Miksi te lähes kaikki äidit vai istutte puistoissa ja selailette esim. kännykkää sen

niin miksi ulkona mun tarvii tehdä niin?



Erittäin harvoin siis leikin, joskus, mutta harvoin.

etten pysy perässä. Kaksosia kun ovat, leikkivät mielummin keskenään ja tutustuvat muihin lapsiin. Viimeksi yritin ängetä leikkeihin mukaan, niin pyysivät mua menemään juttelemaan aikuisten kanssa.

on sille äidille päivän ainoa henkinen lepohetki niistä lapsista. Ei tarvi kieltää eikä rajoittaa, ei keksiä tekemistä eikä leikkiä. Minä ainakin sallin tämän oikein mielelläni ihmisille, jotka ovat muuten lastensa käytettävissä 24/7.



Itse leikin aika paljonkin lasteni kanssa jos heillä ei ole juuri sillä hetkellä sopivaa leikkiseuraa. Syystä, että pysyvät lämpiminä ja vireystaso pysyy hyvänä, niin ettei mennä siihen "tylsää, palelee, mennään pois"-marinaan. Yleensä kun sinne puistoon kuitenkin tulee ajan kanssa niitäkin lapsia, joiden kanssa leikit käyttää.



Kukaan ei ole ikinä katsonut minua inhottavasti vaikka olen leikittänyt muidenkin lapsia. Ei siis ikinä. Vaikea uskoa, että joku suhtautuisi niin aloittajaankaan.

En oikeen tiedä miksi. Lapsi leikkii muiden lasten kanssa ja nauttii olostaan kyllä. Minä surffailen netissä, facebookissa ja tsekkaan meilit aika-ajoin. En kuitenkaan kokoaikaa. Keinutan lasta, teen hiekkakakkuja, pelaan fudista ja sählyä ym.ym.



Näin toimin kotonakin. Välillä katselen telkkaria tai surffaan netissä sielläkin. Välillä taas leikin lapsen kanssa. En pode tästä huonoa omaatuntoa ollenkaan. Teen sen ehkä siksi, että tunnen että minulla on omaskin elämää ja yhteys muuhun maailmaan. Nytkin poika katsoo dvd:ta ja minä roikun av:lla.

Siinä äiti muka leikkii meidän lasten kanssa?



On se vaan kumma, kun äiti ei ole muistikuvieni mukaan koskaan leikkinyt meidän kanssa mitään ikinä, eikä myöskään lastenlasten kanssa.

on sille äidille päivän ainoa henkinen lepohetki niistä lapsista. Ei tarvi kieltää eikä rajoittaa, ei keksiä tekemistä eikä leikkiä.

Puistoilu on se päivän ainoa hetki jolloin saa olla rauhassa.

Pitäisi kyllä tosi outona jos joku vieras aikuinen alkaisi puistossa leikittää lapsiani. Niin ei ole koskaan käynyt, mutta kyllä se olisi kummallista joten voisin mulkoilla.

jotka leikkivät keskenään puistossa. Eivät kaipaa minua liukumäkeen tai muualle. Joskus toki sitäkin teen, mutta en usein. Pienintä keinutan vauvakiikussa, ja joskus leikitän hiekkalaatikolla, mutta muuten hänkin menee aika lailla muiden perässä.



Eli olimme sitten puistossa oman perheen kesken (sitäkin sattuu) tai niin että siellä on muitakin lapsia, niin omillani on aina leikkikavereitä ilman minuakin.

kerta kuitenkin, kun me ollaan puistossa siellä on juuri näitä marisijoita, jotka huutelevat äitiä leikkimään, keinuttamaan tai muuta ja lähes IKINÄ ei perse nouse ylös penkistä. Sitten kun menen keinuttamaan tai muuten ryhdyn vaikka mukaan hippaan ja lapset nauraa, niin mulkoilevia katseita tulee pipojen alta. Ei se nyt niin vaikeeta voi olla se lasten leikittäminen. Ymmärrän niitä joilla monta lasta ja lapset leikkii keskenään, mutta muuten en. AP

se on usein päivän ainoa hetki ns. itselleni. Koko muun päivän juoksen yleensä muiden ihmisten vaatimusten perässä (joko töissä tai kotona lapsen kanssa.) Nousen kyllä penkistä, jos lapsi kaipaa seuraa, mutta usein ei kaipaa. Enkä mulkoile pahalla, jos joku leikittää omansa ohessa mun lastani. Samoin teen itsekin joskus, kun lapseni leikkiin tulee muita lapsia mukaan. Samallahan se siinä menee ja ehkä silloin vuorostaan joku toinen äiti tai isä saa pienen hetken itselleen.

kerta kuitenkin, kun me ollaan puistossa siellä on juuri näitä marisijoita, jotka huutelevat äitiä leikkimään, keinuttamaan tai muuta ja lähes IKINÄ ei perse nouse ylös penkistä. Sitten kun menen keinuttamaan tai muuten ryhdyn vaikka mukaan hippaan ja lapset nauraa, niin mulkoilevia katseita tulee pipojen alta. Ei se nyt niin vaikeeta voi olla se lasten leikittäminen. Ymmärrän niitä joilla monta lasta ja lapset leikkii keskenään, mutta muuten en. AP

tutulta ollenkaan. Mitä oikein haluat tällä keskustelulla, jonkun maailman paras leikittäjän palkinnon?

pitäisi leikkiä vain sen vuoksi, että lapsi marisee? Lapset noin ylipäänsä ottaen ottavat vanhemmistaan irti kaiken minkä vaan voivat. Puistossa marisevat lapset marisevat sisälläkin, ja se äiti voi olla ihan kypsä siihen marinaan - joka ei niinkään kerro siitä, etteikö sen lapsen kanssa tehtäisi juttuja, vaan siitä että lapsi haluaa passauttaa ja pomottaa ja ylipäänsä olla koko ajan vanhempiensa huomion keskipiste. Se juuri on niitä rajojen laittamista, että jos äitiä ei huvita leikkiä, niin äiti ei leiki. Se pointti sinne puistoon menemisessä on, että siellä näkee muita lapsia joiden kanssa leikkejä aletaan rakentamaan.

en tarvitse palkintoa vaan haluaisin herätellä ihmiset osallistumaan enemmän. Me varmaan käydään sitten kummallisessa puistossa, nimittäin tätä tapahtuu todellakin päivittäin. AP

Eiköhän ne äidit siellä puistossa ole ihan jees, vaikka eivät leikikään. Kunhan muuten hoitavat lapsensa, niin se ei ole iso juttu, jos ei leiki niiden kanssa hippaa tai potki palloa.

ne lapset haluaa huomiota! Ne myös tarvitsee sitä. Jos sen lapsen on tehnyt, niin kyllä sen kanssa pitäisi jaksaa tehdäkkin juttuja. AP

Harvat leikkipuistossa näkemäni isät joko leikkivät tai hoitavat puheluita.

ne lapset haluaa huomiota! Ne myös tarvitsee sitä. Jos sen lapsen on tehnyt, niin kyllä sen kanssa pitäisi jaksaa tehdäkkin juttuja. AP

Leikit varmaan kotonakin kaiken aikaa?

Puistoikäinen lapsi hyötyy myös vertaisseurasta eli ikäisistään lapsista. Vanhemman tehtävä ei ole "leikittää". Leikki syntyy leikistä ja lapsista. Yhteiset tekemiset lasten ja vanhempien kanssa tulevat yleensä luonnostaan, tilanteissa.



Mutta hittojako minä tiedän, minä vain opetan.

Ja leikin myös niiden muiden lasten kanssa. Ja sitten nämä äidit tulevat pyytämään, että jos lähtisivät itse käymään kaupassa yms. voinko minä vahtia hänenkin lasta, kun olen pikkuveljeni kanssa pihalla...

Loppuu äitien pyytelyt siinä vaiheessa, kuin totean, että anteeksi vaan, mutta poika on kyllä ihan minun. Juu, näytän kauhean nuorelta ja ikää kuitenkin 21v ja poika on 2,5v... Nyt kyllä tuo pihalla oleminen ja leikkinen jäänyt, kun lääkäri määräsi vuodelepoon ennenaikaisten supistusten takia. Mies hoitaa lapsen pihaleikit sekä välillä yksi ystävä, joka on aivan hulluna poikaani.



Leikin sitten sisällä pojan kanssa, mutta poika haluaa välillä leikkiä ihan itsekseenkin :) Silloin ei saa häiritä, poika menee omaan huoneeseen ja vetää oven kiinni perässään, istuu huoneessaaan, jupisee omiaan ja kasaa legoista torneja :) Tulee kyllä sitten hakemaan, kun haluaa seuraa :D

on sille äidille päivän ainoa henkinen lepohetki niistä lapsista. Ei tarvi kieltää eikä rajoittaa, ei keksiä tekemistä eikä leikkiä. Minä ainakin sallin tämän oikein mielelläni ihmisille, jotka ovat muuten lastensa käytettävissä 24/7.

Itse leikin aika paljonkin lasteni kanssa jos heillä ei ole juuri sillä hetkellä sopivaa leikkiseuraa. Syystä, että pysyvät lämpiminä ja vireystaso pysyy hyvänä, niin ettei mennä siihen "tylsää, palelee, mennään pois"-marinaan. Yleensä kun sinne puistoon kuitenkin tulee ajan kanssa niitäkin lapsia, joiden kanssa leikit käyttää.

Kukaan ei ole ikinä katsonut minua inhottavasti vaikka olen leikittänyt muidenkin lapsia. Ei siis ikinä. Vaikea uskoa, että joku suhtautuisi niin aloittajaankaan.

Lisäksi jos siellä puistossa on lapselle ikäisiään kavereita, se on tietysti tusinasti parempi kuin jos lapsi leikkisi äitinsä kanssa. Sosiaalisia suhteitahan siellä harjoitellaan, kotona ehtii sitten leikkiä oman äidin kanssa ihan tarpeeksi.

Minulla on kaksi poikaa, 6 ja 4-vuotiaat. Me olemme puistossa yleensä kahtena päivänä viikossa. Pojat ulkoilevat minun ja isänsä kanssa kahdesti päivässä, eli 14 kertaa viikossa. Jos satut kanssani molemmilla kerroilla puistoon samaan aikaan, niin näet vain pienen osan meidän lasten ulkoiluista.



Kun meidän lapset oli pieniä, leikin heidän kanssaan paljon enemmän, koska pienempiä tarvitsee ohjata ottamaan toisetkin huomioon, vahtia tarkemmin, ettei tavaroita viedä käsistä jne.



Lapseni ovat kotihoidossa ja puistossa haluaisin heidän leikkivän toisten lasten kanssa. Yleensä ne toiset ovat yhden tutun äidin poikia. Leikit sujuvat hyvin yhdessä, joten en halua niitä sekoittaa. Haluan jutella tämän tutun äidin kanssa, jota siis tapaan kerran tai kahdesti viikossa. Jos minun lapseni huutavat äitiäitiä antamaan vauhtia, teenkin sen, mutta en juokse sinne kiikulle heti, sillä lapset oikeasti osaavat ottaa vauhtia itsekin. Se vaan on hitaampaa, ja pojat haluaisivat nopeasti kovat vauhdit, josta sitten voi kilpaa hypätä mahdollisimman monta kertaa.



Miksikö en käy useammin puistossa? Me pyöräillään paljon ja tehdään tosi paljon muita juttuja kuin puistoillaan enää. Senkään takia puistoilu ei enää ole pojistakaan niin kivaa kuin ennen, koska siellä melkein kaikki muut lapset ovat nuorempia. Kun tiedossa on varmasti kavereita, niin sitten mennään.



Mutta tiedän kyllä, ap, mitä tarkoitat. Mäkin olin ennen se äiti, joka lähti lasten leikkeihin ja opetin uusia leikkejä muidenkin lapsille. Miksi? Siksi että omat pojat pääsisivät leikkimään polttopalloa ja tervapataa yms. leikkejä joihin tarvitaan enempi porukkaa. Se oli minusta kivaakin silloin, mutta vähän isommat lapset voi kyllä leikkiä keskenään puistossa, varsinkin jos mä muutoin rakentelen majoja ja lumilinnoja niiden kanssa.