Te, joilla lapsen nukuttaminen on ollut tuskaa...

En tiedä mistä tuo "kuusta" pomppasi mutta näköjään iPhonen autokorjaus oli sitä mieltä että tuohon lauseeseen kuuluu, minä en :D

Me olemme alusta asti pyrkineet siihen, että lasten nukutuksen ajaksi ei pyritäkkään saamaan kämppää täysin hiljaiseksi. Ei tietenkään mitään bileitä pidetä, muttei myöskään hiivitä varpaisillaan. Sopiva tasainen älämölö, niin lapset nukahtavat helpommin, kun kuulevat vanhempien olevan siinä lähellä.



Meillä esikoinen oli erittäin huono nukahtamaan, kun taas kuopuksen kanssa ei ole onneksi ollut mitään ongelmia.

on vähän vanhempi lapsi, mutta muuten ihan samalta kuulostaa. Vain äiti kelpaa tai tulee hysteerinen karjunta, äidillä menee hermot jne. Halusi nukahtaa vain äidin syliin ja havathui kun yritti siirtää sänkyyn. Alkoi, kun vieroitettiin tutista. Pikku hiljaa on kuitenkin mennyt siihen, että äiti voi maata lattialla, aluksi piti pitää kädestä kiinni, nyt riittää kun on siinä paikalla. Tuntu tietysti loputtomalta suolta, mutta pikku hiljaa se turvallisuuden tunne vahvistuu. Lisäksi kannattaa tehdä niin, että on itse jo ihan valmis yöpuulle, siis pessyt hampaat jne. niin voi ottaa nukutuksen levon kannalta. Sehän olisi kuitenkin ihan hyvä juttu, jos nukahtaisi samaan aikaan lapsen kanssa:) Mun mielestä 1v on niin pieni, ettei oikein vielä osaa ymmärtää, miksei vanhempi ole vieressä, jos havahtuu. Sanoisin, että nukuta suoraan teidän väliin, jos sinne kuitenkin yöllä tulee, niin pääsette kaikki helpommalla.

Minä olen ollut niin mukavuudenhaluinen että olen "nukuttanut" lapsia hyvinkin pitkään, lapsesta riippuen eri tavoin. Ensinnäkin pinnasänky on jokaisen kohdalla ollut "sivuvaununa" parisängyn vieressä, useimmiten taisin nukuttaa lapsen viereeni ja sitten siirtää omaan sänkyynsä, helppoa kun ei ole edes laitaa välissä.Ja useimmiten jäin makkariin, nukkumaan/ lukemaan yms.. Uskon että olisi ollut kiva jos olisi opettanut lapset siihen että hyvää yötä ja äiti tästä menee vielä hommailemaan, mutta toisaalta -- tulipahan levättyäkin. Ja kaikki ovat siirtyneet aikanaan omiin sänkyihin/huoneisiin nukkumaan 3-6v välillä, riippuen lapsesta ja tilanteesta ( yhteen aikaan ei ollut tilaa ja silloinen kuopus nukkui siksi pitkään meidän makkarissa)



öh mikä höpinä. Tuskinpa tästä apua oli



Lapset ovat ollleet erilaisia ja niillä on ollut eriaisia kausia. Jo on ollut pinna hyvinkin tiukalla.

Jos olet niin väsynyt kuin kirjoituksestasi kuultaa, pyydä apua neuvolasta. Kenties unikoulua, tai jos mies pärjää lapsen kanssa kuitenkin kotona, pääsisit muutamaksi yöksi muualle nukkumaan-- meidän kunnassa esim voi äiti päästä ryhmiksen tiloihin yöksi..



Pääasia on kuitenkin että hallitset kiukkusi vaikka ajatuksissa pyörisi mitä. Ajatus ei lasta vahingoita.

Tai siis lapsi jätti ne oikeastaan itse pois: kun päiväunille nukuttaminen rupesi ketsämään kolmatta tuntia, niin lakkasimme edes yrittämästä.

Nyt lapsi nukahtaa illalla 1-10 min kuluttua sänkyyn menon jälkeen.

Te, joilla lapsen nukuttaminen on ollut tuskaa...Millä keinoilla olette päässeet pois helvetillisistä illoista?

ikäinen on vielä pieni. Meillä toinen lapsista nukahti ja nukkui meidän välissä tuon ikäisenä. Vajaa kaksivuotiaana sitten rauhoittui omaan sänkyyn ja siellä on nukkunut tyytyväisenä siitä asti. Minä ottaisin lapsen viereen nukkumaan joksikin aikaa, mikäli se lopettaa tuon huudon. Hänellä on varmaan eroahdistusta ja epäilen että se vain pahenee jos yritätte väen vängällä nukuttaa omaan sänkyyn ja menetätte vielä hermotkin.

ja virkeää lasta ei kannata viedä sänkyyn. Meillä illat oli kamalaa rumbaa kun lapset olivat siinä 2v ja 3v mutta nuo keinot auttoivat.