Toivotko että oma lapsesi jatkaisi samalla alalla kuin sinä?

Hän on kyllä perinyt sen lahjakkuuden lajin, joka minulla on vahvin, mutta sitä ei kannata lähteä opiskelemaan. Hankkikoon lapsi paremman ammatin (ammatteja?) ja olkoon kyseisestä lahjakkuudesta hänelle suurta hyötyä siinä sivussa koko elämässä.

ei haittaa liikaa, jos näin kävisi. Vaikea uskoa, sillä ovat toisenlaisia :)

mutta nuori ihminen ehtii vaihtaa ammattia vielä monta kertaa.

Kuumeen mittaus=sairaanhoitaja

kukkien asettelu=kukkakauppias

hiustenleikkuu=kampaaja

lapsistani tulee taiteilijoita. Hyviin kouluihin pääseminen on todella vaikeaa, ja jos ei koulutusta ole näin pienessä maassa, niin ei saa töitäkään.



Palkat lisäksi loppujenlopuksi pienet, vaikka tekesit töitä miten paljon vaan. Onneksi on rikas mies. Miehen alalle voisin lapsiani hieman kannustaakin.

samaa alaa. Onneksi ei päässyt. Tuo mun tyttö ois ollut liian lapsellinen prinsessa vielä tässä vaiheessa hoitoalalle. Onneksi pääsi sitten kuitenkin kiinnostavalle alalle opiskelemaan.

Jos ehdottomasti haluavat hankkia burn otin niin mieluummin jollain palkitsevammalla saralla kuin virkamiehenä!

eli juridiikkaa, mutta en painosta. Muitakin hyviä ammatteja/opiskelualoja on. Voivat valita myös lääkiksen tai DI-tutkinnon ;-)

mutta toivon, että kaikki kolme väittelevät tohtoreiksi. Minusta olisi kiva, josa sillä tavalla seuraisivat jälkiäni.

T:Tuomas

olen itse it-alalla ja poika ei tajua tietokoneista mitään, osaa sellaista käyttää mutta ei kiinnosta samalla tavalla kuin itseäni ja isäänsä joka on myös it-alalla.



Poika on tuleva humanisti, lukiossa parhaillaan ja haluaa tulkiksi.

En pety, jos valitsee toisin tai ei satu pääsemään heti. Ala on kiva, mutta lähinnä toivon vain, että lapseni saavat opiskella ja tehdä mielekästä työtä.

Meillä kun tämä ammatti on ikään kuin periytyvä. Minäkin teen tuota työtä neljännessä polvessa.



Mutta en pety vaikka lapset valitsisivat aivan toisen ammatin. Tässä kun ei oikein ole ylenemismahdollisuuksia.

en suosittele ammattiani heille, vaikka ilmiselvää luontaista lahjakkuutta hoitaa tätä puuhaa kyllä kovasti löytyisikin.



Tarviiko edes perustella, miksi en suosittele...

Ja muistutan lapsia siitä jatkuvasti ettei koskaan ryhdy tälle alalle.

Aivan liikaa kärsimystä. Mutta toisaalta, jos on kutsumus, niin enemmän kiduttaa se, että yrittää olla jotain muuta. Tämä on palkitsevaa, mutta enimmäkseen vain tuskaa. Itselläni on erittäin vahva kutsumus siihen, mitä nyt teen. Toivon, että lapseni suuntautuisivat jonnekin muualle. Toisaalta omien lasteni lähtökohdat ovat paljon paremmat, joten heillä voisi olla helpompaa. Silti ehkä niin vaikeaa, että toivoisin heidän tekevän elämällään jotain ihan muuta.

mutta toivon, että kaikki kolme väittelevät tohtoreiksi. Minusta olisi kiva, josa sillä tavalla seuraisivat jälkiäni.

Entäs jos he haluavat amikseen?

hakenut amikseen, joten joko he eivät sinne halua tai sitten he ovat sinne liian tyhmiä (?) edes pyrkiäkseen sinne.



Ja ihan näin meidän kesken: ammattikoulustakin voi jatkaa yliopistoon ja tohtoriksi, ei siihen ylioppilastutkintoa tarvita.

Vihaan omaa alaani, olen romahtamispisteessä, ja ilahdun jos lapseni keksivät jotain parempaa.



t. KTM

hakenut amikseen, joten joko he eivät sinne halua tai sitten he ovat sinne liian tyhmiä (?) edes pyrkiäkseen sinne.

Ja ihan näin meidän kesken: ammattikoulustakin voi jatkaa yliopistoon ja tohtoriksi, ei siihen ylioppilastutkintoa tarvita.

mutta kysymys kuuluukin, entä jos he eivät haluaisi yliopistoon ja tohtoriksi? Oletko varma ettet nyt puhu äidin haluista?