Lue keskustelun säännöt.
Äh mitä mä teen tuon ukon kanssa? Uhkaa...
10.11.2012 |
Ensin vähän taustatietoa, ei liikaa kuitenkaan sillä en halua, että minua tunnistetaan. Sukulaisille en halua puhua tästä.
Minulla on ulkkismies ja lapsia hänen kanssaan. Emme asu Suomessa. Mieheni on aika dominoiva. Olen kuitenkin ollut aika onnellinen, kai, nämä vuodet. Olemme jo pitkään yhdessã.
Olen vähän alistuvaa sorttia.
Ongelma mistä haluaisin nyt avautua, on seuraava:
Eilen illalla yksi lapsista ei halunnut tehdä mitä isä sanoi. T (mies) huusi lapselle että saat pepullesi. Lapsi alkoi itkeä ja meni sänkynsä alle piiloon. T meni sitten sinne lapsen huoneeseen, paiskasi oven kiinni ja karjui. Uhkasi lyömisellä ja karjui meille muille, että ette tule väliin.
Tietenkin menin sinne huoneeseen ja sanoin älä lyö. T karjui ulos ja heti. Toinen lapsi juoksi huoneseen ja huusi isä et lyö ja huitaisi isää, niin tosi viisasta, ja osuikin seinään eikä T:hen. T löi lasta kovaa takamukselle. sanoin t:lle lopeta ja halasin lyötyä itkevää lasta. T karjui minulle pois ja puristi kovaa käsivarttani ja työnsi minut huoneesta ja paiskasi oven kiinni. Avasin sen ja sanoin lopeta. T karjui minulle ja luonani oleva lapsi huusi lopeta isä. T lähti huoneesta. laitoin lapset nukkumaan.
Aamulla eli tänään T on ollut tosi vittuuntunut ja sanoi minulle että se oli vika kerta kun tulet väliin, seuraavan kerran saat turpaasi, en pidättele kättäni, lyön sua. T ei ole ennen lyönyt minua. Lapsia on mutta sanoo ettei se ole lyömistä kun on pepulle jalkoihin ja reisille kädellä. En saa häiritä hanen kasvatusmetoodiaan. Olen kuulemma muuttunut enkä saa koskaan enää tulla väliin tai saan turpaan. Menen valiin taas kun on tarve, sanoin sen ukolle. Vaikka löisi. Olisi paljon asiaa vielä mutta jatkan myöhemmin. Ihana avautua jollekin, vaikka av-mammalle...
Kommentit (118)
Minusta tuo uhkailu tekee siitä erityisen pahan. Mutta en silti kehoittaisi tekemään mitää äkillistä. Tosin kokemukseni on, että maallikkoa (kuten minä) ei kannata kuunnella. Järjestöissä on asiantuntemusta ja koulutetut ihmiset vastaamassa palvelunumeroihin. Heille voi soittaa nimettömänä.
Meidän perheessä on ylitetty rajoja, joita ei pitäisi, mutta kenenkään fyysistä koskemattomuutta ei ole loukattu. olen pelännyt mieheni reaktiota kerran ääririidassa kun kävin henkisesti päälle, mutta hän ratkaisi halunsa käydä kiinni lukittautumalla vessaan. Läpsimistä en todellakaan sulattaisi, mutta enemmän olen huolissani noista uhkauksista. Sitä alkaa pitämään tavallisena sitä ympäristöä missä elää. Se, että isä missään tilanteessa sanoo voivansa tappaa lapsensa on todella sairasta.
Etsisin apua ja puhuisin jollekin joka on koulutettu käsittelemään näitä tilanteita. Soita puhelinautomaatista iltalenkillä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itku tuli kun luin vikat viestit.
Äsken sanoin T:lle, kun lapset olivat jo nukkumassa etten pidä siitä että hän käyttäytyy niin uhkaavasti, huutaa ja pelottelee satuttamisella. Halusin keskustella asiallisesti, rauhallisesti ja neuvoa miten olisi parempi sanoa. Ajattelin että ehkä hän ymmärtää ja haluaa muuttua kun puhun nätisti enkä haukut tms. No T puhui koko ajan kovalla äänellä että hän ei muutu ja hän on ollut aina sellainen ja pysyy sellaisena ja hänestä se on oikein, hän on kuulemma rakastava ja hyvä isä ja hänen lapsillaan on kaikki mitä he tarvitsevat mutta häntä. pitää kunnioittaa ja lasten tulee tehdä heti mitä hän haluaa. Jos eivät tee niin saavat rangaistuksen. Sanoi etten saa tulla ensi kerralla väliin, hän varoittaa jo etukäteen sillä jos tulen väliin niin se on loppu, koko juttu on loppu.
Sanoin etten hyväksy lyömistä ja T sanoi ettei hän muutu, ota lapset ja lähde (tämä oli varmasti leikillä sanottu) ja sanoin että mitä sinä nyt tuollaista, en viitsinyt sanoa että arvaa kun tekis mieli!
Meillä on niin huono tunnelma täällä. T tekee jotain tietokoneella ja minä näpyttelen kännykkääni. T sanoi ettei halua enää puhua koko asiasta kanssani.
Mitä mieltä olette, pitäisikö "antaa" hänen lyödä minua kerran, että olisi jokin todiste? Pelkään vain ettei läimäise vain kerran, mitä jos suuttuu pahasti ja hakkaa ihan kunnolla ja hän on 40 kg painavampi kuin minä ja tietenkin vahvempi. Jos hänellä pimahtaakin...
Ensin, missäpäin asut?
Olisiko sinulla mahdollisuutta puhua konsulaatin kanssa? Heiltä voisi löytyä tietoa oikeuksistasi yms.
Hyviä vastauksia ja ohjeita olet saanut. Oleellista on nyt kuitenkin se, missä asut. Erotilanteessa asiat hoidetaan aina asuinmaan lainsäädännön/käytännön mukaan riippumatta siitä ovatko osapuolet ko. maan kansalaisia. Siis vaikka suomipari eroaisi Saudi-Arabiassa, ositus ja lasten huoltajuus tehtäisiin Saudi-Arabian lain mukaan, ei Suomen.
Jos siis tuo kasvatustyyli on sallittua asuinmaassanne, olet heikoilla. Jos vaimon kurittaminen ruumiillisesti on sallittua vaimon ollessa tottelematon, olet heikoilla. Jos asut länsimaassa, jossa lainsäädäntö kutakuinkin Suomen kaltainen ja tuo miehen käytös laitonta, ala järjestelemään asioita.
Jos tuntuu vaikealta tehdä nopeaa repäisyä ja mennä turvakotiin, niin ensiksi olet provosoimatta miestäsi, palaat siihen alistettuun rooliisi niin kauaksi aikaa, että saat järjestettyä itsellesi ja lapsille uuden asunnon. Toivot vain, että mies ei toteuta uhkauksiaan, mutta älä viivyttele liian pitkään. Jos toteuttaa niin kait se turvakotiin meno on ainoa vaihtoehto, jos olet vielä siinä kunnossa, että sinusta on sinne menijäksi.
Toinen vaihtoehto on, että suostuttelet miehesi muuttamaan Suomeen. Kun olette täällä, voit erota turvallisin mielin, silloin kaikki menee Suomen lain mukaan ja tuohan ei ole täällä sallittua, joten mitä pelättävää sinulla enää olisi...
Mieheni on saanut tuollaisen kasvatuksen, jota miehesi nyt toteuttaa. Eräässä stressaavassa elämäntilanteessa meinasi käyttää samaa metodia esikoiseemme minun tietämättä, mutta heräsi kun lapsi alkoi änkyttämään. Nyt stressin lievennettyä hän on jopa minua lepsumpi, vaikka temperamenttia löytyy. Sen verran olen kuitenkin tässä elämän aikana oppinut, että vaikka sen "virheen" tein, että ulkkiksen nain, niin sitä virhettä en tee, että Suomesta muuttaisin pois lasten ollessa alaikäisiä.
En halua että joku tuttu tunnistaa :( Kukaan ei tiedä tästä vielä, vain te av-mammat. Enkä haluaisi riistää lapsia isältään, molemmat ovat kiintyneitä toisiinsa :( Eihän minulla ole oikeutta erottaa heitä? Jos lähtisin Suomeen, niin lapset eivät ehkä enää näkisi isäänsä, kamala ajatus vaikka hän onkin tuollainen. Meillä on ollut hyviä hetkiä. Voi en minä osaa päättää mitään tässä tilanteessa :( T syytti minua miksen aiemmin ole valittanut lyömisestä, olenhan minä yrittänyt mutta kai minä sitten pelkään häntä ja haluan pitää kulissit pystyssä ja vaieta. En halua, että hän satuttaa lapsia. T ei aio muuttua. Ja lapset rakastavat isäänsä! :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin Suomessa, vaimoa ja lapsia ei saa hakata. Ihan "sivistynyt" maa kyseessä. En voi muuttaa toiseen asuntoon täällä lasten kanssa kun ei minulla ole tuloja. Ap
Valitettavasti ei ole :(
Meillä ei ole kello 23. Ja vaikka olisikin, minulla ei ole ketään kenelle puhua ja olen saanut täältä paljon mielipiteitä. Se helpottaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin Suomessa, vaimoa ja lapsia ei saa hakata. Ihan "sivistynyt" maa kyseessä. En voi muuttaa toiseen asuntoon täällä lasten kanssa kun ei minulla ole tuloja. Ap
Kai nyt itsekin tajuat, ettei väkivalta lasta tai sinua kohtaa ole oikein. Eikä edes sillä uhkailu. Olet joko typerä tai provo.
Asun itse Pirkanmaalla ja meilä on yksi huone vapaana, tervetuloa vaan meille punkkaamaan ensimmäisiksi viikoiksi jos päätät jättää miehesi. Täältä kyllä sitten vuokra-asunnon löytää helposti kun päättää jäädä.
Ei varmaankaan ole tarpeen toistaa samaa, mitä muut ovat ketjussa sanoneet. Väkivalta lasta tai kumppania kohtaan on VÄÄRIN. Ja sinä teet joka päivä väärin jos hyväksyt sen!
Olen itsekin ulkkarin vaimo; mieheni ei koskaan ikinä missään tilanteessa satuttaisi lapsiamme vaikka on ns. köyhemmästä maasta kotoisin. Meillä 2 tytärtä, jotka ovat ei-länsimaalaisen mieheni silmäteriä.
niin laita mulle sähköpostia. saksamamma ät gmail.com ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan alkoi hymyilyttämään, av-mamma toiselle av-mammalle punkkaamaan :) Kiitos! Minulla on kyllä myös sukua, vanhempani ym Suomessa, että ihan yksin en olisi, onneksi. Mutta luulen, että jos poistun maasta lasten kanssa, tule ongelmia. Sehän on lapsikaappaus. Pitäisi olla T:n lupa, mutta antaako hän, tuskin.
Tiedän että T tekee väärin mutta en minä kuitenkaan halua hänelle pahaa :( Voin kuvitella hänen suruaan jos ei näe lapsia enää ikinä! Ymmärtääköhän kukaan minua? En halua tehdä häntä onnettomaksi vaikka T:n takia minä istun parisängyllä pimeässä, itken ja kirjoitan. T nukkuu toisessa huoneessa. Ensimmäisen kerran suljin makuuhuoneen oven, se narahtaa Jos sen avaa. Olen ihan onneton :( Ap
asuinmaassasi (lainsäädäntö, ero, huoltajuus, lasten tapaamisoikeudet) ja mitkä järjestöt (esim. lähin turvakoti) voivat auttaa. Suomen suurlähetystöstä voit kysellä näitä asioita suomeksi, jolloin miehesi ei ymmärrä. Sekä kirjastoon menon ja suurlähetystöön soittamisen voit varmasti perustella miehellesi jollain muulla syyllä, jos tarve vaatii.
Minä siis pidän teidän tilannetta vakavana - tappamisesta puhuminen ja hakkaamisella uhkailu on sairasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just äsken tuli radiosta kasvatuspsykologi Kirsti Rongan haastattelu, tuli heti toi sun tilanne mulla mieleen. Löytyy YLE-Areenasta: http://areena.yle.fi/radio/1741735
kohdasta 41.30 eteenpäin.
Ajattelin että pätkästä saat perusteluita miehellesi, ehkä jopa itsellesi että miksi lasta ei saa lyödä. Lasten lyöminen, fyysinen tai henkinen väkivalta aiheuttaa aina lapselle pelkotiloja, turvattomuutta, eikä tosiaankaan ole lapsen parhaaksi.
Jaksamisia ja voimia sinne!
En ole koskaan käynyt kaupunkini kirjastossa, mutta ehkã siellä olisikin tietokone! Luulen, että puistotuttuni antaisivat käyttää tietokonettaan, ainakin yksi heistä, tai luurinsa nettiä leikkipuistossa. Mieheni käy töissä joten päivällä voin tehdä vaikka mitä.
Nyt menen nukkumaan, hyvää yötä ja kiitos kun jaksoitte kirjoitella, se kyllã lohdutti, en ole siis ainoa jonka mielestä mieheni käytöksessä on vikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Suomalaiset naiset ottavat ulkolaisen miehen aviopuolisoksi ja muuttavat ulkomaille,saavat lapsia ja loppuelämä sitten kärsitään. Ulkolaisen kanssa avioliitot ynm.suhteet onnistuu tosi harvoin.
Höpönpöpön!!! Mistä rouva on näitä tilastoja vetänyt? Hatusta? Itse olen naimisissa (10v) ulkomaalaisen miehen kanssa ja asumme onnellisesti ulkomailla. Olemme samoilla linjoilla kasvatus asioissa, eikä mitään vastaavia onglmia kun ap. lla. Ei ylestetä, meitä Suomalaisia naisia on paljon onnellisissa avioliitoissa ulkomailla!
sillä olet kirjotellut koko illan! Ja voit käyttää nettiä kotona kun miehesi on töissä (tyhjennä sivuhistoria). Mies vain sanoo rakastavansa lapsia; hän rakastaa heidän nöyryyttämistään ja alistamistaan, samoin sinun.
Ap:n viestit ovat kyllä aika toisteisia ja tunteikkaita (sielun oksentaminen jäi erityisesti mieleen). Koko päivä muka samassa tunnetilassa? Hmm ...
31
Mutta voi hyvinkin olla, että kyse vain uhkailusta, eikä ehkä ikinä toteuttaisi uhkauksiaan. Silti Se on väärin ja tekee pahaa suhteelle.
Ex-mieheni oli myös ulkkis, hyvin temperamenttinen ja tavallaan myös dominoiva. Suhteemme oli kyllä kyllä hyvä monella tapaa. Lapsia emme saaneet ja siihen liitto oikeastaan lopulta kaatuikin.
Mies myös muutaman kerran uhkasi minua, muttei ikinä toteuttanut uhkauksiaan, vaikka petin täysin hänen luottamuksensa.
Tsemppiä ap, jotenkin tuo on saatava ratkaistua ja turvallinen perhe-elämä palautettua.
Korsti Lonka (ei Ronka) on näköjään tuo Kasvatuspsykologi, jota haastateltiin. Eihän tuo YLE Areena tietenkään toimi ulkomailla, sori mun aivopieru.
Pähkinän kuoressa: löytyy aukotonta tutkittua tietoa, että lasta ei saa kurittaa. Siksi se on Suomessa kielletty lailla.
Aikuinen turvautuu väkivaltaan, kun on väsynyt, turhautunut, eikä ole muita keinoja "työkalupakissa". Rangaistuksena väkivalta on tehoton, paremmin toimiinkannustaminen ja kiittäminen kun lapsi toimii oikein.
Kasvattaminen ei ole helppoa. Kunnioita, kuuntele ja ole kiinnostunut lapsestasi. Neuvottele, sovipelisäännöistä ja pidä niistä kiinni. Älä anna periksi. Kiitä ja kannusta varsinkin kun menee hyvin. Tämä kaikki pätee muuten myös miesten kanssa parisuhteen pelikentällä ;)
Lonka kertoi esimerkin että on itsekin kerran läpsäissyt lastaan ja lapsi muistaa sen yhä. Ollaan siis kaikki ihmisiä ja erehtyväisiä, mutta parhaamme tehdään. Isovanhempamme ovat todennäköisesti lapsiaan lyöneet, vaikka ovat rakastaneet. Silloin ei ollut samaa tietoa ja niitä keinoja mitä meillä on.
lastesi "nukkumaanmenohetkeä" tuossa ensimmäisessä viestissä. Olet varmasti jo sokaistunut tilanteelle, mutta jos meidän perheessä (ja varmasti monessa muussakin!) tapahtuisi tuollainen episodi, se olisi todellisen kriisin paikka! En osaa edes kuvitella, kuinka pahalta minusta tuntuisi lasten kannalta tuollainen. Sinä olet jo aika pitkällä tuossa tuhoavassa kuviossa, kun olet vielä saman katon alla tuon miehen kanssa.
väkivaltaa sillä, ettei miehesi lyö kasvoja tms. Se, mikä väkivallassa vahingoittaa, ei ole iskujen kovuus vaan alistaminen, pelottelu, uhkaavuus, nöyryyttäminen. Muutenhan lapset saisivat traumoja pyörällä kaatumisestakin! Lopeta turhat selittelyt ja katso tosiasioita silmiin.
Mutta ei niin paha, että tarvitsisi nyt heti turvakotiin juosta.
Älä provosoi miestäsi yhtään ja esitä normaalia.
Selvitä asioita huolellisesti. Suunnittele mahdollinen lähtö, järjestä itsellesi rahaa.
Pidä tärkeitä tavaroita pakattuna jne.
Kerro ehdottomasti tänne kotimaahasi jollekin sukulaiselle rehellisesti tilanteesi, että sinulla olisi täällä joku joka tietää tilanteen jos sattuu jotain äkkinäistä.
Voimia sinulle ?