Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat uusperheen "äitipuolet": miten isänpäivä sujuu?
10.11.2012 |
Miten muut lapsettomat osallistutte isänpäivän viettoon? Ostatteko lahjan, leivotteko kakun? Osallistutteko juhlimiseen?
Itselläni on asian kanssa pieni onglema, kun tunnen itseni isän- ja äitienpäivinä kovin syrjäytyneeksi. Jos osallistun juhlintaan, tuntuu silti, etten kuulu joukkoon, sillä minulla ei ole mitään tekemistä mieheni isyyden kanssa. Myöskään oma isäni ei enää ole elossa, joten en voi viettää isänpäivää hänenkään kanssaan. Toisaalta olisi kiva huomioida miestä jotenkin, mutta miten?
Lisäksi mies nimenomaan on kieltäytynyt hankkimasta lisää lapsia, joten hänhän on tavallaan ilmaisuut, ettei edes halua jakaa isyyttään minun kanssani.
Kommentit (22)
Haluat varmaan itsekin joskus lapsen! Nyt olet vain seksiä ja taloudenhoitoa varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei miehen ex sitten ole myös tulossa mukaan? Muuten en näe tuossa erityistä ongelmaa.
Lisäksi mies nimenomaan on kieltäytynyt hankkimasta lisää lapsia, joten hänhän on tavallaan ilmaisuut, ettei edes halua jakaa isyyttään minun kanssani.
juhlistaa isänpäivää.
Meillä ennenkuin saatiin yhteinen lapsi, niin minä askartelin kortin miehen pojan kanssa, ostin lahjan, tein hyvää ruokaa ja vietiin aamupala sänkyyn jne.
Menet syömään, ihan niinkuin varmaan oot tehnyt monena muunakin päivänä. Ei sitä isänpäivää tarvitse mitenkään siinä syödessä toitottaa. Ja ihan samanalainen päivähän se on juin mikä tahansa muukin?
ja mä osallistuin laittamalla hyvää ruokaa ja leipomalla. Nykyään yhdellä lapsella on jo oma perhe, joten eivät aina jouda tulemaan, toinen tulee tänänkin vuonna kylään ( aina ei töiltään pääse). Nykyisin meillä on kyllä yhteinenkin, joten ihan perinteisin isänpäivin mennään. Mutta yhdessä oltiin 9 v ennen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin itseni todella ulkopuoliseksi äitien- ja isäinpäivänä. Kumpaakin juhlin omien vanhempieni kanssa.
Ja hei vaan teille vastaajille jotka sanotte että sehän on ihan samanlainen päivä kuin muutkin ja syömään vaan...! Ei kannata kommentoida asioita joita ei ole kokenut.
osallistua miehen isänpäiväjuhlintaan?
Vai oikeasti sittenkin siinä, että olet katkera miehelle, kun hän ei halua yhteistä lasta sinun kanssasi. Ja sen takia et halua juhlia miehen isyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen aina muistutellut lapsia, että muistaisivat isänpäivän. Yksi lapsista tosiaan asuu meillä, ja olen tukenut häntä muistamisessa, leiponut tai laittanut jotain. Jostain syystä enää ei nappaa.
Joku kommentoi, että isänpäivä/äitienpäibä on ihan samanlainen päivä kuin muutkin; minusta ravintoloissa ei ole näin, vaan siellä nimenomaan kohdellaan seurueita perheinä. Ehkä asia vain on minulle liian kipeä.
En missään nimessä ole jättämässä miestä siksi, ettei meillä ole yhteisiä lapsia. Asia on ksekusteltu läpi ja hänellä oli hyvät syyt. Silti olen surullinen siitä, että jäin lapsettomaksi. Olen jo 45-vuotias, eli uskallan puhua asiasta menneessä aikamuodossa. Normaalisti en ole miehelle asiasta katkera, mutta isänpäivänä ja äitienpäivänä pieni alemmuudentunne nostaa aina päätää.
Ikävää, ettet ole saanut mahdollisuutta kokea äitiyttä. Ymmärrän hyvin, että tuossa tilanteessa nämä merkkipäivät tuntuvat ikäviltä osittain. Tsemppiä tähän viikonloppuun! Neuvoja en osaa antaa, kun omakohtaista kokemusta vastaavasta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaus otettu vastaan ja heti tuntui vähän paremmalta.
Asia ei tosiaan ole mustavalkoinen, vaan fiilikset on hyvin ristiriitaiset. Tietysti isän pitää saada juhlia isänpäiväänsä ja on hyvä, että hänellä on läheiset välit lapsiinsa.Jollain tasolla olen kuitenkin samaan aikaan hieman surumielinen.
me vietettiin niin, että lapset oli silloin meillä. He siis asuvat äidillään. Taidettiin käydä jossain ulkona syömässä, en nyt ihan muista. En kokenut mitään väliinputoajaoloa. Omaa isääni en nähnyt, koska asuimme sen verran kaukana.
Tämä isänpäivä menee niin, että mies käy lastensa kanssa piipahtamassa omien vanhempiensa luona eli lasten mummolassa. Sitten tulee kotiin mun ja meidän yhteisen lapsen kanssa (joka ei siis ollut viime isänpäivänä vielä syntynyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani erosivat ollessani teini, ja äitini meni uusiin naimisiin miehen kanssa, jolla oli myös lapsia.
Isänpäivänä äitini teki isänpäiväkakun/ruuan, koska olihan hänen miehensä isä, vaikka ei ollutkaan äitimme lapsien isä.
Ja miehen lapset sitten ostavat lahjat ja tulevat kylään (me lapset olemme siis kaikki jo aikuisia).
Ainakaan mielestäni äitiämme ei asia ole mitenkään häirinnyt. Äitienpäivänä äitini mies taas onnittee äitiämme, vaikka ei olekaan hänen lapsiensa äiti.
Kummatkin ovat kuitenkin äiti ja isä, vaikka lapset ovatkin erit. Onnittelut he ovat kuitenkin ansainneet molemmat.
tulevat aina isänpäiväksi meille. Heillä on yleensä omatekemät kortit mukana, samoin itsetehdyt tai äidin kanssa hankitut lahjat. Minä luon puitteet päivälle: tehdään ruuat lasten kanssa yhdessä ja järjestän jotain yhteistä tekemistä, ja lopuksi käydään yhdessä jätskillä jossakin. Pysyttelen kuitenkin hiukan taustalla, koska mielestäni päivä on isän ja lasten juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei miehen ex sitten ole myös tulossa mukaan? Muuten en näe tuossa erityistä ongelmaa.
Miksi miehen ex lähtisi mukaan?
Ei sitä vietetty meidän kummankaan lapsuudenkodeissakaan. Mutta syömään lähtisin tietenkin, jos olisin ap. Olen itse lapseton äitipuoli, miehen lapset asuvat meillä 24/7.
Itse asiassa meillä ei vietetä myöskään äitienpäivää. Koetaan helpommaksi niin, ettei lapsille tule lojaliteettiristiriitaa. Hylkääjä-äiti on lapsille poissaolevanakin valtavan tärkeä, ja annamme heidän pitää mielikuvansa. Kyllä he aikanaan ymmärtävät, kuka heistä oikeasti on huolehtinut ja kuka heitä rakastaa.
Isänpäivät ja äitienpäivät ovat helvettiä meidän uusperheessä. Mieheni ei ota huomioon ollenkaan aiemmasta liitosta olevia lapsia vaan äitienpäivää vietetään vain yhden yhtesen lapsen kanssa. Mieheni lapset eivät soita toivottaakseen äitienpäivää. Isänpäivänä huomioin parhaani mukaan koko perheen mukaan lukien bonuslapset ja olipa eräänä vuonna hänen exsänsäkin juhlapöydässä.
Minulla on myös omia lapsia, eli en ole lapseton. Mutta minun lapsenihan on isällääm isäinpäivänä.
Minä saatan tehdä hyvän ruoan kaikille, taai brunssin. Mutta jos mies vie porukan ulos syömään, niin silloin en lähde mukaan. Tämä on ihan periaatekysymys. Menen silloin oman isäni luo.
En todellakaan odota, että miehen lapset onnittelisivat minua äitienpäivänä. Se olisi kornia.
Äitini on aina juhlistanut isänpäivää, siitä huolimatta, että nykyinen miehensä ei ole meidän (äitini lasten) isä. Mutta tällä miehellä on omia lapsia, joten häntä kuuluu juhlia.
Minä käyn mieheni isällä ja isovanhemmilla isänpäivänä, koska omani asuvat sen verran kaukana etten sinne aina ehdi.
Myös isäpuoleni on aina juhlistanut äitiäni,siitä huolimatta että hän ei ole isäpuoleni lasten isä.
Kumpikin osaa siis arvostaa toista, vaikka yhteisiä lapsia ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on aina juhlistanut isänpäivää, siitä huolimatta, että nykyinen miehensä ei ole meidän (äitini lasten) isä. Mutta tällä miehellä on omia lapsia, joten häntä kuuluu juhlia.
Minä käyn mieheni isällä ja isovanhemmilla isänpäivänä, koska omani asuvat sen verran kaukana etten sinne aina ehdi.
Myös isäpuoleni on aina juhlistanut äitiäni,siitä huolimatta että hän ei ole isäpuoleni lasten isä.
Kumpikin osaa siis arvostaa toista, vaikka yhteisiä lapsia ei olekaan.
Ups, ihan pieni typo: isäpuoleni on aina juhlistanut äitiäni äitienpäivänä, vaikka hän ei olekaan isäpuoleni lasten ÄITI.
Kuitenkin mies toivoo, että esim. lähtisin hänen ja lasten kanssa esim. syömään isänpäivänä - mikä olisi fiksu tapa toimia...?