Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäidit eivät voi myöntää, että iso syy
13.11.2012 |
kotona olemiseen on tyytymättömyys työelämään?
Olen irl kuullut sen niin monasti, että ihme jos ei täällä kukaan myönnä.
Että ei aina se Keltinkangas-Järvinen vaan vituttaa se on duuni?
Kommentit (39)
Olen kotona lasten kanssa, olen sivutoiminen yrittäjä ja päätoiminen kk-piskelija. Opiskelut vaativat vain illan - pari viikossa ja työt hoidan pääosin kotoa käsin. Mies matkatöissä. Kaikki sujuu jos vain haluaa. Toivon, että jokainen löytää sen itselleen mielekkään asian - tai monta kuten mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi myöntää, että eivät viihdy kotona koska eivät pidä lapsistaan ja heidän kanssaan olemisesta?
Kotona oleminen oli kamalaa. Työskentely on lepoa lastenhoitoon ja varsinkin sen yksitoikkoisuuteen verrattuna. Olin vuoden kotona enkä olisi yhtään pidempään kestänyt.
Olen akateemisesti koulutettu, hyvä työura takana vuodesta -98, ensimmäisestä lapsesta palasin töihin heti äikkäriltä ja toisesta olenkin möhninyt kotona 2,5 vuotta. Olen aivan hajalla työstäni. Siellä se työpaikka odottaa, mutta lähden opiskelemaan uutta ammattia. Tämä toinen lapsi ja mahdollisuus kotiäitiyteen on ollut tietysti lapsen edun lisäksi minulle mahdollisuus paeta raskasta työtä ja vetää henkeä. Miettiä sitä, miten aion loput 30 vuotta työurastani viettää.
voi myöntää, että eivät viihdy kotona koska eivät pidä lapsistaan ja heidän kanssaan olemisesta?
Koska se ei ole totta.
Mä jäisin heti kotiin, jos voisimme ylläpitää nykyistä elintasoamme (joka ei todella ole mikään pröystäily) yhden ihmisen palkalla tai vaikka 3-päiväisellä työviikolla.En ole kuitenkaan valmis siihen, että pitäisi köyhäillä, elää tarjouksilla ja ostaa kaikki kirppareilta ja jättää kaikki ulkomaanreissut haaveeksi sen takia, että voin olla "juusopetterin" kanssa kotona 2v. Jotkut pystyvät tosiaan reissaamaan ja elämään mukavasti miehen palkalla ja muutaman satasen kodinhoidontuella -meillä se ei valitettavasti riitä joten olen mennyt töihin aikaisin. Molemmat lapseni ovat menneet tarhaan alle 1v. (Vaviskaa mammat!!)
Olen työttömänä, saan käteen alle 700€, jos menisin töihin, ei mikään kaupan alan 20 tunnin työviikko kattaisi edes sitä, puhumattakaan siitä että jo miehen tulojen ja mun pienen palkan mukaan laskettuna lapsista menisi täydet maksut eli 500€ yhteensä. Niin paljon en työstä tykkää että raataisin töissä ja lapset hoidossa vaikka satasen tai kahden takia. Tässä kaupungissa ei naisille ole hyväpalkkaisia töitä pahemmin tarjolla kuin lääkäreille. Ja niihin huonopalkkaisiinkin on kova tunku.
voi myöntää, että eivät viihdy kotona koska eivät pidä lapsistaan ja heidän kanssaan olemisesta?
Jokaisen on maksettava omat kulunsa. Vaikka mies olisi miljonääri niin kyllä itsekkin pitää tuoda rahaa perheeseen.
Monesti kotiäitiys on vielä laiskan ihmisen päätös. Koska työelämä on PALJON raskaampaa ja haastavampaa kuin kotiäitiys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi myöntää, että eivät viihdy kotona koska eivät pidä lapsistaan ja heidän kanssaan olemisesta?
Koska se ei ole totta. Mä jäisin heti kotiin, jos voisimme ylläpitää nykyistä elintasoamme (joka ei todella ole mikään pröystäily) yhden ihmisen palkalla tai vaikka 3-päiväisellä työviikolla. En ole kuitenkaan valmis siihen, että pitäisi köyhäillä, elää tarjouksilla ja ostaa kaikki kirppareilta ja jättää kaikki ulkomaanreissut haaveeksi sen takia, että voin olla "juusopetterin" kanssa kotona 2v. Jotkut pystyvät tosiaan reissaamaan ja elämään mukavasti miehen palkalla ja muutaman satasen kodinhoidontuella -meillä se ei valitettavasti riitä joten olen mennyt töihin aikaisin. Molemmat lapseni ovat menneet tarhaan alle 1v. (Vaviskaa mammat!!)
Olen työttömänä, saan käteen alle 700€, jos menisin töihin, ei mikään kaupan alan 20 tunnin työviikko kattaisi edes sitä, puhumattakaan siitä että jo miehen tulojen ja mun pienen palkan mukaan laskettuna lapsista menisi täydet maksut eli 500€ yhteensä. Niin paljon en työstä tykkää että raataisin töissä ja lapset hoidossa vaikka satasen tai kahden takia. Tässä kaupungissa ei naisille ole hyväpalkkaisia töitä pahemmin tarjolla kuin lääkäreille. Ja niihin huonopalkkaisiinkin on kova tunku.
Mene täysipäiväiseen työhön tai ota kaksi työtä. Tuo selittelysi on perus sosiaalipummin selittelyä.
Keksitään syitä miksi ei tehdä töitä. Tosiasia on se että halutaan vain elää yhteiskunnan siivellä. Yksinkertaisesti koska on laiska ei sen takia että ei ole töitä.
Olen akateemisesti koulutettu, hyvä työura takana vuodesta -98, ensimmäisestä lapsesta palasin töihin heti äikkäriltä ja toisesta olenkin möhninyt kotona 2,5 vuotta. Olen aivan hajalla työstäni. Siellä se työpaikka odottaa, mutta lähden opiskelemaan uutta ammattia. Tämä toinen lapsi ja mahdollisuus kotiäitiyteen on ollut tietysti lapsen edun lisäksi minulle mahdollisuus paeta raskasta työtä ja vetää henkeä. Miettiä sitä, miten aion loput 30 vuotta työurastani viettää.
Hyvä todiste siitä että yliopistokoulutuksia ja jopa korkeakoulukoulutuksia pitää vähentää radikaalisti. Mitä hemmetin hyötyä koko koulutuksesta oli jos et edes viitsi tehdä työtä johon sut on koulutettu?
Juuri sun kaltaisilta pitäisi periä koulutuskustannukset takaisin. Kulutat vaan yhteiskunnan varoja pelleilemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona olo, huushollin pyörittäminen ja lasten kasvattaminen ON vaativampaa kuin työelämässä olo, ainakin itse koen näin, mutta mä en halua lasteni ja perhe-elämän kanssa mennäkään siitä mistä aita on matalin. Kodista, lapsista ja perheestä huolehtiminen on vaativampaa kuin työelämä, mutta se on myös MONIN KERROIN palkitsevampaa.
Suunnittelitko työksesi avaruusraketteja vai oletko vain tavattoman tyhmä, jos kotitöiden tekeminen ja omien lasten kasvattaminen on susta vaativaa?
Kuka tahansa voi oppia suunnittelemaan avaruusraketin, mutta kaikki eivät osaa kasvattaa lapsia. Joillekin kasvatukseksi riittää seurakunnan kerhoihin ja muskareihin vienti, tai dvd levyn vaihtaminen lapselle pari kertaa päivässä. Mulle ei riitä. Haluan opettaa lapsilleni monia asioita, joista päiväkotikasvatit tulevat jäämään paitsi. Sori vaan. En ole tämä jolle vastasit mutta halusin kommentoida.
Kuka vaan EI todellakaan VOI suunnitella avaruusrakettia. Itseasiassa TODELLA HARVA voi.
Lasta osaa hoitaa kuka vaan. Maailmassa on satoja miljoonia jotka hoitavat ja kasvattavat lapsia. Avaruusraketin suunnittelu on HUOMATTAVASTI VAIKEAMPAA kuin lapsen kasvattaminen.
Mitä oikein opetat lapsillesi mitä muut ei? Onko sinulla koulutus lastenkasvatukseen?
pisimpään kotiäitinä ovat kouluttamattomat äidit sekä sellaiset, joilla ei ole työpaikkaa johon palata.
siksi siitä ei ole hyötyä, että sanotaan, että naisten pitäisi lopettaa aiemmin lasten hoitaminen kotona. Naisella kun ei välttämättä ole työsopimus voimassa, kun kotona ollaan oltu se suunniteltu 2 vuotta. Tottakai se, että ei ole työpaikkaa olemassa vaikuttaa positiivisesti siihen, että lapset saa sen tarvitsemansa kaksi vuotta olla kotona. Äiti, jolla on työpaikka mihin palata voi kokea syyllisyyttä viettäessään kotona aikaa liian kauan. Naiset edelleen ovat hyvinkin kilttejä ja ajattelevat muita, nimen omaan auktoriteetteja, enemmän kuin itseään ja omia tarpeitaan. Tästä on osoituksena myös se, että vaikka se työpaikka olisi mihin palata, ei uskalleta tehdä asioita itselle ja lapselle parhaiten eli viettää sen toisenkin vuoden kotona.
En väitä, että kotona oleminen on työtä vaativampaa. Tuskin, mutta lapsille sillä on iso merkitys. Kuka sinunkin lastasi pitää sylissä, kun tulee siihen tarve. Ei välttämättä kukaan. Entä kiinnostaako tarhan tätejä OIKEASTI lapsesi leikkaama paperiomena, josta piti tulla päärynä. Ehkä, ehkä ei. Kotona oleminen voi olla haasteellista juuri siksi, että on oman itsensä pomo. Pitää olla motivoitunut ja keksiä itse seuraavan päivän ohjelma ja ruokalista. Saa heittäytyä ja eläytyä. Toisille se on raskasta, toisille helppoa. Joskus kotiäidin raskain tehtävä on taistella tylsyyttä vastaan. Aina ei ole kivaa ja puuttuu ne työkaverit, joiden kanssa heitetään kahvitunnilla läppää. Toisaalta parhaillaan kotiäitiys on helppoa, ihanaa, mukavaa, iisiä. Niin ne jotkut ihmiset rakastaa omaa työtäänkin ja pitää sitä helppona haasteista huolimatta.
kun mitään ei pidä tehdä. Ihan sama kuin työttömänä oleminen. Mitään ei tarvitse tehdä.
Täällä kyllä liioitellaan lapsen hoidon vaikeutta suunnattomasti. On täysin järjetöntä että yksi aikuinen hoitaa yhtä tai kahta lasta. SE on pelkästään aikuisen ajan haaskausta.
Jo se että pitää taistella "tylsyyttä" vastaan tarkoittaa sitä että oikeasti ei ole mitään tekemistä.
Sen tukeminen pitäisi lopettaa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua nyt vaan sattuu kiinnostamaan lasteni kasvattaminen enemmän kuin ura. Ehdin uraani luoda sitten kahdeksan kotiäitivuoden jälkeenkin. Tosin en ehkä ole varsinaisesti edes tämän keskustelun kohde koska olen tehnyt keikkaluonteista työtä hoitovapaalla.
Kuka sinua töihin ottaa jos 8 vuotta olet ollut kotona?
Korkeakouluille ja yliopistoille kyllä pitäisi tulla maksu joka maksetaan sitten koulutuksen jälkeen.
hirveästä sovinisti-pomostani. Vaikka olen ollut vuosia kotona, olen vieläkin aamuisin onnellinen ettei tarvitse sinne mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurin osa akoista on vain toisiaan haukkuvia, ilkeitä ihmisiä. Meni mielenterveys... Luojan kiitos ei tarvitse olla siellä nokittavana.
Yhteiskunta maksaa? Vai onko sulla niin selkärangaton mies että se maksaa sun elämisen?
Ajattele mitä opetat lapsillesi! Älkää tehkö töitä kun valtio maksaa. Heillä tulee varmaan olemaan vahva työmoraali
mielenterveys ei kestä sitä töissäoloa. On helpompi jäädä kotiin kun on joku syy. (moni ei sitäpaitsi edes kerro kenellekään että voi töissä pahoin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen pettynyt ja kyllästynyt työelämään ja silti teen 1-vuotiaan kanssa osa-aikaista asiantuntijatyötä. Hoidan toki (tämänkin) lapseni kotona 3-vuotiaaksi, mutta väsyneenä ja töitä tehden. Mieluummin olisin "vain" kotona, mutten tosiaankaan uskalla. Niinpä siis kirjoitan nytkin raporttia ministeriöön -- aloitin aamuyöimetyksen jälkeen tuossa 3.45 ja kirjoitan siihen, kunnes perhe herää. Näin en joudu päivällä tinkimään kenenkään muun tarpeista. Omat unet on sitten toinen juttu.
Työni on tärkeää ja mielenkiintoista, kyllä sekin palkitsee. Mutta rankkaa tämä on. Ja tosiaan pelkään -- tällaisena akateemisena pätkätyöläisenä projektihommissa ei ole varaa jättäytyä vuosiksi työryhmien ja hankkeiden ulkopuolelle. Tienaan paljon keskimääräistä paremmin (keskipalkan verran nyt hoitovapaalla ehkä), mutta silti olen pettynyt työelämään. Kuukausipalkkainen virkatyö on ihan mahdoton unelma tällä alalla ja tällaisissa hommissa, joita kyllä mielelläni teen. Mutta pätkätyöläistä uhkaa loppuunpalaminen ja uupuminen, mieluummin ottaisin virkatyön. Jos saisin.
pitäisikö itkeä vai nauraa, kun ihmiset arvottavat omia ja toisten tekemisiä sillä, miten vaativaa ja työlästä elämä on! Miettikää vähän! Olisiko tekemisten mielekkyys, tärkeys ja arvokkuus mitään perusteita? Ja sitten vielä ihmetellään, että me suomalaiset olemme niin synkkiä ja armottomia :D (Ja tärkeää ja mielekästä voi tehdä niin kotona kuin ansiotyössäkin, lisätään se nyt vielä.)
omien lasten hoitaminen. Intoa hoitovapaan jatkamiseen lisää entisestään se, että työni on kohtuuttoman huonosti palkattua sen raskauteen, kiireisyyteen ja työaikoihin nähden. Perhe-elämän ja huonosti palkatun epäsäännöllisen vuorotyön yhteensovittamiseen ei ole mitään kiirettä niin kauan kuin nuorin lapsemme on alle kolmevuotias.
Päättele tästä nyt sitten ihan mitä haluat.
Olin oman alan pätkätöissä valmistumisen jälkeen mutta kun pomo sai tietää, että olen raskaana, pätkää ei enää jatkettu ja sen koommin en ole työpaikkaa saanut vaikka hain ihan hirveästi lähes kaikkea työtä lasten ollessa pieniä.
No, sitten jäin vaan suosiolla kotiin ja lopulta lopetin koko työn hakemisen. Yhteiskunta ei tarvitse minua, joten onko minulla vaihtoehtoja?
Viihdyin lapsen kanssa kotona, ei tarvinnut viedä hoitoon. Työpaikka meni konkurssiin mun ollessa hoitovapaalla. IE ole mitään mihin palata.
Fyysinen terveys reistailee. Olen ikäni tehnyt töitä, painanut 12 vuotiaasta mansikkapelloilla ja siitä eteenpäin joka vuosi.
Voiko samaa sanoa nykynuorista?
Olen ollut työelämässä vakituisesti 15 vuotta. Nyt aion olla kotona lapsen kanssa ensimmäiset 12 vuotta. Sen jälkeen menen töihin ja työaikaa on reippaasti yli 20 vuotta.
Yksi elämä. En aio enää ottaa stressiä, teen niinkuin parhaalta tuntuu. Ja se on nyt näin.
Alue: Aihe vapaa
Kuka tahansa voi oppia suunnittelemaan avaruusraketin, mutta kaikki eivät osaa kasvattaa lapsia. Joillekin kasvatukseksi riittää seurakunnan kerhoihin ja muskareihin vienti, tai dvd levyn vaihtaminen lapselle pari kertaa päivässä. Mulle ei riitä. Haluan opettaa lapsilleni monia asioita, joista päiväkotikasvatit tulevat jäämään paitsi. Sori vaan. En ole tämä jolle vastasit mutta halusin kommentoida.