Peruskamaa, eli parisuhteesta:)

Minä naisenakaan, saatikka KUKAAN tuntemistani tai toisen tuntemista miehistä eivät tykkää tilanteesta, että heidät asetellaan pöydän ääreen tai sohvalle keskustelemaan asioista syvällisesti..Naurattaa ajatuskin.

Kun siis nimenomaan en halua mitään s

yvällistä keskustelua vaan normaalia kahden aikuisen ihmisen kanssakäymistä. Ei pelkästään pakollisia lasten asioista muutaman sananvaihtamista.

Olen itse yrittänyt myös sanoa huomenta, hyvää yötä, tervehtiä toisen tullessa kotiin, kysyä kuulumisia, mennyt sohvalle viereen, pyytänyt päästä kainaloon makoilemaan jne, mutta ei kauaa jaksa, kun ei saa vastakaikua pyynnöistä huolimatta. Ja todella olen sanonut suoraan aivan asiallisesti, en vihjannut. Ja kai tämä siksikin tuntuu kauhealta, kun ennen tällainen oli meille luontevaa ilman mitään yrittämistä, mutta nyt ei yrittämälläkään onnistu. Silti mies väittää rakastavansa eikä omien sanojen mukaan halua kämppis-parisuhdetta, mutta ei tee mitään, että se muutakaan olisi.

Aloitteesta selviää, että en ole antanut pakkeja. Ehkä koko suhteemme (12v) aikana sormilla laskettavan määrän verran. Kahdenkeskiset keskustelut hävisi tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja miehen aloitteet seksiin kuluvana vuonna. Ja en edes tiedä, kuinka monesti olen sekä sängyssä että päivällä kasvotusten kertonut haluavani enempi seksiä ja että mieskin tekisi aloitteen. Olen kirjoittanut perinteisen kirjeen sekä sahköpostinkin hänelle asiasta, että ei voisi selvemmin asiaa kertoa. Itse asiassa keväällä, kun olin raskaana, mies torjui minut useastikin ja lopulta teimme sopimuksen ettei seksiä vauvan syntymään saakka (miehen tahdosta). Ehkä 3vkoa vauvan syntymästä aloitin lämmittelyn ja harrastimme satunnaisesti seksiä aina minun aloitteestani, mutta syksyllä sitten tein kuukauden verran innokkaammin aloitteita, mutta mikään ei auta. No, siltä osin on muuttunut, että vauvan synnyttyä mies ei enää anna pakkeja.

Kumma, kun aina seksittömyys käännetään naisen syyksi, vaikka kuinka yritän kertoa, että meillä seksin vähyys johtuu miehestä:(

-ap

Meillä nyt vaan syynä minkä mainitsin, teillä selvästi jokin aivan muu. Syynä haluttomuuteen voi olla vaikkapa stressi tai jokin neurologinen sairaus/tila joka estää elimistön normaalin toiminnan. Stressiksi lasketaan tässä nyt sitten elimistön fyysinen stressitila, unen puute ja moni muu asia (listalla taisi olla n. 25 asiaa).

Sinun täytyy jotenkin saada hänet avautumaan siitä miksi häntä ei haluta. Vaimoni ei meinannut siitä puhua helpolla, mutta lopulta palasina irronnut mm. että ei vain koe enää juuri mitään tunteita minkään suhteen. Sekin ettei hän tiedä mitään syytä voi auttaa todellisen syyn jäljille (sairaus tai stressiperäinen ongelma).

Kokeeko miehesi että elämässä ei ole kaikki kohdallaan, että mihinkään ei voi vaikuttaa ja asiat vain ovat huonosti "eikä millekään siksi kannata tehdä mitään". Em. stressitilassa tuo on helposti se pattitilanne joka johtaa siihen, että se seksi ei enää kiinnosta lainkaan.

Tiedän myös, että jos tuo kuvaamasi tilanne jatkuu riittävän pitkään (meillä muutama vuosi) se terve osapuoli alkaa lopulta oirehtia lähes varmasti fyysisestikin tuosta etäisyydestä lähinnä siksi, että suhde on epätyydyttävä eikä sille näytä olevan mitään järjellistä tehtävissä tilanteen helpottamiseksi koska toinen osapuoli ei reagoi. Se joka luuli ettei koskaan murtuisi mistään menee palasiksi siinä missä muutkin. Kerta on ensimmäinenkin.



Siksi sinun on alettava etsiä syitä vimmatusti, vaikka kaiken muun kustannuksella, ennen kuin suhde kaatuu omaan toivottomuuteensa.



Täällä meillä syy luultavimmin löytynyt, mutta osa problematiikkaa on siinä voinko luottaa itse rakastavani jatkossa puolisoani, jos hän tarvitsee pysyvän lääkityksen voidakseen kokea esimerkiksi tunteita ja rakastaa minua sekä lastamme. Jos se edelleen syö minua pala palalta, mitä lopulta jää jäljelle?