Te, joilla lapsen nukuttaminen on ollut tuskaa...

on ollut se ongelma, että lapsi ei ole halunnut nukkumaan miehen kanssa, on siis huutanut. Lisäksi mies usein tekee töitä tähän aikaan. Se sänkyyn laittaminenkaan ei ole onnistunut, lapsi on alkanut huutaa.

Ap

Sehän on vain kysymys: pitääkö nyt nukkua? Juu nyt pitää nukkua on se vastaus jonka te käytöksellänne annatte. Eli rauhallisuutta, johdonmukaisuutta ja aikuisuutta nyt peliin.

voin hyvin olla samassa huoneessa tai sängyllä vieressä, kun lapsi nukahtaa, aiemmin näin on ollut, eikä mitään ongelmaa. Nyt vaan ei riitä, että olen lähellä (esim. sängyn vieressä), lapsen pitää päästä ihan kiinni näpäräilemään.



Nyt lapsi vaikuttaa nukkuvan. Huutaminen varmaan uuvutti, raukka pieni. Tää on ihan kamalaa, varmaan lapsikin jo jännittää nukkumaan menemistä, kun melkein joka ilta menee huudoksi.



Ap

on ollut se ongelma, että lapsi ei ole halunnut nukkumaan miehen kanssa, on siis huutanut. Lisäksi mies usein tekee töitä tähän aikaan. Se sänkyyn laittaminenkaan ei ole onnistunut, lapsi on alkanut huutaa.

Ap

Mitä vikaa on huutamisessa? Sehän on vain kysymys: pitääkö nyt nukkua? Juu nyt pitää nukkua on se vastaus jonka te käytöksellänne annatte. Eli rauhallisuutta, johdonmukaisuutta ja aikuisuutta nyt peliin.

millainen huuto sulla on mielessä, mutta tämä lapseni huuto on sellaista hysteeristä karjumista, ja hän tosiaan voi huutaa vaikka 40 min. putkeen.

Ap

Nuo hermojen menetykset, uudelleen heräämiset ja kaikki. Me ollaan nyt 3 iltana pantu meidän lapsi omaan sänkyyn nukkumaan, kun aiemmin on ollut hytkytettävänä sylissä. Ekana iltana karjui 2,5 h, eilen kitisi tunnin, tänään meni kolmessa vartissa ja minimaalisin kitinöin. Sata kertaa sain kyllä laittaa takas makaamaan. Mut toivon, että toisto auttaa.

se menee ohi tuokin aika. Mulla tuli semmonen ajatus mieleen, että saahan lapsi tarpeeksi päivällä syliä,turvaa ja rakkautta?



Onko muuten eroahdistusta?

Mitäpä jos ottaisit sellaisen asenteen,että et ottaisi mitään tressiä nukutuksesta, että menisitkin suosiolla lapsen kanssa nukkumaan?

Otat vauvansängyn omaasi kiinni ja laita pois välistä. Lapset ovat herkkiä vaistoamaan tunnetiloja ja voi olla, että kireyden takia takertuu sinuun entistä voimakkaammin.



Yritä vaikka ensin päästä eroon siitä hiuksien näpräämisestä, tiukka nuttura päähän tai vaikka uimalakki ja tarjoat jotain muuta näperrettävää, pue päälle huppari ja kokeile jos hupunnarut ajaisi samaa asiaa.

Sellaista se lasten kanssa on, kikkojen keksimistä ja pinnan venyttämistä.

Ootahan vaan kun alkaa uhmaiät ja mukavat :)

Mutta älä sentään mene lapsen sänkyyn nukkumaan. Ja lapsi todellakin karjuu yli tunnin aluksi ennenkuin luovuttaa, ja huomaa että okei, nyt toi ei anna periksi. Hyvä keino on hankkia lapsenhuoneeseen nojatuoli jossa voi lukea/olla koneella, sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Sitten viikon päästä siirtää sen nojatuolin siihen ovelle, ja viikon päästä siirtää sen siihen oven ulkopuolelle. Ja jos päätät että lapsi nukkuu omassa sängyssään koko yön, niin sitten joudut viikon verran kuuntelemaan sitä huutoa myös yöllä, eli et nosta lasta pois sängystä yöllä vaan rauhoitat hänet sinne sänkyyn hiljaa puhumalla, ja selkää paijaamalla. Oppii senkin, jos olet kärsivällinen ja johdonmukainen, eli et lipsu. Tätä kutsutaan unikouluksi. Se on siis aika kova koulu, mutta tepsii. Lasta ei tarvitse jättää siis yksin itkemään, vaan olet ihan lähellä kokoajan. Toinen hyvä idea on siis perhepeti, joss lapsen sänky on joko ihan aikuisen sängyssä kiinni, siis ilman pinnasängyn pinnoja/tai sitten lapsi nukkuu vanhempien sängyssä. Jos haluat että lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssä, niin on oltava tiukkana, eikä mentävä lapsen sänkyyn hetkeksikään.

reaktiota minkä huuto saa sinussa aikaan. Itselläni on samoja kokemuksia, että en kestä sitä huutoa ja jatkuvaa kyttäämistä millon pääsen pois nukuttamasta ja saan olla rauhassa. Eli ongelmanani oli tuo negatiivisten tunneilmaisujen kestäminen ja se johtuu omasta lapsuudestani. Kannattaa lukea kirja Virtahepo olohuoneessa tai käydä esim. neuvolapsykologilla juttelemassa omasta jaksamisesta. Itse otin neuvolapsykologiin yhteyttä kun tuntui että jotain apua on pakko saada ja siellä en täysin ole avautunut mutta kuitenkin koen jotain apua saaneeni ja uusia näkökulmia siihen mikä vaikuttaa omaan jaksamiseen.



Voimia!

en siis kestänyt lasten negatiivisia tunneilmaisuja tai sitä kun ne kasaantuivat. Omassa lapsuudessani en saanut niitä näyttää ja en siis ole oppinut pitämään niitä hyväksyttävinä.

Itselläni on 5 hyvin nukkunutta lasta.

Kukaan ei ole ollut ongelma. On ollut aikoja että lapsen pitää olla täydessä unessa ennenkö voin poistua huoneesta tai joskus olen voinut pussata ja poistua. Lapsi jää lukemaan itse iltasatua.



Minusta nukuttaminen on sitä että ollaan samassa huoneessa tai välittömässä läheisyydessä. Muuten lapsi nukahtaa itse.



Minua kiinnostaa tietää onko lapsi päivällä pinniksessä paljon leikkimässä?



Meillä on ollut iso juttu se että sänkyyn mennään unta varten ja tullaan pois kun on herätty. Siellä ei kuulu olla mitään virikettä, ainoastaan mukava peitto, tyyny ja unileluja.



Jos lapsella on tutti niin se kannattaa poistaa kun lapsi nukahtaa. Näin tutin pudotessa lapsi ei havahdu hereelle.



Hampaita lapselle voi tulla ja se olla syynä miksi lapsi kaipaa vähän lisähellyyttä. Auttaisiko särkylääke?



Isä ei kelpaa jos tapa on että nukahtamiseen kuuluu äiti. Tietenkin! Ei sun lapsi tyhmäkään ole. Jos äiti nukuttaa niin miten äkkiä isä siihen kuuluu sisäistää? :)



Rutiinit on tärkeitä: Niitä voi tehdä koko päivälle tyyliin; aamupala, ulkoilu, ruoka, unta, ruoka, ulkoilu tai enempi leikkiä, ruoka, yhdessä koko perheenä jotain. Sitten iltarutiinina lukemista, valoja hämärämmälle ja telkkari pois meluamasta, iltapala, pesut ja pisut. Nukkumaan.



Ensin kannattaa olla ihan lapsen lähellä ja ottaa syliin jos paljon ahdistaa. Takaisin sänkyyn kun rauhoittuu. Olet vierellä mutta älä juttele. Estä nouseminen. Kevyt unilaulu voi auttaa. Silitä selkää?

Itse lähden huoneesta kun pystyn laskemaan 20 lapsen tasaista hengitystä. Niin ettei lapsi liiku tänä aikana.

Ja jos ei ole ihan varma niin nouset ylös ja odota 10 hengitystä. Lapsi saattaa havahtua mutta näkiessään sinut saattaa jatkaa unta. Sitten jatka poistumista huoneesta.. :)



Millainen valaistus teillä on? Jos lapsi havahtelee niin voisiko lapsen mukavuutta lisätä jollain pehmeällä valolla?



Lapsen huoneessa kannattaa oleilla paljon niin lapsi tuntee huoneen tutuksi ja turvalliseksi.

Leikkikää välillä palikoilla lapsen huoneessa ja iltasadun voi lukea myös siellä?



Nukkumisesta kannattaa tehdä mukava toimenpide johon kannattaa laittaa kunnolla aikaa. Koita nauttia olostasi lapsesi kanssa vaikka sinulla olisikin jo kiire jonnekin kun olet ollut huoneessa jo 30 minuuttia.



Itsekin olen joskus tilanteen niin salliessa lukenut lapsille sadun ja jäänyt venyttelemään lattialle, joskus silittänyt pyykkiä. Täytyy vaan saada lauta ja rauta pois huoneesta ettei aamulla lapsen herätessä tapahdu vahinkoa.



Mutta minulle nukuttaminen on sitä että huoneessa on aikuinen. Minä luen lapsille ja meidän 2- ja 3- vuotiaat tietää ettei isä taas niin tee jos isä nukuttaa, joten luetaan sitten ennenkö menevät isin kanssa maate.

Tänään 3- vuotias nukahti lyhyen iltasadun aikana ja nuorempi simahti 10 minuutissa, siis meni vähän sadun yli.



Mutta asia kerrallaan. Tuossa iässä asiat muuttuu nopeastikin ja rytmejä haetaan. Minusta tärkeintä on että annetaan aikaa ja ollaan läsnä. Koita ymmärtää lapsen tarpeita.

On tutkittu, että vanhemmilla on taipumus ikään kuin kaunistella lapsensa nukkumista - siis valehdella siitä. Sanon suoraan käsitykseni, joka perustuu vain omaan kokemukseeni ja lukemaani: vuoden ikäinen haluaa luonnostaan nukkua äitinsä kanssa, jos suhde on läheinen. Lapsen huudattaminen tuossa iässä ei ole mielestäni fiksua.

mä oon miettinyt noita kaikkia, mutta ainoa mieleen tuleva juttu on se, että nämä kamalat nukutussessiot ovat jo traumatisoineet lapsen itsessään...

Ap

Te ette osaa. Mulla ei ole koskaan ollut tuota ongelmaa ja jätän sen ratkaisun asiaan pähkäiltäväksenne.

Toisaalta voi olla jo myöhäistä, olette rääkänneet lasta tai jättäneet yksin?

lapsen nukahtamista lapsen vieressä. :)

Minä en näe siinä juurikaan eroa että lapsi tulee vanhempien viereen. Mutta mielummin teen niin että menen lastensäkyyn odottelemaan kullan unta kuin että lapsi tulee sänkyyni ja siitä kannetaan pois tai jää. Kyllä se oma sänky pitäisi lapselle olla ihana nukkumispaikka.

Mutta meillä nukahtamista on aina koitettu tehdä monella eri tyylillä niin silloin ei fakkiinnu johonkin?



31

No anteeksi mutta meillä kaikki lapset nukahtaa alle vuoden iässä klo 20 aikaan ja heräävät aamulla.

Luen melko hyvin mielestäni lapsieni tarpeita ja suhde on kaikkiin läheinen. Meillä lapset nukahtaa kun nukuttaa ja herää kun on nukuttu. Välillä ei äitiä tarvita enkä ole kuunnut että näin kuuluisi tapahtua.



Painajaisia, oppimisia ja kipuja, sairauksia on ollu joskus häiritsemässä mutta kyllä aina se pointti on yöllä nukkua. Ja kun lapsi kasvaa taaperoksi niin mielellään menee nukkumaan koska aamulla on sitten uusi päivä ja tehdään taas kaikkea jännää. Illalla voi vaikka suunnitella mitä tehdään.



Meillä nuorin on vajaa vuoden ikäinen ja nukkuu pinniksessä, vaunuissa ja perhepedissä. Ei todellakaan vaadi yhtä tapaa vaan nukutamme lapsen ja olemme läsnä. Olisi kummallista että kuopus joka on puolivuotta nukkunut pinniksessäkin illasta aamuun alkaisi äkkiä heräämään yöllä vaan koska meillä on hyvä suhde.



31

ja kaikkemme yritettiin.. + sitten tuli vielä iso elämänmuutos niin päädyttiin ottaa lapsi nukkumaan meidän huoneeseen, meidän väliin. Näin nukutettiin sitä, sekin oli ongelmallista kun vaati molempia nukuttamaan ja pitkän nukutuksen mutta ajallaan aika pieneni ja lapsi alkoi ahtauden vuoksi vaatimaan omaan sänkyyn pääsyä (2v.) Nyt nukutetaan omaansa, niin että toinen makaa, esittää nukkuvaa vieressä. Yleisimmin onnistuu, aina ei ja tulee leikkimään ihan yhtä myöhään saakka kunnes me muut. Sitten menee nukkumaan viimeistään kuin mekin. Lapsilla on näitä kausia..

aina niin, että maataan meidän sängyllä. Sitten mennään lapsen sänkyyn (pinnis, mutta se on niin iso, että sinne sopii aikuinenkin kyyryyn). Paijaillaan ja pannaan takaisin makaamaan. Mä kestän yleensä niin kauan, kun lapsi nukahtaa, mutta herää sitten uudelleen. Sitten mulla menee hermo, tekee mieli lyödä lasta ja karjua, joten pyydän miehen tilalleni. En tiedä mitä mies tekee lapsen kanssa.

Tässä aika iso ongelma on se, että mä en kestä tätä.

Ap

Nyt menet hetkeksi lapsen "saappaisiin". Häntä varmaan pelottaa juuri tuo arvaamattomuutesi. Tästä eteenpäin, kun lapsi herää nukahdettuaan, sinä et menetä hermojasi, vaan rauhoittelet pientä. "Äiti tässä, nuku vaan, ei ole mitään hätää." Lapsesi voi nukahtaa sitten rauhallisin mielin.

Tosin osa ongelmaa voi olla se, että nukutat viereen, ja lapsi herää siihen, kun olet lähdössä. Hän assosioi unen sinun kainaloosi, ja havahtuu, kun kainalo on kadonnut. Heräileekö hän muuten öisin?

rauhallisuus onnistuu tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten en enää kestä. Se on varmaan ongelma, mutta kun lapsi ei halua nyt nukahtaa omaan sänkyynsä, aiemmin kyllä nukahti, niin että minä makoilin sängyllämme vieressä.

Lapsi herää ehkä kerran yössä ja tulee sitten meidän viereen, nukkuuu ihan hyvin muuten.

Nyt mies sai lapsen nukkumaan, aiemmin tätä ei ole tapahtunut (siis sinä aikana, kun nukutus on ollut tällaista tuskaa)!

Ap

Älyhoi, älä please jätä! Se on lapsi, pieni viaton ihmisen alku. Vaikka kuinka se mekastais, jotain täytyy olla AIKUISEN ihmisen (ainakin oletan sinun olevan aikuinen) päässä vialla, jos mieleen tulee, että haluat lyödä lasta!!

Meillä on käytössä tutut iltarutiinit, iltapala, kylpy, hampaiden pesu, iltasatu/laulu ja sänkyyn. Sinne lapsi on koko ajan kivuttomasti jäänyt, saattaa istua sängyssään, leikkiä unilelullaan ja höpistä omiaan. Lopulta uni voittaa ja sinne tuo nukahtaa tyytyväisenä. Kun muutimme uuteen asuntoon, lapselle oli vaikea nukahtaa kokonaan omaan huoneeseen, hommasimme lapselle myös univalon. Tämän jälkeen kotiin löysi tiensä myös soiva unilelu. Lapsi alkoi tottua omaan huoneeseen ja varsinaisia nukutusongelmia ei koskaan ollut.

Meillä nyt kolmevuotias kuopus on käynyt tuon saman vaiheen läpi useammankin kerran.



Onneksi kyseessä oli jo neljäs lapsi, joten aika oli kasvattanut äidinkin hermoja niin ettei huutava taapero enää tehnyt äitiä hulluksi. Lapsi siis protestoi sitä että eroaa sinusta, ja varsinkin kun huomaa joutuvansa eroon äidistä siinä unen ja valveen rajamailla.



Minun ehdotukseni on tämä: laita lapsi alusta pitäen jo omaan sänkyynsä, anna lapselle unikaveriksi oma t-paita tai yöpaita tms. vaatekappale joka tuoksuu sinulta. Otat itsellesi tuolin siihen sängyn viereen ja varaat jotain lukemista tai kännykän tms. jota voit käyttää ajankuluna itsellesi.



Laitat lapsen sänkyyn ja sanot että nyt käydään nukkumaan omaan sänkyyn. Kerrot lapselle että tässä on sinulle äidin paita, jota voit nuuskia. Jos teillä on jotain iltarutiineja, lauluja tms. niin ne toimitetaan. Selitä lapselle että äiti on ihan tässä vieressä, nyt nukutaan. Sen jälkeen istut siihen tuolille lukemaan tms. Jos lapsi alkaa huutaa, silitä tai taputa pyllylle ja sanot vain että "äiti on tässä vieressä, käyhän nyt nukkumaan". Varaudu siihen että lapsi saattaa ensimmäisinä iltoina huutaa ja raivota kauankin- laita vaikka korvatulpat korviin jos tuntuu että huuto tekee hulluksi. Tärkeintä on että johdonmukaisesti A) pidät lapsen omassa sängyssään B) toimit joka ilta ihan tismalleen samalla tavalla.



Kun lapsi oppii nukahtamaan omaan sänkyynsä, eikä enää vastusta sinne menemistä, voit alkaa kertoa lapselle että äiti menee kohta omaan sänkyyn/laittamaan tiskit koneeseen/katsomaan telkkaria tms. mitä nyt lapselle haluatkin sanoa. Lapsen pitää myös tiedostaa se, että et aio istua hänen sänkynsä vieressä koko yötä- muuten hän yöllä herätessään alkaa vaatia sinua viereensä. Ja koska hän on huudolla tottunut saamaan tahtonsa läpi, niin hänhän huutaa.



Ihan pienellekin lapselle voi puhua kuten järkevälle ihmiselle, selittää että hänen on mentävä ajoissa nukkumaan. Ja että yöllä nukutaan omassa sängyssä, hän omassaan ja äiti omassaan. Toki se vaatii paljon toistoa sekin, ei lapsi sitä päivässä omaksu.



Jos ajatus lapsen huudosta tuntuu kestämättömältä, niin toki tuota isä nukuttaa-mallia voi kokeilla- meillä sekin onnistui hyvin sillä äidin yöpaidalla täydennettynä.

Ekan kanssa temppuiltiin ja nukutettiin tunti, lapsi ei onneksi huutanut, vaan naureskeli. Silitettiin niin kauan, että nukahti.

Tokan kanssa olen imettänyt aika pitkään, joten imettämällä nukutin. Välillä ollaan silittämällä nukutettu. Mutta kun sitä "kautta" alkoi vaan riittämään, niin jätettiin vaan se pinnikseen huutamaan. Yöllä olen laittanut sille särkylääkettä, että tiedän, ettei kipuaan huuda, sitten vaan sanonut, että nyt on pimeää, nukutaan vielä. Ja jättänyt huutamaan. Itelle vaikka korvatulpat korviin, jos ei jaksa kuunnella.



Ymmärrän kyllä turhautumisesi. Kyllähän sitä jaksaa jonkun aikaa, mutta ei ikuisesti.. Jätätte vaan se sinne huutamaan, niin kyllä se siitä oppii. Opetatte vaan itse vauvalle, että on ok kiukuta ja huutaa silittelyä. Vauva on kuitenkin jo vuoden ikäinen!! Pian se hoksaa, että nyt on aika nukkua, eikä temppuilla, kun temppuilulla ei saa mitään.

älä paijaile enää älyttömästi kun siirrätte teidän sängystä omaan sänkyyn. jos kerran luette sadut teidän sängyssä, kannat vaan omaan ja toteat että "x menee nyt omaan sänkyyn nukkumaan", peittelet ja huoneesta veks. yölamppu päälle.



veikkaan, että lasta korpeaa kun ei halua, että lähdet siitä oman sängyn vierestä.



kun huuto alkaa, odota huoneen ulkopuolella 1-2 minuuttia. mene peittelemään ja voit odottaa että huuto lakkaa (mutta lapsi ei nukahda). sitten taas ulos huoneesta vaikka huuto alkaisi samalla sekunnilla kun nostat peffan penkistä. ja parin minsan pääsät takaisin.



eka ilta kestänee tunnin. toinen jo vähemmän.



meillä tämä fiksasi asian 4 illassa. 2 illassa tuli jo tulosta. autuutta! eli sinne lapsen huoneeseen ei jäädä enää "nukuttelemaan" tai lueskelemaan. rutiinit teidän sängyssä ja sitten kanto omaan sänkyyn

pienen lapsen pitäisi joutua menemään nukkumaan huutamalla... :( Meilläkin molempien kanssa meni jossain vaiheessa itkuksi, nukutettiin sitten aina meidän sänkyyn ja mentiin itse viereen niin lapsella oli turvallisempi olo. Siitä sitten pikkuhiljaa omaan sänkyyn kun kiinnostusta alkoi olla. Aika ja turvallisuus ovat parhaita apukeinoja, koettakaa kestää.



Itse huomasin omista lapsistani, että huusivat silloin kun vietiin sänkyyn eivätkä olleet väsyneitä. Lyhennettiin päiväunia niin johan alkoi illalla uni maistumaan. Myös kirjan luku tai joku muu kiva touhu sängyssä juuri ennen nukahtamista helpotti huomattavasti nukahtamista. Sängyssähän voisi päivänkin aika tehdä jotain kivaa, että lapsi ei yhdistä sitä sänkyä vain ja ainoastaan niihin ahdistaviin iltoihin?

Meillä toimi vastaavassa tilanteessa vuoden iässä seuraava: sovittiin että molemmat nukuttaa tismalleen samalla tavalla. Kädestä nyhrääminen loppui, mutta vanhempi jäi huoneeseen, istui hiljaa sängyn vieressä vaikka lukemassa. Näin mentiin viikko. Seuraavalla viikolla vanhempi siirtyi lähemmäs ovea, ja sitten lopulta oven toiselle puolelle niin, että ovi jäi hiukan auki. Kun lapsi tarkisti onko vanhempi oven takana, tähän vastattiin mutta muuten ei juteltu. Jos lapsi itki, käytiin rauhoittelemassa (aina samalla tavalla: taputeltiin, halattiin ja sanottiin hyvää yötä, ei sen kummempaa) ja lähdettiin pois. Jos huusi "yhtä soittoa", ei silti roikuttu sängyn laidalla vaan rauhoiteltiin aina muutaman minuutin välein ja palattiin asemiin. Ja tärkeä juttu: nukutettiin vuoroilloin AINA, meilläkin aluksi miehellä kesti käytännössä koko ilta siinä hommassa muttei annettu periksi ja nyt ei valikoi vanhempaa vaan molemmat kelpaa.



Huudon määrä oli alkuun kuusta jotain 30-60 min mutta väheni muutamassa illassa, ja lapsi oppi kuukauden aikana nukahtamaan yksin niin, että iltasadun jälkeen peittelyt ja halit riittivät ja jäi tyytyväisenä unilelun kanssa nukkumaan. Nukahti yksin nopeammin kuin aikuisen kanssa.



Huutovaiheita on kyllä sitten tullut myöhemminkin, etenkin uhmien ja elämänmuutosten (muutto, siskon syntymä, päiväkodin aloitus) yhteydessä, mutta palaamme aina tuohon samaan kaavaan ja nykyään tilanne korjaantuu muutamassa illassa.