Nyt on sitten meidän vuoro- miehellä syöpädiagnoosi :(

syöpä on tämä erittäin harvinainen syöpä?

Toivottavasti hän paranee.

Omakohtaista kokemusta ei ole siitä, miten syöpä vaikuttaa parisuhteeseen. Läheltä olen seurannut vain oman äitini rintasyöpähoitoja rinnanpoistoineen, tiukasti yhtä köyttä vetävät edelleen isäni kanssa. Äidiltä sairaus siis hoidettiin pois, nyt elää toistaiseksi ainakin terveen eläkeläisen elämään. Toivotaan terveitä vuosia itsekullekin.

Eräs sarkooma, joka yleensä on naisilla kohdussa. Harvinainen siis miehillä ja etenkin paikassa jossa se tässä tapauksessa oli.

samaa sairastavia, niin sitten ihmisistä, jotka sairastaa harvinaisia sairauksia.



Onko mitään ennustetta annettu?

ja sittten myrkyillä..

erittäin rankat hoidot ..



olisin toivonut tukea mieheltäni, mut ei osaa sitä antaa..





eli on vaikuttanut parisuhteeseen entsitä huonontaen :(



lapsi meillä pieni, joten käytännön syistä ei olla erottu..





entä, jos kuolenkin heti erottua ? lapsi joutuisi taas muuttamaan uudellen....



eli asumme samankaton alla, mut siihen kaikki jääkin.olemme kämppiksiä...



eli ei helppoa ole.





tsemppiä teille



monesti vaikeastakin tilanteesta voi selviytyä.



itsekin taistellut kolem vuotta...ja jatkuu taistelu

Ennustetta ei ole. Luulisin, että seuraava vaihe on levinneisyyskartoitus. Mies siis meni poistattamaan harmitonta rasvapattia.

seurannut yhtä vähän vastaavaa tapausta. SIis todella harvinainen syöpä, jota ei Suomessa ole pitkään edes hoidettu.



Potilaalle tehtiin massiivinen operaatio, ja toipuminen on ollut tosi vaikeaa ja hidasta. Avun saivat vaikeisiin kiputiloihin vaihtoehtohoidoista ihan uskomattomalla tavalla. En itse "usko" noihin hoitoihin, mutta tuon kokemuksen perusteella jos olisin itse vastaavassa tilanteessa kokeilisin kyllä niitäkin, jos tilanne sitä vaatisi.

Oli aggressiivinen ja kävin läpi kovat hoidot. Olin melko romuna puolisen vuotta. Mieheni oli kaiken aikaa loistava, hoiti kaikki asiat ja enemmänkin, tuki ja auttoi ja lohdutti. Tekisin saman hänelle koska tahansa.



Parisuhteemme on entistä parempi sairauden jälkeen.

Mulla on tapana hakea karmeista asioista esille ne hyvät puolet. Jotenkin toivon, että tämä kauheus antaisi suhteellemme uuden näkökulman ja syyn jatkaa nyt tätä suhdetta. Sitä en kestäisi, että mies yksinään kärsii hoidoista ja mä lapsineni nökötän jossain ja suren miestä.



Voimia kaikille taistelijoille ja selvinneille! Kyllä mäkin uskon, että tää taistelu voitetaan. Tai toivon.

ja pysykää näimisissa kävi miten kävi. Jos käy huonostikin niin elämänne on turvatumpaa kun olette naimisissa eikä eronneet. Tämä asia toivon mkaan yhdistää teitä.

tuskinpa se on kovin pitkälle päässyt leviämään.



Leuka pystyyn ja eteenpäin, sano mummo lumessa.



Jos taas asiat ovat oikeasti todella huonosti, lukaise vaikka Lisa Niemen syöpähoitokirja (olisko nimeltään Worth Fighting For) inspiraatiota etsiessä.

löydettiin muutama vuosi sitten harvinainen syöpä. Se kasvoi salakavalassa paikassa, jossa siihen ei kiinnitetty huomiota, ennen kuin kivut alkoivat. Leikkaus oli iso ja mies invalidisoitui osittain. Mulle keskeinen kantava juttu oli se, että syöpälääkäri sanoi heti, että jos kasvain saadaan kokonaan poistettua (niin kuin siten saatiinkin), niin 95% varmudella syöpä ei enää uusi. Suhtauduin kylmänrauhallisesti niin, että nyt eletään läpi tämä vaikea hoito- ja toipumisaika ja sitten elämä taas normalisoituu. Mies ei ollut niin luottavainen, hänellä on ollut epätoivoa ja masennustakin, mutta mä olen aina lähtenyt siitä, että tämä perhanan sairaushan ei meitä nujerra! Parisuhde, niin... onhan se ollut koetuksella, mutta toisaalta tämä aika on myös tuonut niin paljon lujittavia yhteisiä kokemuksia, että olisi tosi vaikeaa ajatella eroa ja elämää jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole tätä kokenut. Meillä se on tosiaan ollut niin, että mä olen ollut se reipas ja positiivisempi, mikä on välillä ärsyttänytkin miestä, vaikka hän aina lopulta onkin ollut kiitollinen optimismistani.



Jos haluat kysyä jotain, voin yrittää vastailla.

Kiitos, että jaoit kokemuksesi!

Meillä se on niin päin, että mies on viilipytty ja mä vaahtoan ja googletan. Näitä en toki miehelle paljasta. Esitän rauhallista.

Toki tiedän, että miehellä kytee pinnan alla. Meillä on oleellisinta se, onko päässyt leviämään. Jos ei ole niin ymmärtääkseni hyvä mahdollisuus parantua kokonaan.

Jotenkin tuntuu tyhjältä, koko suhde kun on ollut kuollut. Mies on ollut mulle todella ilkeä ja minä myös hänelle... Nämä nyt pitää unohtaa ja asettaa yhteinen päämäärä --> Toipuminen.

Vaikka molemmat olimme sitä mieltä ettei suhteella ole enää tulevaisuutta. No, enpä nyt sitä mieti... Lapsillakin on ollut vaikeaa ja nyt sitten tämä :(

Tarkoitus oli muuttaa lasten kanssa muualle kun mies sairastui syöpään. Tein päätöksen että en jätä sairasta miestä. Syöpä saatiin leikattua eikä se ole uusiutunut. Tapahtuneesta on 8 vuotta aikaa ja vielä ollaan yhdessä.

Olen aina salaa ollut hyvin tyytyväinen, ettei perheessämme ole ollut ns. vakavia sairauksia.

Meillä takana pitkä ja ajoittain tosi haastavakin parisuhde. Tänä syksynä päätimme sitten, että erotaan. Jossain vaiheessa. Lapset ovat kuitenkin aika nuoria vielä, niin en millään haluaisi mullistaa heidän maailmaa.

No, se erosta. Mies meni rutiinitoimenpiteeseen, joka sitten osoittikin että hän sairastaa erittäin harvinaista syöpää. Olin jo ennen tätä erosta johtuen murusina, mutta miten sitä tästä enää itseään kasaa. Tai miestä.

Syöpä on niin harvinainen, ettei netistä löydä mitään tietoa. Odottelemme aikaa jatkotutkimuksiin.

en kertakaikkiaan tiedä miten tästä eteenpäin... :(

Onko muita, miten syöpä ja hoidot ovat vaikuttaneet parisuhteeseen? Enemmän kuin mitään haluaisin olla mieheni tukena.

jäät avioliittoon vain ja ainoastaan kyttäämään, milloin miehesi kuolee syöpäänsä, ja sinä pääset käisiksi vakuutusrahoihin!!

Emme ole naimisissa, eikä miehellä ole omaisuutta joten tuo luulo joutaa romukoppaan.

Elätte melkoisen haastavia aikoja. Voimia tulevaan!



Itse olen läpi käytnyt rintasyövän ja sen liitännäishoidot. Parisuhteeni oli päättynyt muutamia kuukausia aiemmin, joten tuohon parisuhde puoleen en osaa vastata.



Hoidot on rankkoja ja suorastaan per:..stä. Mutta ne käy läpi, päivä kerrallaan. Mikäli solunsalpaaja hoidot tulee, niin kannattaa muistaa, että vain 1/3 on niitä pöiviä, joista ei jälkeen päin huudella ja 2/3 ihan ok päiviä.



Sairastunut kokee sen fyysisen tuskan. Läheinen psyykkisen. Läheiselle ikävää se, ettei osaa/pysty millään auttamaan pahoina päivinä, vaikka haluaisi.



Musta huumori on yksi parhaista keinoista päästä eteenpäin.



Jos jotain hyvää pitää nyt sun kannalta kaivella, niin"kiva juttu", että miehesi sairastunut. Sinun olisi vielä raastavampaa katsoa lapsesi tuskaa hänen kipuillessaan.

Jos mies ei tuosta toivukaan, niin olet lasten kanssa hieman vakaammalla taloudellisella pohjala, jos saat perhe-eläkkeen. EIhän se välttämättä paljon ole, mutta pienenä lisänä. Avopuoliso ei saa perhe-eläkettä. Lapset toki saisi siitä huolimatta.

ja tukijoukkoja toivon sinulle ja perheellesi.