Lue keskustelun säännöt.
Kertoisitko tarhakavereiden vanhemmille ammattisi julkisesti?
10.11.2012 |
Lastemme päiväkodissa käsittelevät perheitä. Tarkoitus on laittaa kaikista perheistä valokuvat ja esittelytekstit naulakoille (mm. vanhempien ammatit).
Minulla ja miehelläni on ihan normaalit akateemiset ammatit emmekä niitä mitenkään häpeä. Kuitenkin mietimme viistimmekö kertoa ammattejamme muille vanhemmille. Ehkä olisi kivempi pysyä tuntemattomana.
Jos joku ei ole kertonut ammattiaan jos sitä on kysytty, niin tuleeko siitä muille mieleen että ammatti on jotenkin nolo?
Kommentit (70)
ylimääräistä vaivaa ja ärsytystä vaan monelle. Olen itse sairaanhoitaja, enkä tätä mitenkään häpeile. Turhan usein saan ammattini paljastuttua olla ottamassa vastaan kritiikkiä milloin mitäkin terveydenhuollon palveluntarjoajaa kohtaan. Haukutaan terveyskeskukset ja mummon hoitopaikka jossa hoitajat istuu vaan kansliassa... Tai sit kysellään kaikista omista vaivoista ja ties mistä, joihin en tosiaan halua saati edes osaa ottaa kantaa.
T. Lähihoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lääkäri ei puhuisi jostain ihme rokoista, jos ei ole ollut lastentautien kanssa tekemisissä vuosikausiin? Tai ylipäätänsä tuollaisessa tilanteessa, jossa ei ole edes hakukirjallisuus tai käypähoito -suositukset käytössä?
Oma äitini on käyttänyt paljon ihmeellisempää kieltä, kun hätääntynenä soitin hänelle eräänä yönä, kun lapsella oli kuumetta ja näppyjä. Hän puhui vitun näpyistä. Potilailleen on tietenkin korrektimpi, mutta meille lapsilleen ei ole tarvinnut näytellä roolia. Tuli kuitenkin paikalle ja etsi oikeat hoito-ohjeet ym vaikka olimmekin hänet herättäneet.
Onko sinulla kenties se käsitys, että lääkärit ovat jotakin yli-ihmisiä? He käyttävät aina huoliteltua kieltä, tietävät ja muistavat jokaisen yksityiskohdan jokaisesta taudista, vaivasta ja sairaudesta? Ovat aina ja joka paikassa ystävällisiä? Haluavat aina olla palvelemassa toisia ihmisiä?
"Viimeisimmässä vanhempainillassa ammattini kerrottiin muille vanhemmille, kun yksi hoitajista ehdotti kaikkien kuullen, että tulisin päiväkotiin esittelemään lääkärin työtä lapsille. Haluaisin tosiaan vähän yksityisyyttä tässä asiassa - en edes ole lastenlääkäri, joten on tosi hankala aina työpäivän jälkeen vielä päiväkodillakin skarpata ja yrittää selvitellä jotain ihme rokkoja ja niiden tarttuvuutta. Saati sitten aamulla, kun on yleensä kiire.
"
Kukaan oikea lääkäri ei kirjoita "jotain ihme rokkoja". Että mee kuule jatkamaan sitä isäinpäiväkortin askartelupaskartelua, äläkä jaksa keksiä päästäsi tollasia lapsellisuuksia. Heippa.
voisin kertoa sen tarhassa, naapurille tai tuntemattomalle bussissa.
voisin kertoa sen tarhassa, naapurille tai tuntemattomalle bussissa.
Lapsethan ovat tunnetusti julmia toisilleen ja vanhempien ammatin julkituominen taas aiheuttaa kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsethan ovat tunnetusti julmia toisilleen ja vanhempien ammatin julkituominen taas aiheuttaa kiusaamista.
En häpeä sitä, mutta siitä tulee lisävaivaa. Ärsyttää jo nyt, että saan ottaa puutteellisin tiedoin kantaa päiväkodin tätien sairauksiin. Joskus on ollut tosi kiire töihin ja olisin halunnut keskittyä lapsieni hyvästelyyn niin jollakin tädeistä olisi ollut taas "yksi pieni juttu". Ymmärrän tietenkin akuutit hädät ja niiden hoitaminenhan kuuluu ihan kansalaisvelvollisuuteen, mutta vuosia vaivanneet ongelmat ja kummin kaiman asiat?
Mitäköhän sitten tapahtuisi, jos kaikki vanhemmatkin tietäisivät...
Niin ja olen lääkäri.
No, aikuisena ihmisenä voit kieltäytyä kertomasta ammattiasi. Eihän pk-koti mikään valvontaviranomainen kuitenkaan ole (tyyliin poliisi, sosiaalityöntekijä). Eli rohkeasti vaan pidät omat rajasi ja sanot päiväkodin työntekijöille, että tuollainen kysely menee henkilökohtaisuuksiin etkä halua julkistaa teidän henkilökohtaisia asioita kaikille.
Yksityisasiat ovat yksityiasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Viimeisimmässä vanhempainillassa ammattini kerrottiin muille vanhemmille, kun yksi hoitajista ehdotti kaikkien kuullen, että tulisin päiväkotiin esittelemään lääkärin työtä lapsille. Haluaisin tosiaan vähän yksityisyyttä tässä asiassa - en edes ole lastenlääkäri, joten on tosi hankala aina työpäivän jälkeen vielä päiväkodillakin skarpata ja yrittää selvitellä jotain ihme rokkoja ja niiden tarttuvuutta. Saati sitten aamulla, kun on yleensä kiire.
"
Kukaan oikea lääkäri ei kirjoita "jotain ihme rokkoja". Että mee kuule jatkamaan sitä isäinpäiväkortin askartelupaskartelua, äläkä jaksa keksiä päästäsi tollasia lapsellisuuksia. Heippa.
Olen lääkäri, joka erikoistumisalaan kuuluu vain aikuispotilaiden hoitamista, enkä ole hoitanut lapsipotilaita sitten terveyskeskusharjoittelun, josta on jo lähes viisitoista vuotta aikaa. En todellakaan muista lasten rokkotautien ulkonäöstä tai oireista juuri mitään.
Olen lääkäri. Ja puhun muuten kanssa "joku rokko"-tyyliin niin kuin useimmat tuntemani lääkärit (:. Jos ammattini selviää, vastaan erittäin ympäripyöreästi puolitutuille lääketieteellisiin kysymyksiin. En missään tapauksessa ottaisi kantaa hoitotädin kysymyksiin toisten lasten oireista, tämä vinkiksi sille toiselle lääkärille. Omat kaverit on onneksi niin fiksuja että käyttävät ammattiani hyödyksi vain hyvin harkiten. Hyvä neuvo joltain vanhalta lääkäriltä tuli, kun oli oireistaan selittäville sanonut tyyliin "otapa paita pois niin katsotaan" tai "tämä vaatisi peräsuolen tutkimista, haluatko että se tehdään tässä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ajan mittaan lasteni päiväkotikavereissa on ollut asiakkaidenikin lapsia (asutaan pienehköllä paikkakunnalla), en kokisi järkevänä korostaa näitä eroja. Antaisin lasten elää muutenkin mahdollisimman tittelivapaalla vyöhykkeellä.
Sama miehellä. Ymmärrän että papit, lääkärit ja salapoliisit eivät halua kertoa ammatistaan ;) ystäväni on lääkäri ja aina saa jonkun puolitutun paiseita ihmetellä päivällispöydässä. Jopa minulta pyydetään että voisinko kysyä ystävältäni mikä naapurin Mairen vaiva mahtaa olla. Wtf, no en tosiaan kysy, menköön vastaanotolle.
T. Tiedottaja- ja opeperhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsethan ovat tunnetusti julmia toisilleen ja vanhempien ammatin julkituominen taas aiheuttaa kiusaamista.
Kannattaisi hankkia itselleen ammatti jota lasten ei tarvitse hävetä.
mutta minusta tuota voisi jatkaa eli siinä voisi olla vanhempien koulutus, palkka, velokojen ja omaisuuden määrä jne.
Ei ole tarvinnut erikseen kertoa, tietävät sen meidän pikkukaupungissamme muutenkin ja jos joku (uusi yms.) ei tiedä, niin muut kertovat nopeasti.
Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä.
Ammatin kertomisen pointti on siinä, että sillä lailla lapsille konkretisoituu se, miten monenlaisia ammtteja maailmassa on, ihan oikeilla ihmisillä, ja mitä kaikkea heistäkin siis voi tulla. Että elämän ei ole pakko olla vain sitä, mitä omilla vanhemmilla on, on se sitten mitä tahansa. Ja se, että kaverein vanhemmat tekee tätä ja tätä työkseen on ihan eri juttu kuin että satukirjasta luetaan erilaisista ammateista ja vieressä on palomiehen ja sairaanhoitajan kuvat. Sitten voi puha siitäkin, että meidän äiti tekee kotona töitä ja meidän isä tekee vuorotyötä ja jonkun toisen isä osapäivätyötä ja kolmannella on työpuhelin johon pitää aina vastata. Eli miettiä, ettäi,laisia ne työt ovat. Ja lapset pääsevät tuottamaan tietoa, oppimaan ihan eri tavalla kuin jos joku vain ylhäältä päin kertoisi näistä asioista heille.
Tällä on ihan uskomattoman suuri potentiaalinen merkitys lasten tulevaisuudelle - varsinkin silloin, jos vanhemmilla ei ole sitä ammattia tai jos vanhemmat ovat molemmat samalta alalta tms.
Enemmän voisi olla avoimuutta. Tyhmää kun pidetään kiinni yksityisyydestä ihan normaalitapauksissa. Joutavanpäiväistä itsensä korostamista.
Lääkäreitäkin on pilvin pimein. Jos ei tee mieli antaa neuvoja vapaa-ajalla niin sitten vaan kieltäytyy.
Eri asia olisi jos olisi joku salainen agentti.
ylimääräistä vaivaa ja ärsytystä vaan monelle. Olen itse sairaanhoitaja, enkä tätä mitenkään häpeile. Turhan usein saan ammattini paljastuttua olla ottamassa vastaan kritiikkiä milloin mitäkin terveydenhuollon palveluntarjoajaa kohtaan. Haukutaan terveyskeskukset ja mummon hoitopaikka jossa hoitajat istuu vaan kansliassa... Tai sit kysellään kaikista omista vaivoista ja ties mistä, joihin en tosiaan halua saati edes osaa ottaa kantaa.