Miksi kotiäidit eivät voi myöntää, että iso syy

hoitovapaalla kun ei ole kotiäiti vaan hoitovapaalla oleva tilintarkastaja/kampaaja jne.

pisimpään kotiäitinä ovat kouluttamattomat äidit sekä sellaiset, joilla ei ole työpaikkaa johon palata.

mies tienaa tarpeeksi elättääkeseen koko perheen?



Eri asia on sitten pelkkä tuilla eläminen.

voi myöntää, että eivät viihdy kotona koska eivät pidä lapsistaan ja heidän kanssaan olemisesta?

hirveästä sovinisti-pomostani. Vaikka olen ollut vuosia kotona, olen vieläkin aamuisin onnellinen ettei tarvitse sinne mennä.

suurin osa akoista on vain toisiaan haukkuvia, ilkeitä ihmisiä.



Meni mielenterveys... Luojan kiitos ei tarvitse olla siellä nokittavana.

Koin, että on vaikeaa herättää lapset aamulla pimeässä kesken unien, pukea heidät kun itkevät väsymystään, lähteä itsekin väsyneenä töihin, ja olla siellä pitkälle iltapäivään, ja väsyneenä sitten yrittää selviytyä illasta, jaksaa tehdä kotityöt, tarkistaa isompien lasten läksyt, tehdä terveellistä ruokaa, jaksaa ulkoilla, jaksaa olla lapsille oikeasti läsnä, jaksaa tavata ystäviä (missä välissä?) ja tehdä jotain muutakin kuin vain istua väsyneenä sohvalla ja katsoa zombiena telkkaria. Ei tullut mitään. Lisätään tähän vielä, että työelämä ei ole ikinä ollut mun mielestä mitenkään palkitsevaa. Olen tehnyt paljon erilaisia töitä, kaksi ammattiakin mulla on. Työelämä on silti epätyydyttävää, joko työ on tylsää, merkityksetöntä (isommassa mittakaavassa), ja/tai on kauheat vaatimukset, eikä itse pääse vaikuttamaan työhönsä tai siihen, miten sitä tekee/miten on aikaa tehdä. Palkka minua ei motivoi, elän nuukasti, miehen palkalla elettäisiin koko perhe, jos haluttaisiin.



ja itseasiassa, olen taas ajatellut, että teemme vielä "pari iltatähteä", ja jättäydyn pois työelämästä. Tällä kertaa aion olla pitkään ja hartaasti kotona, en todellakaan aio toistaa samaa kaavaa, lapsia en vie päivähoitoon laisinkaan. Ja ensimmäset kouluvuodet, ehkä koko ala-asteenkin aion olla laittamassa itse lapset kouluun, ja ottamassa heidät vastaan.



Kotona olo, huushollin pyörittäminen ja lasten kasvattaminen ON vaativampaa kuin työelämässä olo, ainakin itse koen näin, mutta mä en halua lasteni ja perhe-elämän kanssa mennäkään siitä mistä aita on matalin. Kodista, lapsista ja perheestä huolehtiminen on vaativampaa kuin työelämä, mutta se on myös MONIN KERROIN palkitsevampaa. Koen sen yhdeksi tärkeimmistä asioista elämässäni, johon haluan paneutua kunnolla, johon haluan antaa itsestäni eniten. Ja siinä ei paljoa paina, vaikka rahaa ei sitten niin tulisikaan.

Tuntemani ikuiset kotiäidit piinaavat isoja lapsiaan ja heille on hirveä kriisi, kun lapset eivät tarvitsekaan heitä.



Ja entä jos miehesi kuolee, sairastuu tai jättää?

voi myöntää, että eivät viihdy kotona koska eivät pidä lapsistaan ja heidän kanssaan olemisesta?

Koska se ei ole totta.

Mä jäisin heti kotiin, jos voisimme ylläpitää nykyistä elintasoamme (joka ei todella ole mikään pröystäily) yhden ihmisen palkalla tai vaikka 3-päiväisellä työviikolla.

En ole kuitenkaan valmis siihen, että pitäisi köyhäillä, elää tarjouksilla ja ostaa kaikki kirppareilta ja jättää kaikki ulkomaanreissut haaveeksi sen takia, että voin olla "juusopetterin" kanssa kotona 2v. Jotkut pystyvät tosiaan reissaamaan ja elämään mukavasti miehen palkalla ja muutaman satasen kodinhoidontuella -meillä se ei valitettavasti riitä joten olen mennyt töihin aikaisin. Molemmat lapseni ovat menneet tarhaan alle 1v. (Vaviskaa mammat!!)

Olen erittäin tyytyväinen työpaikkaani ja ihmisiin siellä mutta olin myös muutaman vuoden erittäin tyytyväinen että ei tarvinnut repia pieniä lapsia ylös aamulla ja viedä hoitoon. Toki kotonaolo oli älyllisesti haastavaa (tylsäää) mutta luin paljon sen vastapainoksi. Mies taasen koki hoitovapaan paljon työläämmäksi kuin minä mutta viihtyi kuitenkin.

mutta ei millään voi olla totta, ettei joku edes halua olla kotona? Eikä viihdy kotona lasten kanssa?

Vaan ihmiset ovat pakon edestä töissä? En usko ;)

Lapset ovat pieniä vain hetken joten annan heille silloin aikaani mahdollisimman paljon (ja myös miehellä oli tähän mahdollisuus, en siis ominut lapsia).



Työpaikka ja työkaverit ovat mukavia mutta kyllä lapset aina nuo voittavat. Sitä ei voi kieltää.



Ja koska taloudellisesti oli mahdollista jäädä kotiin niin mikä ettei.

Tuntemani ikuiset kotiäidit piinaavat isoja lapsiaan ja heille on hirveä kriisi, kun lapset eivät tarvitsekaan heitä.

Ja entä jos miehesi kuolee, sairastuu tai jättää?

On mulla omaakin elämää, omia harrastuksia, kiinnostusta kodin ulkopuoliseen elämään.

ja hei, mähän kirjoitin, että mulla on kaksi ammattia.. jos mieheni kuolee, sairastuu tai jättää, niin tokihan mä sitten menen töihin. Yksinkertaista. Ja toinen ammateistani on sellainen, johon pääsen (uskallan sanoa, että satavarmasti) jos töitä haen, pitkänkin kotiäitiyden jälkeen.

Mutta mitä tää sun jossittelu auttoi? Tilanteet voi muuttua aina, mä voin itekin kuolla vaikka huomenna tai vielä tänäänkin. Mitä sitten? Nyt elän niinkuin parhaaksi näen, toki katson hieman tulevaisuuteenkin, mutta en aio toimivaa, ja kaikille sopivaa systeemiä muuttaa mistään "entäs jos mieheni joskus kuolee"-syistä :)

t. 8

Kotona olo, huushollin pyörittäminen ja lasten kasvattaminen ON vaativampaa kuin työelämässä olo, ainakin itse koen näin, mutta mä en halua lasteni ja perhe-elämän kanssa mennäkään siitä mistä aita on matalin. Kodista, lapsista ja perheestä huolehtiminen on vaativampaa kuin työelämä, mutta se on myös MONIN KERROIN palkitsevampaa.

Suunnittelitko työksesi avaruusraketteja vai oletko vain tavattoman tyhmä, jos kotitöiden tekeminen ja omien lasten kasvattaminen on susta vaativaa?

Jos ala ei enää innosta niin opiskelen uuden ammatin.



Harkitsen yrittäjäksi alkamistakin mutta lapset on vielä siihen melko pieniä.



Itse teen työtä vaikkei se niin antoisaa olisikaan.



Ainakin itse koitan elää mukavaa elämää, en jää tuollaisia vuosiksi pohtimaan. Jos ei työpaikka anna enempi kuin ottaa niin lähden siitä pois. Mutta lapset ei minulla ole mikään seinä jonka taakse voin piiloutua.

pisimpään kotiäitinä ovat kouluttamattomat äidit sekä sellaiset, joilla ei ole työpaikkaa johon palata.

siksi siitä ei ole hyötyä, että sanotaan, että naisten pitäisi lopettaa aiemmin lasten hoitaminen kotona. Naisella kun ei välttämättä ole työsopimus voimassa, kun kotona ollaan oltu se suunniteltu 2 vuotta. Tottakai se, että ei ole työpaikkaa olemassa vaikuttaa positiivisesti siihen, että lapset saa sen tarvitsemansa kaksi vuotta olla kotona. Äiti, jolla on työpaikka mihin palata voi kokea syyllisyyttä viettäessään kotona aikaa liian kauan. Naiset edelleen ovat hyvinkin kilttejä ja ajattelevat muita, nimen omaan auktoriteetteja, enemmän kuin itseään ja omia tarpeitaan. Tästä on osoituksena myös se, että vaikka se työpaikka olisi mihin palata, ei uskalleta tehdä asioita itselle ja lapselle parhaiten eli viettää sen toisenkin vuoden kotona.

voi myöntää, että eivät viihdy kotona koska eivät pidä lapsistaan ja heidän kanssaan olemisesta?

Minua nyt vaan sattuu kiinnostamaan lasteni kasvattaminen enemmän kuin ura. Ehdin uraani luoda sitten kahdeksan kotiäitivuoden jälkeenkin. Tosin en ehkä ole varsinaisesti edes tämän keskustelun kohde koska olen tehnyt keikkaluonteista työtä hoitovapaalla.

pisimpään kotiäitinä ovat kouluttamattomat äidit sekä sellaiset, joilla ei ole työpaikkaa johon palata.

siksi siitä ei ole hyötyä, että sanotaan, että naisten pitäisi lopettaa aiemmin lasten hoitaminen kotona. Naisella kun ei välttämättä ole työsopimus voimassa, kun kotona ollaan oltu se suunniteltu 2 vuotta. Tottakai se, että ei ole työpaikkaa olemassa vaikuttaa positiivisesti siihen, että lapset saa sen tarvitsemansa kaksi vuotta olla kotona. Äiti, jolla on työpaikka mihin palata voi kokea syyllisyyttä viettäessään kotona aikaa liian kauan. Naiset edelleen ovat hyvinkin kilttejä ja ajattelevat muita, nimen omaan auktoriteetteja, enemmän kuin itseään ja omia tarpeitaan. Tästä on osoituksena myös se, että vaikka se työpaikka olisi mihin palata, ei uskalleta tehdä asioita itselle ja lapselle parhaiten eli viettää sen toisenkin vuoden kotona.

En väitä, että kotona oleminen on työtä vaativampaa. Tuskin, mutta lapsille sillä on iso merkitys.

Kuka sinunkin lastasi pitää sylissä, kun tulee siihen tarve. Ei välttämättä kukaan. Entä kiinnostaako tarhan tätejä OIKEASTI lapsesi leikkaama paperiomena, josta piti tulla päärynä. Ehkä, ehkä ei.

Kotona oleminen voi olla haasteellista juuri siksi, että on oman itsensä pomo. Pitää olla motivoitunut ja keksiä itse seuraavan päivän ohjelma ja ruokalista. Saa heittäytyä ja eläytyä. Toisille se on raskasta, toisille helppoa. Joskus kotiäidin raskain tehtävä on taistella tylsyyttä vastaan. Aina ei ole kivaa ja puuttuu ne työkaverit, joiden kanssa heitetään kahvitunnilla läppää. Toisaalta parhaillaan kotiäitiys on helppoa, ihanaa, mukavaa, iisiä. Niin ne jotkut ihmiset rakastaa omaa työtäänkin ja pitää sitä helppona haasteista huolimatta.

oli suuri silloin kun ei ollut paikkaa mihin palata. Muiden lapsien kohdalla hyvään työpaikkaan oli ilo palata. Äitiys lomalle jääminenkin venyi viimeiseen asti koska työn on niin mukavaa.