Miksi pikkulapsille "lässytetään"?

lapsi ei osaa sanoa "koira", mutta "hauva" taittuu kyllä. Lapset yleensä oppivat ne "oikeat" sanat ihan itsestään, ei tarvitse erikseen opettaa.

auttaa lasta kielen oppimisessa, lässytys, pehmeät vauvasanat ja ilmeikäs puhe. Kyllä AP:lla menee helpot asiat yli hilseen :/

esimerkiksi monimutkaisten äänneyhdistelmien muodostamiseen eivät ole kehittyneet. Koska kaikkein tärkeintä on rohkaista lasta kommunikaatioon ja siihen että hän tulee ymmärretyksi, käytetään sanoja jotka lapsi voi helposti sanoa. Esimerkiksi juuri koira vs. haukku, hyvää vs. namnam tms. Sen lisäksi ihan pienten kohdalla tehdään usein niin, että sanojen merkitystä vahvistetaan painottamalla niitä vähän eri tavalla tai liioittelemalla joitakin äänteitä, tai dramatisoimalla sitä sanomaa korostamalla eleitä ja ilmeitä. Tämä tulee yleensä luonnostaan kaikilla ihmisillä kulttuuritaustasta ja kansallisuudesta riippumatta.



Minä taas en ymmärrä tuollaista takakireyttä pienten lasten kohdalla. Ei se fokus lasten kanssa toimiessa ole siinä, että hyvän suomenkielen vaalija ei ärsyynny, vaan siinä tarjotaan lapselle kaikin keinoin mahdollisuuksia olla osana keskustelua, saada iloa siitä että pystyy kommunikoimaan ja tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja tykätyksi pieneksi ihmiseksi.

tai opetetaan ihmeellisiä sanoja? Esimerkiksi "haukku/hauva, poppa, pipi.." yms. Miksei opeteta suoraan koira, kuuma, sattua/haava/mustelma tms. Onko järkeä opettaa ensin nuo ja sitten parin vuoden päästä alkaa opettamaan "ei kun se on koira". Ei mene mun jakeluun, ja tämä on kauhean yleistä kuitenkin.

Minulle on (kuulemma) aina puhuttu ihan normaalist, eikä ole mitään ongelmia oppia puhumaan vaikkei olla lässytelty.

Olen sanonutkin läheisille, että en halua että pojallemme lässytetään, hänelle pitää puhua kunnolla.

Ok, "sallin" tämmöset pipi masu, hauva yms, mutta RAIVOSTUTTAA kun miehen vanhemmat puhuvat kuin vauvat!!!

"Ykki, kakki, koome", "älä kokke" (juu, lapsi melkein tottelee kun on ottamassa jotain hyllyltä ja toinen lässyttää "älä kokke" samalla äänensävyllä kun sanoisi ota karkki).

tosiaan taittuu pienen lapsen suuhun paremmin. Jos lapsi loukkaa, se ei osaa tulla sanomaan: "Rakas äitini, jos sinulta liikenisi minulle aikaa ja voisit jakaa äidillistä hellyyttäsi. Olisin kiitollinen jos voisit puhaltaa sormeeni kun se jäi äsken oven väliin. Nyt siihen sattuu. Kiitos".



Ei, vaa lapsi osaa sanoa pipi, mikä kyllä kertoo äidille kaiken tämän.

lapsi ei osaa sanoa "koira", mutta "hauva" taittuu kyllä. Lapset yleensä oppivat ne "oikeat" sanat ihan itsestään, ei tarvitse erikseen opettaa.

Meidän poika tykkäsi ajaa sellaisella muovimopolla ja hän sanoi sitä popoksi. Kerran minun veljeni sanoi pojalle, että se on "Antin popo". Antti otti tutin suustaan ja valisti enoaan, että "tämän mimi ei ole popo vaan popo". Lapsi kyllä erotti, kumpi muoto oli oikein.

Anoppi kyllä jatkoi vauvakielen puhumista vielä silloinkin, kun lapsella se alkoi mennä ohi. Ei se minua haitannut ja loppui sekin aikanaan. Kielen kehitykseen ei tuo vaikuttanut, lapsi on hyvä sekä suullisessa että kirjallisessa ilmaisussa.

Vanhemmat ja jopa hyvinkin pienet sisarukset puhuvat usein luonnostaan vauvalle eri tavalla kuin isommille. Puhutaan hitaammin ja korkeammalla äänensävyllä, liioitellaan ja painotetaan äänteitä, toistetaan sanoja ja käytetään hyvin yksinkertaisia lauseita.



- NO MISsä on MUsti? No sIELlä se Musti on, kAtsoppa SIELtä MUSti TUlee, ääntää Silvén.



- Tämä on tyypillistä hoivakieltä. Joskus kuulee sanottavan, että vauvalle ei saa lässyttää, mutta vauvalle nimenomaan pitää puhua hoivakieltä, saa lässyttääkin!



Tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän vanhemmat korostavat vokaaleita ja tavujen eroja, sitä paremmin vauvat havaitsevat niitä. Puheen selkeys ennustaa sitä, kuinka hyvin vauva havaitsee omaa äidinkieltään noin 7 - 11 kuukauden iässä. Silvén muistuttaa, että lapsen kasvaessa puhetavankin pitää muuttua. Leikki-ikäiselle lapselle puhutaan jo monimutkaisempia lauseita ja annetaan mallia kehittyneemmästä kielestä.