Ja sä et toisten panemisista mitään tiedä:(( Ap ei ole missään kohtaa osoittanut mitään ahneutta. Ja ap:n vastuulla ei ole myöskään perheiden rikkomiset. Jos tarkoitat ap:n isän avioliittoa, hän on sen rikkonut ihan itse, eikä ap ole siitä vastuussa. Ja se että elää totuudenmukaisesti, ilman valheita, ei ole mitään rikkomista vaan päinvastoin. Rikki menevät vain rakennetut valheet, niistä ap ei ole vastuussa. Ap ei oi itse mitään sille että on olemassa, hänellä on tasan samat ihmisoikeudet kuin muillakin- miksi hänen olemassaolonsa-joka on totta-rikkoisi perheen? Isän valheet varmasti aiheuttavat paljon vihaa, mutta ne ovat ISÄN tekoja, eivät ap:n. Kuinka moni teistä on pakotettu suojelemaan vanhempia heidän omalta pahuudeltaan? Kenenkään lapsen ei pitäisi. Ja kuinka moni kasvattaa omia lapsiaan valheeseen, kantamaan omia taakkojaan? Varmaan aika moni:(((

Väitän että kyllä ne tunteita muuttaa... Voisi olla isälle jopa helpotus. Että nyt se on tehty. Nyt tämä menee oikein.

Väitän, että isä olisi tunnustanut lapsen aikaisemmin, jos olisi halunnut.

Minä väitän että useimmin noissa tilanteissa kyse on rohkeudesta. Kyllä isä varmasti rakastaa tytärtään. Mutta rakastaa myös muita lapsiaan eikä ketään haluaisi loukata. Mutta vaatiihan se rohkeutta tunnustaa tytär. Sitä kun ei voi sitten enää peruuttaa ja se tulee ilmi viimeistään perunkirjoituksissa.



Mutta alkuperäiseen aiheeseen, ap ei ilmeisesti ole ttanut tässä kantaa tunnustamiseen tai perintöön vaan pohdiskelee ottaisiko yhteyttä sisaruksiinsa. Itse olen sitä mieltä ettei siinä ole hävittävää. He eivät ehkä koskaan halua olla yhteyksissä, mutta todennäköisesti vuosien saatossa hyväksyvät asian vaikka ei teistä välttämättä sydänystäviä tule, mutta eihän sukulaisten sellaisia tarvitse ollakaan.

Entäs kun kyse on äidistä?

Jos tunteet on sekaisin ja asiat monimutkaisia kun isältä löytyy lisää lapsia niin arvatkaa vain kuinka sekaisin minä olin kun parikymppisenä kuulin et se mukava itseäni muutaman vuoden vanhempi nainen naapurista onkin minun siskopuoli niin et mun äiti on myös hänen biologinen äiti.;=D