Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei ymmärrä miksi olen katkera lapsuudestani. Katkaisenko välit kokonaan?
10.11.2012 |
Turha kai väkinäisesti on välejä ylläpitää, kun äitini kanssa tekemisissä oleminen pullauttaa lapsuusaikaisia huonoja muistoja pintaan.
Kommentit (44)
Minäkin olin pitkään katkera ja todella hyvin vakavista syistä. Terapia auttoi minua kuitenkin ymmärtämään, että vanhempani tekivät mitä tekivät siitä syystä, että parempaan eivät kyenneet heidän oman kasvuympäristönsä ja kasvatuksensa takia.
Jos olisin katkaissut välit, niin lapsillamme ei olisi ihanaa isoisää. Äitini hoitaa vielä mumminkin tehtävät surkeasti, mutta parempaan hän ei kykene.
kyenneet katkaisemaan sukupolvien surkeuden ketjua?
Miksi minä olisin se, joka antaa anteeksi kokemansa vääryyden?
Jos vanhempasi eivät siihen pysty, etkä sinä, siirrät asian vain omille lapsillesi.
Vahvin on se joka pystyy asiassa siirtymään eteenpäin ja antamaan anteeksi eikä siirrä asiaa taas eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kukaan ei olisi anteeksi pyytänytkään. Tämän asian oivaltaminen helpotti kovasti suhdetta vanhempiini.
Lapsuudessa toivoin usein, että minut ja sisarukseni huostaanotettaisiin, mutta ei niin koskaan käynyt.
Omia lapsia saatuani päätin, että en aio olla tiellä, jos lapseni ja vanhempani pystyvät solmimaan toimivia ihmissuhteita. Minä jopa ehdottelin vanhemmilleni, että ottaisivat lapsia mukaan elämäänsä, vakka itsestä pahalta tuntuikin.
Nyt pojat ovat olleet isovanhemmilla jopa viikonkin kylässä, on ollut yhteisiä pikku matkoja jne. Vaari on kuulemma "hyvä tyyppi". Hyvä niin.
Vanhoista ajoista en vanhemmilleni puhu. Se olisi turhaa. Myös katkeruus on turhaa. Vanhempani ovat itsestään johtumattomista syistä joutuneet kärsimään paljon.
Tuntuu hyvältä, että on voinut antaa sydämessään anteeksi vanhemmille huonon lapsuuden. Sen ansiosta voin taas rakastaa vanhempiani ja lapsilla on isovanhemmat.
Minäkin olin pitkään katkera ja todella hyvin vakavista syistä. Terapia auttoi minua kuitenkin ymmärtämään, että vanhempani tekivät mitä tekivät siitä syystä, että parempaan eivät kyenneet heidän oman kasvuympäristönsä ja kasvatuksensa takia.
Jos olisin katkaissut välit, niin lapsillamme ei olisi ihanaa isoisää. Äitini hoitaa vielä mumminkin tehtävät surkeasti, mutta parempaan hän ei kykene.
Miksi pitäisi antaa anteeksi se, etteivät vanhemmat kyenneet katkaisemaan sukupolvien surkeuden ketjua?
Miksi minä olisin se, joka antaa anteeksi kokemansa vääryyden?
että jos pystyt käsittelemään kokemuksiasi niin pitkälle, että voit antaa anteeksi vanhemmillesi, se auttaa ensisijassa sinua (ja jos sinulla on lapsia, tulevia sukupolvia).
Mutta mielenkiintoista minusta on, sen enempää elämästäsi ja omista valinnoistasi tietämättä, että miksi sinä pystyt katsomaan taaksepäin ja hahmottamaan sen "sukupolvien surkeuden ketjun"? Jos pystyt siihen, se tarkoittaa sitä että sinulla on asiat ainakin pienen ripauksen paremmin kuin vanhemmillasi on ollut. Ehkä se ero on sinun henkilökohtaista vahvuuttasi, ehkä se on jotain onnekkaasti perheen ulkopuoliselta tullutta positiivista vaikutusta, jonka sinä sait elämäsi aikana, tai ehkä vanhempasi ovat surkeudestaan huolimatta pystyneet aavistuksen suodattamaan sitä aiempien sukupolvien surketta, niin ettei sitä ole kaatunut sinun päällesi ihan yhtä paljon kuin aikanaan heidän päälleen on kaatunut. Tai vastaavasti, ehkä he ovat kuitenkin pystyneet siirtämään sinulle pienen ripauksen jostakin hyvästä, jonka he itse ovat saaneet omilta surkeilta vanhemmiltaan. Ja ehkä se aiempien sukupolvien trauma, mistä lie lähtenyt, jatkaa suodattumistaan ja laimentumistaan, niin että vaikka siitä osa väkisinkin valuu sinusta eteenpäin, se ei ehkä sinun lapsiasi enää vammauta samalla tavalla kuin sinua. Mitä enemmän sitä asiaa pystyt käsittelemään, sitä varmemmin saat sen pysäytettyä. Se annatko vanhemmillesi anteeksi, ei liity heihin vaan sinuun.
Mielestäni muuten näin on kaikissa perheissä, ei pelkästään todella pahoinvoivissa. Jokaisessa perheessä on jotain hyvää ja jotain pahaa, koska jokaisella ihmisellä on hyviä kokemuksia ja myös niitä traumaattisia kokemuksia. Tiedostamattakin aiempien sukupolvien tekemiset ja kokemukset vaikuttaa meihin, ja me siirrämme sitä perintösummaa lapsillemme. Paitsi että siirtyy huonoja asioita, siirtyy myös hyviä, jos siellä menneisyydessä on kenellekään ikinä mitään hyvää koitunut. Ja mitä enemmän saamme itse sitä hyvää siirrettyä eteenpäin, sitä paremmin lapsemme selviävät myös sen huonomman perinnön ja omassa elämässään kohtaamansa pahan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin pitkään katkera ja todella hyvin vakavista syistä. Terapia auttoi minua kuitenkin ymmärtämään, että vanhempani tekivät mitä tekivät siitä syystä, että parempaan eivät kyenneet heidän oman kasvuympäristönsä ja kasvatuksensa takia.
Jos olisin katkaissut välit, niin lapsillamme ei olisi ihanaa isoisää. Äitini hoitaa vielä mumminkin tehtävät surkeasti, mutta parempaan hän ei kykene.
Minäkin olin pitkään katkera ja todella hyvin vakavista syistä. Terapia auttoi minua kuitenkin ymmärtämään, että vanhempani tekivät mitä tekivät siitä syystä, että parempaan eivät kyenneet heidän oman kasvuympäristönsä ja kasvatuksensa takia.
Jos olisin katkaissut välit, niin lapsillamme ei olisi ihanaa isoisää. Äitini hoitaa vielä mumminkin tehtävät surkeasti, mutta parempaan hän ei kykene.
kyenneet katkaisemaan sukupolvien surkeuden ketjua?
Miksi minä olisin se, joka antaa anteeksi kokemansa vääryyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, katkaise välit mutta kerro ensin syy sille asianomaisille.
Mikäs siinä, katkaise välit mutta kerro ensin syy sille asianomaisille.
äitini ei ymmärrä, sille en voi mitään
ja katkeruuttani helpottaa tieto, etten ole itse olotilaani syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, katkaise välit mutta kerro ensin syy sille asianomaisille.
äitini ei ymmärrä, sille en voi mitään
ja katkeruuttani helpottaa tieto, etten ole itse olotilaani syyllinen.
Sääliäkö sä täältä haet? Ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin pitkään katkera ja todella hyvin vakavista syistä. Terapia auttoi minua kuitenkin ymmärtämään, että vanhempani tekivät mitä tekivät siitä syystä, että parempaan eivät kyenneet heidän oman kasvuympäristönsä ja kasvatuksensa takia. Jos olisin katkaissut välit, niin lapsillamme ei olisi ihanaa isoisää. Äitini hoitaa vielä mumminkin tehtävät surkeasti, mutta parempaan hän ei kykene.
kyenneet katkaisemaan sukupolvien surkeuden ketjua? Miksi minä olisin se, joka antaa anteeksi kokemansa vääryyden?
todennäköisesti toistat itse sitä samaa lapsillesi. Vaikka et sitä tajuaisi. Tuollainen katkeruus tulee ainakin läpi lapsille. Halusi sitä tai ei. Lapsilla on myös oikeus isovanhempiin.
olemaan mummo ja isäni on kuollut. Lapset eivät edes muista mummonsa olemassaoloa ja eivätkä mummoaan kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, katkaise välit mutta kerro ensin syy sille asianomaisille.
äitini ei ymmärrä, sille en voi mitään ja katkeruuttani helpottaa tieto, etten ole itse olotilaani syyllinen.
Vaikutat kyllä sellaiselta tyypiltä että sinä olet ERITTÄIN paljon syyllinen tapahtuneisiin asioihin. Varmaa on se että olet SYYLLINEN nykyiseen olotilaasi. Ei kukaan muu. Ihminen itse päättää miten suhtautuu asioihin ja miten toimii. Jos haluat olla katkera ja valittaa surkeuttasi niin se on oma valintasi. Itse olet syyllinen sitten omaan surkeaan elämääsi
Mikäs siinä, katkaise välit mutta kerro ensin syy sille asianomaisille.
äitini ei ymmärrä, sille en voi mitään ja katkeruuttani helpottaa tieto, etten ole itse olotilaani syyllinen.
Vaikutat kyllä sellaiselta tyypiltä että sinä olet ERITTÄIN paljon syyllinen tapahtuneisiin asioihin. Varmaa on se että olet SYYLLINEN nykyiseen olotilaasi. Ei kukaan muu. Ihminen itse päättää miten suhtautuu asioihin ja miten toimii. Jos haluat olla katkera ja valittaa surkeuttasi niin se on oma valintasi. Itse olet syyllinen sitten omaan surkeaan elämääsi
no kiva, tällähän perustelen jatkossa kaiken, kiitos avustasi, sain itseäni tyydyttävän vastauksen ja ratkaisun ongelmaani, ei siis tarvitse tuhlata rahojaan terapiaan.
Haluatko, että he syyttävät sinua, koska et kyennyt katkaisemaan sukupolvien välistä ketjua? Katkeruushan myrkyttää myös läheiset.
Vanhemmillasi ei välttämättö ollut mitään nahdollisuuksia tai keinoja muuttaa itseään. Jos sinulla on mahdollisuus eli olet huomannut, että elämäsi ei ole hyvää, lapsuus oli paskaa, mielenterveys rakoilee, katkeruus jyllää, niin silloin sinun velvollisuutesi on mennä sinne terapiaan/hoitoon/lääkärille. Jos vanhempasi olivat niin sairaita, etteivät edes tunnista(neet) sairauttaan, niin silloinhan sinä olet paremmassa jamassa kuin he. Tällöin sinulla on myös inhimillisesti katsoen enemmän velvollisuutta hakeutua hoitoon.
Ymmärrys ei myöskään ole sama asia kuin anteeksianto. Monesti anteeksianto kuitenkin tulee ymmärryksen myötä. Anteeksianto on loppujenlopuksi sille uhrille tärkeä asia, jotta ei jää loppuiäkseen, eli moneksi kymmeneksi vuodeksi, katkeruuteen kiinni.
Minäkin olin pitkään katkera ja todella hyvin vakavista syistä. Terapia auttoi minua kuitenkin ymmärtämään, että vanhempani tekivät mitä tekivät siitä syystä, että parempaan eivät kyenneet heidän oman kasvuympäristönsä ja kasvatuksensa takia.
Jos olisin katkaissut välit, niin lapsillamme ei olisi ihanaa isoisää. Äitini hoitaa vielä mumminkin tehtävät surkeasti, mutta parempaan hän ei kykene.
kyenneet katkaisemaan sukupolvien surkeuden ketjua?
Miksi minä olisin se, joka antaa anteeksi kokemansa vääryyden?
Bygones, et ole lapsi enää. Lapsuus meni jo ja voit olla iloinen ja onnellinen nyt.
Idiootin aloitus.
ja sitähän ei välttämättä tapahdu minun elinaikanani
nämä isovanhemmat olisivat jo kuolleet ennen heidän syntymäänsä.
Sitä voi omassa elämässä tukea lapsien juurien kasvua esim. kertomalla millaista ruokaa oma äiti/isoäiti teki, miten isoisällä oli tapana korjata leluja, millaisia opetuksia heiltä sai. harvassa on ne tapaukset, joille ei mikään asia ole ollut tärkeä.
Siksi sinun kannataisi pyrkiä pääsemään siitä katkeruudesta eroon. Se myrkyttää sinut, estää löytämästä vittumaisista vanhemmistasi ne pienetkin normaaliuden säikeet, jotka olisivat tärkeät sinulle ja lapsillesi.
olemaan mummo ja isäni on kuollut. Lapset eivät edes muista mummonsa olemassaoloa ja eivätkä mummoaan kaipaa.
Äitini olisi pitänyt tehdä abortti, ei hänestä ollut äidiksi eikä isästäni isäksi.