Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni haluaa mennä psykologille puhumaan!
15.11.2012 |
Kohta 18v lapseni haluaa mennä psykologin vastaanotolle. On itse hommannut ajan sinne.
Olen äitinä aivan järkyttynyt ja pettynyt. Näin huono ja epäonnistunutko todella olen? Itkettää, suututtaa.
En voi käsittää, että lapseni ei puhu pahasta olostaan minulle, vaikka me ollaan ihan hyvissä väleissä. Sanoo, ettei halua huolestuttaa.... Ihan kuin en äitinä näkisi, että laseni on välillä vaisumpi.
En käsitä tätä, enkä halua hänen menevän sinne.
Miten voi olla vieras psykologi parempi äiti lapselleni kuin oma äiti?
En pysty enää puhumaan lapselleni, minua loukkaa niin paljon.
Kommentit (25)
Koko 17v mennyt ihan hukkaan.
Kyllä on kivaolo.Paskaäiti
Kyllä sulla on aika vakava asennevamma jos luulet keskusteluavun tarkoittavan jotain mielisairaaksi leimaamista. tai olet msutasukkainen psykologille. Tai 17v mennyt hukkaan. Oikeasti, sulla ON ONGELMIA ihan itselläsi, turha luulla ettei tyttö saisi niistä osaansa. kaikki ongelmat mitä vanhemmat eivät tiedosta päätyvät lasten kannettavaksi. Sen sijaan että olisit huolissasi siitä mitä tytölläsi on sydämellään ja kunnioittaisit, märehdit täällä OMAA NAPAASI. Ehkä tyttö haluaa jatkaa eteenpäin siitä mihin sinä jäit. Uskomatonta "äidinrakkautta!.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko 17v mennyt ihan hukkaan.
Kyllä on kivaolo.Paskaäiti
Kivat sulle. Meinaatko että nyt kun käy vähän psykologille juttelemassa, niin onkin yhtäkkiä seinähullu joka ei kykene enää normaaliin elämään?
Joo, itsekin vielä 17-vuotiaana luotin äitiini niin paljon että kerroin sille tunteistani, mieshuolistani ym... Mutta kun vastauksena oli joka kerta vain lyttäämistä, ivannaurua ja moralisointia, niin lopulta opettelin vaikenemaan ja valehtelemaan säilyttääkseni jonkinlaiset välit tähän ihmiseen, jota rakastin mutta joka ei kunnioittanut eikä ymmärtänyt minua. Vähitellen välit on parantuneet, mutta kun vuosi sitten jouduin hoitoon masennuksen takia niin tehtiin kyllä broidin kanssa kaikkemme, ettei asia joutuisi äidin tietoon.
Eiköhän se sinunkin lapsesi siitä aika nopeasti opi valehtelemaan, kun jatkat tuota syyllistämistä ja arvostelua.
Jos lapsesi kokee ettei pysty puhumaan sinulle ei se tarkoita etteikö rakastaisi sinua vaan tarvitsee ulkopuolisen mielipiteen omiin ongelmiinsa. eikö se ole parempi että menee sinne psykologille kuin että ajautuisi esim. itsemurhaan kun ei näkisi enää muuta poispääsyä. Nyt lakkaat olemasta itsekäs ja tuet sitä lasta ja kannustat menemään sinne psykologille !!
Jos lapsesi kokee ettei pysty puhumaan sinulle ei se tarkoita etteikö rakastaisi sinua vaan tarvitsee ulkopuolisen mielipiteen omiin ongelmiinsa. eikö se ole parempi että menee sinne psykologille kuin että ajautuisi esim. itsemurhaan kun ei näkisi enää muuta poispääsyä. Nyt lakkaat olemasta itsekäs ja tuet sitä lasta ja kannustat menemään sinne psykologille !!
Pakkaanko vaatteetkin makalaukkuun?
Miten joku ulkopuolinen voi tieää, mikä on parasta lapselleni? Eihän hän edes tunne lastani.
En halua lapselleni hullunpapereita.
tomato ongelmat ja ego vain lapsen hyninvointi. Taitaa olla provo kuitenkin, ei kukaan terve ihminen ole noin itsekas.
Jos lapsesi kokee ettei pysty puhumaan sinulle ei se tarkoita etteikö rakastaisi sinua vaan tarvitsee ulkopuolisen mielipiteen omiin ongelmiinsa. eikö se ole parempi että menee sinne psykologille kuin että ajautuisi esim. itsemurhaan kun ei näkisi enää muuta poispääsyä. Nyt lakkaat olemasta itsekäs ja tuet sitä lasta ja kannustat menemään sinne psykologille !!
Pakkaanko vaatteetkin makalaukkuun?
Miten joku ulkopuolinen voi tieää, mikä on parasta lapselleni? Eihän hän edes tunne lastani.
En halua lapselleni hullunpapereita.
Jos lapsesi kokee ettei pysty puhumaan sinulle ei se tarkoita etteikö rakastaisi sinua vaan tarvitsee ulkopuolisen mielipiteen omiin ongelmiinsa. eikö se ole parempi että menee sinne psykologille kuin että ajautuisi esim. itsemurhaan kun ei näkisi enää muuta poispääsyä. Nyt lakkaat olemasta itsekäs ja tuet sitä lasta ja kannustat menemään sinne psykologille !!
Pakkaanko vaatteetkin makalaukkuun?
Miten joku ulkopuolinen voi tieää, mikä on parasta lapselleni? Eihän hän edes tunne lastani.
En halua lapselleni hullunpapereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaakin olla aika selvää, mistä eli kenestä lapsesi mielenterveyden horjuminen johtuu.
Eipä kannata tälle palstalle tulla kertomaan, jos on joku hätä/ongelma.
AINA alkuperäisen viestin kirjoittajassa on syy.
Niin nytkin. Äidillä on huoli ja hätä ja äiti on syypää.
Uskomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on äitien paska osa olla korvana lapselle. Itseäni alkoi suututtaa tämä aloitus, kun ap:n asenteista näen oman äitini asenteet.
Itse sain paniikkihäiriön, kun olin 14v ja äitini kanssa silloin yritin asiasta puhua. Vastaus oli hyvin selvä: "Ei pidä puhua asioista, joista ei mitään tiedä!" Parikymppisenä hakeuduin sitten terapiaan ihan itse, kun löytyi jo itsellekin taitoa tehdä asioille jotain, eikä äitiä enää tarvittu järjestämään. Hulluksi äitinikin minut tuomitsi... Ja silti terapia on parasta, mitä mulle on ikinä sattunut.
Sinuna olisin nyt otettu lapsen luottamuksesta sua kohtaan. Hänhän kertoi menevänsä psykologille. Olisi helposti voinut olla kertomattakin. Eniten susta on nyt tälle lapselle hyötyä, jos muistutat, että olet olemassa ja halukas kuuntelemaan ja tukemaan, kun terapia sitten herättää ajatuksia ja mahdollisesti tarpeen puhua...
Äitinä itsekin tunnistan kyllä syyllisyyden ja pettymyksen, kun en riitä omien lasteni ongelmia ratkomaan. Oma 10v esikoiseni käy perheneuvolassa puhumassa psykologille, koska on asioita, joille ei äiti mitään voi ja koska erolapsi ei pysty kaikkia asioita käsittelemään vanhempiensa kanssa pelätessään puolueellisuutta. Erona tässä lienee se, että minä järjestin lapselle mahdollisuuden puhua ulkopuolisen kanssa, sä oot viimeseen saakka sitä vastaan...
että lapsesi haluaa mennä puhumaan jollekin? Pelkäätkö että susta paljastuu puolia mitä et halua? Oikeasti jos rakastat lastasi; haluat hänen parastaan ja kunnioitat HÄNEN tarpeitaan etkä vedä hernettä nenään ja ala loukkaantua. Usein juuri kontrolloiva äiti on ongelmallinen; estää lapsen itsenäistymistä, vaikka tarkoittaakin vain hyvää. Ja suahan juuri loukaa se että lapsesi tekee jotain mitä SUN mielestä ei pitäisi. Mun neuvoni on että niele ylpeytesi ja kunnioita lastasi. Hänellä on oma elämänsä ja omat arvonsa, ei hänen kuulu sua mielistellä. Ehkä hän tarvitsee rauhaa juuri sulta- jotta saisi rakennettua omaa minuuttaan. Lapsen itsenäistymisen ja oman tähdon ja ratkaisujen kunnioittaminen on todells tärkeää mikäli haluat säilyttää häneen aidon suhteen. Sun ongelmasi on siinä miksi koet itsesi loukatuksi tai petetyksi, miksi? Luulitko olevasi virheetön ja täydellinen, luulitko lapsesi olevan jatkeesi jota voi loputtomiin kontrolloida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä luule lapseni olevan joku jatkeeni.
En vaan halua, että lapseni leimautuu mielisairaaksi, joka tarvitsee henkistä hoitoa.
Enkä halua, että ventovieras ihminen tulee lapseni elämään kuin äidiksi.
Teet siinä todella paskasti.
Niin teki minunkin vanhempani kun pyysin pääsyä juttelemaan ammattiauttajalle.
Ei oltu vuoteen sen jälkeen puhe väleissä kunnolla enkä sietänyt nähdä vanhempiani ja senkin jälkeen oli todella kankeaa.
Vuoden kävin salaa terapiassa ja sen vuoden aikana yritin itsemurhaa, sillä olin niin pettynyt vanhempiini.
Kauan sen jälkeen epäilin, että vanhempani eivät mua rakasta ja he häpeävät minua.
Myöhemmin äitini on tukenut minua käymään psykologilla ja on itsekin käynyt. Olen alkanut myös ymmärtää vanhempiani.
Ja hänelle psykologi oli sanonut, että äiti, isä, ystävä kuka tahansa EI SAA alkaa terapeutiksi vaan jos ihminen oikeasti tarvitsee apua, hänen on hyvä kääntyä oikea terapeutin puoleen sillä heillä on parhaat keinot auttaa ja he ovat kouluttautuneet siihen.!
Olet todella todella itsekäs.
Vaikka ymmärrän, että sinulle on raskasta tieto, että lapsesi tarvitsee apua itselleen. Mutta jos sen häneltä kiellät tai näytät hänelle että häpeät häntä, älä ihmettele jos lapsesi sinua alkaa vihata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osoittaa myös suurta rohkeutta lapseltasi, että hän on myöntänyt itselleen tarvitsevansa apua ja on uskaltanut sitä itselleen hakea. Ja on siitä sinulle kertonut.
olisit ylpeä lapsestasi, että hän tiedostaa milloin apua tarvitsee.
Koko 17v mennyt ihan hukkaan.
Kyllä on kivaolo.
Paskaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä luule lapseni olevan joku jatkeeni.
En vaan halua, että lapseni leimautuu mielisairaaksi, joka tarvitsee henkistä hoitoa.
Enkä halua, että ventovieras ihminen tulee lapseni elämään kuin äidiksi.
Ensinnäkin, kenen silmissä lapsesi nyt oikein "leimautuu"?? Terapiassa käyminen on osoitus henkilön kiinnostuksesta omia psykologisia mekanismejaan kohtaan, oma-aloitteisuudesta ja kypsyydestä. Mielisairaus on aivan eri asia kuin terapiassa käyminen. Jokainen meistä hyötyisi terapiasta, sinä itsekin mitä ilmeisimmin. Terapeutteja myös sitoo vaitiolovelvollisuus, eikä kukaan (esim. työnantaja) saa terapiasta tietää ellei lapsesi itse kerro.
Toiseksi, ihmisillä on elämässään paljon muitakin tärkeitä ihmisiä kuin vanhemmat, ja niin kuuluukin olla. Itselleni tärkein psyykkiseen ja henkiseen kasvuun vauhdittava sparraaja on oma mies. Vanhemmat eivät yleensä ole tähän tehtävään paras mahdollinen tuki, koska monet ihmisten henkisistä haasteista liittyvät tavalla tai toisella vanhempien persoonallisuuteen ja henkilön kasvuympäristöön. Asioita on todennäköisesti vaikeampaa nähdä objektiivisesti näin läheisen ihmisen kanssa käsiteltynä, koska vanhemmilla on aina tarvetta nähdä asiat omalta kannaltaan todellista suotuisammassa valossa.
Tästä seuraa vahingollista ja tarpeetonta vastakkainasettelua ja helposti myös välien tulehtumista. Ole siis onnellinen, että lapsesi on riittävän fiksu käyttääkseen objektiivista asiantuntijaa asioiden selvittelyssä. Ja että hän tajuaa tehdä sen jo noin nuorena!
Olet mitä ilmeisimmin kasvattanut fiksun, oma-aloitteisen ja elämästään vastuuta ottavan nuoren ihmisen. Nyt on aika päästää irti ja antaa hänen itse ottaa tulevaisuutensa käsiinsä.
Mitä olet sanonut lapsellesi kun sanoi menevänsä terapiaan?
Miksi ihmeen toiseksi äidiksi?
Nyt jäitä hattuun, ap, teet kärpäsestä härkäsen. Yksi psykologikäynti ei tee lapsestasi hullua eikä sinusta epäonnistunutta äitiä. Se sen sijaan voi tehdä, jos estät lastasi hakemasta apua, jota hän ilmeisesti tarvitsee, tuomitset, syyllistät, hysterisoit ja vouhotat.
Enkä luule lapseni olevan joku jatkeeni.
En vaan halua, että lapseni leimautuu mielisairaaksi, joka tarvitsee henkistä hoitoa.
Enkä halua, että ventovieras ihminen tulee lapseni elämään kuin äidiksi.
Tiedätkö ap mitä mielisairaus tarkoittaa? Ilmeisesti et. Googlaa vaikka. Masentunut ei ole mielisairas. Ihmisyyteen kuuluu kasvikivut ja vaikeudet, ja joskus niihin tarvitsee ammattiapua. Joskus vaikeudet myös johtavat mielisairauteen, mutta mitä pikemmin apua hakee sitä helpompi on sinne asti päätyminen estää.
Lapsesi aikuistuu. Sinun täytyy antaa hänen aikuistua! Hänen elämäänsä tulee tärkeämpiä ihmisiä kuin sinä, ja hyvä niin.
Koko 17v mennyt ihan hukkaan.
Kyllä on kivaolo.Paskaäiti
Tiedoksesi, että on erittäin vaikeaa asua samassa taloudessa ihmisen kanssa, joka ottaa itseensä kaikesta mahdollisesta - liittyipä se varsinaisesti häneen tai ei - ja vielä suurentelee ja paisuttelee pienetkin hankaluudet ylipääsemättömän suuriksi vuoriksi.
Itse muutin tästä syystä kotoa pois välittömästi täytettyäni 18 vuotta. Onneksi oma äitini tuossa vaiheessa ymmärsi, että jos hänen käytöksensä ei muutu muita ihmisiä huomioon ottavaksi ja vähemmän itsekeskeiseksi, minua ei tule kiinnostamaan vierailla vanhempieni kotona enää ollenkaan. Nykyisin meillä on ihan hyvät välit, kun äiti ei enää yritä puuttua elämääni ja muokata minusta itsensä nuorempaa versiota.
Alue: Aihe vapaa
Nyt heti pois tältä palstalta Meidän Perheen puolelle!