4,5 - vuotiaalla asperger? vai mikä?

Olen ollut jo pitkään vahvasti sitä mieltä, että meidän 4-v (ensi kesänä täyttää 5) ei ole ihan täysin normaali. Tässä joitakin asioita:



Uudet vaatteet/kengät/ulkovaatteet hanskat ja pipot mukaan lukien ovat vaikeita hyväksyä. Peseminen ei auta, eli kyse on siitä, kun ekan kerran jokin uusi puetaan päälle. Poika saa hirveän hepulin, eikä suostu pukemaan. Vaatteissa ei saa olla mitään kuvia, eikä erivärisiä naruja tms. Esim. housut täytyy olla yksiväriset verkkarit, joissa naru. Ilman narua housut tippuu, tai ainakin niin hän luulee, ja samoin myös, jos naru on auki.

Paidassa tai housuissa ei saa olla kuvia. Vaikka kuva olisi jokin kiva, esim. Salama McQueen, josta poika tykkää kovasti. Kaupassa poika saattaa sanoa, että jokin vaate on kiva, mutta kotona ei sitten suostukaan pukemaan sitä päälleen. (Pikkuveli (n.3v) pukee innoissaan uusia vaatteita.)







KEväällä ei meinannut vaihtaa toppahaalaria ohuempaan ulkoilupukuun (takki ja housut) ja syksyn tullen oli hankala saada taas pukemaan ulkohousuja, joita ei kesälä käytetty. Nyt kun vaihdettiin taas toppahaalariin ja talvikenkiin, niin hirveän huudon kanssa puettiin. Pari kertaa laittoi lenkkarit, vaikka oli pakkasta ja lunta aamulla, ja sai hirveän huutoraivarin kun pyysin vaihtamaan talvikengät. (Pikkuveli oli jälleen innoissaan, kun puettiin lämpimiä ulkovaatteita. Ainoastaan pipon suhteen tuli kinaa, mutta kun mieleinen pipo löytyi laatikosta, ei ole enää ollut ongelmia sen suhteen.)



Päiväkodissa kun pitää olla sisätossut, ja pojan tossut on jo liian pienet ja kuluneetkin, ei suostu pukemaan uusia tossuja, vaikka sellaiset on. Haluaa vaan ne vanhat tutut kuluneet tossut. Vuosi sitten hoidon alettua meni monta päivää, ennenkuin suostui pukemaan tossuja ylipäätään. Ja hoitoonkin jäi aamuisin itkmään n. parin kuukauden ajan. Nykyisin menee hyvillä mielin. (Taas jälleen kerran pikkuveli laittoi uudet tossut mielellään jalkaan vanhojen kuluneiden tilalle. Ja vuosi sitten ei ollut ongelmia sen enempää tossujen kuin hoitoon jäämisen kanssa. Ovat samassa pienryhmässä)



Lenkkareita laittoi jalkaan siten, että kiristi tarrat niin kireälle kuin vain mahdollista, ettei kengät vain putoa jalasta. (ei olisi pudonneet, vaikka olisi ollut vähän löysemmälläkin)



Poika järjestelee autoja loputtomasti. Huoneensa lattialla on rivi autoja, ja jos jokin auto on vähänkin vinossa, poika heti huomaa sen, ja järjestää sen, sekä kaikki muutkin autot uudestaan. Saa hepulin, jos joku vahingossa tönäisee jotain autoa, saati sitten tahalleen. Pikkuveli joskus tahallaan ärsyttää ja potkii autoja, ja siitäkös raivari syntyy *huoh*. Selvästi jumittuu näihin autoihin, kun esim. pitäisi mennä syömään tai aamulla lähteä, niin pojan täytyy ensin saada laittaa autot valmiiksi.



Iltapesurutiinit täytyy suorittaa samalla tavalla joka ilta samassa järjestyksessä. Ensin pikkuvelin hampaat, ja sitten hänen. Ja vaatteet riisutaan vasta iltasadun jälkeen. Poika käy ennen iltasatua vessassa, ja usein vessassa käydessä riisuu housut kokonaan pois. Sanoin joskus pojalle, että ei turhaan laittaisi housuja takaisin, kun mennään sänkyyn heti. Haluaa välttämättä laittaa housut jalkaan iltasadun ajaksi. Ja kerran halusin laittaa rasvaa (atooppinen iho pojalla myös) ennen iltasatua. päätin riisua pojan housut. Hirveä huuto-itkuraivari tuli, kun liian aikaisin olin ottamassa housuja pois ja laittamassa rasvaa. Kun se rasva pitää aina vasta iltasadun jälkeen laittaa. Minun olisi pitänyt laittaa housut ja sukat takaisin jalkaan iltasadun ajaksi. En laittanut, ja poika sitten huusi lähes puoli tuntia, kunnes nukahti. (Minulle jäi tästä morkkis, ja päätin, että en enää riisu ennen iltasatua :-/ )



Poika haluaa nukkua pelkät alshousut jalassa peiton alle kääriytyneenä. Kesälläkin, vaikka oli lämmin, poika käpertyi paksun peiton alle. Ei saanut olla pelkkää lakanaa peittona. Pienempänä poika halusi nukkua pitkät housut ja sukat jalassa.



Pojalla on jonkin verran tic-oireita, mutta ne on kuulema ihan yleisiä tuonikäisillä lapsilla muutenkin, joten en niistä ole vielä huolissani.



Kavereita pojalla on aika vähän. Päiväkodissa oli viime vuoden aikana yksi hyvä kaveri, ja muut sellaisia "ihan kivoja". Tämä hyvä kaveri siirtyi toiseen ryhmään., ja nyt poika on löytänyt toisen hyvän kaverin. Vähän saa houkutella leikkimään muiden kanssa. Usein leikeissä haluaa olla se, joka päättää kaikesta. Etenkin pikkuveljen kanssa tulee riitaa (tämä kai ihan normaalia...) Leikit on yleensä aina samoja, ja kovin nihkeästi suhtautuu uusiin leikkeihin ja peleihin. Pitkän suostuttelun jälkeen huomaakin, että se uusi juttu onkin kiva :)



Poika ei tykkää piirtää eikä askerrella. (En tiedä, onko hahmottamisessa jotain.) Ei myöskään välitä palapeleistä niin paljon. Pikkuveljensä taas tekee mielellään palapelejä ja askartelee/piirtää/ värittää. Tosin tässäkin asiassa lapset on erilaisia, joten kai tämä vielä on normaalia...



Jos poika on esim. lyönyt pikkuveljeä (tekee tätä usein), niin jäähylle laitan. Jäähyllä huutaa, raivoaa, haukkuu, heittelee tavaroita, jos sellaisia saa käsiinsä, sylkee jne. Ja kun haluan puhua asiasta tilanteen rauhoituttua, niin poika ei suostu katsomaan silmiin, vaan kääntää päänsä minua kohti, mutta silmät katsoo sivulle. Jos poika on rikkonut jonkin esim, minun tai pikkuveljen tavaran tai kuten eilen, hakkasi ruokapöydän pintaan komeat jäljet, niin ei näyttänyt katuvan mitenkään. Virnuili vain. Kysyin rauhallisena, että mitä poika luulee, miltä äitistä tuntuu, kun pöydässä on noin isot kolhut. (tai miltä pikkuveljestä tuntuu, kun on lelu rikottu) niin poika ehkä näyttää tajuavan, että se harmittaa. Mutta jos kysyn, että miltä pojasta itsestään tuntuu, kun on rikkonut jonkun toisen tavaran, niin poika hymilee, ja sanoo, että kivalta. En oikeasti tiedä, onko tämä vain huonon kasvatuksen tulosta, vai onko pojalla oikeasti jokin sairaus. Suvussa on autismin kirjoa (mm. touretten syndrooma) mutta ei lähisuvussa.



Mistä lähden hakemaan apua? PErheneuvolasta vai ihan lääkäriin ja pyydän lähetteen johonkin? Tutkitaanko näin pieniä edes vielä.