G: Jos sinä hairahtuisit pettämään kerran ja katuisit, haluaisitko että puolisosi antaisi anteeksi?

no tietysti haluaisin, mutta tuntuisi hyvin epätodennäköiseltä, että voisin koskaan hairahtua.. voi olla, että tunnontuskat olis niin kovat etten voisi jatkaa suhdetta, vaikka mies antaisi anteeksi.



En usko, että pystyisin jatkamaan suhdetta jos mies pettäisi, luottamus on niin perusjuttu suhteessa ja sitä on vaikea rakentaa enää uudelleen jos kerran menettää.



Tositilanteessa saattaisin toimia toisin - ihan mahdotonta arvioida kun tilanne on vain hypoteettinen.

etten enää kunnioittaisi puolisoani pätkääkään. Eli ei tarvitsisi antaa anteeksi. Ei pettämiseen "hairahdu". Siihen kyllä antaa itselleen ihan tietoisesti luvan ja siihen taas liittyy se, ettei kunnioita puolisoaan.



Toki, jos tuntuu, että on kovasti tunne-energiaa pistää suhteeseen tai liiton loppuminen olisi erityisen hankalaa taloudellisesti tai lasten kannalta, niin sitten voi antaa anteeksi ja rakennella suhdetta uudestaan.



Minulle oikeastaan se pettäminen ei ole se kynnyskysymys vaan se, että ihminen, joka suvaitsee itselleen valehtelun ja epärehellisyyden ihmissuhteissa, omaa yleensä muitakin sellaisia luonteenpiirteitä, joita en pidä viehättävinä.

en haluaisi. Niin on käynyt ja todellista anteeksiantoa ei koskaan tapahtunut, asiasta muistutettiin vuosikaudet. Sitä paitsi jos pettäisin, suhde olisi myös minun mielestäni pilalla, vaikkei puoliso siitä edes tietäisi. Tuhoaisin sen todennäköisesti itse jollain keinolla.



En antaisi. En koskaan kykenisi elämään sovussa asian kanssa ja se tulisi kummittelemaan mielessä. Mieheni tietää, että sillä asialla ei leikitä ja jos niin kävisi, hän olisi valintansa tehnyt.

on nimittäin käynyt kummallekin.



Elämä on.

...antaisin anteeksi myös. Riippuu tietysti siitä millainen se pettämissuhde olisi ollut, miten syvät haavat se tekisi.



Ylipäätään minun on vaikea ymmärtää miten toisen ihmisen epätäydellisyyden kanssa halukkaasti eletään mutta tämä YKSI asia on niin älyttömän pyhä ja tärkeä että siinä ei täydellisyyttä vähempi kelpaa.



Olen haistavinani, että tässä on jotain muinaista moraalikäsitystä, ehkä uskonnollista seksuaalisuuden hallitsemiseen pyrkivää, taustalla. En tunne omakseni.



Siitä huolimatta toivon puolisoltani ja itseltäni tunnepohjaista sitoutumista suhteeseen, myös seksuaalisesti. En kuitenkaan aseta sitä muita pyhemmäksi koetinkiveksi.

Ylipäätään minun on vaikea ymmärtää miten toisen ihmisen epätäydellisyyden kanssa halukkaasti eletään mutta tämä YKSI asia on niin älyttömän pyhä ja tärkeä että siinä ei täydellisyyttä vähempi kelpaa.

Tuskinpa pettämisdraamat sellaisia ovat, että kaikki on muuten täydellistä, mutta sitten yllättäen joku pettää. Eiköhän siinä ole paljon epätäydellisyyttä pelissä, paljon tuskaa ja kohtaamattomuutta, joka sitten ilmenee mm. raukkamaisena epärehellisyytenä (pettämisenä).

Minä en ainakaan ole naimisissa vaimoni kanssa hallitakseni hänen vartaloaan tai seksuaalisuuttaan. Hän on vapaa toteuttamaan ihmisyyttään harkintansa mukaan. Minua niin kuvottaa tämä perikristillinen omistushalu ja toisen vartalon määräämisoikeuden korostaminen. Omistaminen ei ole rakastamista vaan epävarmuutta ja pelkoa.

Aito rakkaus antaa olla ihminen. Aito rakkaus on ehdotonta. Jos koet rakastavasi vain menettämisen pelon kautta tai roikkumalla niin olet vain rakastunut itseesi.

Tuskinpa pettämisdraamat sellaisia ovat, että kaikki on muuten täydellistä, mutta sitten yllättäen joku pettää. Eiköhän siinä ole paljon epätäydellisyyttä pelissä, paljon tuskaa ja kohtaamattomuutta

Eikö tätä epätäydellisyyttä ole kaikissa parisuhteissa (paitsi tietysti alkuvaiheessa). Toista rakastaa virheineen, ja sen kanssa oppii elämään, ettemme koskaan voi todella sulautua toisiimme, koskaan tulla täysin ymmärretyksi tai ymmärtää, täysin hyväksytyksi tai hyväksyä.

Jos joku kuvittelee, että puolisoon on tuollainen täysin sulautunut suhde, elää harhoissa ja valheissa ja on luultavasti aika lapsellinen ihminen??

Miksi se seksuaalinen sitoutuminen on niiiiin tärkeää että kaiken tämän muun kanssa voin elää ja haluan elää mutta sen kanssa en voi, että toinen on tuntenut seksuaalista halua johonkin muuhunkin kuin minuun. En vain tajua logiikkaa tämän takana.

Sanoit, että pettäminen on raukkamainen teko. Teemmehän me paljon muutakin "raukkamaista". Petämme monella tavalla, muulla kuin seksuaalisella.

Minä en ainakaan ole naimisissa vaimoni kanssa hallitakseni hänen vartaloaan tai seksuaalisuuttaan. Hän on vapaa toteuttamaan ihmisyyttään harkintansa mukaan. Minua niin kuvottaa tämä perikristillinen omistushalu ja toisen vartalon määräämisoikeuden korostaminen. Omistaminen ei ole rakastamista vaan epävarmuutta ja pelkoa.

Aito rakkaus antaa olla ihminen. Aito rakkaus on ehdotonta. Jos koet rakastavasi vain menettämisen pelon kautta tai roikkumalla niin olet vain rakastunut itseesi.

Sitten varmaankin voidaan sopia avoimesta suhteesta?

Minä en ainakaan ole naimisissa vaimoni kanssa hallitakseni hänen vartaloaan tai seksuaalisuuttaan. Hän on vapaa toteuttamaan ihmisyyttään harkintansa mukaan. Minua niin kuvottaa tämä perikristillinen omistushalu ja toisen vartalon määräämisoikeuden korostaminen. Omistaminen ei ole rakastamista vaan epävarmuutta ja pelkoa.

Aito rakkaus antaa olla ihminen. Aito rakkaus on ehdotonta. Jos koet rakastavasi vain menettämisen pelon kautta tai roikkumalla niin olet vain rakastunut itseesi.

Sitten varmaankin voidaan sopia avoimesta suhteesta?

Kyllä se käy jos molemmat on samaa mieltä.

mutta tuskinpa niin kävisi,mies on muutenkin sairaalloisen mustasukkainen. Itse en antaisi anteeksi,luottamukseni voi pettää vain kerran.

niin tapahtuisi, että pettäisin, olisi se merkki siitä, että liittomme on tullut tiensä päähän. En tarvitsisi anteeksiantoa. Enkä sitä myöskään itse antaisi. Tai voisin antaa anteeksi, mutten jatkaa parisuhdetta. Piste.

pettämisestä kiinni

Miksi se seksuaalinen sitoutuminen on niiiiin tärkeää että kaiken tämän muun kanssa voin elää ja haluan elää mutta sen kanssa en voi, että toinen on tuntenut seksuaalista halua johonkin muuhunkin kuin minuun. En vain tajua logiikkaa tämän takana.



Sanoit, että pettäminen on raukkamainen teko. Teemmehän me paljon muutakin "raukkamaista". Petämme monella tavalla, muulla kuin seksuaalisella.



Tämä viestiketju nyt koski nimenomaan seksuaalista pettämistä,joten sitä tässä korostetaan. En hyväksy mieheltäni muunkaanlaista pettämistä,jos jotain on sovittu,siitä pidetään kiinni.

Ensinnäkin asia on niin, etten petä. Mutta jos nyt hypoteettisilla tasoilla ajatusleikitään, niin en haluaisi, että mies antaisi pettämistä anteeksi. Olen luvannut olla uskollinen, ja se on miehelleni äärimmäisen iso asia, ja pettäminen vaatisi minun oman päätökseni rikkoa tämän lupauksen ja toimia tahallani vastoin mieheni tahtoa. En ansaitsisi anteeksiantoa, enkä sitä siis myöskään haluaisi.



Jos mies pettäisi, niin ei saisi anteeksi. Hän tietää sen kyllä, koska tämä asia on käsitelty meillä kattavasti. Se on kerrasta poikki.

Kertoo kaiken olennaisen suhteesta, jos "jaa kiinni". Miksei pettaja lahtenyt ajoissa ja vapaaehtoisesti? Miksi vasta, kun oli liian myohaista?

Koskee kaikkia asioita. Ei mitaan typeraa teeskentelya.

jos harrastaisin avioliiton ulkopuolista seksiä, en tiedä, katuisinko sitä. Toiseksi: en missään tapauksessa kertoisi asiasta miehelleni, joten mitään anteeksiantoa en edes kerjäisi/odottaisi. Samoin en haluaisi mieheni avautuvan mahdollisista seikkailuistaan minulle. En ymmärrä tätä toisen omistamisen pakkomiellettä, mikä monilla tuntuu olevan! Me olemme mieheni kanssa sitoutuneet liittoon, jossa on tämä tuttu ihminen ja hyvät puolensa, mutta ei se mikään vankila tai symbioosi ole. Sylkekää päälle, jos siltä tuntuu, mutta jos ja kun tämä malli sopii meille, kenenkään muun ei tarvitse ottaa siitä itseensä.

jos harrastaisin avioliiton ulkopuolista seksiä, en tiedä, katuisinko sitä. Toiseksi: en missään tapauksessa kertoisi asiasta miehelleni, joten mitään anteeksiantoa en edes kerjäisi/odottaisi. Samoin en haluaisi mieheni avautuvan mahdollisista seikkailuistaan minulle. En ymmärrä tätä toisen omistamisen pakkomiellettä, mikä monilla tuntuu olevan! Me olemme mieheni kanssa sitoutuneet liittoon, jossa on tämä tuttu ihminen ja hyvät puolensa, mutta ei se mikään vankila tai symbioosi ole. Sylkekää päälle, jos siltä tuntuu, mutta jos ja kun tämä malli sopii meille, kenenkään muun ei tarvitse ottaa siitä itseensä.

Älä sinäkään ota itseesi muiden tapaa elää tai sylje heidän päällensä. Kukin tavallaan.

mutta tuskinpa niin kävisi,mies on muutenkin sairaalloisen mustasukkainen. Itse en antaisi anteeksi,luottamukseni voi pettää vain kerran.

Ainoa syy mustasukkaisuuteen on se ettei itse pystyisi olemaan uskollinen, se saa epäilemään.

Aika mustavalkoisia kuvitelmia monella. Ei pettäminen ole merkki siitä että suhteessa menee huonosti ja kyllä, pettämään voi vain hairahtua. Etenkin alkoholin ollessa kuvioissa.