Työnantaja, palkkaisitko henkilön, jonka viimeisin työhistoria yli 20 vuoden takaa?

Entisenä omaishoitajana sinulla olisi varmasti hyvä mahdollisuus päästä esim. oppisopimuskoulutuksen kautta lähihoitajaksi. Tai jos mahdollista, niin hae esim. sosionomi-koulutukseen amk-puolelle. Töitä riittää. Tuo merkononi/tradenomin koulutus kyllä huonommin työllistää.

lastaan, mutta toinen lukija tuossa ylempänä kyllä, ja pahoittelut siitä. Näin ne asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, minun ongelmani on hiekanjyvänen verrattuna lapsen menettämiseen.

ap

Tein nuorena lapset ja sitten olin 9 vuottta kotiäitinä. Tänä aikana tosin suoritin maisterintutkinnon tietotekniikan alalta. Pelkäsin kovin että minun on varmasti vaikea päästä töihin koska ei ole yhtään työkokemusta, olen vielä ulkomaalainen ja "väärää sukupuolta" hommiini. Hain suuriin kansainvälisiin yrityksiin kun ajattelin että niissä on vähemmän ennakkoluuloja, ja ensimmäinen haku tärppäsi.

Ei se aina niin mene että ei voi saada työtä jos on vähän epäedulliset lähtökohdat paperilla. Mutta jos lannistuu niistä lähtökohdista niin paljon ettei edes tarmokkaasti hae, on aivan varma ettei työtä löydy.

vastavalmistuneen palkkaa mielellään. :) Heillä on tuoreet tiedot ja selvästi (yhä) kyky oppia uusia asioita.

joka on tähän asti elellyt leveästi vaan nytpä pätäkkä loppui ja on aika siirtyä oikeisiin töihin?

mutta aika hyvin nämä monet kolkot vastaukset heijastelevat juuri niitä kovia ja armottomia arvoja, mitä meillä on ja mistä niin moni (lapsi, aikuinen, kuka tahansa, joka tilanteeseen x joutuu) kärsii.



Aivan helvetin sama, mitä joku on tehnyt aiemmin, olkoon vaikka linnassa istunut, mutta jos nyt on sellainen moodi, että oppimaan, päivittämään tietoja, opiskelemaan, tekemään työtä - motivaatio on korkea ja asenne kohdallaan - niin totta helvetissä sellainen ihminen pitää napata töihin.



Mä olen se, joka vastasi tuolla aivan ketjun alussa, että riippuu työtehtävästä ja tyypistä jne. Ja näin vastaan edelleenkin.



En minä rekrytoi ketä tahansa, mutta "ketä tahansa" pitää sisällään myös sen, että se hyvä joku tahansa voi olla vaikkapa 20 vuotta elämäänsä jossakin muualla hassannut.

Saattaa olla, että voisin saada hänestä hyvänkin tekijän.

(Tai sitten en.)



Mutta eihän tämä voi olla kriteeri. Ei voi olla niin sokea, näkemätön, tylppäaivoinen. Jos minä saan vaikkapa omaan yritykseeni tyypin, joka on innoissaan vihdoin tulossa työelämään, joka hoitaa osaamiset vaikka oppisopimuksen kautta tai näyttöinä, ja jolla on asenne kohdallaan muutenkin ja meillä kemiat natsaa = welcome.



Tähän teki mieli nyt vastata näin uudelleen ja pitkästi, koska olin todella hämmästynyt noista puusilmäisistä ja yksitotisista "en palkkaisi" -vastauksista. Tekö kuvittelette saavanne Suomen nousuun? No way, honeys. :) Ei noilla asenteilla ja eväillä, avarammin pitää suhtautua, kuulkaas.

Toki jyvät akanoista ja jos ap olisi haastattelussa ihan tollo, niin se on goodbye. Mutta eihän tässä yhtään mikään, siis tässä keskustelussa esiin tuotu, kerro hänen tolloudestaan.



Ainoa, mikä minua epäilyttää, on se, ettei hän kertonut hiukkaakaan, MIKSI on ollut 20 vuotta poissa. Asiaa on kysytty, hän ei ole vastannut. Tämä olisi sellainen merkki, johon minä tarttuisin hälyttävänä enkä ottaisi töihin.

tämä oli kauniisti sanottu ja niin totta. Aina ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja jotenkin on vaan eteenpäin mentävä, vaikka sitten olisi 20 vuoden aukko työhistoriassa. Joku sen ymmärtää, kaikki eivät, toivottavasti ainakin ne, jotka painivat lapsensa mielenterveysongelmien kanssa. Jotkut asiat on vaan laitettava etusijalle silloin, kun niiden aika on.

mutta lainaan nyt vastaukseksi omaa tekstiäni.

Ja todella, ihan oikeasti ymmärsin, ettei minulla ole mitään asiaa työmarkkinoille, ainakaan näine avuineni. Olkaapa te siellä jo olevat onnellisia työpaikoistanne, minä olisin!

ap

Kovasti epäilisin tuota kohtaa ei sairauspoissaoloja. Suurimmalle osalle pitkään töistä pois olleelle työelämä on niin iso shokki, että se on ihan fyysisesti tosi rasittavaa. Ja kun kroppa on liian kovilla, niin sairaslomiahan siitä seuraa. Alku voi vielä mennä ihan jees, mutta 3 kk sisään potkaisee.

Jos on ollut vaan kotona, niin ihan sellainen joka-aamuinen aikaisin herääminen, aamutoimien tekeminen ja töihin lähteminen voi olla jo tosi raskasta. Ja sitten pitäisi olla koko päivä pystyssä, kun on tottunut välillä sohvalla pötköttelemään ja päikkäreitä nukkumaan. Tuohon päälle pitäisi vielä tehdä jotain ja omaksua uuttakin, niin ei sitä tottumaton vaan jaksa.

Useimmiten kotona olleilla on aika vääristynyt käsitys omasta tekemisen tasostaan ja toi yllä mainittu kuulostaa aika hullulta, kunnes siihen itse tutustuu.

En minä ainakaan ole kokenut mitenkään vaikeaksi 9 vuoden kotoilun jälkeen mennä töihin. Työni on kyllä kevyttä istumatyötä joten fyysisesti se on jopa kevyempää kuin kotiäiteily. Ja minusta tuntui että se motivaatio näyttää kykynsä (myös itselleen) ja oppia oli kovempi kun oli ollut pitkään kotona.

Ja on kyllä sellainen moraalikin että en minkään "vähän väsyttää" juttujen takia sairaslomalle edes jäisi, vaan sitten pakotetaan itse jos vähän tuntuu vaikealta vapaaehtoisesti.

t. 45

ja enemmän meillä saikulla on ne, jotka on väsyneitä ja haluaisivat downshiftaamaan kun ei ole ollut taukoa työelämässä.

Minä olin todella motivoitunut ja innoissani kun palasin pitkän tauon jälkeen työpaikkaani.



Ainoat saikut on olleet yksi angiina ja nielurisojen poisto. Näiden 10 vuoden aikana on ne muut olleet unettomuuden, väsymyksen, uupumuksen, selkäsäryn, päänsäryn, mahasäryn, kuukautiskipujen, pahan olon, ripulin ym. ym. takia saikulla todella paljon.

tämä oli kauniisti sanottu ja niin totta. Aina ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja jotenkin on vaan eteenpäin mentävä, vaikka sitten olisi 20 vuoden aukko työhistoriassa. Joku sen ymmärtää, kaikki eivät, toivottavasti ainakin ne, jotka painivat lapsensa mielenterveysongelmien kanssa.

Jotkut asiat on vaan laitettava etusijalle silloin, kun niiden aika on.

Mutta kyllähän se työnantajalle kertoo, että työ ei ole koskaan ollut millään tavalla prioriteettilistassa korkealla, vaan itse asiassa se viimeinen vaihtoehto. Miksi sellaisen ihmisen kukaan haluaisi palkata, kun on motivoituneitakin, jotka ovat tarttuneet työhön aina?

tämä oli kauniisti sanottu ja niin totta. Aina ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja jotenkin on vaan eteenpäin mentävä, vaikka sitten olisi 20 vuoden aukko työhistoriassa. Joku sen ymmärtää, kaikki eivät, toivottavasti ainakin ne, jotka painivat lapsensa mielenterveysongelmien kanssa. Jotkut asiat on vaan laitettava etusijalle silloin, kun niiden aika on.

mutta lainaan nyt vastaukseksi omaa tekstiäni.

Ja todella, ihan oikeasti ymmärsin, ettei minulla ole mitään asiaa työmarkkinoille, ainakaan näine avuineni. Olkaapa te siellä jo olevat onnellisia työpaikoistanne, minä olisin!

ap

Koskapa nyt tuli persoonallisuustestausta samaan hintaan.

1) et vieläkään viitsinyt vastata selvään kysymykseen, miksi olet ollut 20 vuotta pois työelämästä

2) otit marttyyriroolin ja iskit hanskat naulaan todeten, että eipä ole asiaa työmarkkinoille.

Ei todellakaan olekaan, tuolla asenteella ja avoimuuden puutteella. (Juu ei täällä tarvitse kertoa enempää kuin tarvitsee, mutta ymmärtänet kuitenkin - sinullekin on vastailtu...)

Jos sinä haluat töihin, niin tuollaiset halpisdefenssit nyt pois, hus, saman tien. Sulla on kuromista, mutta se ei mahdotonta ole. Kuten jo sanoin, vuodet eivät ole olennaisia, vaan se, miten ne näet ja miten hyvin tunnet itsesi ja mikä sun oppimiskyky ja itsetuntemus on.

Tuo asenne, tuo hanskat tiskiin ja marttyyriksi, heti nyt pois. Töihin siitä ja sitä ennen päivittämään oppiminen! Ja vielä sitäkin ennen pieni peiliinkatsominen, jos tähän ketjuun nyt voi yhtään tässä arviossa nojata ;)

T. se ammattiope

J.K. En nyt tässä viranomaisena kirjoita, joten suokaat anteeksi hatarat ilmaisuni, mutta yksityishenkilönä, joka tekee tällaista työtä, kuitenkin vastaan edelleen.

että nuo "en ottaisi edes haastatteluun" -vastaukset ovat kyllä taatusti masentavia, mutta unohda! Valveutunut ja aikaansa seuraava työnantaja kyllä palkkaa myös aikuisena opiskelleen, joka sopii ko. duuniin hyvin. Tässä voin sanoa täysin sydämin, että tiedän, mistä puhun, työpaikkani kautta.

Olen palkannut ihmisiä, joilla ei ole alan työkokemusta ollenkaan, vaan ovat vasta valmistuneet aikuiskoulutuksesta. MUTTA heillä on ollyt näyttöä työn tekemisestä yleensä. Palkkaan sen, josta huomaa, että on ottanut monenlaista työtä vastaan ja ollut ahkera. On aina hälyttävää, jos CV:ssä on edes vuoden aukko, saati kahdenkymmenen.

Itse olen ollut kohta 10 v poissa työmarkkinoilta. Tiukkaa tekee kun etsin nyt töitä.



Tarkoitus olisi aloittaa työkkärin "kautta" harjoittelu yhdessä firmassa lähiaioina. Käytännössä saan saman työttömyyskorvauksen kuin kotiinkin ja firma saa minusta ilmaisen tekijän mutta ehkä saan tuosta paikasta jatkossa töitä tai ainakin saan ansioluettelooni uuden merkinnän kotona olon jälkeen ja mahdollisesti suosittelijankin jos hoidan harjoitelun hyvin. Tuolla harjoittelulla on työkkärissä joku hienompi nimi mutta todennäköisesti ap;kin olisi siihen oikeutettu jos ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi.



Jo tänäiltana ap voisi käydä läpi mol;n sivuilta lueskelemassa koulutus ja ammatinvalinta juttuja. Joskus aikaisemmin siellä oli ainakin sellainen testi jolla pystyi kokeilemaan mikä ala voisi sopia itselleen. Ja sieltä löytyy tietoa mitä tukia voisi saada opiskeluun jne.



Kuule ap kannattaa miettiä tilannetta ennakkoluulottomasti ja kertoa myös tutuille hakevansa töitä. Monestihan työpaikat ei tule edes avoimeen hakuun vaan otetaan joku sopiva jos sellainen löytyy ilman hakua. Ja alkuunhan voisi sopia lähtevänsä töihin "harjoittelijana" pienelläkin palkalla.



Tsemppiä. Ei kannata todellakaan lannistua.

Kannattaa muistaa myös vuokratyöfirmat.

Eli nainen, kuka on 5 lapsen yh. Vanhin lapsista mielenterveysongelmainen.

On ollut työelämästä pitkään pois vanhimman lapsen ongelmien takia. Töitä on tällä hetkellä niin paljon kuin pystyy tekemään, vaikka vasta opiskelee. Eli päivät koulussa ja illat heittää keikkaa ja viikonloput. Kun valmistuu, on meillä vakituinen työpaikka tiedossa.



Ja on tehnyt lapset nuorena ja ei ole työkokemusta nähtävästi kummoistakaan 15 vuoden ajalta. On tainnut käydä peruskoulun jälkeen jonkin siivouskurssin ja sitten rakastui ja teki lapset ja oli kotona vanhimman lapsen takia.



Topakka nainen ja tosi kova tekemään töitä ja pidetty työkaveri.

Kannattaa muistaa myös vuokratyöfirmat.

Käytän paljon k.o. firmoja, mutta haastattelen jokaisen myös sitä kautta hakevan. Kaikkia ei suinkaan oteta.

Ai?

Kannattaa muistaa myös vuokratyöfirmat.

Käytän paljon k.o. firmoja, mutta haastattelen jokaisen myös sitä kautta hakevan. Kaikkia ei suinkaan oteta.

Ja koska sinä teet näin niin kaikki vuokratyöfirmoja käyttävät tekevät siis samoin vai ? Itse ainakin ajattelisin että jos haetaan viikoksi tuuraaja maitohyllyntäyttöön tai vakituista tekijää tuohon hommaan niin ap voisi ennemmin saada tuon pätkätyön ja jos hoitaa sen hyvin niin sitten jatkossa pidempiä/parempia hommia.

Eli pätkätyöhön voisi helpommin päästä huonollakin kokemuksella koska työnantajalla ei ole niin isoa riskiä mitä vakituisessa työsuhteessa.

t. Vuokratyöfirmoista vinkannut

Ai?

Kannattaa muistaa myös vuokratyöfirmat.

Käytän paljon k.o. firmoja, mutta haastattelen jokaisen myös sitä kautta hakevan. Kaikkia ei suinkaan oteta.

Ja koska sinä teet näin niin kaikki vuokratyöfirmoja käyttävät tekevät siis samoin vai ? Itse ainakin ajattelisin että jos haetaan viikoksi tuuraaja maitohyllyntäyttöön tai vakituista tekijää tuohon hommaan niin ap voisi ennemmin saada tuon pätkätyön ja jos hoitaa sen hyvin niin sitten jatkossa pidempiä/parempia hommia.

Eli pätkätyöhön voisi helpommin päästä huonollakin kokemuksella koska työnantajalla ei ole niin isoa riskiä mitä vakituisessa työsuhteessa.

t. Vuokratyöfirmoista vinkannut

Mutta ei se työnantaja kyllä sen perusteella ketään ota pidemmäksi aikaa. Minä otan kuukausien pätkiin. Ja kerroinpa vaan ,että ei se vuokratyöfirma ole automaattisesti autuaaksi tekijä.