Olenko ainoa, joka on tukistanut lastaan ?

Minä tukistan lastani, koska laissa minulle on säädetty velvollisuus kasvattaa lapseni.

että minua on myös kuritettu lapsena, paljon enemmän kuin kuritan omaa lastani. Siitä ei ole siltikään jäänyt mitään kaunoja tai traumoja, vaan minulla on läheiset välit vanhempiini.

Ei jäänyt traumoja ja varmasti ihan aiheesta sain rangaistuksen. Eihän se kivaa ollut, mutta loppu pahanteko. Se oli enemmänkin noloa kuin kivuliasta. Minulla oli erittäin rakastavat ja ymmärtäväiset vanhemmat. En näe tukistamisessa tai luunapeissa mitään väkivaltaa.

Joskus yksinkertaisesti ei sana mene millään perille. Varmaan jokaista kolmesta lapsestani joskus. Uhma-ikäistä en ole kyllä tukistanut (2-3v) holding on tehonnut.

Olen minäkin tukistanut ja antanut luunappeja. En osaa edes mieltää niitä väkivallaksi.



Ja juu, minua on lapsena tukistettu ja annettu luunappeja. Kerran jopa sain selkääni mutta ihan traumoitta ollaan noistakin selvitty.

siihen asti kunnes muutin täysi-ikäisenä pois kotoa. Juurikin luunappeja, läpsimistä ja tukistusta. Tilanteet vaan oli semmoisia, että vaikkapa sanoin jotain äidin mielestä ärsyttävää takaisin kun äitini huusi minulle, en osannut tehdä läksyjäni, en ollut tarpeeksi nopea siivoamaan tms.



Minulla ei ole kokemusta semmoisesta väkivallasta jossa olisin mielestäni oikeasti ollut pahanteossa, joten en tiedä jääkö siitä traumoja. Tuosta jäi.

Omasta kyvyttömyydestä se on kiinni AINA!Ei sitä tarvitse verhoilla lapsen haastavuuden syyksi :D

Viimeisenä keinona käytin, räkiminen ja potkiminen loppui siihen.

niin saakos aikuinen tehdä sitä toiselle aikuiselle? Vai lakkaako olemasta väkivaltaa vain kun heikompaa kurmuutatte?

ja luunappien kritisoijat ovat niitä, joilla joko ei ole omia lapsia, tai jos on, ne ovat temperamentiltaan "helppoja". myös vanhempien omissa temperamenteissa on eroja !

ja olen hemmetin ylpeä siitä! Mitä luulette mihin se tukistamisen "teho" perustuu ellei juuri fyysiseen satuttamiseen?

enkä läspinyt vaikka monessa tilanteessa olisin toki voinut homman hoitaa pois päiväjärjestyksestä siten. Olen vain sitä mieltä että se on väkivaltaa ja heikon kasvattajan keino.

Saanko kouluttaa sitä tukistamalla ja läpsimällä?



Jos se vaikka siten oppisi laittamaan ne likaiset sukat sinne pyykkikoriin!

Lapsi opi siinä mitään. Tukistaminen on aikuiselle helppo tie; ei tarvitse miettiä mitään rakentavia, oikeasti toimivia ratkaisumalleja, sen kun vaan käy tukkaan kiinni ja perustelee sen sillä, että on minuakin tukistettu ja ihan hyvä minustakin kasvoi. Tukistaminen on primitiivireaktio eikä eroa mitenkään siitä että lapset tönivät ja muksivat toisiaan. Aikuisen pitäisi pystyä jotenkin rauhoittamaan itsensä ennen kuin käy kimppuun, koska muuten se tilanne ei ole aikuisen(kaan) hallinnassa.

läpsiminen ja tukistaminen ole väkivaltaa...miksi ei olisi jos kerran se teho perustuu siihen satuttamiseen? Ja miksi sitten aikuiselle ei saa niin tehdä...pienelle lapselle vain isomman oiekudella?



Kaikki meistä eivät ole valmiita kasvattajiksi ja sen kyllä huomaa. Miten kehdataan edes puolustella tuollaista?

Joskus 10-20 vuoden kuluttua tehdään seurantatutkimus tms. tukistaneiden ja tukistamattomien vanhempien lapsista. Todetaan, että tukkapöllyä kasvaneet ovat menestyneet paremmin ja heillä on vähemmän sosiaalisia ongelmia yms. Lopputuloksena kasvatussuosituksia muutetaan niin, että rakastava fyysinen kuri ja ohjaus nähdään parhaimpana tapana osoittaa vanhempien välittämistä lasta kohtaan.



Sitä odotellessa.

miehesi myös läpsiä sinua ja antaa luunappeja, sekä vähän tukkapöllyä antaa?

Jos se ei ole väkivaltaa kohdistuessaan lapseen niin ei kai sinuunkaan?

satuttamiseen ja siihen turvautuu heikko aikuinen jolla ei ole muita keinoja...sitten puolustellaan omaa kyvyttömyyttä sillä että itseäkin tuksiteltu eikä traumoja jäänyt. Jos tosiaan haluatte lastenne muistavan teidät tukistelevana vanhempana niin siitä vaan...itse halveksin moisia keinoja.



Mulla 3 lasta joista 2 haastavaa lasta enkä ole koskaan satuttanut.

meillä ei suvaita väkivaltaa, ei fyysistä eikä psyykkistä.



Saanko läpsiä sinua jos tulet tielleni?

oli kerran äiti lapsiensa kanssa sekä mummo (äidin äiti). Ensin isompi lapsi läppäisi pienempää sisarustaan, ja kun äiti näki tämän, hän läppäisi sitä lastaan (nyt loppuu se kiusaaminen!). Me istuttiin siinä kaikki jännityksellä odottamassa, että käykö se mummo läppäisemässä tytärtään koska oli ihan selvää mistä tuo käytösmalli oli peräisin, ja että siinä meidän edessä istuu kolme sukupolvea läpsijöitä. Mut näin ei käynyt. Ihan harmitti, koska selvästi tuo äitikin ois kaivannut vielä vähän kasvattamista.