Nyt tämä maisteri alkaa siivoojaksi!
Nyt lopetan täysin tutkintoani vastaavan työn etsimisen. Olen yrittänyt löytää alakohtaista työtä humanistiselta alalta jo monen monta vuotta, tuloksetta. Annan periksi. Teen sitten jotain sellaista, jota on tarjolla. Onneksi opiskeluvuosina olin mm siivoushommissa, joten jotain kokemusta tuollaisesta työstä on hankittuna. En jaksa enää yrittää ja yrittää kun en onnistu edes haastatteluihin pääsemisessä. Haluaisin vaan työtä ja tavallista elämää. Onnistunkohan?
Kommentit (55)
Olen tehnyt hoitajan hommia 30 vuotta ja ei silloin 80-luvulla niin mietitty, että tykkääkö jostain vai ei.
Siinäpä se tuli. Nyt on vähän vaikeampaa, kun ei olla 80-luvulla. Sinulla oli helppoa.
Turhaan syyllistät nuoria. Heillä ei ollut kasaria.
Veikkaan että sait kasarina lainan ja maksoit asuntosikin melkein kokonaan. Eihän sinulla ole mitään ongelmia kasarina. Ja ysärinä oli jo säästöjäkin ja se asunto...
T: Syntynyt väärään aikaan
Tulee ihan erilainen kuva, kuin mitä opelehti antaa ymmärtää.
Töitä on kuulemma hirveästi ja eläkkeelle menevät tekevät lisää tilaa. VAan ei näy.
Onneksi on pullo.
Voisiko sinusta tulla vaikka historian opettaja?
pitää lukea sitä oikeeta ainetta eli hissaa. Koulut myös ottaa sellaisia, joilla on joku järkevä aineyhdistelmä kuten hissa+yht.kuntaoppi, hissa+filosofia jne. Helsingin yo:ssakaan ei kuka tahansa pääse tekemään pedagogisia vaan vuosittain hissaan otetaan 1-2 (näin muistelen).
Ja sitten vielä se, että niitä töitä ei ole..
ap:llähän on historia-aine, eli kulttuurihistoria. Toista opetettavaa ainetta voi opettaa sijaisena ilman mitään pätevyyttä jonkun aikaa ja sen voi suorittaa avoimessa yliopistossa noin vuodessa. Aineenopettajan pedagogisia opintoja pääsee tekemään monissa suomalaisissa yliopistoissa täydennyskoulutuksena, joten Hesan tilanne ei ole relevantti.
Historianopettajien työtilanne ei ole sen surkeampi kuin muidenkaan opettajien. Isoissa kaupungeissa vakituisen viran saaminen on hankalaa, mutta pitkiä sijaisuuksia saa kyllä. Maalta saa viran jos suostuu sinne lähtemään.
Itse asun yliopistokaupungissa ja töitä on ollut koko ajan. Virkaa ei ihan heti saa, mutta työttömänä olen ollut vain kesät paitsi ensi kesäksi on työsoppari. Nykyinen työ tulee syksystä sitten vakituiseen täyttöön. Pätkätöitä olen nyt tehnyt 3,5 vuotta.
Tulee ihan erilainen kuva, kuin mitä opelehti antaa ymmärtää.
Töitä on kuulemma hirveästi ja eläkkeelle menevät tekevät lisää tilaa. VAan ei näy.
Onneksi on pullo.
Olen seurannut paria kaveria, jotka ei saa mistään töitä, kun asuvat isossa kaupungissa. Jotain päivän tai kahden pätkiä. Oletteko muuten huomanneet, että suurin osa erityisopettajista ja rekseistä alkaa olla historiataustalla. Mahtaisiko johtua siitä, että töitä on ollut muuten vaikea saada?
Ja mitä maaseutuun tulee, niin isäni on erään pienen kunnan sivistyslautakunnassa. Heillä oli lehtorin virka auki ja päteviä hakijoita oli yli 100! Kysymys on Vaasa-Jyväskylä-Kuopio -linjan alapuolella olevasta kunnasta, mutta lähimpään historiaa opettavaan yliopistoon on kuitenkin sen 150km eli on oikeasti jo kaukana sieltä, jossa on ne tiukimmat työmarkkinat.
on opeteltava jatkuvasti uusia nimiä ja uudet työkaverit. Kun paikkaan kiintyy niin se on moro.
Mitenkä pitkään tuollaista kestää?
Ainakin opetusmotivaatio on hyvin alhainen. Jatkuvasti saa vääntää uutta materiaalia. Pahinta on joutua johonkin amikseen opettamaan käytöstapoja itse opetettavan asian sijaan.
Ei ole mieltä ylentävää opettaa pitämään kyniä ja vihkoja mukana. Työkkäri kuumottaa takana ja uhkaa karenssilla, jos ei ota vastaan kurjimpia pätkiä.
Ei ihme että opettajien elinikä ei ole mitenkään korkea. Epävarma tulevaisuus, stressaavat työolosuhteet. Sääliksi käy niitä, jotka jatkaa oman terveytensä uhalla.
auttaako se saamaan jotain sijaisuuksia kouluissa? Onko sillä suorituksella ylipäätään oikeasti käyttöä opetus-/koulutus-/kasvatusalan työmarkkinoilla? Huomioidaanko se yliopistossa mitenkään, jos hakee jotain opetus- tai tutkimusalan työtä?
Nimim. kaikki harkinnassa
on saaneet töitä ja tehneet hommia ja maksaneet autonsa ja muuta.
Mutta toki voi maata sohvalla läppäri kädessä ja vinkua kun ei oo töitä ja sossu ei anna tarpeeksi rahaa.
Ja opintolainaa saa nykyäänkin. Ei se ole mihinkään häipynyt.
Toki tietän, että 2500 euron kuukauspalkka on liian pieni aavemammalle, mutta minulle se on riittänyt ihan hyvin. Työttömänä olen ollut 30 vuoden aikana 3 päivää.
Sääliksi käy itselläkin niitä ihmisiä, jotka lukee vuosia yliopistossa ja töitä ei riitä. Koska ei ole haluttu opiskella sellaista alaa, missä riittäisi töitä. Kun koetaan, että halutaan toteuttaa itseä ja se on paskaduunia ja minä haluan kasvaa työssä ihmisenä ja blaa blaa.
Jos niin halutaan tehdä ja töitä ei riitä niin sitten ei kannata valittaa rahapulaakaan.
Olen tehnyt hoitajan hommia 30 vuotta ja ei silloin 80-luvulla niin mietitty, että tykkääkö jostain vai ei.
Siinäpä se tuli. Nyt on vähän vaikeampaa, kun ei olla 80-luvulla. Sinulla oli helppoa.
Turhaan syyllistät nuoria. Heillä ei ollut kasaria.
Veikkaan että sait kasarina lainan ja maksoit asuntosikin melkein kokonaan. Eihän sinulla ole mitään ongelmia kasarina. Ja ysärinä oli jo säästöjäkin ja se asunto...T: Syntynyt väärään aikaan
auttaako se saamaan jotain sijaisuuksia kouluissa? Onko sillä suorituksella ylipäätään oikeasti käyttöä opetus-/koulutus-/kasvatusalan työmarkkinoilla? Huomioidaanko se yliopistossa mitenkään, jos hakee jotain opetus- tai tutkimusalan työtä?
Nimim. kaikki harkinnassa
kasvatustiede ei ole sama asia kuin pedagogiset ja sijaisuuksia voi tehdä, vaikka olisi vain ylioppilas. Kasvatustieteen appro ei siis pätevöitä mihinkään.
Oulun korkeudella saattaisit menestyäkin.
Etelässä älä pistä cv:hen mainintaa aijemmista tutkinnoistasi tai muustakaan. Olet auttamattomasti ylikoulutettu.
CV:tä muuntelemalla vaatimattomammaksi voit menestyä!
Siis koulutustasi vastaavaa työtä.
Olen etsinyt työtä kulttuurin, viestinnän, tutkimuksen, opetuksen ja erilaisten projektien parista, mutta ei onnistu. Nyt on tullut mitta täyteen. Onko jollakin hyviä vinkkejä työllistymiseen? Tai onko jollakin tarvetta vittuilla maisterille kun elämä potkii päähän?
kelpaisi 2500 €:n kuukausipalkka mainiosti. Itse asiassa en ole suurempaa koskaan saanutkaan, mutta nyt en saa enää mitään työtä enkä siis edes tuollaista palkkaa.
Toki tietän, että 2500 euron kuukauspalkka on liian pieni aavemammalle, mutta minulle se on riittänyt ihan hyvin. Työttömänä olen ollut 30 vuoden aikana 3 päivää.
Kerrankin maisteri tekee jotain hyödyllistä.
Tässä maassa jumalauta palkitaan jotain koulun käyneitä elinikäisin palkkioin.
Ei näin.
Ansiot tuloststen mukaan, ei muuten.
että siivoustyö on helppoa ja hauskaa,pystyttekö pitämään itsetuntonne koossa kun esim koulusiivouksessa opettaja miespuolinen tulee perässäsi miesten vessaan ja simputtaaa että ei ole useammankaan pesun jälkeen oikein tehty.Tukea et saa pomoilta etkä opeilta vaan siinähän olet häväistynä ja jätät typerät hommat ja otat kortistosta nekin sentit.
olen opiskellut kansatiedettä ja kulttuurihistoriaa. Eivät kovinkaan helposti työllistäviä varsinkaan tässä taloustilanteessa.
niitä paikkoja on työkkärin sivut pullollaan lähes koko Suomessa?
Kuulostaa kamalalta, mutta ehkä se ei sitä ole. Parissa vuodessa voit varmasti yletä siivoushommista esimieheksi, jolloin voit kahvitella konttorilla suurimman osan ajasta paperitöiden ääressä. Itselläni oli opiskeluaikoina siihen mahdollisuus, mutta valitsin opiskelun. En pidä vaihtoehtoa kuitenkaan poissuljettuna tulevaisuudessa, jos omalta alaltani ei löydy työtä tehtäväksi..
Tsemppiä! Ei siivoojana oleminen riistä ihmiseltä sivistystä tai "luokkaa", anna mennä vaan! Työttömänä oleminen hapattaa aivot :)