Isän-ja äitienpäivän vietosta kysymys.

...esikoinen oli vajaan vuoden ikäinen.

Iskä oli antanut lapselle vahaliidut ja valkoisen a4:n ja kirjoittanut sitten päälle "hyvää äitienpäivää". Mies meillä muutenkin herää vkl aamuisn aiemmin, joten valmis aamupala ei ole extraa. Tuona vuonna kevät oli aikaisessa ja olivat sanomalehteä hakiessaan nypänneet pihalta pari kukkaa maljakkoon.

Kakkukaffet juotiin sitten illemmalla minun äidin luona. Anoppi on kuollut ja olisi muutenkin 700km päässä.

En mä vaan osaa odottaa mitään hemmotteluita tai hirmuisia lahjoja, kortti ja se että ylipäätään päivä pienesti noteerataan on mun mielestä ihan riittävää.Tavaraa osaan ostaa kaupasta ihan iste ja se on ainoa tapa saada mitä haluaa.

Joku pieni ns.extra,että olis ne aamukahvit edes vaivautunut keittämään tai antanut minun nukkua ja hoitanut itse kerrankin aamutoimet lasten kanssa.

Toi anoppi-asia ei sinällään liity tähän muuten kuin ärsytti vaan huomata että mies kykenee ajattelemaan muitakin. Oli vaan paskalle päivälle + lähteä juhlimaan yhdessä hänen äitiään oli anoppi kiva tai ei.

Ennen autoon nousua tosiaan muisti sanoa "ai niin hyvää äitienpäivää". Mukava edes tuo.

Mitä tulee siihen että en ole mieheni äiti ja täten suotta ruikutan ettei huomioinnut minua mitenkään niin sanotaan senverran tuohon että minä ainakin toivotan isänpäivät ihan kaikille isille kenen kanssa olen noihin aikoihin tekemisissä,esim.töistä lähtiessä huikkaan isä-ihmisille onnittelut vaikka eivät minun isiä olekkaan...ap

Miellä päivän pääosat menee, omille vanhemmillemme, lastemme isovanhemmille ja meidän isovanhemmille.



Ei sen minunkaan äitini kaiken kokemansa jälkeen, mikä malli vanhempi ja isoäiti ole, mutta minun ainoa äiti kuitenkin. Eikä se esimerkki minun lapsille, mikään paras mahdollinen ole, mutta antaa minulle kyllä paljon eväitä lasteni kasvatukseen, mm. kykyä asettua toisen asemaan. Ei ne lapset rikki mene, vaikka joutuvat näkemään asioiden toistakin puolta.



Meille on tosi tärkeää, että kyseinen päivä on lastemme näköinen, ei meidän aikuisten. Toki siinä menee päivä, jos toinenkin ohi, mutta nyt lastemme ollessa isompia olemme saaneet viettää huippu hienoja päiviä ja ilo nähdä millaisina lapsemme näkee meidät.

kun lapset ovat esim. kouluiässä ja tekevät siellä äidille edes sen kortin.

Typeräähän tämä sinällään on vinkua yhdenpäivän perään mutta jotenkin vaan loukkasi että mies osasi ottaa oman "ei niin mukavan"äitinsä huomioon ja minä jäin ns.rannalle ruikuttamaan.

Lapset ovat niin pieniä etteivät ymmärrä mikä päivä menossa joten olisin toivonut edes pientä huomiointia miehen puolelta.

Etenkin nyt kun on nämä pienet lapset ja kaikki minun aikana ja voimani menevät muiden ajatteluun olisihan se ollut hienoa että edes yhtenä päivänä joku olisi ottanut tässä perheessä minutkin huomioon :(

Oma äitini asuu niin kaukana ettei sinne lähdetä äitienpäivän viettoon mutta pelottaakin jatko jo valmiiksi että ollaanko anoppilassa joka hiton äitienpäivä..Miten voin vinkata miehelle että se olisi vähän minunkin päivä ei vain hänen äitinsä?

ap

paitsi että ei mies edes onnitellut ensimmäisenä äitienpäivänä, ja valitti sitten että kun olen niin huonolla tuulella.

Sen jälkeen on muistanut, en tosin mitään kakkua ja kahvia tai pitkiä unia saa mutta jonkun kukan ja onnittelut kuitenkin. Otin asian ihan puheeksi miehen kanssa, eihän hän muuten voi tietää mitä ajattelen.

Mies sai itse päättää mitä tekee isänpäivänä, lähti koko viikonlopuksi yksin reissuun.

Ihan ok mulle, vaikka mielummin juhlisin perheen kesken.

kun lapset ovat esim. kouluiässä ja tekevät siellä äidille edes sen kortin.

Typeräähän tämä sinällään on vinkua yhdenpäivän perään mutta jotenkin vaan loukkasi että mies osasi ottaa oman "ei niin mukavan"äitinsä huomioon ja minä jäin ns.rannalle ruikuttamaan.

Lapset ovat niin pieniä etteivät ymmärrä mikä päivä menossa joten olisin toivonut edes pientä huomiointia miehen puolelta.

Etenkin nyt kun on nämä pienet lapset ja kaikki minun aikana ja voimani menevät muiden ajatteluun olisihan se ollut hienoa että edes yhtenä päivänä joku olisi ottanut tässä perheessä minutkin huomioon :(

Oma äitini asuu niin kaukana ettei sinne lähdetä äitienpäivän viettoon mutta pelottaakin jatko jo valmiiksi että ollaanko anoppilassa joka hiton äitienpäivä..Miten voin vinkata miehelle että se olisi vähän minunkin päivä ei vain hänen äitinsä?

ap

paitsi että ei mies edes onnitellut ensimmäisenä äitienpäivänä, ja valitti sitten että kun olen niin huonolla tuulella.

Sen jälkeen on muistanut, en tosin mitään kakkua ja kahvia tai pitkiä unia saa mutta jonkun kukan ja onnittelut kuitenkin. Otin asian ihan puheeksi miehen kanssa, eihän hän muuten voi tietää mitä ajattelen.

Mies sai itse päättää mitä tekee isänpäivänä, lähti koko viikonlopuksi yksin reissuun.

Ihan ok mulle, vaikka mielummin juhlisin perheen kesken.

Kyllä minäkin oon sitä mieltä että perheen kesken voisi isän ja äitienpäivät viettää...

Mennään käymään isänpäivänä isän luona (miehen isän luona ei käydä, kun asuu liian kaukana), tavaksi on tullut myös viedä vaarin haudalle kynttilä. Äitienpäivänä käydään kummankin äidillä ja myös isoäideillä. Kotona ei juhlita mitenkään, lapset tietty antaa tekemät korttinsa.

Herätään normaalisti, syödään kotona normaalisti, mennään nukkumaan normaalisti. Mies ei ole isäni, joten minun ei tarvitse hänelle toivottaa isänpäivää. En ole mieheni äiti, mies ei toivota minulle äitienpäivää. Juhlimme siis niitä, keiden ansiosta olemme tässä. Niitä, keiden ansioista vanhempamme ovat olemassa. Emme toisiamme, vaikka kuinka olisimme antaneet toisillemme lapset... Tyhmää juhlia omaa vaimoa tai miestä, siksihän sen nimi onkin ISÄNpäivä ja ÄITIENpäivä. EI AVIO/AVO/MIESTEN/VAIMONpäivä!!

Minusta on vaan outoa olla huomioimatta puolisoa äitinä tai isänä kyseisinä päivinä...Onhan vauvankin vanhempi äiti/isä..Pitääkö odottaa siis 20-vuotta että he tulevat sitten juhlimaan äitienpäivää minun luokseni,sitten tuodaan kukkia jne.



Eikö tuona päivänä siis juhlitakaan kaikkia äitejä/isiä?

Vierailija kirjoitti:

Mies on usein varannut joko kampaajan tai hierojan minulle aamupäiväksi, ja kun olen siellä niin väsäävät lasten kanssa kakun :) aamupuurot keitän itse kun minä osaan sen paremmin..



Isänpäivänä teen aamupalan miehelle sänkyyn ja syödään koko perhe meidän sängyssä. Lapset tuovat kortit ja lahja, mies käy lasten kanssa omalla isällään jolloin minä teen ruoan ja kakun ja soitan omalle isälle..

Kiva setti teillä. Meillä on toiminut isänpäivänä sellanen pieni mutta henkilökohtainen lahja: lasten piirroksesta tehty muki/avaimenperä ja siihen kortti + rauhallinen aamukahvi sänkyyn. Tilasin viimeksi Muokkisilta personoidun mukin ja magneetin (kuva vaan sisään, valmista tuli): https://muokkis.fi/collections/isanpaivalahjat 🙂 Jää käyttöön eikä kerry turhaa krääsää.