Antaisitko lapsellesi tätä lääkettä

toinen poika hyppäsi makaavan pojan rintakehälle koko painollaan. Oli todella lähellä, että ei lähtenyt henki.



Antaisin. Töinäisystä voi kallo haljeta. Lyönnistä voi aivot tärähtää. Kamppaamisesta voi halvaantua jne. Vaatii huonoa tuuria, mutta ei ole mahdotonta.

löysin sivun kun etsin apua mun kaxisuuntaiseen mielialahäiriöön. En kyllä löytänyt etsimääni mutta ihan sama. Olen 11-vuotias, enkä ole kertonut sairaudesta kenellekään. Mulla tuli siinä kaupan päälle syömishäiriö. Elämä tuntuu yhdeltä helvetiltä. Isosiskollani on todettu pelkkä mielialahäiriö... En uskalla kertoa tästä, ja ilmeisesti ennen kun kerron olen jo kuollut. Kaikki mitä luin sopi minuun. Ei ole enää kavereita. Ainut tuki ja turva on perhe. Kirjoitan tänne sixi jos kertominen jollekkin, joka osaa auttaa helpottaisi kertomista, kun kirjoitan ensin tänne.

" miksi maailman pitää olla paikka kauhea?

turvallista paikkaa saa täällä hakea

elämä tuntuu kamalalta, tiukkana pysyminen hankalalta.

olet kuin vanha vahva tammi, kokenut kovia,

vieläkin pystyssä.

kun kaadut nouset jaloillesi, vieläkin jaksat elää,

odottaessasi elämää parempaa"

  oma runoni

En todellakaan antaisi, eikä sitä saisi määrätä lapsille!

Jossain kehitysmaissa sitä ollan käytetty, mutta täällä suomessa sen pitäisi olla selvää ettei lapsille määrättä!

Kaikista maailman lääkkeistä tollasta paskaa syöttäisitte...

Olen itse joutunut lapsena syömään ja seuraukset näkyvät vieläkin.

Oli ihan kamalaa syödäkään sitä, kun oli koko ajan väsynyt ja silmissä heitti. Ei ollut lapsen elämää se. Onneksi sain kiukuttelemalla lääkkeen vaihtoon.

Ei tuota lääkettä ole edes tarkoitettu minkään aggressiivisuuden hoitoon

Miksette yritä etsiä jotain muita keinoja kuin lääkitys tai sitten jotain muutalääkevaihtoehtoa, niin että se hyödyttäisi lastakin, eikä ainoastaan lähipiiriä?

Niin menisin uudestaan juttelemaan lääkäriin! Koska kyllähän hänen kuuluu kertoa lääkkeestä ja sen vaikutuksesta lapseeni niin että ymmärrän miten lapsi sitä tarvitsee, miten hyötyy ja mitä siitä voi tulla haittana.



Mutta jos minulla olisi lapsi jolla olisi paha henkinen vointi niin kyllä minä sitä lääkettä antaisin. Ja terapiaa! Sellaiseen olisin vaatinut lähetteen samalla kun lääkäri kirjoittaa reseptin.



Mutta jos lapseni olisi niin kurjassa kunnossa että pahoinpitelee toisia niin asia ei vetele. Se olisi hyvin vakavaa lasta kohtaan ettei lääkitse ja hoida lasta terapiaan vaan heitteillejättö ja vanhempi vastuussa jos ja kun lapsi seuraavan ihmisen mukiloi.



Kerro, milloin ajattelit auttaa lastasi?

Hävettääkö että annat lääkettä? Koetko epäonnistumista?



Entä jos joku vaikka seuraavaksi kuolee aivoverenvuotoon tai vammautuu, sokeutuu kun lapsesi hakkaa? Ja mitä tapahtuu kun selviää ettei lapsesi ole koskaan lääkkeitä ottanut jotka hänelle on määrätty?



Sinä et ota asiaa riittävän vakavasti.

Tilanne kuitenkin on vakava koska lääkäriäkin on tarvittu ja lapselle lääke annettu.



Minä en voi käsittää miksi sinä et siellä lääkärissä suutasi avannut! Ainoa vastuullinen teko jonka teet on että lapsi syö lääkkeensä ja menee terapiaan. Jos se arveluttaa niin sinä menet soittamaan sille lääkkeen määränneelle lääkärille ja kysyt siitä lääkkeestä. Ja sitten annat ne lapselle.

...mä en todellakaa kaas antaisi lapselleni tota myrkkyä!!!

...lapset hiljaisiksi millä keinolla tahansa että äitit saavat rauhassa olla facessa ym ....