Äitini ei ymmärrä miksi olen katkera lapsuudestani. Katkaisenko välit kokonaan?
Turha kai väkinäisesti on välejä ylläpitää, kun äitini kanssa tekemisissä oleminen pullauttaa lapsuusaikaisia huonoja muistoja pintaan.
Kommentit (44)
Itse annoin äidilleni mahdollisuuksia pyytää anteeksi. Hänpä sanoi, että mitään sellaista mistä puhun ei ole edes tapahtunut. Nykyisin muistan häntä muutama kerran vuodessa kirjeillä, kuvilla, pienillä lahjoilla. Mutta en enää käy tai puhu puhelimessa.
Mun on helpompi olla. Lapsen lapset eivät häntä kiinnostaneet, kuten en minäkään aikoinani.
elämäni on mitä on, eikä se ainakaan paremmaksi muutu.
Valita ja inise. Se on helpompaa kuin otaaa vastuu omasta elämästä
kuolema ratkaiseen kaiken. Se voi päin vastoin voi olla sinulle todella rankka kokemus. Ja sanon tämän ihan hyvällä. Kannattaa varmaan tutustua alan kirjallisuuteen.
Onnellinen voin olla vasta sitten kun äidistäni aika jättää ja sitähän ei välttämättä tapahdu minun elinaikanani
elämässä eteenpäin. Saat paremman olon, etkä siirrä katkeruuttasi lapsillesi.