Vauva vuodelle 2014 :)
Onhan tää vielä vähä aikasta haaveilua ja miettimistä, mut pakko suunnitella kun on perussairaus ja koulu vielä vähä kesken.. Ollaan oltu miehen kanssa 5vuotta yhessä ja mentiin kesällä naimisiin ja ihan aikuisen iässäkii tässä ollaan..
Mut onkos muita sille vuodelle suunnittelevia? :)ois kiva vaihtaa ajatuksia :)
Kommentit (1501)
En saa nyt linkitettyä jostain syystä, mutta googleta vaikka "Tohtori Tolonen raskaus", tulee heti ekana se sivu, jota mä lueskelin. E-Epaa saa ihan jokaisesta ruokakaupasta, luontaistuotteesta jne. Sieltä vitamiinihyllyltä. On tosiaan vähän hintava 120 kapselia maksoi jotai 31 €, mutta jos siitä jotain hyötyä olis :) Ite lähinnä sitä ajattelin, että ohentaa verta jonkinverran ja jos satunkin kuulumaan siihen ryhmään, jolla on hyytymistekijöissä ongelmia ja noinkin myöhäinen keskenmeno johtuis niistä (esim. veritulppia istukassa) niin tuo vois auttaa. Jossain keskustelupalstalla oli myös joku joka oli kauan yrittänyt tulla raskaaksi, oli alkanut syömään tuota ja oli tärpännyt heti -liekö sattumaa, mutta kannattaa ainakin kokeilla :) ja sitten nuo kaikki muut hyödyt, mitä Tolonen luettelee.
Mäkin kyllä sain lähetteen SPR:n hyytymistekijäkokeisiin just kun tuo sikiökuolema oli tapahtunut sen maagisen 12-viikon jälkeen (siis 13+3), mutta kun pitäis odottaa 3 kk ennen kuin voi ottaa ja sitä ennen ei sais tulla raskaaksi.. Niin ei mun psyyke kestä niin kauaa :( eli päätin skipata ne kokeet ja aloittaa tosiaan tuon kalaöljyn kanssa eka menkojen jälkeen vauvan teon :) Tietty siinä tapauksessa menen kokeisiin, jos ei ole vielä tärpännyt, mutta jos on niin hyvä niin.
minäkin lähetän voimia ja onnea tulevaan blackpatherille!!:)
täällä tehdään talletuksia tiuhaan ja toivotaan että vois tapahtuisi itsestään tällä kertaa.:) hyvillä mielin mennään!
Kaikille tahdon toivottaa ihanaa joulua!!<3 tuokoon uusi vuosi meille jokaiselle pienet nyytit.<3
Kiitos :) Tänään on itkettänyt vähän vähemmän. Jostain netin luontaistuotekaupasta tilasin sellaisen määrän kaikkia vitamiineja, että seuraavaks tarvin dosetin :D siis sitä E-Epaa, magnesiumia, Foli-B strongia, maitohappobakteereita (ja raskaustestejä, mutta ei sisäisesti nautittavaksi).. Lisäks popsin monivitamiinia ja d-vitamiinia.. Rautaa ja C-vitamiiniakin oon nyt ottanut kun Hb laski niin reilusti tuossa rytäkässä (kun siis se istukka ei irtonnut, niin vuosin aika lailla ennen sitä kaavintaa).
Mut hyvää joulua kaikille kanssakuumeilijoille ♡ ja paljon vauvoja ensi vuodelle!
Ompas täällä tullut paljon ikäviä uutisia. :( Näin joulun alla olisi toivonut enemmän ilouutisia. Hyvää joulun aikaa kaikille kaikesta huolimatta! Ehkä ensivuosi tuo parempia uutisia tullessaan, toivotaan niin.. :)
Blackpanther : Paljon voimia. Kamala kokemus varmasti. :(
Itselläni ei ole yhtään raskautunut olo ja tänään herkkä testi näytti negaa. Huomenna pitäisi menkat alkaa, jos kierto pysyy samana. Näin joulun aikaan elämäntavat ovat olleet aika tuhoisia raskautta ajatellen, joten en osaa edes uskoa raskautumisen mahdollisuuteen.
Olen ollut aika surumielinen viime päivät.. Tullut niin paljon raskausuutisia joka puolelta ja varsinkin ne muiden ihanat vahingot satuttavat, vaikka eipä ne minulta pois ole tietenkään.. Jotenkin tunnen niin epäoikeudenmukaiseksi sen, että ne saavat, ketkä eivät edes halua. Vanhat keskenmenot ovat myös painaneet mieltäni ja lisänneet pelontunteita. Yritän kuitenkin olla edelleen positiivisin mielin. Pms-oireet vaan saavat minut tosi herkille ja eilenkin aloin itkemään, kun kuulin puoltutun ilouutiset. Itkuherkkyys lisää varmuuttani, että ne menkat sieltä pian on tulossa..
Lisään vielä sen, että näin aivan ihanaa unta aamulla. Olin unessa juuri tehnyt positiivisen testin ja olin juuri kertomassa siitä kumppanilleni.. Ai että harmitti herätä puhelimen soimiseen. Olisin halunnut nähdä unessa mieheni reakoinnin uutisiin. :D Tietenkin heti herättyäni riensin tekemään testin ja eipä tullut samaa tulosta oikeassa elämässä. :(
Kp 28/28 yk 2.
Heipä hei, Hiljaiseloa ollut tämä joulu tässä palstailun kannalta. Eipä tarkoita sitä etteikö mulla olisi ongelmia :/ Luulin tossa jouluna että mulla on kohtutulehdus. Käsittämätän vatsa ja selkäkipu. No ohi se meni, katsotaan tuleeko takaisin kohta. Alkaa jo kyllästyttää kun tuntuu että terveys reistailee koko ajan ja vielä ns. näitä naisten ongelmia. No tällä hetkellä mun jalassa on joku outo kipu ja linkuttelen eteenpäin. Ei vaan jaksa ymmärtää.
No mitäs tänne muille kuuluu? Tämä ketju taitaa olla enää voimassa reilut 3kk :( Sitten otsikko menee vanhaksi. En kyllä todella usko vieläkään ettei meille varmaan tule vauvaa vuonna 2014. Tuntuu kyllä kauhealta tämä. Tiistaina tulee yritystä täyteen 7kk. Vielä on vuoteen aikaa tietysti paljon, mutta kuitenkin. Pahaltahan tää tuntuu.
Anoppi taas ihana itsensä ja kyselee kaikilta meijän ympärillä että millonko meille tulee lapsia. Huomenna pitäisi mennä katsomaan anoppia ja vastasyntynyttä. Sieltä tulee taas kommenttia että eikö olekin ihana, missäs teijän vauva on ja eikö teillä jo ole vauvakuumetta. Tarviiko sitä kysyä joka hemmetin viikko sitä samaa ja hieroa suolaa haavoihin. Tekisi kyllä mieli jo sanoa sille että joo keskenmeno oli kuule juuri että häivy sinä nyt helvettiin. Oon niin vihanen tollasesta "painostuksesta". Kyllä me kerrotaan sitten kun kerrottavaa on. Mun omat vanhemmat ja veljet eivät kertaakaan mun koko elämän aikana ole kysyneet millon me tehdään lapsia. Ne osaavat kyllä olla hienotunteisia asian suhteen. Luulekohan se anoppi että jos se kyselee se saa meijät alottamaan lapsenteon. Mä en käsitä mikä vika siinä naisessa on ja miten se saa mut kiehumaan niin! Tämä ei siis ainut ongelma hänen kanssaan :D Kauhee mä oon, mutta ne halua sitä lasta huomenna syliin. En tykkää hirveesti noin pieniä pidellä plus ne kaikki kattoo mua kun mä en osaa. Mua ahdistaa sellanen. Sitten mun mies kyllä ottaa sen lapsen syliin ja mä en kestä katsoa sitä kun mä näen kuinka se haluaisi jo oman. Tuntuu siltä että mä estän mun miestä saamasta lasta. Kuulostaa tyhmältä, mutta se vika kuitenkin näyttää olevan mussa.
Mun mielenterveys on kyllä nykyään koetuksella. Itken millon sattuu ja ahdistun todella helposti. Nyt on sellanen hetki elämässä, että alan jo epäilemään mun koko elämää. Kannattiko mennä naimisiin, miksi mä asun tuolla missä asun. Pitäskö vaan jättää kaikki taakseen ja lähteä vaikka ulkomaille. Polttaa kaikki sillat takanansa ja poistua vaan. En tiiä, oon hirveesti miettiny jouluna mun elämää ja sitä miksi mä olen tässä missä olen. Kuvittelen, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella vaikka järki sanoo ettei se ole. Olen nähnyt käsittämättömiä unia, että seurustelen eri miesten kanssa ja kun herään mietin että miksi asia ei ole niin. En tiiä, se pelottaa. En halua nähdä unia toisista miehistä. Mikä mua nyt vaivaa!? Tää on ihan kamala tunne kun ei oikein enää pidä omasta elämästään. Kauheeta miten paljon yksi vauvan yrittäminen vaikuttaa näin paljon. Mä luulen että tässä on aika paljon kyseessä nyt tää hormonitoiminta. Viimeksi kun lopetin pillerit mä jätin mun silloisen poikaystävän. Nyt mä olen ihan paniikissa ja peloissani, että mitä mun aivoissa tapahtuu. Mitä jos mä tajuun tehneeni virheen mennessäni naimisiin. Mä tiedän etten tule koskaan löytämään parempaa miestä kun mun mies on. Mun mies on ihan mielettömän ihana ja vaan yksin kertaisesti paras. Mitä mä tässä sitten valitan! Mistä ihmeestä mä saan takaisin sen hyvän olon joka mulla oli puoli vuotta sitten. Pitääkö mun aloittaa taas pillerit jotta saan mun mielen tasaantumaan. Oonko mä oikeasti ilman hormoneja näin sekopää? Vai onko tämä vain tää siirtymisvaihe hormoneista vapaaseen? Kuinka kauan tää siirtymä kestää? Jos me ei saada mieheni kanssa lasta yhdessä me erotaan. Olen nyt täysin vakuuttunut siitä. Aikaisemmin olin sitä mieltä ettei varmana erota. Tää ajatus saa mun kauhun partalle ja ahdistumaan vaan enemmän. Mä niin toivon, että nää tunteet on ohitse meneviä ja johtuu jostain tilapäisestä mielenhäiriöstä. Aika näyttää. Töissäkin taas menee huonosti, niin se vaan lisää tätä soppaa. En halua enää olla kotona, töissä, salilla enkä missään. Haluan vaan olla unessa koko ajan. Alkuvuodesta selviää pääsenkö takaisin samaan pisteeseen missä olin ennen töissä. Pidän niin sormet ristissä että pääsen niin parantuisi edes joku osa-alue elämässä.
Niin ja mun kierto heittää nyt häränpyllyä. Tänään kait kp 10, mutta kun menkat tuli miten tuli, oudolla väliajalla, niin nyt ei oikeastaan yritetä ees lasta. Odottelen että näkisi vähän mitä tää kroppa meinaa.. Terot oon jo heittäny nurkkaan, ne vaan sotki enemmän kiertoa. Tuntuu että on koko ajan sellasta menkkajomottelua ja en käsitä yhtään missä mennään
Nyt tuli taas omaanapaa oikein kerrakseen, kiitos ja anteeksi. Tuli aika syvällistä juttua ja en mä tiiä ajattelenko mä nyt kaikesta ihan noin. Kunhan annoin tekstin virrata :) taas vähän parempi mieli. Ja tuleepahan teillekin hyvä mieli kun tajuutte että teillä menee nyt ainakin paremmin kun mulla :D
Ruusukukka joko alkoivat vai olisiko salamatkustaja mukana?
Blackpanther :/ kovasti jaksamisia sulle ja perheellesi. On varmasti raskasta aikaa tämä, mutta aika parantaa haavoja kummasti. Toivottavasti menee nopeasti tämä aika.
Oikein hyvää loppu vuotta teille kaikille :) Ensi vuonna sitten ollaan kaikki raskaana!
Jaa nyt mua jo harmittaa toi edellinen avautuminen. Musta tuntuu et olin sielun syvimmissä peloissani kun tuon kirjoitin. Harmittaa kun ei saa poistettua... En tiiä, toi osuus siis kun mietin tota naimisiinmenoa. Mikään ei ole huonosti niin miksi maalaan piruja. Kauhee miten paha mieli tulisi jos mieheni lukisi tuon :( oon kyllä noista unista kertonut :D ehkä mua vaan pelottaa että ei saada lapsia ja nyt yritän paeta tilannetta ennen kun alkaa sattumaan :( on tää elämä hurjaa.
Hummingbird: Ymmärrän tunnesekamelskasi ja sen että huonolla hetkellä tuntuu, että kaikki on huonosti ennen kuin taas pääsee siihen normaaliin olotilaan, millon ymmärtää, että kyllä niitä hyviäkin asioita on. En ole itse vielä samassa vaiheessa kanssasi, mutta silti tämä tuntuu kauhean tukalalta. Toivottavasti nuo sinun olotilasi menevät ohi ja fyysinen olo pysyy hyvänä.
Itsekkin olen kokenut sukulisten vihjailuja ja kyselyjä. Tuntuu erittäin raastavalta enkä edes ymmärrä, miten ihmiset kehtaavat, kun kuitenkin tietävät aiemmista keskenmenoistani! Olen saanut ihmiset aika hyvin hiljaiseksi, kun olen tiuskassut, että siinäpä odottelette yms.
Menkkoja ei kuulu ja eilen testi neka. Pientä myllerrystä mahassa on ja eilen oli vähän tuhrua, että kai ne menkat on tuloillaan. Toivottavasti pian! Tänään on rinnat kipeytyneet. En usko yhtään raskauteen, joten sen takia on tuskallista, kun menkat ei ala.
Kp 30/28 yk 2
hummingbird tuo sun teksti oli täynnä samanlaisia tuntemuksia kuin mitä mullakin tällä hetkellä... en tiedä johtuuko tämä tunnesekamelska juurikin tuosta vauvankaipuusta ja epätietoisuudesta sen suhteen; saako vaiko ei ja jos saa niin millon jne.... ja se kun siihen ei pahemmin pysty itse vaikuttamaan... itsellä tosiaan menossa kp 7 ja tämän kierron alusta alkaen on ollut sellaisia mielialan heittelyjä ettei tosikaan, mies ollut kyllä koetuksella... itse myös pohtinut oman elämäni merkitystä ylipäätään, kun tuntuu ettei tämä tästä mene mihinkään suuntaan... en viihdy työssäni yhtään ja se aiheuttaa stressiä jatkuvasti, tiedän että töitä täytyy tehdä kun niitä on, mutta inhottaa kun se tuntuu ihan paskalta eikä mitään pakokeinoa ole, niin vähän muitakaan töitä tarjolla. Olin ajatellut, että kunhan pääsen äitiyslomalle saan hengähdystaukoa töistä ja aikaa miettiä mitä teen töitteni suhteen. Ja EI olla haluamassa lasta siis sen takia että pääsisin äitiyslomalle!!!! mutta nyt kun vauvaa ei kuulukaan joudunkin olemaan koko ajan paskassa työssäni ja alaakin haluaisin vaihtaa mutta ei oikein ole varaa lähteä opiskelemaankaan .... no siis tuntuu vain että mistään ei tule mitään... haluaisin että suhteemmekin etenisi, haluaisin kihloihin, mutta ei vielä sitäkään. Olen vihjaillut siitä miehelleni, mutta mitään ei tapahdu silläkään saralla. Ja EN tarkoita että se nyt varsinaisesti edes mitään muuttaisi, mutta tässä mielentilassa vain tuntuu ettei MIKÄÄN etene ja kaikki jauhaa paikallaan ja on täyttä P*****A.... Olen itkeskellyt myös miten sattuu ja tuntuu oikeesti ajoittain että johan tässä lähtee järki.... No joo sori tämä omakin purkaus, mutta pakko kanssa johonkin saada tilitettyä... Suhdettammekin olen miettinyt, onko tässäkään mitään järkeä, vaikka tiedän että on.... On tää vaan tällästä kun nämä tunteet myllertää...
mutta siis vois oikeesti se vauva jo ilmoittaa tulostaa, en ymmärrä mitä olen väärin tehnyt niin pahasti ettei sitä meille suoda... ja joo tottahan sitä aina itseään syyttää vaikkei se mitään autakaan....suvussakin tulee koko ajan uusia vauvauutisia ja se ahdistaa... no eteenpäin vaan, ei se auta, perhana....ANTEEKSI myös tämä purkaus :(
Rima kp 7/30-46 yk 12 (jospa ensi vuonna sitten, kun ei tämä yksi vuosi näyttänyt riittävän :( )
Hei, tänne varmaan mahtuu mukaan keskustelemaan :) Olen 25-vuotias, perheeseeni kuuluu 25-vuotias mies ja parin kuukauden päästä 5-vuotta täyttävä pikkuneiti.
Vauvakuumetta on ollu itsellä jo melkein kaksi vuotta ja mies näytti uudelle lapselle vihreää valoa nelisen kuukautta sitten ja kävin gynellä otattamassa hormonikierukan pois. Kierrot tasaantui nopeasti normaaliksi, mutta vieläkään en ole raskautunut. Tuntuu niin pahalta kun lähipiirissä syntyy vauvoja ja muut tuntuu raskautuvan pelkästään sormia naksauttamalla. Ensimmäisen kohdalla raskautumiseen meni melkein vuosi ja toivon todella, ettei tämän toisen kanssa tarvitse odottaa niin kauan.
kp 13/30 yk 4
Hummingbird ja Rima: Voimia jatkaa <3 kokemuksesta tiedän, että ainakin mulla meni mielialojen tasaantumiseen varmaan se puoli vuotta sen jälkeen kun hormonikierukka otettiin pois (mulla toistuvien migreenien takia kesällä 2010). Ja voihan se raskaaksi tuleminenkin kestää sen pitempään kun on käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. Mutta siis ymmärrän, että tuo on raskasta! Ite olin jo hermoromahduksen partaalla kun esikoinen tärppäsi "vasta" neljännestä kierrosta.. saati jos olis mennyt pitempään.
Iikku: Tervetuloa mukaan ja onnea yritykseen :)
Ja minä ite: Oon tänään huomannut ensimmäistä kertaa tapahtuneen jälkeen olevani onnellinen :) Ihmeellistä, ehkä tästä selviää ja elämä jatkuu. Tai sitähän mä oon tietty koko ajan yrittänyt itelleni uskotella, vaikka ihan siltä ei oo tuntunutkaan. Töissäkin olin jo kaks päivää ja työkaverit oli tosi ihania -pyysin siis esimiestä kertomaan tuosta tapahtuneesta jo etukäteen niin tiesivät jo eikä tarvinnut kaikille erikseen alkaa kertomaan.
Ja mun halut on palautuneet ;) raskausaikana olivat ihan nollassa. Nyt on vuotokin loppunut nii jos vaikka tänään jo vähän.. ps. Hiiteen ehkäisy ja ekat ne maagiset ekat menkat! Eihän se raskaus ala ennen kuin kroppa on toipunut eli kävi miten kävi.
Heipsan!
Hummingbird ja Rima84: Ihan tutun kuulosia ajatuksia osittain mullekkin. Kyllähän sitä aina välillä tulee mietittyä kaikenlaista että onko tää vauvanyritys nyt se mitä oikeesti haluaa? Haluanko sitä just nyt (tää on tää ikuisuuskysymys että millon on oikee aika, kun sitä oikeeta aikaa ei oikeesti ole!)? Oonko oikeesti valmis vauvantuloon? Oonko ylipäänsä oikeen miehen kanssa? Haluanko asua täällä missä asun vai pitäskö vaan jättää kaikki ja muuttaa takas sinne mistä tänne tulinkin ja alottaa alusta (asun siis kaukana kotipaikkakunnastani)? jne.. Ja mullakin on ihan sama tilanne töiden suhteen kuin Rimalla, en tykkää nykyisestä työstäni yhtään!! Ihan pakkopullaa. Työkaveritkin on jotenki tosi tylsiä ym. Ja ihan täsmälleen samoja ajatuksia oon pyörittänyt senkin asian kanssa että "kunhan vaan pääsis äitiyslomalle, niin pääsis pois tuolta nykyisestä työpaikasta hyvällä syyllä!" vaikkei täälläkään siis olla lasta tekemässä sen äitiysloman takia! :) Ihan tuttuja fiiliksiä kaikki!
Mutta aika nopeestihan noi ajatukset sitte kuitenki haihtuu mielestä.. :) Aina aika ajoin tupsahtaa uudelleen mieleen kun on esim.töissä hetkittäin itsekseen omien ajatusten kanssa, mutta sitten taas nopeesti ajatukset vie muualle :)
Iikku88: Tervetuloo vaan mukaan! :)
Omaanapaa: Täällä tänään Kp 13/24-29 ja eilen illalla jo testattu ovisplussa. Tai viiva oli melkein yhtä vahva kuin testiviiva. Eilen tuli peittoja heiluteltua. Tänään myös testattu ovista uudestaan ja edelleen oli plussa nyt illalla (?? hmm?). Yhtä tumma viiva kuin eilen. On kyllä eka kerta kun tulee kahtena päivänä tumma viiva testiin, testauksien välissä oli siis vuorokausi!. Yleensä se tumma viiva on ollu vaan kerran, jonka jälkeen lähteny jo haalistumaan.. Noh, peitot heilui myös tänään, joten toivotaan nyt sitten parasta..Ehkä tässä vois vielä varmistella huomenissa ;) Jotain pientä oviskipuilua on myös ollu tänään, ei yhtä pahaa kuin yleensä, mutta pientä jomotusta, että tuntemusten perusteella myöskin ovis on nyt! On tää kyllä kummallista kun tuntuu että joka kierrossa on jotain outoja uusia juttuja mitä ei aiemmin oo ollu.. tai sit sitä oikeesti vaan on ruvennu tarkkailee liikaa omaa kroppaa, joka ikistä pientä mahan nipistystäkin, tai jotain :D hahah
Eli tästä lähtee taas mun ns.piinaviikot! Loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna pääsis mahdollisesti testaamaan, sikäli mikäli tästä(kään) nyt mitään tulee.. Jotenki ihan varma fiilis jo nyt että ei vaan tärppää - kumminkaan!! :D :/
Kimallus-84 Kp 13/24-29 Yk 8.
blackpanther hienoa ja ihanaa, että mieliala on jo kohonnut ja halut myös :) tsemppiä sullekin jatkoon <3
kimallus, tsemppiä sulle piinaviikkoihin ja toivotaan, että haluttu tulos tulisi <3
ON: täällä hieman mieliala noussut, mutta siis ensimmäistä kertaa tämän vauvakuumeen aikana mietiskelin ihan tosissani, et mitäpä jospa sitä jättäis tämän touhun nyt kokonaan... tai siis ei sillai kokonaa, mut yrittäs ainakin ottaa iisimmin, eli tulee jos tulee... (ihan ku olis muuta vaihtoehtoakaa =D ) olen siis itse kuumeillut n. kolmisen vuotta ja viimeisen vuoden aikana mieskin on innostunut asiasta, tosin ei niin kuin minä mutta kuitenkin :) ja nyt tänään mietin, että tää oma kuumeilu on mennyt jo ihan pakkomielteiseksi, eli pakko vaan saada jotain mitä ei voi saada, siltä tuntuu ja ihan kaikki on pyörinyt tämän kuumeen ympärillä.... mennyt aika, nykyhetki ja tulevaisuus, kaikki pyörii ja rakentuu tämän kuumeilun ympärille, ei ole kovin tervettä enää... mutta siis, meinasin vaan, että ehkäpä parempi hyväksyä se tosiasia, ettei se tällä tavalla ainakaan tule ja mistään muustakaan ei tule mitään. Eli nyt pyrin keskittymään enemmän tähän hetkeen ja nautin siitä mitä on ja suunnitelmat teen sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Ensiksi yritän keskittyä siihen, että saan jostakin paremman työpaikan :) ja ehkä haluaisin opiskellakin jotakin uutta työn ohella ja matkustelemaan pitäis päästä ensi kesänä, että eikun kohteita miettimään :) niin ja ollaan mietitty oman talon rakentamistakin (tosin se ei nyt aikoihin ole ajankohtaista mutta saahan sitä haaveilla;) ), kaikkea kivaa olis siis suunnitteilla ja nyt vaan ajatukset niihin :) ja tämähän ei tarkoita sitä ettenkö täällä pyöri, pyörin kyllä :)
Rima kp 9/30-46 yk 12
Rima kuulostaa taas minulta. Mullakin tuntuu tää jo olevan pakkomielle. Aina ajoittain tulee ihan käsittämätön olo :/ Voispa ottaa rennosti. Yritän kyllä, mutta välillä taas lähtee käsistä.
Kimallus-84 kyllä mä nyt uskon että tässä kierrossa te saatte vauvan :) ei tässä nyt oo muuta vaihtoehtoa. Ovis bongattu, käytetty hyväksi ja nyt se on se! Usko mua!
Täällä myös siis työ jossa en viihdy. Olen hakenut nyt muuta paikkaa ja toivotaan että pääsen vaihtamaan helmikuun alussa :) se on noin fifty fifty miten tässä käy. Mäkin olen ollut siinä uskossa että kohta pääsee pois töistä koska on äitiyslomalla. Sitkun ei vauvaa kuulukaan niin paskat mä koskaan pääse pois tuolta. Mäkin jo mietin että haenko kouluun jatkamaan korkeammalle. Pitää nyt miettiä jos keväällä hakisikin :) Nyt yritän TAAS vaihteeksi vähän liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Huomenna taas töihin ja ei sitten kiinnosta pätkän vertaa! Puuh...
Kovasti iloista mieltä kaikille ja hyvää oloa!
En tykkää minäkään työstäni, koko vuosi on ollut hirveää stressiä, kiirettä, ristiriitoja työkavereiden välilläkin jo ja esimies on tasan käyny pari kertaa päivässä haukkumassa ja kaatamassa lisävaatimuksia niskaan. Ja tunnustan, että äitiysloma (jonka olis siis pitänyt alkaa 23.4.2014) oli ja on yks lisämotivaattori vauvan hankintaan. Vaikka tietenkin haluan sen vauvan, mutta kyllä mua nyt harmittaa myös menetetty loma, menetetty yhteinen kesä lasten kanssa jne. ja koska sijainen olen ja töitä riittää kyllä tauotta, niin tiedän vuosien kokemuksella, että osaavat katkaista työsopimuksen just niin, että kesälomat palaa. "Sorry, nyt ei oo kolmeks viikoks töitä"..
Kiitos tsempeistä Hummingbird! :) Toivotaan näin, että tää olis nyt vihdoin SE kierto josta plussaan! Ajoitus oli joo tässä(kin) kierrossa kohdillaan, testien ja tuntemusten mukaan, mutta kuten niin monessa muussakin kierrossa, niin ei vaan sekään mitään takaa..
No, nyt sitte odotellaan jälleen seuraavat 2 viikkoa :)
Hei rakkaat toverit!<3
hieman on hiljaiseloa tälläkin suunnalla ollu palstailun suhteen, vaikkakin joka päivä olen käynyt tsekkaamassa tilanteen täällä.:) koulusta lomaa joten töissä ollut.
mulla on ollu aivan samanlaisia tunteita ja ajatuksia kun muillakin, šekä niitä negatiivisia että ilosia..eli kuuluu ilmeisesti tähän vaiheeseen!
toivon jokaiselle positiivista mieltä ja jaksamista tän asian kanssa. Maltti on vissiin valttia....
rima tuossa kirjoitteli että yrittää keskittyä muihinkin juttuihin ja löytää positiivista asennetta..sama on tavoitteena myöskin täällä. Ja siihen suuntaan oon nyt aika hyvin jo päässytkin. Helpottaa kyllä kummasti kun ei murehdi kokoaikaa.
opiskelut alkaa pikkuhiljaa olla loppusuoralla, opparia pitäis vääntää, sitte alkaakin 13vkon työharjoittelu ja töitä pitäs ettiä samalla valmiiksi.:) siinä onkin hommaa, joten eiköhän tää tästä. Ehkä mun oloa helpotti šekin kun nyt tiedän että tutkimuksiin pääsen 16.1.:) tosta äippälomastakin ollu puhetta täällä ja olin myös miettinyt että pitkästä aikaa sais viettää kesän rauhassa kun viimeksi 14vuotiaana pitänyt lomaa kesällä. Mutta töiden parissa taitaa mennä kun ei ole tärppi käynyt. noh, toisaalta ehtii luultavasti olla koulun jälkeen sen verran töissä että vaikuttaa positiivišesti tuohon äitiyspäivärahaan vai mikä se nyt :D
kierron puolessa välissä mennään ja nyt ollaan kahden viikon ajan touhuttu joka tai joka toinen päivä, rennolla meiningillä.:) ei mitään tietoa oviksesta, enkä aio testaillakaan!
tästä ryhmästä on kyllä tullut tärkee osa ja tuntuu että ollaan kavereita jollakin tapaa keskenämme.:) paljon tsemppiä kaikille ja tupla viivoja raskaustesteihin.<3
Viimeisen e-pillerin otin perjantaina 27.12, jonka jälkeen päätettiin, että se saa olla viimeinen. Menkkoja odotellessa. Vaan on tämä kumma, kun mahassa mukamas nipistelee ja tuntuu kummalliselta, taitaa mieli tehdä tepposet, kun vauvasta on haaveillut jo pidemmän aikaa.
Mietin tuossa, et pitäisikö varata aika papa-kokeisiin yms testeihin, kun en papassakaan ole käynyt kuin viimeksi v. 2011. Kumppani on vaihtunut sen jälkeen, joten eikai se pahastakaan ole. Tietäisi sitten, ettei ole mitään estämässä ainakaan raskautta, vaikka en millään tavallaan oireile, että voisi olla vaikka joku sukupuolitauti. Saisi itsekkin mielenrauhan ja tietty päivitystä tilanteeseen.
Niiin kovasti toivon, että tärppäisi pian, mutta nähtäväksihän se jää. Pitää yrittää mieltä hillitä, etten kehitä kohta itselleni jotain muka-alkuraskausoireita, en epäilisi yhtään, etteikö se minulta onnistuisi :D
Ja niin kovasti tekisi mieli ostella jo vaikka ja mitä, mutta onneksi on järki päässä! Kun ei tiedä, miten pitkään tässä menee.
Esikoista toivotaan, (miehelle kolmas) yhdessä reippa vuoden ja ikää 21v.
Blackpanther: Tiedän mieltä tuntuu oottaa niitä menkkoja. Mulla se ainakin ton ulkoisen jälkeen oli just se merkki että kaikki on taas mun kropassa (oletettavasti) kunnossa. Ja se tiesi uuden ajan alkua. Ja just sitä että pääsi yrittämään uudelleen eli unohtamaan kaiken tapahtuneen (no ei sitä koskaan unohda mutta mulla menkkojen alku antoi sysäyksen eteenpäin asian käsittelyssä) Mä taisin hehkuttaa kaikille tutuille että jee mulla alko menkat! Mies naureskeli että et sitten vissiin oo ollu noin iloinen menkoista kun sillon kun ekan kerran alko (en kyllä ollut riemastunut silloin). Mä en oo kuullut tosta e-epasta. Kerrotko lisää? Kaikki keinot käytettävä...
Omaanapaa: meillä oli oikeen lahjakas riita miehen kanssa viikonloppuna. Olin töissä ja tyyppi päätti syystä tai toisesta vetää perseet. Soitteli sitten oikeen kusipäisiä puheluita yöllä töihin. Itkuksihan se taas meni. en tiiä mikä taas jurppii. Pakotin kuitenkin miehen sopimaan ja harrastamaan seksiä kun kerta nyt on ovis (eilen gb:llä =) ). Eli nyt vaan kaikki rukoilut käyntiin että tärppi tulisi heti ekasta kierrosta KU:n jälkeen.
Jouluja kaikille.